Rintaperilliset perivät kesätilan. Leskellä testamentin mukaa elinikäinen käyttöoikeus. Toissijaismääräyksen myötä perilliset saavat kutenkin myös käyttöoikeuden puoleen tilaa. Leski ei tätä voi hyväksyä eikä neuvottelut johda mihinkään. Pystyvätkö perilliset nyt kuitenkin vain edetä niin että ottavat puolet tilaa (ja tämän myötä puolet käyttöoikeudesta) toissijaismääräykseen vedoten, ilman että leski antaa suostumuksensa?
tarvitaanko lesken suostumus?
vaikeata on
35339
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Toissijaismääräyksen myötä perilliset saavat kutenkin myös käyttöoikeuden puoleen tilaa.
???????????
Näin juuri. Vainajan ja edesmenneen vaimon keskinäisessä testamentissa toissijaismääräys aperillisten hyväksi. Toissijaimääräys koskee mm kesätilaa. Vainajan ja lesken välisessä testamentissa käyttöoikeus määrätään leskelle. Testamentti kuitenkin tässä kohtaa tehoton koska toissijaismääräystä ei ole kunnioitettu.
Toissijaismääräys astuu pääsääntöisesti voimaan vasta kun ensisijaisen määräyksen saajan oikeus lakkaa.
En oikein ymmärrä. Käsittääkseni ensimäisen testamentin (leski ja P1) toissijaismääräys toteutetaan ennen kuin vainajan ja P2n yhteistä pesää voidaan jakaa?
Eli siellä onkin kaksi vaimoa ja kaksi kuolinpesää. Onko ositukset toimitettu? Se varmasti selventäisi tilannetta. Mutta totta, jos ensiksi kuoli vaimo 1 ja hän oli testamentillaan määrännyt jotakin, niin mies ei voi tuota testamenttia muuttaa - oman testamenttinsa kylläkin.
Sekavaa on edelleen.
Kyse siis siitä että päästy niin pitkälle että rintaperillisten tulisi nyt saada toissijaismääräyksellä oikeutettu kolmannes vainajan pesästä (ovat jo aikoinaan saaneet lakiosansa), jonka jälkeen vainajan kuolinpesä jaetaan. Kolmannekseen kuuluu mm puolet kesätilasta. Toissijaismääräys tuli leskelle yllätyksenä kuten myös P1 kesätilan omistus suhde. Keskinäisessä testamentissa tilan käyttöoikeus on määrätty leskelle näitä tosiasioita huomioimatta. Leski ei siis halua puolittaa käyttöoikeutta. Varsinainen kysymys oli siis voidaanko ensimäinen toissijaismääräykseen nojaava jako tehdä ilman lesken suostumusta?
Mihin tuo kolmannes perustuu? Se, mikä omaisuus millekin kuolinpesälle ja leskelle tulee määrittyy vasta osituksissa (jos puolisoilla on avio-oikeus). Omaisuuden arvonnousu ja uuden omaisuuden saaminen voivat muuttaa tilanteen aivan erilaiseksi.
Tilanne on suhteellisen selkeä, jos aikanaan lakiosien luovuttamisen yhteydessä on toimitettu ositus 1. avioliiton jälkeen. Tällöihän tiedetään, minkä omaisuuden ensiksi kuolleen perilliset omistavat ja mihin omaisuuteen 1. lesken hallintaoikeus kohdistuu. Loppuosankin ensiksi kuolleen omaisuudesta perilliset toki omistavat, mutta se on on vain aikanaan jäänyt leski 1:n hallintaan.
Nyt toimitetaan ositus 2. avioliiton jälkeen ja vasta siinä selviää mitä omaisuutta kummallekin puolelle tulee ja mihin omaisuuteen leski 1:n testamentilla leski 2:lle määräämä hallintaoikeus puolestaan kohdistuu.
Kukaan ei siis saa määrätä testamentilla muusta kuin omasta omaisuudestaan. Jos ositukset ovat hoitamatta, teillä on aikamoinen soppa selvitettävänä.
Kysymykseni liittyi siis AINOASTAAN siihen pystyykö leski pysäyttämään perillisten toissijaismääräykseen liittyvän jaon toteutumisen sillä ettei yksinkertaisesti hyväksy jakoa oli se sitten miten laillinen tahansa! Tarvitaanko siis lesken alle kirjoitus???
Ositus siis tehty ensimäisen kuolinpesän kohdalla. Leskellä (joka nyt siis vainaja) ollut omistusoikeus kaikkeen P1 jälkeen. P1 n omisti ainoastaan puolet kesätilasta, eli testamentin toissijaismääräys koskee juuri tätä kiinteistöä josta vainaja ei siis pysty testamentissa P2n kanssa määräämään. Tämä kaikki on meille siis jo selvää eikä kaipaa selventämistä.
Ap:
>>Varsinainen kysymys oli siis voidaanko ensimäinen toissijaismääräykseen nojaava jako tehdä ilman lesken suostumusta?
>>Kun L omisti ½ kesätilasta, niin siltä osin hän on voinut käyttöoikeuden testamentata P2:lle.
Jos kirjoittaisit ihan suoran lainauksen, mitä siinä testamentissa lukee.
Ota pesänselvittäjä niin se vie koko pesän. Helppoa.
Kannattaa kysellä neuvoja suoli 24:ssa niin säästää "lakimieskustannuksissa". Tai sitten ei. Hahaha. Nauran ihan kippurassa.
Kieltämättä vähän sekavalta tuntuu. En ole kysymykseeni saanut vastausta vaan kaikenlaista muuta kannanottoa. Ehkä en ole osannut asiaa selkeästi ilmaista. Kyse oli siis ainoastaan siitä onko leskellä (P2lla) mahdollisuus laillisesti jotenkin vaikuttaa siihen että toissijaisperillisten jakoa ei pystytä tekemään, tarvitaanko hänen allekirjoitus ja hyväksyntä jakoon (täysin selvä sisältö). Toissijaismääräys siis edellisestä P1n keskinäisestä testamentista vainajan kanssa.
>>Kieltämättä vähän sekavalta tuntuu. En ole kysymykseeni saanut vastausta vaan kaikenlaista muuta kannanottoa. Ehkä en ole osannut asiaa selkeästi ilmaista.
Olen pahoillani jos olen ollut sekava mutta en todellakaan löydä vastausta siihen tarvitaanko lesken allekirjoitus ensimäiseen jakoon, eli toissijaismääräyksen toteuttamiseen? Vain tämä on ollut kysymykseni, kaikki muu on minulle selvää. Tiedän täsmälleen mihin meillä on laillinen oikeus ja sen tietää myös leski mutta kun ei halua kuitenkaan hyväksyä.
Vastaus: ensimmäisen testamentin (P1) toissijaismääräyksen toimeenpanoon ei tarvita lesken suostumusta. Se on toimeenpantava jakamattomassa pesässä.
Vastaus on väärä.
Ap:
"Vainajan ja edesmenneen vaimon keskinäisessä testamentissa toissijaismääräys aperillisten hyväksi. =>Toissijaimääräys koskee mm kesätilaa.
Koetanpa vielä ottaa selvää:
1. "Rintaperilliset perivät kesätilan. Leskellä testamentin mukaa elinikäinen käyttöoikeus."
Tässä lienee kysymys L:n (ei P1:n) perinnöstä, jolloin leski on P2 (eikä siis L).
2. "Ositus siis tehty ensimäisen kuolinpesän kohdalla. Leskellä (joka nyt siis vainaja) ollut omistusoikeus kaikkeen P1 jälkeen."
3. "rintaperillisten tulisi nyt saada toissijaismääräyksellä oikeutettu kolmannes vainajan pesästä (ovat jo aikoinaan saaneet lakiosansa) // Kolmannekseen kuuluu mm puolet kesätilasta."
No niin. Meneeköhän kuvio seuraavasti?
P1:n ja L:n välillä on toimitettu omaisuuden ositus, missä P1:n perilliset ovat saaneet lakiosansa, L:n saadessa testamentilla muun osan P1:n perinnöstä. Lakiosa on ollut 1/4 puolisoiden yhteenlasketusta omaisuudesta, samoin L:n perintö, joten L:n varallisuus on ollut 2/4 1/4 = 3/4. (Perinnön osuus on siis 1/3 L:n varallisuudesta.) Tuohon L:n saamaan 1/4:aan on sisältynyt ½ "kesätilasta". Koko mainittua 1/4:aa on koskenut P1:n testamentin toissijaismääräys, jonka mukaan L:n kuoltua sen perivät P1:n perilliset.
Nyt L on kuollut ja häneltä jäi leski P2. L oli testamentissaan määrännyt P2:lle elinaikaisen käyttöomaisuuden kesätilaan.
L:n kuolinpesästä tulee ensin erotettavaksi P1:n perillisille se osuus, jota P1:n testamentin toissijaismääräys koski eli lähtökohtaisesti 1/3, mihin sisältyy ½ kesätilasta. L:n testamentti on tehoton siltä osin kuin siinä on annettu P2:lle käyttöoikeus tähän puolikkaaseen. Kysymys on pesänjakosopimuksesta, jonka osapuolia ovat toisaalta P1:n perilliset ja toisaalta L:n kuolinpesän osakkaat, siis myös leski P2, jonka allekirjoitus siis tarvitaan.
