Silmiä kirvelee
kaipuu iskee
tajunnan aaltoihin
kiirehdin
Missä olen
minne menen
yksinäni harhailen
mieleni itkee
Äänetönnä huudan
olen yksin
kuin Juudas
en petturina
vaan unohdettuna
Jokainen kivittää
sanoilla yhtenään
en saa rauhaa
vereni kuohuu
sisimpäni tukehtuu
Huudan huudan
äänetöntä kipua
olen lyötynä
tyhjyys ympärillä
Sinäkin unohdit
suljit ovesi
äänetön huutoni
miksi kääntävät sanani
aseeksi sieluuni
kaipuu iskee
tajunnan aaltoihin
kiirehdin
Missä olen
minne menen
yksinäni harhailen
mieleni itkee
Äänetönnä huudan
olen yksin
kuin Juudas
en petturina
vaan unohdettuna
Jokainen kivittää
sanoilla yhtenään
en saa rauhaa
vereni kuohuu
sisimpäni tukehtuu
Huudan huudan
äänetöntä kipua
olen lyötynä
tyhjyys ympärillä
Sinäkin unohdit
suljit ovesi
äänetön huutoni
miksi kääntävät sanani
aseeksi sieluuni
Vastaukset 5
Vanhimmat
Margitta, mikä sitten onkin hätänä,
älä ole surullinen
kirjoitellaan runoja, se helpottaa kyllä. :)
Lumetkin jo sulivat...
Hiukan vain itken
äänetönnä olkaasi vasten.
Älä aja pois
anna hetken minun olla
Näin on hyvä
Kiitos
Mahtavan runosi sanat osui ja kosketti,
Tässä oli jotain alkuvoimaista!
En ole unohtanut
enkä sulkenut ovea
se on aina avoinna..
Huutosi äänettömanän
tuskasi kuulen
koskaan en sanojasi kadota..
Kovin oli koskettava runosi..
eikä varmasti paljon auta toitottaa
..jotta elämä on tällaista vuoristoa..
vaan sitähän se on..
Kirjoita kaikki pihalle..jospa se helpottaisi.
Kiitos Mar..
Tuo viimeinen kappale jos sisältää : Runon ... timantti hohtaa syystalven harmaudessaan !