Ilkeä puoliso

Etkös vieläkään tiedä, miten suomalainen
mies ratkaisee tuontyyppiset ongelmat?

Ärtyisyys voi olla merkki alkavasta dementiasta tai muusta oman kunnon heikkenemisestä. Käynti lääkärissä ei haittaa.

Jo kymmenen vuotta nuoremmallekin, silloin alkaa miehillä vaihdevuodet, jotka saattavat kestää lopun elämän. Jos et halua pilata omaa loppuelämääsi niin tee irtiotto ajoissa.

Voi tuo olla toisinkin päin! Vaimostani on tullut ilkeä ämmä hänen vaihdevuosiensa alettua. Kun minäkin olen noissa vaikeissa ikä-luvuissa, arvata saattaa miten paljon meillä kiukutellaan kaikista asioista.
En minä mutta se toinen...

Jotainhan siltä ukoltasi puuttuu!

Ei tuo kuitenkan ole tavallista käyttäytymistä.
Eiköhän tässä iässä lepponen aktiivisuus ole leimallisempaa.

Tilanteessasi temperamenttinen vaimoni vaatisi tilanneselvityksen ja käytäytymisen muutoksen tai muuten meille tulisi kaksi eri osoitetta.
Tuskin leikaisi mattoja halki mutta taatusti ei sietäisi kovinkaan pitkään.

Oma koti kullan kallis. Vanha hyvä lausahdus. Koti pitäisi olla sellainen, että se on maailman paras pesä-pesä, jonne on mukava tulla ja mukava eleleskellä.
Onhan avioliitto varsinainen elämän korkeakoulu. On otettava huomioon se toinen osapuoli ja juuri tuo toisen huomioonottaminen on joillakin kovin hakusessa.

Voiko puoliso ihan yhtäkkiä (65 vuotiaana) muuttua ilkeäksi? Vai olisiko ollut havaittavissa jo aikaisemminkin jonkinasteista pikku ilkeilemistä? Jotkut kun ovat luonteeltaan sellaisia, että haukkumalla muita (vähättelemällä), saavat itse nostettua itsensä pikkusen paremmaksi (heidän mielestään).

Koti, jossa ilkeillään, arvostellaan sukulaisia ja sen semmosta, on mielestäni hirmuisen inho-äklö-kurja asuinpaikka. Sinne ei varmaankaan ole kiva mennä työpäivän jälkeen.

Ongelmista on Aina keskusteltava. Ei ole Pakko hyväksyä toisen ilkeilyä ja haukkumista. Siitä on ilmoitettava tarpeeksi topakasti toiselle osapuolelle, että "Hei täähän ei passaa laisinkaan, koitahan parantaa tapasi."

Yhdessä oleminen onnistuu, kun molemmat kunnioittavat toisen mielipiteitä (vaikkeivät olisi samat), keskustelevat mahdollisista ongelmista (heti kun niitä ilmenee) ja pikkuruisena lisänä niitä suukotteluita ja taputuksia ja halauksia ja kenties kehuja "no-johan-oot-ollut-ahkera-vaimo/mies"-huomionosoituksia, jos toinen vaikka on koko päivän huhkinut leivonnaisia pakastimeen, siivouksia tai auton huoltoja tai muuta semmosta. Onhan se kivaa, kun toinen huomaa...

Taas ja taas ja taas kirjoitan samoin, kuin niin monta kertaa aikaisemminkin. Toki, koska asia ei ole miksikään muuttunut.
Elikkä on Parempi olla hyvin yksin, kuin huonosti kaksin.


Jos Ahdistavuus on sisuksissa, niin silloin tarttee tehdä jotakin.
Kaikki ratkaisut ei ole helppoja, jos vaikkapa joutuu jättämään kumppanin, mutta pitemmän päälle se kuitenkin kannattaa.

Valitettavasti monet avioliitot ovat juuri tuollaisia ja syy omaan eroonikin.
On niin masentavaa olla koko ajan arvostelun ja hienoisen pilkankohteena!

Mulla on ilkeä ex-ukko. Jätti, meni kihloihin avioliiton harkinta-aikana. Nyt ei vaivaudu vastaamaan enään viesteihini, vaikka yhteisiä lapsia, joiden takia joku roti pitäisi olla. Eikä mitään selitystä...

Jos ilkeilyä ei ole ollut ennen ja miehesi on ollut uskollinen, niin ehkä hän hakee "oikeutusta" vastata myöntävästi kolmannelle osapuolelle joka on antanut selvät singnaalit mielenkiinnosta? ? Oma kumppanini toimi niin, ennenkuin meni....

Haluaa irtioton, toivoo että sinä teet päätöksen, voi sitten itse olla syytön "uhri" jonka paha vaimo jätti.

Ei ole normaalia enkä minä ainakaan tuollaisesta haaveillut nuorena rakkaudesta haaveillessani.

Tuossa on teilläkin vaarana että tulevaisuudessa onnellisin kokemuksesi tulee olemaan joko avioero tai puolison kuolema. Inhimillistä sekin ja niin monelle totta.

Jotenkin tuntuu oudolta ajatella,että tässä iässä alkaisi käydä avioero-prosessia läpi.Mieheni kertoo kavereistaan,jotka ovat jopa useita kuukausia
mökillä -vaimo ei ole mukana.Hänkin on ollut kesäisin paljon mökillä.En osaa oikein uskoa,että hänellä olisi mielessä toinen nainen.Nyt hän on yrittänyt olla kaupungissa.Hän kävi vuositarkastuksessa lääkärissä ja ilmeni diabetes.Lääkitys saman tien.Voisko olla,että diabetes vaurioittaa hermostoa ja hermostuu herkemmin?Jospa lääkitys auttaisi asiaa.

Hänellä taitaa olla käsittelemättömiä traumoja sukulaisteni suhteen,koskapa hän nyt kun hermosto on lujilla (diabetesko aiheuttaa???) ei pysty pidättelemään tramojansa,vaan antaa tulla ulos.
Onkohan joku sukulaiseni loukannut häntä verisesti tietämättäni ?
Hän ei ole juuri sukujuhlissa viihtynyt.
Ihmeellistä tämä ihmisen elämä kaikkinensa.Sitä kun nuorena rakastuu toisiinsa ja elämän myötä tulee tällaisia tilanteita.Olemme olleet yhdessä 36 vuotta ja toisaalta olemme kuin "yhtä puuta", nyt uskoisin diabeteksen olevan repeilyn syynä.

tuollaiseksi muuttu jo nyt ex.ni, oli ollu vuosia jo toinen kuviossa,lähdin pois ja nyt elävät yhdessä, ei voinut kertoa suoraan..

Myös minun mieheni solvaa sukulaisiani, vaikkei ole ollut heidän kanssaan tekemisissä vuosiin. En voi katsoa itselleni kiinnostavia ohjelmia, sillä mies puhkuu ja tuhisee äkäisesti, kun katson moista roskaa. Aina katsotaan ohjelmia, jotka kiinnostavat miestäni ja tehdään asioita, joita hän haluaa. En muista milloin olisi tehty yhdessä mitään sellaista mitä minä haluan. Häntä ei tunnu asiani kiinnostavan, sillä hän keskeyttää ja vaihtaa puheenaihetta kesken keskustelujen. Hän tarttuu pieniin kielivirheisiini, kun ei kuulemma ymmärrä mitä tarkoitan, jonka koen piikittelyksi sairaudestani. Hän pyytää (käskee) hoitamaan asioita puolestaan, jotka sitten tietysti teen väärin. On miehessäni myös ihania piirteitä, joiden ansiosta tässä vielä olen, mutta tuntuu kuin ne piirteet olisivat vähenemässä ja eläisin elämääni vain hänelle....

Tekemättömät synnit?

Essolla on monesti käsitelty tätäkin ongelmaa, ja siksi me tiedämme, mistä vanhenevan miehen ärhentely johtuu. Useimmissa tapauksissa mies on alkanut katua tekemättömiä syntejäänj ja siksi hän on hankkinut toisen naisen, jolle hänen ei tarvitse ärhennellä. Joissakin tapauksissa arhentely johtuu alkavasta dementoitumisesta, mutta nämä tapaukset ovat harvinaisempia.