Tämän jälkeen toimitetaan normaali omaisuuden ositus L:n perillisten ja P2:n välillä. Jos siinä kesätila(a) jää L:n perillisten osuuteen, P2:lla on tähän osuuteen testamentilla saatu käyttöoikeus - edellyttäen, että testamentti tältä osin ei loukkaa L:n perillisten lakiosaa (jonka he voivat vaatia heti hallintaansa).
Siis vastaus kysymykseen: lesken P2 allekirjoitus tarvitaan. (Jos asiasta päättää määrätty pesänjakaja, allekirjoituksia ei tarvita muilta.)
"Nyt L on kuollut ja häneltä jäi leski P2. L oli testamentissaan määrännyt P2:lle elinaikaisen käyttöomaisuuden kesätilaan. "
Po: ... elinaikaisen käyttöoikeuden ...
Korjaan sen verran, että molemmat testamentit koskivat käyttöoikeutta jäämistöön (ja siis kesämökkiinkin). P1:n laatima testamentti määräsi käyttöoikeuden toissijaisesti L:n saamaan omaisuuteen P1:n perillisille. L:n laatima testamentti koski käyttöoikeutta P2:n hyväksi.
Käyttöoikeustestamentit ovat legaatteja (so. määrätään erityisestä oikeudesta jäämistövaroihin). Legaatti on toimeenpantava ensi sijassa jakamattomasta pesästä. Siten käyttöoikeusmääräykset on toteutettavissa ennen ositusta ja perinnönjakoa. Näin ollen molemmat em. testamentit voidaan toimeenpanna yhtäaikaa. L:n laatimaa testamenttia on tulkittav niin, että P1:n laatima testamentti voidaan myös toimeenpanna. Se tarkoittanee, että molemmilla testamentin edunsaajatahoilla on käyttöoikeus kesämökkiinkin.
Osituksessa L:n kuolinpesän ja P2 välillä määrätään, kumman omaisuuteen mainittu kesämökki lopulta kuuluu.
Näin ollen voi toteutua sellainen vaihtoehto, että L:n kuolinpesään ei kuulu lainkaan kesämökkiä, jolloin L:n laatiman testamentin toissijaismääräys käyttöoikeudesta jää vaille kohdetta ja raukeaa. Tämä ei ole kuitenkaan todennäköistä, koska L:n perilliset saavat ensi sijassa päättää, mitä omaisuutta luovuttavat tasinkona, joten he varmaankin pitävät kesämökin tai ainakin osan siitä.
Keskinäisen testamentin toissijaismääräys ei siis välttämättä toteudu lainkaan osituksen jälkeen, mutta tässä vaiheessa prosessia käyttöoikeudet ovat toimeenpantavissa yhtäaikaisesti jakamattomassa pesässä.
>>Korjaan sen verran, että molemmat testamentit koskivat käyttöoikeutta jäämistöön (ja siis kesämökkiinkin). P1:n laatima testamentti määräsi käyttöoikeuden toissijaisesti L:n saamaan omaisuuteen P1:n perillisille. L:n laatima testamentti koski käyttöoikeutta P2:n hyväksi.>Näin ollen molemmat em. testamentit voidaan toimeenpanna yhtäaikaa.>Osituksessa L:n kuolinpesän ja P2 välillä määrätään, kumman omaisuuteen mainittu kesämökki lopulta kuuluu.>Näin ollen voi toteutua sellainen vaihtoehto, että L:n kuolinpesään ei kuulu lainkaan kesämökkiä
Täydennystä:
"Nyt et ilmeisesti ole pysynyt kärryillä annettujen sekavien faktojen vyyhdissä. Käsittääkseni P1:n testamentti EI koskenut käyttöoikeutta, vaan omistusoikeutta. L OMISTI P1:ltä testamentilla saadun omaisuuden (josta lakiosat oli suoritettu P1:n perillisille). Ks. ed. kohta 2. Sen sijaan L:n testamentissa oli annettu käyttöoikeus P2:lle.2
Kun siis L omisti P1:ltä testamentilla saamansa omaisuuden, P1:n toissijaismääräys jo kaiken järjen mukaan on tarkoittanut sitä, että tämä L:n omaisuus L:n kuoltua siirtyy perintönä P1:n jälkeläisille. Tuskinpa puolisot testamenttia laatiessaan ovat ajatelleet, että saman tekevää, kenelle omistusoikeus heistä viimeksi eläneen kuoltua siirtyy, kunhan lapset saavat siihen käyttöoikeuden. Kyllä normaalisti halutaan turvata suvulle nimenomaan omistusoikeuden säilyminen. Muunlainen ei olisi toissijaismääräyksen tavanomainen, vaan täysin poikkeuksellinen ratio. - Ja kyllä se tässäkin tapauksessa minusta on tuo tavanomainen eli omistusoikeutta koskeva määräys.
