Skitsofrenia

Mihin loppuu kohtuus kirjoitti:

sakea lumi
sataa sieluni
katolle,
täyttää kinoksittain
mieleni skitsofrenian
yrittämällä väistää
suurempia
lohkareita ja kareja

eletty elämä
yrittää kohtalon
kovin kourin riistää
sen minkä
aika on antanut

kylmä tappaa
nälkä tappaa

tajunnan menettäessään
toivoo kaiken
olevan jumalan käsissä

tuntuu suloiselta
saada kirjoittaa,
että rakastan sinua
ja miten hyvä
minun on olla

ja jos haluat kertoa
kuka olet ja
mikä on
matkasi tarkoitus

huomaat helposti
talosi olevan
tuoksuton,
menneitten aikojen
perua

olemalla vahvemmin
läsnä tässä huoneessa
kuolleena kuin
elävänä

teot kyllä huomataan,
mutta kuvaa
ei tarvita,
sillä ruumis
poltetaan ja haudataan

suu tuntuu
kuivalta,
siitä huoneesta
oli imetty
kaikki kosteus

tuntui kuin
olisi lähestynyt
jotain,
mistä ei tiedä
miten ja miksi

kaikki luettu ja
kirjoitettu paperille
ei ole totta

haluaako joku
lähettää minut
hullujenhuoneeseen,
hautausmaalle, jossa
nimettömät lepäävät,
koska kaipaan
laiskaa elämää

mustaa aukkoa,
jota ei voi
ymmärtää

musta
painoton
energiaton aukko,
josta puuttuu
aika ja paikka

lämpö
kylmyys ja materia
uhkaamalla meitä
olemattomuudellaan

pimeyden tapahtumilla

haluamalla uskoa
olevansa uskoton,
kohtuuden ja keskitien
ihminen

humalassakin todellisuus
muuttuu pehmeämmäksi

kaipaa ääntä,
joka sanoisi
mitä pitäisi alkaa

kaiken ollessa
olematonta ja
kenenkään olematta
kukaan

saman asian
toisiaan täydentävät
puolet,
laskeutuen toistensa
päälle nokihiutaleiden
pehmeydellä

entisaikainen
saunassa syntyminen,
elämän alku ja
loppu

naisen
suojaava syli,
aina silloin kun
pimeys on synkintä

pilkahtaa valo,
tasapaino joka
oli kuva lapsuudesta

tuoksu ja muisto
valkoisista
pellavalakanoista
sekä
graniitinkova asiallisuus

avaa ovet ja
ikkunat pitäen
sielustasi kaksin
käsin kiinni

ja se varoituksille
kuuro kiima
seisahtuu lanteillesi

ei piittaa huomisesta
ei sure mitä
on takana

huolettoman tuulen
suunta on helppo
kääntää,
puhua sille

juosta jalat
irti maasta,

vuoroin nimetön kadonnut
vuoroin sielun pimeä puoli

jota on nuoltava
nuuhkittava

tehtävä selväksi
kuka käskee ja
kuka tottelee

kuka voihkii
kuka huuhtoutuu,
huutaa kivusta
olemalla nahka
sormiesi välissä

purren rakkauden
rajatonta valtakuntaa

se kohta yöstä,
jolloin hehkuva
rauta sulattaa
huulesi

kieleni suutelee
häpykumpusi
kolmatta kerrosta

olemalla sortaja
joka vaatii jatkamaan
matkaa
juureensa juurtuneeseen
varteen

väristen
hamuten

tunnotonta elintä
ammusta, joka
on ahne ja
antelias

loputon kalastaja
potenssin
valtakunnassa

ja menettää järkensä
keinuttaen sielua
kuin pelastusvenettä

ja voi kuinka
harjani olisi
jo lumesta nuoltu

mahdollisuus
uudelle sateelle,
lapiolle, joka
on enemmän
kuin suuri lusikka

pienessä murusessa
vapautta
ihanteiden kivijalassa,
jossa kaikki
elämän tuskaiset
virrat jäätyvät

siltä se
tuntuu

yksi tikku
kahdenkymmenen asteen
pakkasessa ja

minua palelee

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä