onko totta

Tapaamissopimus on lapsen vanhempien keskenään sopima asia, ja sossutädin rooli siinä on vain varmistaa, että se täyttää kaikki lain vaatimat koukerot ja täyttää ja tulee lainvoimaiseksi.

Sossutäti / lastenvalvoja siis EI sanele milloin ja miten ja miten pitkäksi aikaa yms. lapsi menee etävanhemmalle tapaamiselle. Hän EI määrää, miten paljon tai vähän etän on maksettava elareita lapsesta.

Hän vain VAHVISTAA teidän kahden sopimuksen.

Kesälomien suhteen voidaan sopia minimiaika. Esim. lapsi on etävanhemmalla vähintään 2 viikkoa / kesäloma-aika, ja talviaikana 1 viikon.
Se tarkoittaa, että jos sinulle sopii ja etälle sopii, lapsi voi olla pidempäänkin ja enemmänkin etällä.

Voit myös vaatia edottommamankin sopimuksen, että kesälomaa lapsi viettää vain NNN mittaisen ajan isällään ja siitä ei sitten kumpikaan jousta.

Mutta kuten yksi kysyikin: miksi lapsi ei saa olla isällään kokonaista kuukautta? Onko sinulla siihen joku syy?

Miehelläni on vkl.lapset, ja tapaamissopimukseen kirjattiin että isän luona vähintään 2 vko:a joka kesä. Lastenvalvoja painotti isälle moneen kertaan, että tämä on sitten vähimmäisaika! Ikään kuin se olisi isä, joka ei olisi kiinnostunut tapaamaan tai viettämään aikaa lastensa kanssa!
Lasten äiti ei kuitenkaan anna enempää kuin on sopimukseen kirjattu. Miksikö? Siksi, että hän inhoaa lastensa isää. Lapsen on äidin mielestä parempi vaikka yksin kotona koko päivän (äiti töissä, etä-isä lomalla) kuin että lapsi voisi viettää sen ajan aikuisen, isänsä, kanssa. Isältä saa huonoja vaikutteita, oppii vaikka itsenäisesti tai omaa ajattelua!
Vastuuntunnoton tai vast. isä ei ole!
Ja elarit maksaa sentilleen ja ajallaan!

Ole iloinen, että lapsillasi on isä, joka haluaa tavata heitä! Ja huolehtii heistä.
Sinulla ei ole oikeutta mennä isän ja lapsen väliin tai estää heidän suhdettaan. Isä on tärkeä lapselle.
SINÄ olet eronnut siitä miehestä, EI lapsi isästään.
Lapsella on myös oikeus isän puolen sukuun, eikä hän mene pilalle siitä, että on vain ja ainoastaan mummon tai tädin tai sedän hoivassa, vaikkapa viikon. Niin on ydinperheidenkin lapset.

Eri asia sitten, jos isä on alkoholisti tai muuten vastuuton lapsen hoitoon liittyen.

sopija kirjoitti:

Tapaamissopimus on lapsen vanhempien keskenään sopima asia, ja sossutädin rooli siinä on vain varmistaa, että se täyttää kaikki lain vaatimat koukerot ja täyttää ja tulee lainvoimaiseksi.

Sossutäti / lastenvalvoja siis EI sanele milloin ja miten ja miten pitkäksi aikaa yms. lapsi menee etävanhemmalle tapaamiselle. Hän EI määrää, miten paljon tai vähän etän on maksettava elareita lapsesta.

Hän vain VAHVISTAA teidän kahden sopimuksen.

Kesälomien suhteen voidaan sopia minimiaika. Esim. lapsi on etävanhemmalla vähintään 2 viikkoa / kesäloma-aika, ja talviaikana 1 viikon.
Se tarkoittaa, että jos sinulle sopii ja etälle sopii, lapsi voi olla pidempäänkin ja enemmänkin etällä.

Voit myös vaatia edottommamankin sopimuksen, että kesälomaa lapsi viettää vain NNN mittaisen ajan isällään ja siitä ei sitten kumpikaan jousta.

Mutta kuten yksi kysyikin: miksi lapsi ei saa olla isällään kokonaista kuukautta? Onko sinulla siihen joku syy?

