Susi ja koira kuulemma samaa lajia

Tästä ollaan varmaan montaa mieltä, mutta itsekin olen tuota mieltä :-) Suden kesyyntyminen koti- ja hyötyeläimeksi ei ole vaatinut mitään lajinmuutosta, vaan ainoastaan suden sopeutuvuutta. Niin Luontoillassa asiantuntijat kertoivat.

Ihminen ei ole suoraan kehittynyt nykyisenlaiseksi ihmisapinoista, vaan kehityslinjassa on ollut useita haaroja. Maapallolla on elänyt samanaikaisesti useita eri ihmis- ja apinaihmislajeja. Vasta noin 30 000 vuotta sitten neandertalinihmisen kuoltua sukupuuttoon syntyi nykyinen tilanne, jossa maailmassa on vain yksi ihmislaji, nykyihminen.

Suden ja koiran jalieroon ollaan koitettu löytää ratkaisua, mutta sitä ei olle löydetty. Eikä suden villiys ja koiran kesyyn todista mitään, sillä geenit voivat olla täysin samat koko maailman koira- ja susikannalla, vaikka kuinka koira muuttuisi vuosituhansien aikana taas sudeksi, siitä koiraksi, siitä sudeski ym. Koira vain on sopeutunut lemmikiksi ja susi villielimeksi, mutta ainakin koira sopeutuu yhä villiksi tietyissä olosuhteissa ja jopa elämään samoissa laumoissa susien kanssa. Susian soveltuvuutta/sopeutuvuutta lemmikeiksi tuskin kukaan on testannut, eikä koirienkaan villiintymistä kukaan ole varmasti tarkoituksella aiheuttanut. Mutta tarkkaa selitystä ei olla koiran ja suden lajieroille löydetty.

Tarhasusien käytös kuulemma muuttuu sukupolvelta toiselle koiramaisemmaksi, mutta siihen aiheeseen en ole paljoa perehtynyt, eli en väitä lainkaan mitä kaikkea ja kuinka monta sukuolvea vaaditaan saada villisudesta tarhasuden kautta lemmikkisusi.

Mutta moni on varmasti eri mieltä monesta asiasta kanssani. Tämä on aihe, joka herättää susi- ja koiraihmisten keskuudessa (en tarkoita koiraihmisten ja susi-ihmisten välillä) ristiriitoja. Mielenkiintoinen aihe mielestäni, josta erimielisyydet ovat ymmärrettäviä.

monimutkaistaa´aa kirjoitti:

Suden ja koiran jalieroon ollaan koitettu löytää ratkaisua, mutta sitä ei olle löydetty. Eikä suden villiys ja koiran kesyyn todista mitään, sillä geenit voivat olla täysin samat koko maailman koira- ja susikannalla, vaikka kuinka koira muuttuisi vuosituhansien aikana taas sudeksi, siitä koiraksi, siitä sudeski ym. Koira vain on sopeutunut lemmikiksi ja susi villielimeksi, mutta ainakin koira sopeutuu yhä villiksi tietyissä olosuhteissa ja jopa elämään samoissa laumoissa susien kanssa. Susian soveltuvuutta/sopeutuvuutta lemmikeiksi tuskin kukaan on testannut, eikä koirienkaan villiintymistä kukaan ole varmasti tarkoituksella aiheuttanut. Mutta tarkkaa selitystä ei olla koiran ja suden lajieroille löydetty.

Tarhasusien käytös kuulemma muuttuu sukupolvelta toiselle koiramaisemmaksi, mutta siihen aiheeseen en ole paljoa perehtynyt, eli en väitä lainkaan mitä kaikkea ja kuinka monta sukuolvea vaaditaan saada villisudesta tarhasuden kautta lemmikkisusi.

Mutta moni on varmasti eri mieltä monesta asiasta kanssani. Tämä on aihe, joka herättää susi- ja koiraihmisten keskuudessa (en tarkoita koiraihmisten ja susi-ihmisten välillä) ristiriitoja. Mielenkiintoinen aihe mielestäni, josta erimielisyydet ovat ymmärrettäviä.

Lue lisää

Venäjälläkös se oli, kun tehtiin kettukoe. Kettutarhalla valittiin aina vähiten aggressiota osoittavia kettuja jalostukseen ja sukupolvien kuluttua käsissä oli kettu, joka oli yhtä kesy kuin koira. Se myös käyttäytyi hyvin koiramaisesti. Mutta muutakin merkillistä ilmaantui. Niille ilmestyi värimuunnoksia, joita tavataan koirilla, luppakorvia ja kippurahäntiä. Kasvatettiin myös mahdollisimman vihaisia kettuja ja niiden jälkeläiset olivat myös vihaisia.

Tarhasusista on vaikea sanoa, onko niiden "jalostuksessa" miten ajateltu luonnetta. Onko huomaamattaan valittu susista ne, jotka stressaavat tarhaolosuhteista mahdollisimman vähän tai ne, jotka ovat sosiaalisimpia hoitajia kohtaan? Jostain luin, että niihin olisi saatu jopa lonkkavikaa (missähän sekin oli, pitäisi etsiä se artikkeli).

