vieläkö

Ihmettelen suuresti, miksi sijaislapsia kylvetään maailmalle lähes ensimmäiselle haluavalle, kun taas adoptio-lasta haluavalle on hyvin tarkat kriteerit?!

Käytännössähän tilanne sijais-ja adoptiolapsen välillä on lähes samanlainen, molemmat tulevat vanhemmilta jotka eivät kyenneet lapsesta huolehtimaan, kasvatettavaksi perheeseen.. Erona tuntuu vain olevan se, että sijaislapsi on kuin "lainalapsi", siitä voi halutessaan luopua ja unohtaa,vanhemmat "saattavat" vielä haluta korjata elämänsä ja ottaa lapsen takaisin, harvoin kuitenkin näin käy.
kun taas adoptiolapseen sitoutuu eliniäkseen, kuin omaan lapseen.

Ex-sijaislapsena minä tunnen katkeruutta siitä, miksen kelvannut, minua pompoteltiin perheestä toiseen, en saanut rakkautta enkä läheisyyttä, pelkkää välinpitämättömyyttä. Jos minulla olisi ollut onni tulla adoptoiduksi, tilanne olisi varmasti ollut toinen.. Tuo sijais- ja adoptiolapsen ero ei ehkä vanhempaa liikuta, mutta lapsi on se joka kärsii, jos joku kärsii.

Adoptiolasta ei tietääkseni anneta ikääntyville vanhemmille, esim. siitä syystä että vanhempi vanhenemisen vuoksi menehtyisi lapsen ollessa suht. nuori, mutta onko sijaislapsi sitten huonompi, ketään ei liikuta jos hänen ottovanhempansa jättää hänet, kuolee pois, ja hän jää TAAS yksin!
MIKSI? Eikö sijaislapsella kuuluisi olla oikeus yhtä lailla hyvään perheeseen kuin adoptiolapsella..?

-hylätty- kirjoitti:

Ihmettelen suuresti, miksi sijaislapsia kylvetään maailmalle lähes ensimmäiselle haluavalle, kun taas adoptio-lasta haluavalle on hyvin tarkat kriteerit?!

Käytännössähän tilanne sijais-ja adoptiolapsen välillä on lähes samanlainen, molemmat tulevat vanhemmilta jotka eivät kyenneet lapsesta huolehtimaan, kasvatettavaksi perheeseen.. Erona tuntuu vain olevan se, että sijaislapsi on kuin "lainalapsi", siitä voi halutessaan luopua ja unohtaa,vanhemmat "saattavat" vielä haluta korjata elämänsä ja ottaa lapsen takaisin, harvoin kuitenkin näin käy.
kun taas adoptiolapseen sitoutuu eliniäkseen, kuin omaan lapseen.

Ex-sijaislapsena minä tunnen katkeruutta siitä, miksen kelvannut, minua pompoteltiin perheestä toiseen, en saanut rakkautta enkä läheisyyttä, pelkkää välinpitämättömyyttä. Jos minulla olisi ollut onni tulla adoptoiduksi, tilanne olisi varmasti ollut toinen.. Tuo sijais- ja adoptiolapsen ero ei ehkä vanhempaa liikuta, mutta lapsi on se joka kärsii, jos joku kärsii.

Adoptiolasta ei tietääkseni anneta ikääntyville vanhemmille, esim. siitä syystä että vanhempi vanhenemisen vuoksi menehtyisi lapsen ollessa suht. nuori, mutta onko sijaislapsi sitten huonompi, ketään ei liikuta jos hänen ottovanhempansa jättää hänet, kuolee pois, ja hän jää TAAS yksin!
MIKSI? Eikö sijaislapsella kuuluisi olla oikeus yhtä lailla hyvään perheeseen kuin adoptiolapsella..?

että kaikilla lapsilla on oikeus hyvään perheeseen.
Ihmetellä saa että miksi sijaislapsia kylvetään maailmalle.

Kun lapsi on joutunut elämään, voi sanoa heitteille jätettynä tai sitten muuten lapsen koti ei ole hyvä kasvuympäristö lapselle.
Näitä lapsi ei aina läheskään voi adoptoida koska bio vanhemmat eivät sitä halua.

Sijaisvanhemmat ovat mielestäni hyvä vaihtoehto laitoshoidolle. On kotoisampi ja tietenkin edullisempikin kunnille joista saattaa olla useita kymmeniä lapsia sijaiskodeissa.

Sekin on luonnollista että sijaiskotien laatu myös vaihtelee ja näinhän se on kaikilla kodeilla. Minä kasvoin erilaisessa kodissa kuin puolisoni. Kielteistä kritiikkiä voi antaa molemmista kodeista jne.

Tiedän tapauksia joissa lapsi adoptoitiin kun täytti 18 vuotta. Kahdessa tapauksessa tiedän että lapsi sai sijaisvanhempien sukunimen jo 15 vuotiaana, koska tätä lapset olivat (ovat eri perheitä)halunneet jo useamman vuoden ajan. Nyt heidät adoptoidaan 2005 v.

Minusta teidän kannattaisi ilmoittaa Helsingin kaupungille halukkuudestanne ryhtyä sijaisperheeksi, olettehan jo perheenä tuttuja toisesta yhteydestä.
Vantaalla ainakin sanottiin, etteivät sijoita vauvaa yli 40-vuotiaille, paitsi poikkeustapauksessa l. jos esim. kuuluu sisarrusryhmään.

Minä ajattelisin niin, että koska perheessänne ei enää ole pieniä lapsia voisitte miettiä sisarrusten sijaisperheeksi ryhtymistä.
Meillä on kaksi sijoitettua, jotka ovat molemmat tulleet vauvoina, heillä on ikäeroa 1,8 vuotta ja vaikka alkuun olikin aika sutinaa, niin kyllä lapsista kumpikin jäisi paljosta vaille ollessaan vuosia nuorempi muita.
Lopuksi vielä muistutus, että nämä sijoitukseen tulevat lapset ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä ns. erityistä huomota vaativia lapsia l. FAS/FAE/ADHD/tarkkaavaisuushäiriöt/puheenkehityksen ongelmat/kiintymyssuhdehäiriöt/kaöltoinkohtelusta johtuvat psyykkiset vauriot jne. jne. kannattaa pitää koko ajan mielessä.