Miehelläni on vkl.lapset, ja tapaamissopimukseen kirjattiin että isän luona vähintään 2 vko:a joka kesä. Lastenvalvoja painotti isälle moneen kertaan, että tämä on sitten vähimmäisaika! Ikään kuin se olisi isä, joka ei olisi kiinnostunut tapaamaan tai viettämään aikaa lastensa kanssa!
Lasten äiti ei kuitenkaan anna enempää kuin on sopimukseen kirjattu. Miksikö? Siksi, että hän inhoaa lastensa isää. Lapsen on äidin mielestä parempi vaikka yksin kotona koko päivän (äiti töissä, etä-isä lomalla) kuin että lapsi voisi viettää sen ajan aikuisen, isänsä, kanssa. Isältä saa huonoja vaikutteita, oppii vaikka itsenäisesti tai omaa ajattelua!
Vastuuntunnoton tai vast. isä ei ole!
Ja elarit maksaa sentilleen ja ajallaan!

Ole iloinen, että lapsillasi on isä, joka haluaa tavata heitä! Ja huolehtii heistä.
Sinulla ei ole oikeutta mennä isän ja lapsen väliin tai estää heidän suhdettaan. Isä on tärkeä lapselle.
SINÄ olet eronnut siitä miehestä, EI lapsi isästään.
Lapsella on myös oikeus isän puolen sukuun, eikä hän mene pilalle siitä, että on vain ja ainoastaan mummon tai tädin tai sedän hoivassa, vaikkapa viikon. Niin on ydinperheidenkin lapset.

Eri asia sitten, jos isä on alkoholisti tai muuten vastuuton lapsen hoitoon liittyen.

Lue lisää

Olen samaa mieltä sopijan kanssa vaikka helppoa niin ei ole ollut ajatella.Päätin heti 20v avioliittomme loputtua,että lapsilla on oikeus tavata isää niin paljon kuin vain voi.Mootoni on ollut :Huonompikin isä on parempi kuin ei isää ollenkaan.

Minä olen virallisesti yksinhuoltaja.Isänsä on huolehtinut hyvin elatusmaksuista ja rakastaa poikiaan vaikka tekikin tuon, mielestäni rakkaudettoman ,teon jättäessään meidät uuden rakkaanssa takia.

Koska isä matkustaa työssään paljon virallisia tapaamisoikeuksia määrätystä päivistä ei ole sovittu.Olemme aina suurempia päätöksiä tehdessä yhteydessä toisiimme.Lisäksi isä soittaa nuoremmalle pojalle päivittäin ja usein minäkin vaihdan sanan pojan koulunkäynnistä tai iloista ja suruista tai urheilumenestyksestä.

Olen kiitollinen siitä,ettei meidän ole pahemmin tarvinnut tapella näistä asioista.joskus on ollut erimielisyyksiä,mutta hetken ajateltua olemme soittaneet ja sopineet asiat hyvin.Lasten paras tässä onnettomassa tilanteessa on ollut meille taärkeämpää kuin omat tunteenmyllerrykst.

Olen myös oppinut jättämään arvoonsa typerät kommentit.Olen ystävällinen ,mutta luja niissä asiossa joita pidän tärkeänä.ja jos oikein tulee
tekstiä joka on asiatonta suljen puhelimen ,en ala riitelemään.Kyllähän soittaa kun rauhoittuu.

Nyt isä uusi pojan passin ja lähtee poikansa kanssa etelän lämpöön syyslomalla.Kesälomalla osti
uuden pyörän ja muutenkin hemmotteli.

Miltä se minussa tuntui,enhän itse pysty ostamaan kaikkea sitä mitä lapsi saa isältään.myöntää täytyy,että alkuun tuntui pahalta ja olin kateellinen.Aika on kuitenkin opettanut näkemään asian toisin.NYt olen alkanut iloita enemmän lapseni ilon nähdessäni, ajasta saaada olla isänsä
kanssa ja tietysti lahjoistakin.

Mitä tästä on seurannut?
Olen säilyttänyt itsekunnioitukseni ja rauhan perheessämme.Olen saanut lapseni lujan rakkauden molempiin vanhempiin.Vanhemmat poikani kunnioittavat minua järkevänä aikuisena.

Kaunis kiitos tuli pojaltani joka on nyt 9 vuotias. Hän kertoi kuinka isä oli kysynyt uuden puolisonsa kanssa eikö poika jäisi mieluimmin asumaan heidän luokseen? Odotin sydän pamppaillen mitä poka vastaisi."Isä minä rakastan Sinua ja tulen paljon käymään luonasi, mutta haluan asua äidin luona ,joka on minulle hyvin rakas".Sitten hän painautui tyytyväisenä huokaisten viereeni ja sanoi, että "on ihanaa olla taas kotona".