Ap kirjoitti aloituksessa:
>>Leskellä testamentin mukaa elinikäinen käyttöoikeus. Toissijaismääräyksen myötä perilliset saavat kuitenkin myös käyttöoikeuden puoleen tilaa.>>
Leskellä tarkoitetaan vainajaa L ja hän siis sai elinikäisen käyttöoikeuden. Toissijaismääräyksellä perilliset (P1) saavat käyttöoikeuden puoleen tilaan. Tietysti, jos näin kuin ap kirjoitta ei ole niin, ei sitten ole.
Edellä sanottu voi johtua P1:n (keskinäisestä) testamentista siten, että A)ensisaaja saa omistusoikeuden ja toissijaissaaja käyttöoikeuden, tai sitten siitä, että B) perilliset P1:n jälkeen ovat luopuneet lakiosat ylittävästä perinnöstäään lesken L saatua testamentilla käyttöoikeuden kaikkeen ensiksi kuolleen puolisonsa omaisuuteen. Lakiosansa perilliset kertoivat saaneensa ja sen ylimenevästä he ovat voineet luopua välttääkseen perintöveron lesken käyttöoikeuden alaisesta omaisuudesta.
Näin ollen voidaan nojautua siihen, mitä ap on kirjoittanut testamenttien luonteesta. Toisilla oletuksilla lopputulos on tietenkin toisenlainen.
Näin juuri on asianlaita. Ja tässä tuli myös siis selkeä vastaus kysymykseeni. P2n allekirjoitus tarvitaan. Jos ei anna niin sitten vaihtoehto vain pesänjakaja, niinkö?
Varmaa vastausta on mahdotonta antaa, koska faktat puuttuvat. Siksi en itse enää jatkanut tämän kysymyksen käsittelyä, vaikka aluksi yritin vastata.
Sen kuvan perusteella, mitä olen tähän astisesta keskustelusta saanut, vastaan uuden puolison asemaa koskevaan kysymykseen näin:
Jos uusi puoliso on osakkaana lesken kuolinpesässä, tarvitaan hänen myötävaikutuksensa jaon tekemiseen. Leski on osakasasemassa mm. silloin, jos puolisoilla oli ainakin osittainen avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Jollei leski ole osakas, voi tilanne olla toinen.
Uusi puoliso on osakas vainajan (ent. lesken kuolinpesässä). Suostumus siis tarvitaan.Leski pystyy siis halutessaan jarruttamaan ositusta ja pesänjakoa vaikka kuinka pitkään, niinkö?
>>Ap kirjoitti aloituksessa:
"Leskellä testamentin mukaa elinikäinen käyttöoikeus. Toissijaismääräyksen myötä perilliset saavat kuitenkin myös käyttöoikeuden puoleen tilaa."
Leskellä tarkoitetaan vainajaa L ja hän siis sai elinikäisen käyttöoikeuden. Toissijaismääräyksellä perilliset (P1) saavat käyttöoikeuden puoleen tilaan. Tietysti, jos näin kuin ap kirjoitta ei ole niin, ei sitten ole.
Jos jakoa toimittamaan haetaan pesänjakaja, niin ei vaikka kuinka pitkään. Mutta turhia kustannuksia pesänjakajasta aiheutuu, kun asia kuitenkin on selvä: leskelle ei kuulu hänen luulemaansa käyttöoikeutta.
Ehkä ratkaisu löytyy siten, että käännytte lakimiehen puoleen, joka esittää asian leskelle. Jos leski ei tällä tavoin asiaa ymmärrä ja hyväksy, hän ottanee itselleen lakimiehen, joka ehkä saa päämiehensä hyväksymään tosiasian ja allekirjoittamaan jakosopimuksen. Jollei asia näin ratkea, jäljellä on vain pesänjakajan hakeminen.
Toivottavasti asia hoituu näin, jos kuitenkin ajaudutaan umpisolmuun ja pesänjakaja vaihtoehto ainoa. Jos koko prosessi venyy ja pitkittyy niin miten käy sillä aikaa kesätilalle.Kenellä on laillinen oikeus sitä käyttää ja siitä huolehtia ennen kuin sopimukseen päästään?
>>Varmaa vastausta on mahdotonta antaa, koska faktat puuttuvat. Siksi en itse enää jatkanut tämän kysymyksen käsittelyä, vaikka aluksi yritin vastata.
KYLLÄ
EI N IIN