Exäni jätti mut viime uutena vuotena. Meillä oli kaukosuhde n. puoli vuotta ja hänen oli tarkoitus tulla luokseni 10 päiväksi pari päivää ennen vuoden vaihdetta, olin itse ottanut pari viikkoa vapaata töistä yhteistä lomaamme varten. Kaikki oli siis suunniteltu jo yli kuukautta aikaisemmin. Pari päivää ennen hänen suunniteltua tuloaan meille tuli ensimmäinen riita (hänen käyttäytymisestään alkanut), ja hän päätti perua lentonsa eikä tullut luokseni vaan jätti siihen paikkaan ja kylmästi, ilman mitään selityksiä tai mahdollisuutta puhua. Vetosi silloin stressiin mutta ei halunnut asiasta enempää puhua eikä vastannut kun yritin soittaa/puhua. En voinut uskoa tätä todeksi ja luulin vielä muutamaa päivää myöhemminkin että se olisi joku käytännön pila (pari kuukautta aikaisemmin oli sanonut minulle että olen hänelle "se oikea"). Vaan ei ollut vitsi eikä hän myöskään suostunut asiasta puhumaan. Pari kuukautta myöhemmin tekstasi minulle mitä kuuluu ja laittoi pusuja viestin perään, sanoin silloin että en halua olla missään tekemisissä olin silloin hänelle niin todella vihainen.
Lähetin hänelle spostia n.1,5kk sitten kyselläkseni kuulumisia ja tehdäkseni sovintoa. Vaihdoimme parit spostit ja hän kertoi että on muuttanut tyttöystävänsä kanssa yhteen. MIelenkiinnosta kysyin kuka tuo tyttöystävä on ja kuinka kauan ovat olleet yhdessä. Täytin viikonloppuna vuosia ja sain syntymäpäivänä eksältäni s-postin jossa hän vastasi että on ollut kyseisen tytön kanssa yhdessä tammikuusta asti, ja että tämä tyttö on hänen vanha kaverinsa. Tuon saman "kaverin" kanssa vietti aikaa kun jätti minut ja tiedän että hänen luokseen exäni meni kun hänen oli tarkoitus matkustaa luokseni ja perui lennot, mennäkseen tämän toisen muijan luo!
Oon niin pettynyt ja vihainen, ensin se pilaa mun uuden vuoden ja sitten vielä synttäritkin, miksei voi sanoa alusta alkaen kuinka asiat on niin ei tarvitse samoja tunteita käydä taas läpi 10 kuukautta myöhemmin?? Oon niin vihainen myös itselleni, että MINA otin häneen yhteyttä hieroakseni ystävyyttä vain saadakseni selville että se muija jätti mut toisen takia!!!! Mitä helvettiä?? Olen päässyt yli erosta mutta jotenkin noi uutiset sai mut pois tolaltani.. En osannut kuvitella sitä silloin mutta ilmeisesti yhteiset ystävämme olivat arvanneet miten asiat ovat.
En edes tiedä miksi kirjoitin tämän tänne, kai tunnen että ystäväni eivät tiedä miten paljon nyt ahdistaa ja vituttaa, kenties jollakin olisi samanlaisia kokemuksia.. Oon niin paljon kuullut muiltakin naisilta valheita etten enää tiedä voiko keneenkää lesboon luottaa...
Lähetin hänelle spostia n.1,5kk sitten kyselläkseni kuulumisia ja tehdäkseni sovintoa. Vaihdoimme parit spostit ja hän kertoi että on muuttanut tyttöystävänsä kanssa yhteen. MIelenkiinnosta kysyin kuka tuo tyttöystävä on ja kuinka kauan ovat olleet yhdessä. Täytin viikonloppuna vuosia ja sain syntymäpäivänä eksältäni s-postin jossa hän vastasi että on ollut kyseisen tytön kanssa yhdessä tammikuusta asti, ja että tämä tyttö on hänen vanha kaverinsa. Tuon saman "kaverin" kanssa vietti aikaa kun jätti minut ja tiedän että hänen luokseen exäni meni kun hänen oli tarkoitus matkustaa luokseni ja perui lennot, mennäkseen tämän toisen muijan luo!
Oon niin pettynyt ja vihainen, ensin se pilaa mun uuden vuoden ja sitten vielä synttäritkin, miksei voi sanoa alusta alkaen kuinka asiat on niin ei tarvitse samoja tunteita käydä taas läpi 10 kuukautta myöhemmin?? Oon niin vihainen myös itselleni, että MINA otin häneen yhteyttä hieroakseni ystävyyttä vain saadakseni selville että se muija jätti mut toisen takia!!!! Mitä helvettiä?? Olen päässyt yli erosta mutta jotenkin noi uutiset sai mut pois tolaltani.. En osannut kuvitella sitä silloin mutta ilmeisesti yhteiset ystävämme olivat arvanneet miten asiat ovat.
