Olen tälläinen nuori opettajaksi opiskeleva tyttö, joka on alkanut kyseenalaistamaan sittenkin haluanko työskennellä opettajana valmistuttuani. Mietin etenkin sitä, että onko opettajan arki niin kovaa kuin välillä annetaan ymmärtää. Yllätyinhän minä ekasta harjottelustani paljon, mutta helpottuuko opettaminen vuosien myötä. Vielä olisi aikaa vaihtaa alaa sen verran nuori olen tai hakeutua muihin tehtäviin. Onko lapsien käyttäytyminen aina yhtä voimakastahtoista vai purkavatko he vain sen minuun nyt kun tietävät minun olevan harjoittelija ja nuori/herkkä ihminen. Muuttuuko open arki?
Kuinka paljon teille muille luokanopettajille huudellaan esim. viikon aikana sopimattomuuksia? Kommentoivatko lapset kuinka paljon teidän ulkonäköä/pukeutumista? Kiroilevatko oppilaat kuinka usein tunneilla? Ja vielä se, että kuinka monta kertaa joudutte toistamaan "hiljaa" yhden päivän aikana keskimäärin? Kuinka usein vanhemmat todellisuudessa kyseenalaistavat päätöksesi?
Kuinka paljon teille muille luokanopettajille huudellaan esim. viikon aikana sopimattomuuksia? Kommentoivatko lapset kuinka paljon teidän ulkonäköä/pukeutumista? Kiroilevatko oppilaat kuinka usein tunneilla? Ja vielä se, että kuinka monta kertaa joudutte toistamaan "hiljaa" yhden päivän aikana keskimäärin? Kuinka usein vanhemmat todellisuudessa kyseenalaistavat päätöksesi?
Vastaukset 10
Vanhimmat
En osaa vastata luokanopettajan kannalta, koska olen aineenopettaja, aika vasta valmistunut. Sen uskon, että opettajan kuin opettajan arki helpottuu kyllä ajan myötä. Pari ekaa vuotta ovat raskaimmat, kun tuntien suunnitteluun menee paljon aikaa. Mutta käytännössä tuntien ei tarvitse olla viimeisen päälle hiottuja, kuten opetusharjoittelussa, jossa yhtä tuntia saatetaan valmistella monen tunnin ajan!
Muista myös se, että keskustelupalstoille kirjoittavat keskimäärin enemmän ne opettajat, joilla on ongelmia tai jaksamisvaikauksia työssään. Ne, joilla töissä sujuu mukavasti, eivät usein vaivaudu tänne palstoille edes tulemaan.
Valmistuin 7v sitten luokanopettajaksi. Norssilla en kohdannut huutelua tai huonoa käytöstä, mutta varsinaisessa työssä sitten kyllä. Eka vuosina se on tietysti raskasta ja minusta ehkä vähän pelottavaa tai epämiellyttävää nyt ainakin. Siihenkin jollain tapaa oppii kuitenkin suhtautumaan ns. kevyemmin, mutta toinen asia on, haluaako sellaiseen tottua. Itse olenkin miettinyt, kuinka palavasti tätä työtä haluan tehdä vai olenko valmis vaihtamaan. Uusi erityisopetuslaki ei ainakaan helpottane tilannetta, voisin kuvitella...
Minä olen nuori opettaja pääkaupunkiseudulta. Teen töitä pienten oppilaiden kanssa, enkä kuule heiltä yhtään sopimattomuuksia. Myöskään ulkonäköä ei kommentoida, muuten kuin positiivisessa mielessä. Vanhemmatkaan eivät (ainakaan vielä) ole kyseenalaistaneet ammattitaitoani. Sen sijaan hiljaisuudesta saa kyllä jonkin verran oppilaita muistutella, tosina päivinä enemmän ja toisina sitten vähän vähemmän. Aina kuitenkin jotain. En tosin ole vielä montaa vuotta työskennellyt, joten varmasti vastaan tulee vielä päinvastaistakin.
Lyhyitä sijaisuuksia tehdessäni kommentointia ja epäasiallisuuksia kuulin paljonkin. Se tuntui välillä raskaalta. Onneksi omilta oppilailta saa tällä hetkellä vain halauksia ja kehuja. :)
Nuori ope, voisitko vastata minulle muutamiin kysymyksiin! Kiitos jos jaksaisit vastata vielä tähän!
Kuinka paljon todellisuudessa sinulla menee aikaa muihin pakollisiin tehtäviin viikossa? Entä keskimäärin päivässä? Kuinka nopeasti saat järjestettyä esim. vanhempainvartit?
Kyllä opettajana pärjää, kun muistaa vaan ottaa säännölisesti psyykelääkkeet. Onneksi meillä on hyvä työterveyshuolto ja ymmärtävät lääkärit.
Oppituntien ulkopuolella käyttämäni aika vaihtelee aika paljon päivästä/viikosta/kuukaudesta riippuen. Joka päivä soitan tai kirjoittelen viestiä ainakin yhdelle vanhemmalle. Yritän kirjoittaa kaikille välillä myös positiivisista asioista ja siksikin aikaa menee melko paljon. Lisäksi teen suunnittelutyötä, luokan järjestelyä, kokeiden/aineiden tarkastamista jne. Oppitunteja minulla on päivästä riippuen 3-7, mutta yleensä olen seitsemän-yhdeksän tuntia työpaikalla. Nykyään en enää tuo töitä niin paljon kotiin.
En aivan ymmärrä, mitä tarkoitat sillä, kuinka nopeasti saan järjestettyä vanhempainvartit. Monessa koulussa on nykyään on käytössä sähköiset reissuvihkot, joiden avulla viestittely ja tapaamisaikojen sopiminen on yksinkertaista. Jos taas tarkoitat, kuinka paljon aikaa niihin meenee, niin käytän noin 20min/oppilas. Joku tapaa kaikki vanhemmat muutamassa päivässä, jolloin päivät ovat pitkiä. Joku taas tapaa vanhempia useamman viikon ajan, jolloin tapaamisia ei tule montaa per päivä.
Itsestäni tuntuu, että aikaa suunnitteluun ym. voisi käyttää kuinka paljon tahansa. Johonkin on vain vedettävä raja, miten paljon milloinkin jaksaa ja haluaa tehdä.
Jos osaat kohdella lapsia/nuoria kunnioittavasti ja hoitaa asiallisesti yhteydet lasten vanhempien kanssa, pärjäät mainiosti opettajan työssäsi.
Juuri noin on Älä kävele ylitse! Noilla jutuilla pärjää hienosti ja saa kaikkien arvostuksen.
Niin juuri, saa luokallisen oppilaita, jotka pelaa joka tunti kännykällään =)
Helpoiten kiteytyy asia, kun kysyisit: "Kuinka paljon voitte opettaa ainettanne päivän aikana?"
Nykyaikana koulu on kuin sirkus, jossa oppilaiden ainoa motiivi on se, että aikuiset tekevät asiat heidän puolestaan ja he tyyliin pääsevät kaikki yliopistoon opiskelemaan mitä ikinä haluavatkaan näkemättä lainkaan vaivaa itse opintojensa eteen.
"Eihän me kirjoiteta tällä tunnilla?"
"Katotaanhan me leffaa?"
"KAtotaanhan me joku opettava video?"
"Mennäänhän me tietokoneluokkaan?"
"Eihän tule läksyjä?"
jne...