eli vielä yksi näyte, miksi Mariko Vaarasta ei kuuna päivänä ole kirjailijaksi:
Tänään muistin, miten kerroit tarinaasi naapurin lapsista. Niistä, jotka pääsivät kouluun osan aikaa vain vuoropäivin. Kenelläkään ei ollut sen vertaa, mistä antaa jokaiselle kengät.
Silmäsi tuikkivat muistellessasi, kuinka yksi heistä lauloi kuin enkeli. Se pellavapäinen poika.
Laskit omine sorminesi, miten toinen heistä oli eto ynnäämään. Se oli se tyttö, jolla oli ollut punainen syntymämerkki kyynärtaipeessaan.
Tavoittelit katseellasi kirjahyllystä Aapiskukkoa. Kolmas osasi jo valmiiksi lukea. Se, jolla oli se kampurajalka.
Niin eloisa et ollut ollut enää vuosiin kuin olit matkiessasi neljättä, joka pääsi jokaiseen koulunäytelmään. Se oli se ketterin ja pienikasvuisin.
Hiljennyit viidennen kohdalla, joka myöhästeli. Sen polvihousut olivat useimmiten pölyiset, kurassa tai änkkäjäässä, koska se jättäytyi tahallaan toisista jälkeen tutkimaan polunpientereet ja ojanpohjat. .
Kuudennen kohdalla painoit pääsi. Et sanonut muistavasi hänestä mitään erityistä. Paitsi orvokinsiniset silmät ja liian ohuet letit. Se kuolikin kuristustautiin kesken kaiken.
Kasvoillasi kävi varjo, kun kuiskasit, kuinka äitisi mielestä sinun ruokahalusi oli kasvanut rohmun mittoihin jo toisesta koulupäivästä. Sitä se kuulema teetti kilometrejä pitkä koulumatka, joutava oppimishalu ja liika ahneus.
Sanasi alkoivat jo takellella, kun lopettelit tarinaasi, jossa sinä ja naapurin lapset selvititte rinnakkain läpi ensin sen kiertokoulun. Ja kuinka jaoitte keskenänne jokaisena arkipäivänä, ruoka-taukojen aikaan, koko limpun pituisen ruisleipäviipaleesi.
Muistin myös, miten rauhallisin mielin silloin nukahdit. Kesken lauseen, lempituoliisi, kädet kyynärpäitä myöten ristissä rinnallasi. Miten tulin nostaneeksi jalkojesi lämmikepeiton valaistuneiden kasvojesi yli, kohentaneeksi kituvaa takkatulta.
Tänään muistin, miten kerroit tarinaasi naapurin lapsista. Niistä, jotka pääsivät kouluun osan aikaa vain vuoropäivin. Kenelläkään ei ollut sen vertaa, mistä antaa jokaiselle kengät.
Silmäsi tuikkivat muistellessasi, kuinka yksi heistä lauloi kuin enkeli. Se pellavapäinen poika.
Laskit omine sorminesi, miten toinen heistä oli eto ynnäämään. Se oli se tyttö, jolla oli ollut punainen syntymämerkki kyynärtaipeessaan.
Tavoittelit katseellasi kirjahyllystä Aapiskukkoa. Kolmas osasi jo valmiiksi lukea. Se, jolla oli se kampurajalka.
Niin eloisa et ollut ollut enää vuosiin kuin olit matkiessasi neljättä, joka pääsi jokaiseen koulunäytelmään. Se oli se ketterin ja pienikasvuisin.
Hiljennyit viidennen kohdalla, joka myöhästeli. Sen polvihousut olivat useimmiten pölyiset, kurassa tai änkkäjäässä, koska se jättäytyi tahallaan toisista jälkeen tutkimaan polunpientereet ja ojanpohjat. .
Kuudennen kohdalla painoit pääsi. Et sanonut muistavasi hänestä mitään erityistä. Paitsi orvokinsiniset silmät ja liian ohuet letit. Se kuolikin kuristustautiin kesken kaiken.
Kasvoillasi kävi varjo, kun kuiskasit, kuinka äitisi mielestä sinun ruokahalusi oli kasvanut rohmun mittoihin jo toisesta koulupäivästä. Sitä se kuulema teetti kilometrejä pitkä koulumatka, joutava oppimishalu ja liika ahneus.
Sanasi alkoivat jo takellella, kun lopettelit tarinaasi, jossa sinä ja naapurin lapset selvititte rinnakkain läpi ensin sen kiertokoulun. Ja kuinka jaoitte keskenänne jokaisena arkipäivänä, ruoka-taukojen aikaan, koko limpun pituisen ruisleipäviipaleesi.
Muistin myös, miten rauhallisin mielin silloin nukahdit. Kesken lauseen, lempituoliisi, kädet kyynärpäitä myöten ristissä rinnallasi. Miten tulin nostaneeksi jalkojesi lämmikepeiton valaistuneiden kasvojesi yli, kohentaneeksi kituvaa takkatulta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No kyllähän tästä jo joltisenkin romaanin saa kirjoitettua, kun ottaa jokaisen kappaleen auki. Ja sitten senjälkeen taas saattaa vielä hyvinkin tulla lisää rönsyjä ja tienhaaroja, joista syntyy
täydellinen kaunoromaani.
Mariko Vaara
on nyt aivan liian alamainen. Puhtia toivottelen !
Tätä lukisi enemmänkin, koska kaikki toimii, ja herää kiinnostus miten tarina jatkuu, mistä se on osa. Panehan postia kustantamolle, kun saat valmiiksi.