Tiedän varmasti ettei miehelläni ole toista naista, enkä jaksa uskoa myöskään dementoitumiseen, mies on vasta 53 ja edellä mainitsemani ongelmat ovat jatkuneet jo useampia vuosia.

kyllähän se ottaa päähän kun vanhenee, ja mikäs sen parempi kohde purkaa pahaa oloa kun pitkäaikainen puoliso, ja uskoa ei se enää lähde kun ikää,mutta

kYLLÄ viittaa nyt siihen kuuluisaan vanhuuden tautiin,joka alkaa narsissin
tyylillä. Olen kohtalo toveri erosin,kun olin 53v tyytyväinen nyt ollut vuosia.
Nyt hänellä on aizeimerin tauti,siis alku oli sellainen,kun nyt itselläsi.

Vie puolisosi tutkimuksiin, josko olisi iskenyt dementia. Toisaalta keskustele ja yritä selvittää mitä on taustalla. Jos ei auta niin ota ero. Elämä on lyhyt joten miksi sietää toisen ilkeyksiä jollei niihin löydy hyvää syytä. Ikävää että joudut kokemaan tämän. Ehkä puolisollasi on oikeasti sairaus joka tekee sen ettei voi hillitä itseään ja ilkeilee.

Ei se maahanmuutto voi olla päivänpolttava kotimaan eikä ulkomaan uutinen. Tuleeko maahanmuutosta päivänpolttava kotimaan uutinen siinä vaiheessa kun meillä tapahtuu ensimmäinen joukkoraiskaus tulijoiden taholta, kuten on jo tapahtunut, Saksassa, Ranskassa, Tanskassa, Norjassa, Ruotsissa, Englannissa ja Hollannissa?

Saako näistä päivänpolttavista ulkomaan tapahtumista, jotka huolestuttavat kaikkia perheellisiä joilla on tyttäriä joille toivovat että heidän koko elämänsä ei tuhoutuisi jonkun jihadistin raiskauksen seurauksena?

Ei tuo oikein ole sukupuolikysymys, muijat muuttuu järkiään kameiksi narsisteiksi ja kaikkitietäviksi juoruakoiksi vanhemmiten. Hormonihommelit eukoilla ja monet jäävät ikäänkuin tyhjän päälle, kun alkavat loispummieläkeläisiksi. Menee rutiinit rikki, alkaa turhautuminen, liikaa joutilasta aikaa, liikaa muijan naamarin tuijottamista, se nyt kenen tahansa hermoille.

Joku mainitsikin kesämökille pakenemisen. Kyllä mäkin vietän enenevässä määrin aikaa mökillä. Vähän vaihtelua ja saa olla itekseen, puuhailla omia juttujaan ja ihan ite valita, mitä telkkarikanavaa kattoo tai mitä ruokaa ostaa itselleen kaupasta. Sitäpaitsi mökillä mukavampi juopotellakin, kun eukko ei ole nalkuttamassa.

Että mun mielestä paras unohtaa lekurit ja huumausaineet, mitä ne määrää vaivaan kuin vaivaan. Dementiasta turha puhua, jos mitään muuta oiretta ei ole kun ärtyneisyys. Kuulostaa ihan normaalilta tympiintymiseltä, ihminen ei ole terve, jos ei olisi välillä veetuuntunut.

Ai niin, milloin olet kuullut, että joku mies olisi kiinnostunut muijansa sukulaisista tai pitäisi niistä. Tietylainen suorapuheisuus kuuluu aikuistumiseen, hitto jos ukko pitänyt lärvinsä kiinni ties kuinka monta kymmentä vuotta, oikein terapeuttista sanoa, mitä mieltä on muijan sukulaisista. Ja telkkarista puhuen, eikö ole rahaa ostaa kahta telkkaria, loppuu se kaukosäätimestä riiteleminen.

=DW=

Minun ukko (on 55 v) alkoi haukkumaan minua läskiksi ja niin edelleen,sanoin ,että kyllä joku minut tämmöisenä huolii.Sitten menin paikalliseen kuppilaan kaljalle.Enhän minä yleensä kaljaa juurikaan juo,mutta silloin maistui tuoppi.Pari kertaa kun kävin kaljalla,alkoi mieheni puheet muuttua hyväksyvämpään suuntaan.
Kai se on joskus asetettava ukko kilpailutilanteeseen.Siitähän ne ukot tykkää,että saa kilpailla naisista.

Olen huomannut omassa miehessäni samoja piirteitä. Hän on 63 vuotias. Onko sinun miehesi sairas (erinlaisia kipuja ja paljon lääkkeitä syövä) Olen myös miettinyt että onkohan alkavan dementtian oireita??

Kivut tekevät kärttyiseksi.