Ensirakkaus

Tervehdän teitä, arvoisa "äite kans"!

Huomaan, että te, arvoisa "äite kans", kyseenalaistatte ikäni. Tosin on minun heti kiiruhdettava myöntämään, että en ole iältäni aivan täsmälleen yksitoistavuotias – olen vähän vanhempi, niin, jopa useita kuukausia vanhempi, niin että vielä ennen vuodenvaihdetta täytän vuosia. Olen siis tällä hetkellä vajaata kuukautta vajaan kahdentoista vuoden ikäinen. Suonette ajatteluni epätäsmällisyyden anteeksi. Olenhnan kuitenkin pelkkä lapsi, jonka ei varmaan voida odottaa täyttävän ihan kaikkia aikuisuuden ylen ankaria vaateita.

Mitä tulee runooni, joka teidän, arvoisa "äite kans", mukaanne ei voi olla 11-vuotiaan tekstiä, on yksikantaan todettava, että olen nuoresta iästäni huolimatta ehtinyt kokea elämäni varrella monia pettymyksiä ja menetyksiä, jos kohta myös suuria rakkauksia ja ilon hetkiä, jotka kaikki yhdessä keittyvät sieluni syvyydessä – oi, kuinka sieluni palaa! – suureksi taiteeksi, joka sitten ottaa erilaisia ilmaisumuotoja, joista yksi on lyyrillinen runotaide.

Pyydän ymmärrystänne, oi "äite kans", että ette aivan teilaisi minua onnetonta parkaa, minua, jonka nuori sydän vaikeroi ja vikuroi onnettoman rakkauden piinaavassa tuskassa yöt läpeensä, jonka kyynelvuolle ei loppua näy. Älkää niin kovin sanoin moittiko minua, oi arvoisa "äite kans", ettette aivan tykkänään musertaisi hentoa sydänparkaani. Pyydän armahdustanne!

Terveisin

Tyttö melkein 12 vee

tyttö 11 vee kirjoitti:

Tervehdän teitä, arvoisa "äite kans"!

Huomaan, että te, arvoisa "äite kans", kyseenalaistatte ikäni. Tosin on minun heti kiiruhdettava myöntämään, että en ole iältäni aivan täsmälleen yksitoistavuotias – olen vähän vanhempi, niin, jopa useita kuukausia vanhempi, niin että vielä ennen vuodenvaihdetta täytän vuosia. Olen siis tällä hetkellä vajaata kuukautta vajaan kahdentoista vuoden ikäinen. Suonette ajatteluni epätäsmällisyyden anteeksi. Olenhnan kuitenkin pelkkä lapsi, jonka ei varmaan voida odottaa täyttävän ihan kaikkia aikuisuuden ylen ankaria vaateita.

Mitä tulee runooni, joka teidän, arvoisa "äite kans", mukaanne ei voi olla 11-vuotiaan tekstiä, on yksikantaan todettava, että olen nuoresta iästäni huolimatta ehtinyt kokea elämäni varrella monia pettymyksiä ja menetyksiä, jos kohta myös suuria rakkauksia ja ilon hetkiä, jotka kaikki yhdessä keittyvät sieluni syvyydessä – oi, kuinka sieluni palaa! – suureksi taiteeksi, joka sitten ottaa erilaisia ilmaisumuotoja, joista yksi on lyyrillinen runotaide.

Pyydän ymmärrystänne, oi "äite kans", että ette aivan teilaisi minua onnetonta parkaa, minua, jonka nuori sydän vaikeroi ja vikuroi onnettoman rakkauden piinaavassa tuskassa yöt läpeensä, jonka kyynelvuolle ei loppua näy. Älkää niin kovin sanoin moittiko minua, oi arvoisa "äite kans", ettette aivan tykkänään musertaisi hentoa sydänparkaani. Pyydän armahdustanne!

Terveisin

Tyttö melkein 12 vee

Hyvää iltaa, melkein 12-vuotias neiti!

Tahtoisin todeta runostanne, että vaikka siinä osoitattekin tietynasteista taituruutta, jopa lahjakkuutta ja syvää lyyrillistä tajua, ette ilmiselvästikään tunne 1900-luvun poeettisia teorioita, joiden läpikotainen hallinta on ehdoton edellytys suuren taiteen luomiselle. En nimittäin voi olla panematta merkille, että runonne poeettinen struktuuri on jokseenkin hapuileva, ja mitä tulee runon varsinaiseen substanssiin, ankara dekonstruktiivinen analyysi osoittaa, että runonne metafyysilliset implikaatiot ovat perin nihilistiset. Ettekö te usko mihinkään, nuoresta iästänne huolimatta? Olen huolissani psyykenne terveydestä!

Olen soveltanut runoonne loogista analyysia, ja niin deduktiiviset kuin induktiivisetkin metodit, joita olen luovasti tekstiinne soveltanut, johtavat samaan lohduttomaan lopputulemaan: te kiistätte Jumalan olemassaolon. Mutta kiistäessänne Jumalan olemassaolon, tulette samalla kiistäneeksi myös eettisperäiset justifikaatiot ja ylipäänsä moraalin, ja mikä pahinta, myös rakkauden. Te kiistätte rakkauden, sillä ilman Jumalaa ei ole rakkautta! Ironia on melkoinen! Runonne suuri teemahan on nimenomaan rakkaus. Tai niin te varmaankin itse luulette. Syvällinen analyysi kuitenkin paljastaa teidät jumalankieltäjäksi ja nihilistiksi.

Tervesin,

Huippulahjaks poika, itsekin 12-vuotias.

Huippulahjakas poika kirjoitti:

Hyvää iltaa, melkein 12-vuotias neiti!

Tahtoisin todeta runostanne, että vaikka siinä osoitattekin tietynasteista taituruutta, jopa lahjakkuutta ja syvää lyyrillistä tajua, ette ilmiselvästikään tunne 1900-luvun poeettisia teorioita, joiden läpikotainen hallinta on ehdoton edellytys suuren taiteen luomiselle. En nimittäin voi olla panematta merkille, että runonne poeettinen struktuuri on jokseenkin hapuileva, ja mitä tulee runon varsinaiseen substanssiin, ankara dekonstruktiivinen analyysi osoittaa, että runonne metafyysilliset implikaatiot ovat perin nihilistiset. Ettekö te usko mihinkään, nuoresta iästänne huolimatta? Olen huolissani psyykenne terveydestä!

Olen soveltanut runoonne loogista analyysia, ja niin deduktiiviset kuin induktiivisetkin metodit, joita olen luovasti tekstiinne soveltanut, johtavat samaan lohduttomaan lopputulemaan: te kiistätte Jumalan olemassaolon. Mutta kiistäessänne Jumalan olemassaolon, tulette samalla kiistäneeksi myös eettisperäiset justifikaatiot ja ylipäänsä moraalin, ja mikä pahinta, myös rakkauden. Te kiistätte rakkauden, sillä ilman Jumalaa ei ole rakkautta! Ironia on melkoinen! Runonne suuri teemahan on nimenomaan rakkaus. Tai niin te varmaankin itse luulette. Syvällinen analyysi kuitenkin paljastaa teidät jumalankieltäjäksi ja nihilistiksi.

Tervesin,

Huippulahjaks poika, itsekin 12-vuotias.

Tervehdän teitä, arvoisa nimimerkki Huippulahjakas poika, joka olette vertaiseni monessa suhteessa: edustammehan samaa sukupolvea, tätä katkeruuden ja tulevaisuudettomuuden synkkää joukkoa, jonka kukaties ainoa lohtu on – uskallanko sanoakaan – kyynisessä ja nihilistisessa elämänasenteessa, joka ei ruoki toiveita, sillä toiveet ovat ylellisyyttä, johon meidän sukupolvellamme ei ole varaa. Tämän kaiken te toki poikkeuksellisen korkean älykkyysosamääränne ansiosta – ja yksin sen ansiosta – tiedätte, oi hyvä herra nimimerkki Huippulahjakas poika. Tästä pääsemmekin toiseen suhteeseen, jossa olette vertaiseni: epätavallinen kykynne korkeatasoiseen ajatteluun yhdistää meidät ja jopa, niin voidaan sanoa, sitoo meidät ikiajoiksi yhteen aivan täysin riippumatta siitä, risteävätkö polkumme tämän meille suodun yhteisen elämänajan aikana edes yhden ainoata kertaa – mitä sivumennen sanoen rohkenen epäillä, kuten tosi skeptikon kuuluu.