En edes tiedä miksi kirjoitin tämän tänne, kai tunnen että ystäväni eivät tiedä miten paljon nyt ahdistaa ja vituttaa, kenties jollakin olisi samanlaisia kokemuksia.. Oon niin paljon kuullut muiltakin naisilta valheita etten enää tiedä voiko keneenkää lesboon luottaa...
Vastaukset 7
Vanhimmat
se kuuluu elämään, sä olet nyt yhden läksyn saanut, niitä tulee lisääkin.
Opettele käsittelemään tunteesi, etsimään työkalut jolla sä käsittelet nää asiat. Sä opit tästäkin jotai ja jos et anna ton luottamuksen kaatua koko ihmiskuntaan ni seuraavalla kerralla sä olet vahvempi, fiksumpi.
Kaukosuhteet on aina omansa, parisuhde on vaikee aloittaa kaukosuhteena, se alku on sitä aikaa ku pitäis oppii toista ja saada ne vibat mitkä ratkaisee jatkon.
Sä nyt otit yhteyttä koska sulla oli tunteita ja koko asia jäi vähän auki. Sä et tehny mitää väärää vaan se teki. Nyt purat raivosi ja kiukkusi kunnes sitä ei enää ole. Älä anna koskaan kenekää kovettaa sua sellaiseksi ettet uskalla luottaa ja rakastaa. Elämä on matka ja siihen mahtuu vaikka mitä. Kaikki kokemus on elämää, nyt varmasti tuntuu paskalle mut pura se ja löydä pinnalle sieltä taas.
Mitä naisiin tulee, tai ihmisiin ylipäätään ni on sellaisiakin jotka ei valehtele. Paskaa nyt vaa on enemmän, nykymeininki on sellaista.
Tuo on kyllä totta mitä sanot kaukosuhteista, niissä on tosiaan vähän erilaiset lähtökohdat. On tota paskaa tullut niskaan muiltakin naisilta, olen läksyni oppinut niistä mutta jollain tavalla myös ehkä alitajuisesti tiennyt että ne tytöt olivat päästään ehkä astetta enemmän sekaisin ja jotenkin heiltä ne teot ja valheet olivat odotettavissa.. tätä tyttöä rakastin ja hän oli niin erilainen kuin ne muut ja vaikutti niin "normaalilta" ja meille monet sanoivat että näytämme ihanalta parilta. En olisi voinut uskoa mikä pommi sieltä putoaisi melkein vuosi eron jälkeen, vaikka olisihan sieltä pitänyt osata odottaa mitä vaan, jos tyyppi ajattelee että on ok jättää sanomatta mitään ja jättää toinen ilman mitään vastauksia...
Tuo tunteiden purkaminen on kyllä hyvä neuvo, itsellä kun negatiivisten tunteiden käsittely on ollut aina vähän hataraa.. mutta oon viime aikoina oppinut antamaan vihdoin itselleni luvan olla vihainen ja vittuuntunut aina jos siltä tuntuu, niin ne negatiiviset tunteet tulisi käsiteltyä heti pois eikä jäisi pinnan alle vellomaan.
Kun olen nyt jo sinkkuna vuoden eli erosin exäni lokakuussa.Ensin muutin eri paikkakunnalle "hätätilanne",että pidimme suhdetauolla kunnes asiat kuntoon.Sitten hän muutti minun paikkakunnalle joten ei ollut ongelmia,mutta asuimme erillään.Olimme seurustellut jatkossa,mutta lopulta exälläni ajatuksia mennyt mutkikkaita..Hän halusi muuttaa takaisin eri hieman suuntaan kotikaupunkiin.Olimme jutellut asioita läpi ja en voinut hänen puolestaan puuttua.Tiesin kyllä,että kaukosuhdetta tuskin enää kestää.Lopulta erosin itse hyvästä syystä,mutta exäni rakastaa yhä minua ja en voi ottaa taas takaisin.Pysymme silti ystävänä,vaikka rakastaa minua.Olihan minulla muutaman kerta eronnut,mutta enkä kadu vaan toki joskus pettymystä.Elämässä kuuluu joskus vaikeita kuin ylä-ja alamäkejä.Tai elämäntilanteeseen vaikuttaa.Jotkut kestää kaukosuhdetta ja jotka eivät kuin ei mitään muuta.Ehkä kaukosuhteen vaikuttaisi rakkauden vähittellen katoaa tai syystä..On monenlaista syystä.Ymmärrän hyvin,että jos olet aika vihainen paitsi pitkävihainen ei auta mikään.Luottamus aika haasteita,että joko luottaa tai ei..Vaikea tietää kuin täytyy vain näkee mitä.Kyllä olin kuullut naisilta joilla murheita ja kuuntelin..En voisi auttaa kuin neuvoa antaisin vaan.Elämässäni näin vaan jatkoin ja jatkan,mitä vaan tapahtuisi.Selvittämällä on minusta hyvä lähteä,vaikka ehkä ei aina onnistuisi.
