Voiko perikunta, joka omistaa 1/2 talosta, laittaa talon julkiseen huutokauppaan vaikka eloonjäänyt avopuoliso, joka omistaa toisen puolikkaan talosta asuu siinä vakituisesti, eikä aio myydä taloa? Omistussuhteet ovat riitautuneet. Mennyt kuittikaupaksi. Perikunnan osuus talosta olisi pienempi kuittien perusteella. Silti testamentilla eloonjäänellä on käyttö- ja hallintaoikeus perikunnan omistamaan puolikkaaseen
Onks tietoo??
ab*c
18236
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ette saa myydä taloa ilman eloonjääneen avopuolison suostumusta.
Perintökaaren 12 luvun 6 §:
Omistaja ei saa käyttöoikeuden haltijan suostumuksetta luovuttaa tai pantata oikeuden kohteena olevaa omaisuutta eikä siitä muullakaan tavoin määrätä.
Jos teillä olisi jokin perusteltu syy myyntiin, voisitte hakea siihen luvan käräjäoikeudelta. Onko teillä jokin syy, joka pystyisitte oikeudelle esittämään?
Sitä paitsi perikunta ei edes omista koko taloa vaan vain puolet siitä. Vaikka avopuoliso antaisi suostumuksenkin, tuskin kukaan kiinteistön puolikkaasta kovin paljoa olisi valmis maksamaan.
Mitä tarkoitat kuittikaupalla? Onko lainhuuto siis 50/50?
En itse kuulu perikuntaan, vaan olen eloonjääneen sukulainen. Kuittikaupalla tarkoitan sitä että eloonjäänyt on maksanut talosta suurimman osan, kuollut puoliso vain pienen osan. Vaikka kauppakirjassa on molempien nimi. Omistussuhdetta ei ole määritelty kauppakirjassa. He eivät olleet aviossa.
Kuolinpesä on siis velkaa elonjääneellle, mutta pystytäänkö tämä näyttämään toteen esim. niillä kuiteilla? Asia olisi varmaan hyvä yrittää kuitenkin sopia. Oikeuteen meno tulee kalliiksi. Omaisuus pitäisi aina hankkia sen nimiin, joka hankinnan rahoittaa, mutta tämä neuvo tulee tietty liian myöhään...
Lainhuuto on yhteinen ei puoleksi.
Pystytään toteen näyttämään kuiteilla. Kuiti ovat edelleen olemassa ja tallessa. Eloonjäänyt maksoi oman osuutensa talosta kerralla. Kuolleelle puolisolle piti ottaa pankkivelka hänen osuudestaan talosta. Velka oli otettu silti yhteisiin nimiin. Elikkä eloonjääneelle kuuluisi tämän mukaan 3/4 talosta. Lisäksi on maksanut asumiskulut.
Jos lainhuuto on yhteinen, oletetaan omistusosuuksien olevan yhtä suuret eli 50/50. Jollei siis muuta pystytä näyttämään.
Jollei sopimusta synny, saattaa olla järkevintä hakea pesänjakajaa, joka toimittaa omaisuuden erottelun ja ratkaisee kenelle kiinteistö kuuluu ja onko velkaa olemassa.
Pariskunta omisti talon yhdessä ja velkakin otettiin yhdessä.
Toinen puolisosta kuoli ja perunkirjoituksessa pankin juristi hoksasi että eloonjäänellähän on yksin lainhuuto tonttiin.
Asia muljahti siten että eloonjäänyt omisti koko kiintaistön mutta velka oli yhteinen joten pesän arvo oli käytännössä nollissa.
No miksi näin kikkailtiin?
Leski oli alle 40 vuotias ja lapset pieniä, jos talo olisi tullu molempien nimiin olisivat lapset joutuneet maksamaan perintöveroa mutta leski olisi joka tapauksessa saanut asumisoikeuden yhteiseen kotiin.
Kyseisellä toimenpiteellä vältettiin verot.
Lainhuudoilla on suuri merkitys miten omistussuhteita tulkitaan, kuitteja voi aina esittää mutta mikä on niiden painoarvo?
Jos tästä päivästä olisi kysymys, kikkailu ei kovin tarpeellista olisi. Esimerkki:
Aviopuolisoiden yhteinen talo, arvo 900.000 €, leski 43 v, alaikäisiä lapsia 3.
Perillisten osuus 900.000 : 2 = 450.000 €
Hallintaoikeusvähennys 12 x 5/100 x 450.000 € = 270.000 €, perintöverotettava osuus 450.000 - 270.000 = 180.000 €
Kunkin lapsen osuus 180.000 : 3 = 60.000 €; lapsivähennys 40.000 €, verotettava perintö 20.000 € / lapsi, vero 100 € per lapsi.