Te siis tahdotte sanoa, sikäli kuin teitä oikein tulkitsen, että minä olen kyyninen nihilisti ja jumalankieltäjä, joka siitä huolimatta uskoo rakkauden voimaan, vaikka siten sortuukin epä-älylliseen ja suorastaan halveksittavaan loogiseen ristiriitaan, joka on tyypillista tavalliselle rahvaalle, tuolle kadut täyttävälle mölisevälle roskaväelle, mutta ei kaltaiselleni huippulahjakkuudelle, jonka osana on ottaa rahvaan kerkeiden kielten nöyrät nuolaisut, jotka kohdistuvat peräaukkoni tienoille. Ymmärrän tyrmistyksenne täysin, sillä poikeuksellisen korkean älykkyysosamääränne ansiosta tietysti huomaatte tällaiset asian ilman muuta ja luonnollisestikin ne nostattavat teissä harmitusta, kuten epä-älyllisyyksillä on tapana nostattaa poikkeuksellisissa yli-ihmisissä, jollainen te varmasti olette.

Mutta hyvä herra, kuulkaa minua, kun sanon, että olette ehdottomasti väärässä. Minä, vaikka edellä viittasin kyyniseen nihilismiin sukupolvemme ainoana lohtuna, en ole kyyninen nihilisti, enkä totisesti ole jumalankieltäjä enkä niin muodoin siis myöskään rakkaudenkieltäjä. Jos tietäisitte yhtään mitään tuoreimman lingvistisen filosofian poststrukturalistisisista metateorioista, ymmärtäisitte runoni täysin kaikkia sen pienimpiä vivahteita myöten. Mutta kun ette tiedä, ettekä ymmärrä. Kehotan teitä, herra huippuälykäs lapsinero, istumaan muutaman vuoden kiltisti koulunpenkillä ja oppimaan nämä asiat, ennen kuin suvaitsette uudestaan tulla perusteetta ja pohjattomasta tietämättömyydestänne ammentaen kritisoimaan nuoren nerokkuuteni kauneimpia hedelmiä.

Ystävällisesti teidän,

tyttö 11 vee

tyttö 11 vee kirjoitti:

Tervehdän teitä, arvoisa nimimerkki Huippulahjakas poika, joka olette vertaiseni monessa suhteessa: edustammehan samaa sukupolvea, tätä katkeruuden ja tulevaisuudettomuuden synkkää joukkoa, jonka kukaties ainoa lohtu on – uskallanko sanoakaan – kyynisessä ja nihilistisessa elämänasenteessa, joka ei ruoki toiveita, sillä toiveet ovat ylellisyyttä, johon meidän sukupolvellamme ei ole varaa. Tämän kaiken te toki poikkeuksellisen korkean älykkyysosamääränne ansiosta – ja yksin sen ansiosta – tiedätte, oi hyvä herra nimimerkki Huippulahjakas poika. Tästä pääsemmekin toiseen suhteeseen, jossa olette vertaiseni: epätavallinen kykynne korkeatasoiseen ajatteluun yhdistää meidät ja jopa, niin voidaan sanoa, sitoo meidät ikiajoiksi yhteen aivan täysin riippumatta siitä, risteävätkö polkumme tämän meille suodun yhteisen elämänajan aikana edes yhden ainoata kertaa – mitä sivumennen sanoen rohkenen epäillä, kuten tosi skeptikon kuuluu.

Te siis tahdotte sanoa, sikäli kuin teitä oikein tulkitsen, että minä olen kyyninen nihilisti ja jumalankieltäjä, joka siitä huolimatta uskoo rakkauden voimaan, vaikka siten sortuukin epä-älylliseen ja suorastaan halveksittavaan loogiseen ristiriitaan, joka on tyypillista tavalliselle rahvaalle, tuolle kadut täyttävälle mölisevälle roskaväelle, mutta ei kaltaiselleni huippulahjakkuudelle, jonka osana on ottaa rahvaan kerkeiden kielten nöyrät nuolaisut, jotka kohdistuvat peräaukkoni tienoille. Ymmärrän tyrmistyksenne täysin, sillä poikeuksellisen korkean älykkyysosamääränne ansiosta tietysti huomaatte tällaiset asian ilman muuta ja luonnollisestikin ne nostattavat teissä harmitusta, kuten epä-älyllisyyksillä on tapana nostattaa poikkeuksellisissa yli-ihmisissä, jollainen te varmasti olette.

