Kun vauva itkee koko ajan

Et ole yksin. Tiedän tunteen, sitä on aika neuvoton, kun ei enää tiedä mitä tekisi ja toinen vain huutaa ja huutaa. Tavallisimmat syyt jatkuvaan huutoon ovat koliikki tai sitten refluksiongelmat. Koliikki on kyllä useimmiten samaan aikaan alkavaa iltahuutoa, pitkin päivää itkeminen kuulostaisi enemmän refluksiongelmalta. Pulautteleeko vauva paljon? Tai nieleksiikö hän usein? Joskus refluksivauvat eivät pulauttele, vaan nielevät ylösnousevat maidot takaisin ja hapan sisältö sitten ärsyttää ruokatorvea seilatessaan edestakaisin. Huono syöminen voi myös viitata refluksiongelmaan, vauva ei uskalla syödä, koska se aiheuttaa kipua. Toki voi olla monta muutakin syytä jatkuvaan huutoon, mutta tuli mieleen, että kannattaa lukaista refluksioireistoa ja miettiä, voisiko teillä olla kyse siitä. Oirelista löytyy Suomen Refluksilapset ry:n sivuilta.

Jos huuto vain jatkuu ja jatkuu, eikä kyse ole koliikista tai refluksista, kannattaa kyllä käydä lääkärin pakeilla ihan perustarkastuksessa, jotta voidaan sulkea pois mahdolliset muut syyt. Kovasti jaksamista!

Meillä oli molemmat, koliikki ja refluksi. Voin sanoa että yöunille, päiväunille mentiin rääkyen, herättiin rääkyen. Päivät oli varsin tyytymätön. Vatsaongelmia oli myös paljon, korviketta jouduimme antamaan ja oikean löytäminen kesti. Allergioita ei ollut. Ensimmäiset 7kk kesti tätä. Sen jälkeen on helpottanut hieman. Vatsa kestää paremmin ja ei ole enää niin väliä mitä korviketta antaa, vatsaa sietää hyvin jopa Tuttelia josta ennen sai kovat vatsanväänteet ja pulautteli miltei kaiken ylös. Voin siis sanoa että valoa tunnelin päässä on, koska meillä tilanne oli mahdoton. Luulin jo tulevani hulluksi kun valvoin niin paljon, päivisin olin koko ajan kireänä ja hermostunut. Stressasin aamulla jo tulevaa yötä ja päiväunia ja ruokahetkiä. Olin loppujenlopuksi niin poikki että kun stressi meni äärimmilleen ja pääsi laukeamaan sen jälkeen kun tilanne alkoi hieman helpottamaan ja sain nukuttua ekaa kertaa edes 5h yössä, sairastelin kolme kuukautta putkeen. Kroppa sanoi itsensä tyystin irti ja aivotoiminta ei riittänyt juuri muuhun kuin ruokkimiseen ja nukuttamiseen.

Tuon kaiken läpi käyneenä, vielä kahdesti, minun vinkkini on.... Hoe kokoajan itsellesi, että muutama kuukausi tätä tuskaa on lyhyt aika ja se TAAAAATUSTI menee ohi!

Lääketieteellisiin seikkoihin en osaa ottaa kantaa, imetystukilistalta voisi löytyä vinkkejä miten saisi painoasiaa petrattua, jos pullo ei maistu.

Meillä kummallakin lapsella on ollut koliikkivaivaa ensimmäiset 3kk. Kakkonen huusi käytännössä katsoen ensimmäiset 6kk, kunnes pääsi liikkeelle. Muut puhuu onnellisesta vauva-ajasta. Minä muistan vain kamalan tuskan ja ahdistuksen, kun ei ole itkevää vauvaa osannut auttaa. Meillä kokeiltiin kaikki mahdollinen tipoista vyöhyketerapioihin yms. yms. Neuvolassa eivät kummankaan kohdalla ole ottaneet asiaan kantaa, toteavat vain, että koliikkia. Jälkikäteen olen itse miettinyt, että ainoa minkä olisin voinut tehdä toisin, olisi ollut sen kokeileminen, että vastuuta enemmän muille ja itse huilimaan. Ehkä vauvat jollain tasolla ovat aistineet sen oman pahan oloni ja se on ruokkinut kierrettä enemmän.