Mutta tempaise keskiverron seurakoiran penikka tuosta vaan ja istuta se susiemon pentueeseen. Luulenpa kuitenkin, ettei se enää vuoden kuluttua siellä ole. Ja kuinka todennäköisesti susilauma huolii nurkkiinsa jonkun alkukantaisemmankaan koiran, jonka metsästyskäytöstä ei ole vielä jalostus häivyttänyt... Ja onko se siltikään susi, vaikka lyöttäytyisi yhteen toisen villiintyneen alkukantaisen koiran kanssa ja voisiko etologisesti niiden n:nnen polven jälkeläisiäkään laskea samanlaisiksi susiksi kuin alati metsässä asuneet serkkunsa.

Ja villiintyneissä koirissa ja koira-susiristeytyksissähän on kuulemma sekin ongelma, että koiran perimä saa sen vähemmän pelokkaaksi ihmistä kohtaan ja lisää susivahinkojen riskiä. Siksihän niitä ollaan heti pyssyjen kanssa ajamassa, jos jostain tulee tieto, että sellaisia on luontoon päässyt villiintymään.

Neeta kirjoitti:

Venäjälläkös se oli, kun tehtiin kettukoe. Kettutarhalla valittiin aina vähiten aggressiota osoittavia kettuja jalostukseen ja sukupolvien kuluttua käsissä oli kettu, joka oli yhtä kesy kuin koira. Se myös käyttäytyi hyvin koiramaisesti. Mutta muutakin merkillistä ilmaantui. Niille ilmestyi värimuunnoksia, joita tavataan koirilla, luppakorvia ja kippurahäntiä. Kasvatettiin myös mahdollisimman vihaisia kettuja ja niiden jälkeläiset olivat myös vihaisia.

Tarhasusista on vaikea sanoa, onko niiden "jalostuksessa" miten ajateltu luonnetta. Onko huomaamattaan valittu susista ne, jotka stressaavat tarhaolosuhteista mahdollisimman vähän tai ne, jotka ovat sosiaalisimpia hoitajia kohtaan? Jostain luin, että niihin olisi saatu jopa lonkkavikaa (missähän sekin oli, pitäisi etsiä se artikkeli).

Mutta tempaise keskiverron seurakoiran penikka tuosta vaan ja istuta se susiemon pentueeseen. Luulenpa kuitenkin, ettei se enää vuoden kuluttua siellä ole. Ja kuinka todennäköisesti susilauma huolii nurkkiinsa jonkun alkukantaisemmankaan koiran, jonka metsästyskäytöstä ei ole vielä jalostus häivyttänyt... Ja onko se siltikään susi, vaikka lyöttäytyisi yhteen toisen villiintyneen alkukantaisen koiran kanssa ja voisiko etologisesti niiden n:nnen polven jälkeläisiäkään laskea samanlaisiksi susiksi kuin alati metsässä asuneet serkkunsa.

Ja villiintyneissä koirissa ja koira-susiristeytyksissähän on kuulemma sekin ongelma, että koiran perimä saa sen vähemmän pelokkaaksi ihmistä kohtaan ja lisää susivahinkojen riskiä. Siksihän niitä ollaan heti pyssyjen kanssa ajamassa, jos jostain tulee tieto, että sellaisia on luontoon päässyt villiintymään.

Lue lisää

On koira samaa lajia suden kanssa. Geenit ovat täysin samat. Sukupolvesta toiselle susi/koira kykenee oikeissa olosuhteissa hiljattain sopeutumaan toisen rooliin koko ajan vain paremmin.

Tuo pieni seurakoira suden laumaan on kyllä jo lapsellinen vertaus. Samalla tavalla minäkin voisin verrata vaikkapa kiinapalatsikoiraa ja karjalankarhukoiraa, että pärjäisikö kiinanpalatsikoira karjalankarhukoiran käyttötarkoituksissa. Suden sopeutuvuus on taannut koirarotujen monipuolisuuden seurakoiramaisimmista alkukantaisimpiin.

Emo opettaa pennuilleen luonnossa saalistusmenetelmät ja muut tärkeät elintavat. Heikot ja liian taidottomat yksilöt hylätään susilaumoista. Villisusien kanssa samoja laumoja perustaneilla entisillä kesykoirillakin on pitkä historia maaseutujen nälkiintyneistä koirista saalistamaan oppineisiin koiriin, niistä hylättyihin kulkukoiriin ja sitä kautta risteytymiseen susien kanssa.

Suden "sopeutuminen" ihmisen koiraksi ei tee sudesta ja koirasta eri lajeja. Ja tietysti kaikki koirasudet tulee tappaa, ovat ne sitten kesyjä tai arkoja.

Sudesta ja koirasta ihmiset vain "haluaisivat" eri lajeja, jonka vuoksi koko ajan "etsitäänkin" selityksiä suden ja koiran lajieroihin, mutta järkevää selitystä ei vieläkään olla saatu. Koira on hyväksyttävä sutena. Geenit ainakin ovat täysin samat.