Tämän palstan on käynyt niinkuin äänestyksen että laimeaa on.
Pitää lähteä ulos raittiiseen ilmaan, niin eiköhän kirjoituskäsi vipata.
Minun kirjoituksiin ei vastata, mutta kirjoittelen silloin tällöin omaksi ilokseni, vaikka olenkin
Pitää lähteä ulos raittiiseen ilmaan, niin eiköhän kirjoituskäsi vipata.
Minun kirjoituksiin ei vastata, mutta kirjoittelen silloin tällöin omaksi ilokseni, vaikka olenkin
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tämä syksyinen pimeys taitaa vaikuttaa meihin jo liikaa, aamukahvin jälkeen pitää tovi miettiä mitä seuraavaksi ;-))?
Valo on voima joka virkistää ilmestyttyään auringon muodossa, se nyt on pysytellyt piilossa jo jonkin aikaa vain paksut pilvet parveilee taivaalla.
Tänään on Arto Arttu Artturi nimipäivä sankarina, vain Arttu Suuntala tuntuu tutulta, hän oli laulaja, hiukan vanhempaa ikäluokkaa kuin mitä me olemme, tässä tutuntuntuinen "Ievan polkka" hänen laulamanaan.
Tahdissa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
http://www.youtube.com/watch?v=XwmxSvV0Q04
Artturille Hyvää nimipäivää!
Polkan tahti sopiikin Artturille oikein hyvin:D
Mikähän sen ravintolan nimi olikaan, joka oli Siltasaaren tuolla puolen Kaisaniemestä katsoen? Olimme siellä aika usein tyttöporukalla tanssimassa
ja siellä Suuntalan Arttu lauloi ja soitti hanuria.
Hän oli sellainen hyvin tavallisen oloinen suomalainen mies. Soitti kunnon kappaleita ja tunnelma oli rempseä.
Oi, oi, kyllä se nuoruus oli sentään mukavaa aikaa, vaikka eihän nytkään ole mitään valittamista, nuo huvit vaan ovat käyneet vähäisiksi.
Yksi tyhmä kysyy enemmän kun muut kerkee vastaamaan. Muistinkin juuri, että Sillankorvahan se oli tuo ravintola. Lieneekö vielä olemassa?
Sillankorva ja Nekkari, Fennia ja Mikado, sekä moni muu tanssiravintola tulivat tutuiksi Hesan aikana.
Täällä pikkukaupungeissa tanssiravintolat ovat kuolleet kaljakuppiloiksi, jos nyt enää sellaisinakaan kovin suosittuja ovat.
Moni hyvä ruokaravintola palvelee lounasaikana ja hetken iltasella, sitten keittiö menee kiinni. Ravintolaillalliselle ei taida olla monta mahdollisuutta ja sellaisia tänne maaseudullekin kaipaisi. Ruoka ei tuota kuten olut ja siksi ei keittiössä enää kokkia iltaisin tarvita.
Rakastan laivaristeilyjä juuri siksi, että pääsen nauttimaan hyvän illallisen, joskin se ympäristö ei aina vastaa sitä mitä kaipaan, koska niissä ravintoloissa on levoton meno ja kaikki eivät osaa nauttia levollisesta illallisajasta.
Yksin eläen ei oikein osaa nauttia alkuruokien ja jälkiruokien täydellistämästä aterian valmistuksesta. Kukaan ei ole seurana aterialla, ei ole keskusteluseuraa, ei arvostelua pihvin kypsyysasteesta, joten vain pikaista nälän torjuntaa on ruokailut.
Tanssia sentään vielä silloin tällöin järjestetään, mutta ne ravintolatanssit taitavat olla sellainen nuoruuden ihannekuva, vain kuvajainen meneestä, kun nyt tanssitaan suurissa saleissa, iltaisin varsinkin on niissä ravintoloissa joissa nyt olen käynyt, ilmennyt lasi kädessä tanssilattialla vaeltavia solistin kannattajia joille tanssiminen on sivuasia.
Eläkeläisten järjestämät tanssit, niissä ei ole humalaisia. Iltapäivisin, joskus iltaisinkin järjestettyinä ne kokoavat tanssivaa ja iloista eläkeikäisten suurta joukkoa nauttimaan myös siitä tanssin oheistarjonnasta, eli sosiaalinen kanssakäyminen, keskustelut tanssin lomassa ja jopa piuentä romantiikkaa, siitä mekin nautimme ja sinne taas mieli halajaa.
Kun ei enää ole nuori iältänsä pitää opetella olemaan yhä nuorempi mieleltänsä ja liittyä sellaiseen joukkoon jossa ilo osataan ottaa irti pienistäkin hetkistä, kerätä onni murusista ja nauttia hyvästä tunteesta monta päivää tanssihetken jälkeen.
Olispa se tanssikaveri joka jaksaisi ja osaisi kaikkia tanssityylejä:)))
Itse osaan ja jaksan, mutta missä se kavaljeeri joka pokkaisi?