Oman mielenrauhan vuoksi, varaa aika vaikka yksityiselle, joka selvittää refluksi yms. vaivat. Jos siellä terveeksi todetaan, kokeilkaa sitä vyöhyketerapiaa. Ja jos sekään ei auta niin selviytykää päivä kerrallaan, kyllä se varmasti siitä helpottaa. Meillä tuo vyöhyketerapia oli sellaista rääkkiä, kakkonen huusi kuin sikaa tapettaisiin koko käsittelyn ajan. Terapeutti vain ihmetteli, että kummallisen vahvasti reagoi pisteiden paineluun. Itse olin siihen aikaan henkisesti niin väsynyt itkemisiin, etten enää osannut edes ajatella järkevästi, olisi varmaan pitänyt mennä oikealle lääkärille. Vai liekö hekään mitään apua olisivat antaneet, kun neuvolalääkärikään ei antanut.

Sitten koitti se päivä, että itkut loppui ja voi että sitä suurta onnea ja iloa. Minä voisin ottaa vaikka kuinka monta lasta, jos ne toimitettaisiin 6kk iässä. Vauvakuume polttelee, vaan heti jos vierailemme perheessä, jossa on vastasyntyneitä, palaa mieleen se ahdistus ja pelko ja se kyllä tehokkaasti häivyttää vauvakuumeen. Voi niitä onnellisia, joiden vauvat vain syö ja nukkuu :D Tosin meillä nuo neidit on tuon episodin jälkeen olleet itse enkeleitä, joten ehkä ne itkupotkuraivarit on vain jossain vaiheessa käytävä läpi...

Meillä nousi kans vauvalla alussa paino huonosti, lisämaitoa annettiin ja itkut loppui eli meillä itki nälkäänsä.. Oletko kokeillut millaista pulloa, jos johtuu pullon muodosta, ettei suostu syömään? Meillä vauva ei halua syödä niistä Ainun pulloista, mutta esim Mam merkkinen tuttipullo on aikas hyvä (ainakin meillä ollut) kun siihen on yritetty muotoilla se tuttiosa samanlaiseksi, mitä rinta muistuttaa..Ja Aventilla taitaa olla kans sellanen..

Tiedän, että nyt jokainen päivä tuntuu pitkältä ja saatat ajatella, ettei koskaan helpota, mutta lupaan, että tuo helpottaa pikemmin kuin arvaatkaan! Joillakin vauvoilla vaan nuo ekat kuukaudet ovat vaikeita, mutta se menee ihan varmasti ohi.

Meillä vauva narisi ja itki koko ajan ensimmäiset 2,5 kk. Hän roikkui tissillä lähes 24/7 ja kun ei siinä ollut, häntä piti jatkuvasti kanniskella ja hytkytellä. Monesti itki siinäkin. Todellakaan en mihinkään ihmisten ilmoille jaksanut vauvan kanssa lähteä, kun vaunuissakin vain huusi. Päiväuniakaan ei nukkunut kuin kantoliinassa.

Aloin olla jo ihan epätoivoinen, ja eräänä sunnuntaina itkin miehelle, ettei tämä varmaan ikinä tule helpottamaan. No, seuraavana päivänä yllättäen vauva ei enää itkenytkään koko aikaa. Pian tämän jälkeen alkoi nukkua myös päiväunia ja viihtyä vaunuissa jne. Eli lähes yhdessä yössä meidän itkuisesta vauvasta tuli tyytyväinen vauva, joka on nyt kolmikuisena muutenkin tosi helppo, ja jonka kanssa voi hyvin mennä ihan minne vaan.

Koeta jaksaa, tuo alku menee loppujen lopuksi tosi nopeasti ohi, ja kohta et enää sitä oikein muistakaan. Tuo n. 3 kk tuntuu olevan vauvoilla sellainen merkkipaalu, jolloin helpottaa.

Piereskele vauvan naamaan. Eiköhän se sillä hiljene. Tuo keino tehosi ainakin meidän kaikkiin kolmeen lapseen.

Kolmella lapsellamme oli n.4kk koliikki, johon auttoi rauhalliset vatsan hierontaliikkeet ja lämmin froteepyyhe vatsalle. A Vogel neuvoi, että lämpö laukaisee kouristuksia. Se on totta. Itselläni on joskus paksunsuolen kouristelua ja siihen auttaa lämpöhoito. Kannattaa kokeilla, ei maksa mitään.
Oman mielen hallinta on myös tärkeää. Lapsi vaistoaa äidin hermostumisen ja huutaa jo siinä tilanteessa myös pelosta. Jos on univelkaa, pyytäkää joku apuun. Jo yhdet kunnolliset yöunet auttaa jaksamaan.

Joo ei kiinnosta.....

meiän vauva itkee koko ajan alan ihan hermostuu siihen!!!mikä neuvoksi???