Meillä on mieheni kanssa vuoden ikäinen lapsi. Toinen suunnitteilla. Siskoni, joka on minua kolme vuotta vanhempi haluaisi nyt myös perustaa perheen, koska monilla muillakin on lapsia. Menee vähän ohi mun tajunnan. Jokatoinen kuukausi saan kuulla hänen suustaan että ottaa eron miehestään (alkoholisti) ja jokatoinen, että kun on taas parantanut tapansa, joten nyt kannattaa perustaa sitten perhe.
Tottakai haluan ihania sisarenlapsia, täditettäviä, mutta en ihan ymmärrä hänen pointtiaan. Mistä lähtien lapsia on tehty kun muutkin tekee?? Lisäksi ovat molemmat nyt työttömiä.
Ei tietenkään ole minun asiani puuttua heidän aikeisiinsa, toivoisin että ovat ennenkaikkea yhdessä onnellisia ennen sitä vauvaa. Toki tuen siskoani jos lapsen tekee, mutta surettaa silti vähän. Olisihan se hienoa että meillä molemmilla olisi omat pienet ja voisi vaihtaa kokemuksia tms mutta kumpa nyt saisivat edes oman elämänsä kuntoon.
Olenko ihan kamala kun mietin tälläisiä asioita? Onko muilla vastaavia tilanteita?
Pystyykö tollaselle takomaan sitä järkeä päähän millään? Ollaan siskon kanssa kyllä läheisiä ja hyvissä väleissä, mutta usein kun puhutaan, niin hän puhu lasten kasvattamisesta miten hän ainakin tekisi ja miten hänestä kuuluu tehdä ja mitä tekisi toisin kuin minä. Puhuu myös niin että hän tietää mitä elämä sitten on lapsen kanssa.
Tietääpä joo.. Sivusta seuraavana varmaan tosi hyvin. Tietää varmaan myös sen että on aika riski perustaa perhettä alkoholistin kanssa ja jos parisuhde on muutenkin aivan kuopattu.
Huoh. Ei auta.
Tottakai haluan ihania sisarenlapsia, täditettäviä, mutta en ihan ymmärrä hänen pointtiaan. Mistä lähtien lapsia on tehty kun muutkin tekee?? Lisäksi ovat molemmat nyt työttömiä.
Ei tietenkään ole minun asiani puuttua heidän aikeisiinsa, toivoisin että ovat ennenkaikkea yhdessä onnellisia ennen sitä vauvaa. Toki tuen siskoani jos lapsen tekee, mutta surettaa silti vähän. Olisihan se hienoa että meillä molemmilla olisi omat pienet ja voisi vaihtaa kokemuksia tms mutta kumpa nyt saisivat edes oman elämänsä kuntoon.
Olenko ihan kamala kun mietin tälläisiä asioita? Onko muilla vastaavia tilanteita?
Pystyykö tollaselle takomaan sitä järkeä päähän millään? Ollaan siskon kanssa kyllä läheisiä ja hyvissä väleissä, mutta usein kun puhutaan, niin hän puhu lasten kasvattamisesta miten hän ainakin tekisi ja miten hänestä kuuluu tehdä ja mitä tekisi toisin kuin minä. Puhuu myös niin että hän tietää mitä elämä sitten on lapsen kanssa.
Tietääpä joo.. Sivusta seuraavana varmaan tosi hyvin. Tietää varmaan myös sen että on aika riski perustaa perhettä alkoholistin kanssa ja jos parisuhde on muutenkin aivan kuopattu.
Huoh. Ei auta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ai mistäkö lähtien lapsia on tehty kun muutkin??
Noooh, se oli joku vuosi 2002 tjtn. kun Matti Vanhanen sanoi teeveessä, että "nyt alkaa lapsentekotalkoot uusien veronmaksajien saamiseksi, jotta suurille ikäryhmille saadaan eläkettä maksettua kun paljon veronkantajia". Itse olin tuolloin n. 25 vuotta vanha ja puoliso myöskin. Pikkykylillä maksettiin korvausta lapsesta, ja moni vätys otti mielestään rahat pois ja teki lapsen. Paskoi Suomeksi sanottuna omaan pesään, mutta niin paskoi koko yhteiskuntakin, koska emme saaneet laatua, koska eihän ne kotisleikit toimineet. Saatiin vain paljon onnettomia ihmisiä ja mt-ongelmia. Yksinhuoltajien määrä räjähti ja alkoholistejen samoin. Isien itsarit lisääntyi, mutta se oli yhteiskunnallisesti halpa miehentyö.
Eli joskus 2000 -luvun alussa alettiin tekemään lapsia kun muutkin, koska lapsesta tuli status. Lapsi on kuin oravannahka jolla ostetaan toisten hyväksyntää vielä tänä päivänäkin.
Onneksi on meitä aidosti itsellemme lapsia hankkineita ja perhettään rakastavia ihmisiä jotka emme tuomitse lapsetomiakaan valintamme jälkeen. Lapset eivät ole meille status! Statusta on ehtinyt hankkia tähän ikään ihan muuten kuin muita mielistelemällä :)
repäisty juttu
Repäisty? Kyllä Suomessa 99% lapsista tehdään egosyistä huonoihin lähtökohtiin.