Niin lievää perintöverotus nykyään todella on, että talon arvo siis voi olla jopa 899.000 euroa esimerkkitapauksessa ilman, että lapset joutuisivat maksamaan perinnöstään lainkaan veroa. Vero on sama siitä riippumatta, oliko talo aviopuolisoiden yhteinen vai perittävän yksin omistama. Kikkailu siis tuskin on tarpeen. - Avoliitossa tilanne on toinen.
Tämän päivän asia, perintöveroasiat ovat muuttuneet jo 2 kertaa sen jälkeen.
Toin esille lainhuudon merkitystä, sillä on yllättävän iso rooli.
Entäpä sama avoliitossa (silloin kun liittoa ei rinnasteta avioliittoon), kun lapset ovat avolesken? Talo on perittävän omistama. Testamentti: ½ talosta avoleskelle, ½ lapsille, avoleskelle elinaikainen hallintaoikeus.
Leski maksaa perintöveroa 134.100 €
Lapset maksavat kukin veroa 9.300 €, yhteensä 27.900 €
Perintöverot yhteensä 162.000 €
Kannattaa siis ennen kuolemaa poiketa vihille. Tällöin leski säästyy verolta kokonaan (kun saa osuutensa verottomasti avio-oikeuden nojalla) ja lasten (joille testamentilla puolet talosta) vero jää yhteensä 10.500 euroon. Säästöä siis tulee kaikkiaan 151.500 €.
Sitten voidaankin kysyä, muuttuvatko avopuolison lapset perillisiksi vihkimisen myötä?
Miksi tuota pitäisi kysyä? Eiväthän he tietenkään muutu. Onko joku tällaista esittänyt? En minä ainakaan.
Se, mikä muuttaa vihkimisen myötä, on puolison lasten perintöveroluokka.
Täytyisihän siinä ottaa huomioon kuka perii lesken näissä molemmissa variaatioissa, eikä pelkästään prassailla säästön määrällä.
Jos sinä haluat brassailla, niin kaikin mokomin kerro, mitä mielessäsi on!
Kuka perii lesken? Jos perittävällä on lapsia, lapset perivät. Jos perittävällä ei ole lapsia, avioliitossa puoliso perii, avoliitossa perintö menee perittävän testamentin mukaan, muutoin perivät lähimmät sukulaiset ja jollei serkkuja läheisempiä ole, perii valtio.
ei ole tietoa
Vainajan rintaperillisillä on oikeus, niin vaatiessaan, saada vähintään lakiosansa vainajan jäämistöstä kokonaan hallintaansa hallintaoikeustestamentin estämättä, tämä siis silloin, kun kyseessä on avo-, eikä avioliitto. Jos siis jäämistö ei muuten riitä lakiosiin, talo realisoidaan, käypään hintaan, ostajana voi olla tietysti myös avoleski.
Omistussuhteisiin sovelletaan nimiperiaatetta. Omaisuus on sen, jonka nimissä se on, jollei muuta omaisuussuhdetta näytetä omaisuutta hankittaessa tarkoitetun.
Jollei kahden henkilön omistaessa yhteistä omaisuutta, ole sovittu omistussuhteesta heidän kesken, oletetaan kummankin omistavan yhtä suuren osuuden eli puolet. Sillä seikalla, kumpi omistajista on maksanut enemmän yhteisestä omaisuudesta sitä hankittaessa, ei ole merkitystä. Rahoitusosuudella voi olla merkitystä näyttönä siitä, mitä osaomistajat ovat tarkoittaneet sopia omistusosuuksista omaisuutta hakkiessaan. Muutakin näyttöä tarvitaan.
Suurempi rahoitusosuus yhteisestä omaisuudesta ei synnytä velkasuhdetta. Kuiteilla maksuosuuksista ei ole tässä merkitystä.
Joissakin tapauksissa yhteisomistajalla voisi olla mahdollisuus vedota perusteettoman edun palauttamisvaateeseen toista omistajaa vastaan, jotta voisi saada hyvitystä suuremmasta rahoituspanoksestaan omaisuutta hankittaessa.
Koska rintaperillisillä on tapauksessa oikeus lakiosiinsa testamentin estämättä, heillä on oikeus hakea yhteisomistussuhteen purkamista käräjäoikeudesta, mikäli entinen avopuoliso ei testamentin edunsaajana maksa lakiosia rahana.
Talo menee siis myyntiin käräjäoikeuden päätöksellä, jollei lakiosia makseta rahan rintaperillisille.