Appenzellinpaimenkoira

Etukäteen phoittelen sitä, jos tekstistäni puuttuu joitain kirjaimia, mutta koneeni näppäimistö ei meinaa aina toimia ja minulla on hiukan luki- ja kirjoitushäiriötä.

Kannattaa käydä koiranäyttelyssä tapaamassa rodun aitoa omistajaa.

Minä tapasin kevällä Tampereen kansainvälisessä koiranäyttelyssä muutaman appenzellinpaimenkoiran omistajineen. Yksi koirista yllättäen ohikulkiessani yritti hypätä päälleni niin että säikähdin ja luulin sen koittavan hyökätä kimppuuni. Sitten sen omistaja sanoin minulle, että "Älä huoli, se on vain innoissaan.". Leikkisä koira se siis vain olikin.

Kysyin siltä appenzellinpaimenkoiran omistajalta, että millainen appenellinpaimenkoira onkaan. Hän vastasi suoraan hymyillen, että "Sellainen että kannattaa hankkia.". Hänen koiransa oli selvästikin kiltti, vaikka hyppikin riemusta. Se oli uroskoira.

Mutta olen kuullut appenzellinpaimenkoirasta monen laista palautetta. Joidenkin mukaan appenzellinpaimenkoirat ovat sosiaalisia ja joidenkin mukaan vartioivia. Tosin vain netistä olen melkein kikesta niitä lukenut, mutta paljon selkeämpää tietoa rodusta saa, kun luonnossa kyselee siitä ihmisiltä kasvotusten ja pääsee itsekin rodun koiria tapaamaan.

Oikeaa rodun omistajaa suosittelen tapaamaan, sillä kannatan tällaisten harvinaisten, alkukantaisten rotujen suosimista, enkä pelkkien sairaiksi jalostettujen, luonteiltaan pilattujen berninpaimenkoirien.

Jos suht. koht. temperamenttisen rodun hommaa, suosittelen ensikoiraksi narttua. Appenzellinpaimenkoira taitaa olla sellainen. Ja sen tapaamani koiran sekä muiden sen ymprillä olleiden appenzellinpaimenkoirien perusteella ei jäänyt epäselväksi, etteikö appenzellinpaimenkoira olisi erityisen vaativa rotu myös liikunnan suhteen.

Itselläni ei appenzellipaimenkoirasta ole paljoakaan kokemusta, mutta sen olen huomannut, että aivan eri laista on kysellä rodun aidolta omistajalta luonnossa tietoa rodusta kuin hakea siitä tietoa netin kautta, jossa ei näe ihmisten ilmeistä millaista vakavuutta he tarkoittavat rotua esitellessään. Ja kasvotusten oikean omistajan tavatessa voi olla varma siitäkin, ettei kyse ole provoilijasta, joka vain esittää rodun omistajaa tai tuntijaa. Tosin kasvattajiinkin voi ottaa yhteyttä niin puhelimitse kuin Gmaililla.

Tässä on esimerkkinä eräs Pirkkalassa appenzellinpaimenkoiria kasvattavan henkilön Gmail: [email protected] Voitte ottaa vaikka tuohon kasvattajaan yhteyttä, sillä hänelle on pentue ensi vuodeksi tulossa kuulemma. Minä lähetin viestiä tuolle kasvattajalle pari kuukautta sitten ja hänen mukaansa appenzellinpaimenkoirat maksavat noin 1500 euroa. Kannattaa pitää kiirettä, sillä pennut varataan nopeasti. Pentueita syntyy appenzellinpaimenkoirille Suomessa vuosittain noin 1-3, eli kannattaa varautua vartoamaan seuraavaa vuoden sisään syntyvää pentuetta, vaikka siihen menisi lähes vuosi, mutta itsekin olen varronnut koiranpentua jo 4 kuukautta ja joudun vartoamaan vielä 5 kuukautta, sillä varasin pennun itselleni huomattavasti etukäteen, koska sen rotu on Suomessa harvinainen, eikä pentueita synny vielä kuin enintään 1/vuosi. Mutta ei vajaa vuosikaan kovin pitkä koiranpennun vartoamisaika ole, vaan se menee nopeasti ja siinä ehtii varautua koiran tuloon ja säästä rahaa. Harvinaisen rodun eteen joutuu olemaan usein kärsivällinen, mutta appenzellin pitkäikäisyys korvaa pitkän vartoamisajan.

Tältäkin sivulta kannattaa etsiä appenzellinpaimenkoiran pentuevälittäjien ja kasvattajien yhteystietoja http://www.sennenkoirat.net/site/koiranhankinta. He kertovat millaisin kriteerein appenzellinpaimenkoiria myydään ja millaisia appenzellinpaimenkoirat ovat.

Kasvattajat arvostavat suuresti sitä, että ennen appenzellinkoiran hankkimista itselleen on tavannut rodun omistjan kasvotusten. Kannattaa kysyä pentuevälittäjältä ti kasvattajalta tietoa tapahtumista, joissa saattaa appenzellinpaimenkoiran ja sen omistajan välissä nähdä. Ja kannattaa toki kertoa kaiken itsestään, perheestään, koirakokemuksistaan ja mitä varten on koiraa hankkimassa.

Kännissä hyvä tulee. Sehän tiedetään.....vedä kunnon lärvi ja jatka vaan sepustuksiasi. Ei niitä pirukaan lue.

Joo,on tosi kiva ku puhutte mulle täällä vaa känneistä ja pornosta... Ku oon. 13 vuotias,ketä täällä lukee teidän vastauksianne toho mun ensimmäiseen kyssään.. Anteeksi nyt vain,että kirjotin liian pitkän tekstin ekana,muta halusin vain kirjoittaa kaiken tiedon itsestäni ja ulkopiiristä,jotka eivät liity koiraan,jotta saisin myös teidät ymmärtämään tilanteeni... Oli tarkotus saada niitä vastauksia vaan koirasta ja sen omistuksesta.. Mutta kiitos nyt ainakin niille, ketkä on kirjottanu asiaa ja itseäni ei haittaa pitkät viestit, hyviä ne vaan on (;