Vitsi vitsinä, kyllä minä saan tanssia, mutta miehistä on ainainen pula tanssipaikoilla, kautta Suomen. Miehet liikkeelle, pois nojatuolista ja olut pubista, mutta mikä on se taikasana joka heihin tepsii?
Tuttuja paikkoja ovat kaikki mainitut, tanssittajia oli joskus niin ettei istumaan juuri ehtinyt ja orkesterin tauoilla oli levyt soimassa, meno oli melkoista mutta hauskaa.
Micado oli Stockmannin vastapäätä ja usein siellä oli Kalevi Korpi ja yhtä usein varmaankin Erkki Junkkarinen, hyviä tanssipaikkoja ja ei paljon silloin ollut juopuneita tanssimassa.
Noista ravintoloista en tiedä onko niitä enää ei taida ainakaan noilla nimillä enää toimia.
Tanssikulttuuri on aivan muuta kuin silloin paritanssien aikana.
Kolme kertaa viikossa oli tavalliset tanssit, Kultsalla jossa tanssittiin useissa saleissa, Työkkäri Siltasaaressa, Hämis, Poli, Sokoksen talossa ylimmässä kerroksessa oli myös mukava tanssipaikka,,jne..., ja kesällä lavat, Hakkilassa edelleen kesäisin Paviljonki tanssittaa kaiken ikäisiä.
Mielenkiintoista näitäkin aikoja muistella, oli tärkätyt alushameet BB-ruudullinen pitseillä edestä koristeltu leninki, se oli muodissa muutaman kesän, sitten tuli jonain talvena huopahame muotiin ja täys kello tietysti, kyllä helmat heilui!
Tässä tulikin näitä nuoruuden päiviä muisteltua ja kahvimukikin tyhjeni samassa vauhdissa.
Nämä jotenkin tulivat mieleen muodista tanssipaikoilla.
Mainitsit nuo kolme muuta ravintolaa ja toden totta, kaikissa noissa on tullut lystiä pidettyä. Yleensä työkaveriporukoissa. Olen ollut täällä pääkaupunkiseudulla vain aviossa olleena, joten ne ravintolassa käynnit ovat olleet pieni henkirako ilman mitään romantiikkaa.
Nykyään tanssisin kyllä mielelläni, mutta kun siippa ei ole tanssinharrastaja, niin minultakin jää tanssimin tsumbaamiseksi ja airobickiksi. Ne antavat jonkinlaisen musiikin mukaan liikkumisen nautinnon.
Se on varmaan eläkeläispaikoissa haittatekijä, että miehiä on liian vähän tanssilattialle. Miesten pitäisi todella hieman terästäytyä ja lähteä sinne virkistäytymään. Liikunnallisestikin tanssi olisi hyvä harrastus.
Siinäpä se, mikä taikakeino saisi miehet liikkeelle? Kun saisin edes tuon oman ukkoni, niin siinäkin olisi iloa kerrakseen.
Nikitön 5
Ihan hauskaa kun teit aloituksen, niitähän täällä kaivataan! Piristävä tuttavuushan olit Painonhallintaketjussa muistelen:D
Hiljaista tosin on ollut aloituksissa, mitä sitten kukin onkaan live-elämässään häärineet.
Luontokin asettuu talvilepoon, ja ihminen asettuu käymään läpi pimeän ajan, jossa menemme yhä syvemmälle päivä päivältä.
Näinä aikoina onkin kodin merkitys suurimmillaan, ainakin itselleni.
Pyrin aikaansaamaan kodikkuutta, niin tekstiilein kuin lämmittävin värein ympäristössäni.
Sama pätee lähimmissä ihmissuhteissa, lämpöä ja toisistamme huolehtimista tarvitaan, varsinkin kun talouslamakin koettelee monia perheitä.
Palstallakin olisi pienet ilonaiheet tervetulleita, emme me ole tunteettomia täälläkään:D Paljon puhutaankin nykyään meidän suomalaisten varovaisuudesta ilmaista tunteitamme, negatiivisia tunteita puramme kylläkin joskus estoittakin.
Tänä aamuna maistui ihanalta keittää kahvi uudessa pannussa, olinkin jo pari kertaa juonut Nes'kafeeta, oli ero kuin yöllä ja päivällä. Siihen vielä hyvä F:n Myrrisämpylä, niin onni oli täydellinen.
Huoltomies on tulossa puolentunnin päästä, joten äkkiä on pukeuduttava!
Hauskaa jatkoa tälle päivälle!
Olipa kerrankin piristävä aloitus!
Hiljaisuudessa täällä tämäkin naisimmeinen penkoo tänään laatikoitaan ja päivittää papereita,mitä tarvii,mikä on tärkeää,mistä pitää ottaa kopio,lukee kalentereitaan ja vaeltaa menneisiin muistoihin.