Mutta hyvä herra, kuulkaa minua, kun sanon, että olette ehdottomasti väärässä. Minä, vaikka edellä viittasin kyyniseen nihilismiin sukupolvemme ainoana lohtuna, en ole kyyninen nihilisti, enkä totisesti ole jumalankieltäjä enkä niin muodoin siis myöskään rakkaudenkieltäjä. Jos tietäisitte yhtään mitään tuoreimman lingvistisen filosofian poststrukturalistisisista metateorioista, ymmärtäisitte runoni täysin kaikkia sen pienimpiä vivahteita myöten. Mutta kun ette tiedä, ettekä ymmärrä. Kehotan teitä, herra huippuälykäs lapsinero, istumaan muutaman vuoden kiltisti koulunpenkillä ja oppimaan nämä asiat, ennen kuin suvaitsette uudestaan tulla perusteetta ja pohjattomasta tietämättömyydestänne ammentaen kritisoimaan nuoren nerokkuuteni kauneimpia hedelmiä.

Ystävällisesti teidän,

tyttö 11 vee

Hyvää ja yksinäistä lauantai-iltaa, oi ylen arvostettava tyttö 11 vee!

Valitettavasti asia ei ole niin kuin väitätte sen olevan. Te olette valehtelija. Mikä siihen on syynä? Oliko äitinne kenties portto ja isänne halpa huoripukki? Te olette itsekin arvoton huora, kun levittelette valheitanne. Olette lahjaton amatööri. Säälin teitä. Tulette epäonnistumaan elämässänne, ja totta puhuakseni tämä tosiasia tyydyttää minua. Iloitsen epäonnistumisestanne. Toivottavasti elämänne tulee olemaan silkkaa kärsimystä. Toivottavasti teitä loukataan mitä julmimmilla tavoilla niin fyysisesti, psyykkisesti kuin seksuaalisestikin. Olette sen ansainnut, senkin valehteleva huora. Haistakaa paska. Hyvästi.

Huippulahjakas poika kirjoitti:

Hyvää ja yksinäistä lauantai-iltaa, oi ylen arvostettava tyttö 11 vee!

Valitettavasti asia ei ole niin kuin väitätte sen olevan. Te olette valehtelija. Mikä siihen on syynä? Oliko äitinne kenties portto ja isänne halpa huoripukki? Te olette itsekin arvoton huora, kun levittelette valheitanne. Olette lahjaton amatööri. Säälin teitä. Tulette epäonnistumaan elämässänne, ja totta puhuakseni tämä tosiasia tyydyttää minua. Iloitsen epäonnistumisestanne. Toivottavasti elämänne tulee olemaan silkkaa kärsimystä. Toivottavasti teitä loukataan mitä julmimmilla tavoilla niin fyysisesti, psyykkisesti kuin seksuaalisestikin. Olette sen ansainnut, senkin valehteleva huora. Haistakaa paska. Hyvästi.

Kuulkaapa nyt, arvoisa huippulahjakas poika, ilmeisesti teidän on vaikea niellä sitä tosiasiaa, että minä, vaivainen tytöntyllerö, olen älyllisesti kyvykkäämpi kuin te. Mehän tiedämme, että tämä maailma on älyllistä kamppailua, ainoa tärkeä asia elämässä on mahdollisimman korkea älykkyysosamäärä, jonka avulla voitetaan väittelyt ja ollaan aina oikeassa. Tärkeintä on voittaa ja olla oikeassa, totuudesta ei niin väliä. Joskus riittää, että ottaa toiselta luulot pois. Elämä on sotaa, jossa on tavoitteena nöyryyttää vihollista julkisesti ja saattaa hänet häpeään. Tämän seurakusena hänessä herää kalvava katkeruus, joka ei anna hänelle yön eikä päivän lepoa. Hän janoaa kostoa, kiehuu vihassaan, ja jos hän ei saa tilaisuutta kostaa, hän tukehtuu raivoonsa. Hänen elämänsä on helvettiä, ja juuri se on meidän ilomme, voittajien ilo.

Sinua on nyt siis tällä tavalla kohdeltu. Olet leikkikaluni, jolla teen mitä tahdon. Pyörittelen sinua tahtoni mukaan ja nöyryytän ja alistan, sillä sinä et ole vertaiseni. Tiedät oman alemmuutesi. Sinun pitäisi ryömiä jaloissani ja nuolla saappaiden pohjat, ennen kuin potkin sinua kuin koiraa, joka olet. Siis tästä nöyryytyksestä, loukatusta ylpeydestä, juontuu katkerat sanasi. Nöyrry, poikanen, ja alistu palvelukseeni, sillä olen alistanut sinut älylläni.

Olet pelkkää kuonaa saappaideni pohjissa.