Tiedän tänän vihan ja pettymyksen tunteen niin hyvin. Itselläni kävi sellainen "mäihä", että exäni oli seurustellut ja tapaillut miestä samalla kun me seurustelimme. Hän ei jättänyt minua koskaan, hän vain rupesi käyttäytymään kuin kaveri, ei suudellut tai halinut. Lopulta laittoi naamakirjaan tiedon että seurustelee. Kysyin tätä häneltä suoraan ja hän vastasi hymiöineen kaikkineen että seurustelee erään pojan kanssa.
Se sai minut todella vihaiseksi! Miksei voinut sanoa minulle suoraan ettei halua minua.. Se on todella rankkaa yhtäkkiä muuttuakin ystäväksi vaikka olisi tunteita exäänsä kohtaan.
Toivon sinulle hyvää jatkoa ja voimia jaksaa!
Korjaan pienen virheeni tänän piti olla tämän.
Tiedän tunteesi, itselläni oli joitakin vuosia sitten juttua yhden tytön kanssa johon olin tosi ihastunut ja josta sitten kävi ilmi että hänellä oli samaan aikaan juttua myös erään pojan kanssa joka liikkui päivittäin samoissa porukoissa. Nämä kaksi sankaria taitavat olla edelleen yhdessä (eikä taida kummallakaan olla ihan kaikki ruuvit paikoillaan) mutta itse lähdin niistä porukoista aika nopeasti, ei vaan voi ymmärtää tollaista meininkiä, aivan samaa mieltä että asiat voisi ilmaista suoraan ja niin kuin ne ovat, pelotti sitten tulla kaapista tai ei mutta reilua olis antaa muidenkin ymmärtää mitä tapahtuu..
Muistan joo omat vihan hetket. Exä oli kohdellut todella, todella huonosti ja pyysin häntä jättämään mut rauhaan, mutta siitä vasta piina alkoi. Stalkkailua, mustasukkaiseksi tekemistä, haukkumista, syyttelyä, unohtamatta armotonta tekstari-, puhelu-, meili- ja facepommittamista (kavereista poistaminen ei riittänyt, koska hän jatkoi häirintää muita reittejä). Ihan kuin pettämisessä, valheissa yms. ei ois ollut tarpeeksi käsiteltävää ja kärsittävää, hän vain heitti lisää löylyä kiukaaseen eikä kunnioittanut pyyntöäni jättää mut rauhaan.
Se häirintä mut sai mut lopulta vihaiseksi. Hänelle, mutta ehkä eniten itselleni, kuinka olin voinut hakata päätä seinään ja antaa kohdella itseäni huonosti. Miksen saanut sitä loppumaan. Mä olin jauhanut tunteistani kyllästymiseen asti. Mä olin lähtenyt lenkille tai salille kun viha tuli. Mä itkin, kirjoitin, huusin, järkeilin, annoin tunteiden tulla, mutta tuntui että se tunne vain pysyi ja pysyi ja piinasi. Palasi aina. Välillä mä mietin, että ehkä mun olisi vain pitänyt joskus räjähtää lapsellisesti sille exälle ja sanoa kaiken mitä ajattelen, eikä yrittää olla niin asiallinen. Ehkä oli parempi purkaa tunteet muualle, ehkä ei. En tiedä.
Siihen autto vaan aika ja se et yrittää käsitellä tunteensa ja keskittyä myös muihin juttuihin. Viha on yks surutyön vaihe, siinä on esim. se hyötynsä, että vihan avulla sä todella irtaudut siitä ihmisestä, joka ei ollut sulle hyvä. On oikeus olla vihanen ja lopulta se vihan tunnekin haalenee, vaikka se jossain vaiheessa tuntuis aivan ylitsepääsemättömältä. Tulee vaan satunnaisina pistoksina sydämeen. Lopulta sen pystyy nähdä jonkinlaisena oppimisen ja kasvamisen paikkana. Esim. että tietää arvonsa eikä anna toisten enää talloa itseään. Pitkä matka se voi joskus olla, mutta se taitaa olla melkein kaikille välttämätön.