Eloton olento makaa sohvalla. Sohva on päällystetty nuhjuisella vakosametilla ja farkulla; jäänne jostain menneiltä vuosikymmeniltä. Se on ostettu kirpputorilta. Kirpputori sijaitsee lähellä kotikatuani.
Eloton olento on yhä eloton, mutta minua paleltaa.
Syön jääkaapin tyhjäksi: kaksi tuoreuden ja lievän pilaantumisen rajamailla värjyvää porkkanaa ja yhden Valion Viiliksen. Pakastinlokerossa on pussi herne-maissi-paprikaa, jonka päätän säästää illaksi. Patterit lakkaavat humisemasta. Lämmitys on katkaistu.
Lamput sammuvat; tulee pimeää. Ikkuna on likainen. Maisema sen takana (kerrostalon piha, rikkinäinen keinu ja ruosteinen tamppausteline) näyttää utuiselta.
Sohva, jolla on eloton olento, joka on päällystetty vakosametilla ja farkulla, ja joka on ostettu läheiseltä kirpputorilta, on asuntoni ainoa huonekalu. Minä en mahdu elottoman olennon viereen. On pakko nukkua lattialla. Paleltaa.
Eloton olento ei valu enää verta.
Eloton olento on yhä eloton, mutta minua paleltaa.
Syön jääkaapin tyhjäksi: kaksi tuoreuden ja lievän pilaantumisen rajamailla värjyvää porkkanaa ja yhden Valion Viiliksen. Pakastinlokerossa on pussi herne-maissi-paprikaa, jonka päätän säästää illaksi. Patterit lakkaavat humisemasta. Lämmitys on katkaistu.
Lamput sammuvat; tulee pimeää. Ikkuna on likainen. Maisema sen takana (kerrostalon piha, rikkinäinen keinu ja ruosteinen tamppausteline) näyttää utuiselta.
Sohva, jolla on eloton olento, joka on päällystetty vakosametilla ja farkulla, ja joka on ostettu läheiseltä kirpputorilta, on asuntoni ainoa huonekalu. Minä en mahdu elottoman olennon viereen. On pakko nukkua lattialla. Paleltaa.
Eloton olento ei valu enää verta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Näihin pieniin teksteihin on kaikkein vaikeinta suhtautua. Jos nämä käsittäisi jonkinlaisiksi runoiksi, ne olisi jotenkin helpompi sulattaa. Proosalta kun tulee mielessään odottaneeksi jotain selvää päätä ja häntää, alkua ja loppua. Tavallaan hiukan harmillistakin, ainoa, mistä voi käsityksen saada, on kuvailun toimivuus. Rêveusella on tapana sanoa näitä tunnelmapaloiksi.
Minusta tässä kuvailu toimii jotenkin oikein hyvin. Sanat loksahtelevat sointuvasti paikoilleen. Niin kuin vaikka virkkeessä
"Syön jääkaapin tyhjäksi: kaksi tuoreuden ja lievän pilaantumisen rajamailla värjyvää porkkanaa ja yhden Valion Viiliksen."
Juuri näin se pitää tehdä. Erityisen hauska on minusta tuo värjyvät porkkanat -kohta. Iloinen Valion Viilis, ärsyttävä mainoskamppanja palaa heti silmien eteen ja sijoittuu uudelleen rähjäiseen miljööseen, jossa kuollut olento makaa sohvalla. Minusta tässä on tiettyä assosiaatioiden voittokulkua, oivallusta.
Tämä sopisi jotenkin johonkin SKP:n julkaisuun: Hakunilan Raskolnikov(a), jonka sosiaalinen kurjistuminen on ajanut verityöhön.
Kyllä, pidin tästä, vaikka se oli näin pieni. Ei kliseitä, jotka olisivat häirinneet. Jos Hotakainen vakavoituisi, hän voisi kirjoittaa juuri näin. Ajattelin Sydänkohtauksia-romaania. Viimeinen lause on brutaalissa, hirtehisessä toteavuudessaan melkein tarantinolainen.
Sydämeni hakkaa. Käteni hikoavat. Tärisevät sormeni naputtelevat suomi24:n internet-osoitteen haparoiden. Kylmän möykyn tiivistyessä mahaani klikkaan "Kirjat & novellit" -osaston nimeä. Silmissä sumenee.
Joku. On. Kommentoinut. Tekstiäni. Chapeau.
Luen tuomion. Uudelleen. En usko lukemaani, joten luen sen vielä kertaalleen. Herra Hattu (kuulostaa ihan satukirjan hahmolta) piti tekstistäni. Ei voi olla totta.
Jollakin tavalla tuo muoto ei nyt taitu mielessäni sillä tavalla että se tuntuisi luontevalta.
Kokonaisuutena arvotellen "perus chapeaulainen" mielipidehymistely.
"Rêveusella on tapana sanoa näitä tunnelmapaloiksi."
Niin on.
Ja niin on nytkin. Minä pidin tästä juuri tällaisena, mitään selittelemättömänä, yksinkertaisena, hiukan lyyrisenakin.
Tuo sohva on kiva koukku. Vanhaa vakosamettia ja farkkua - minä en yksinkertaisesti saa päähäni, miltä sellainen voisi näyttää todellisuudessa. Onko niitä? Olet muutenkin ripotellut hienon hallitusti noita yksityiskohtia.
Ja jättänyt tyylikkäästi itse tapahtuman avoimeksi.