Ulkoilma ei paljon huvita,hiljaa hipsii ohutta lunta,tilhet pörrää pihlajoissa,miksiköhän niille ei kelpaa kaikkien pihlajoitten marjat?
Toissapäivänä näinmme erikoisia lintuja syömässä marjoja ja naapureitten kans pähkäilimme,mitäköhän rotua nuo niin kesyt isohkot linnut ovat ja kas,juuri sinäpäivänä Lasse J.laine oli Hesariin kirjoittanut että lintuharvinaisuuksia on liikkeellä,eli se oli Taviokuurna.
Mistähän sekin nimi on peräisin,kuka keksinyt.
Olen myös pelastanut ihanat itseistuttamat keijunmekot parvekkeelta ja ripustellut sinne tänne huoneisiin roikkumaan,niitä siivotessa meni jonkun aikaa ja myöskin eilisten Callunoitten laittamisen tuomat roskat sun muut.
Etteikö eläkeläisellä ole tekemistä,miten sitä joskus ennätti töihin ; )))
Mukavaa päivänjatkoa,palstalaiset!
Aamusta oli pilvistä, sitten aurinko kävi kurkkimassa ja nyt on taas paksut pilvet ja ihan hämärää, ei sada mutta jos jotain sataa se on varmana vettä.
Kävin Marketanpuiston myymälästä hyviä kotimaisia omenoita on Åkeron näköisen ulkomuodoltaan vaan väritykseltään hyvin kirkas tumma punainen, ja maku hmmmm, se on just mun suun mukainen, pieni viinihapon kirpeys ja mehukas.
Uunista leijuu Rainboun Janssonin kiusauksen aromit ja nälkä kasvaa tuskallista vauhtia.
Ja ei ku sYÖmää!
aloitus ja laimeita vastaukset.
Laimeaahan se näillä vuosilla on ja parempi niin ettei riehu että on kädet ja jalat poikki, näillä luikkailla. Tätä se elämä on.
Olin kaupoissa ja siellähän sattuu joskus hauskaa ja joskus ei niin hauskaa. Tapasin nuoruuden ystävän jonka olen tavannut silloin, tällöin ja nyt hän puhui ihan puuta, heinää ja kyseli asutko kotona, siis lapsuuden kodissani, josta olen lähtenyt 50 vuotta sitten. Tätäkin se elämä on.
Sitten tapasin 86 vuotiaan, joka kertoi että, lapset sanoivat ettei mummalle laiteta tänä talvena nastarengasta pyörään ja hän oli kiitollinen ettei tarvitse ajaa talvella polkupyörällä ja lapset kuskaavat asioille. Tätähän se elämä on.
Eräskin rouva moitti miestään laimeaksi, mies kuoli, niin ei ollut sitäkään muretta. Itketti kyllä.
Elon aallot lainehtii joskus vaahtopäin, välillä taas aava laaja aukeaa tasaisena peilinä edessämme.
Vaihtelu virkistää, väliin vedetään hekeä, väliin kirjoitetaan sulkakynät sauhuten.
Harvoin minullekaan kukaan vastaa. Kaipa pitäisi kiristellä hampaitaan ja piikitellä, mutta kun se ei luonnista luonnostaan, eikä innosta.
Oman sieluni sisästä sanojani sanelen, nytkin yritän hetkeksi hiljentää pahan asian, saada edes vähän muutakin mieleeni.
Mieli on maassa minullakin. Murheita riittää ja vastamäkiä tuntuu elämä tarjoavan. Mietiskelin illalla missä ne myötämäet jotka antaisivat vauhtia seuraavaan vastamäkeen? Eipä niitä ole liiaksi riittänyt, mäessä askel lipsuu ja hiekka vajoaa askelten alta.
Vaan ei anneta periksi, ei, noustaan mäelle ja ihaillaan avaraa maailmaa jonka katseluun ei peritä pääsymaksuja.
Täältä on lumet sulaneet eikä niitä paljon ollutkaan, ne liukkaat ovat olleet minullekin melkoinen koettelemus.
Noin 10v sitten meni nilkkanivel, ja 2v sitten hampaat, eikä ne vieläkään ole kunnossa,onneksi vakuutusyhtiö korvaa.
En tiedä millaiset konstit on löydettävä ennen liukkaita, ainakin huoltomiehille muistuttelen että piha on hoidettava, tässä pihassa sen viimeisen lennon suorin jaloin suoritin, vieläkin kiukuttaa!!
Omin sanoin tänne on tarkoituskin saada tekstiä, joskus kevennetään musiikkikappaleilla.
Nyt minusta on tulossa tänne roikkuja.
Mutta piti sanoman että oli tosi paha kävellä tuolla rousteikossa, piti kävellä jännittäen, kyllä sen jaloissaan tietää huomenna. Huomiseksi on luvattu lämmintä, ulkona on vielä joitain töitä jotka pitää huomenna tehdä. Jätän tämän huilimaan.
Hyvää ja rauhallista yötä ja virkeää aamua