Maailmanpyörä

Mihin loppuu kohtuus kirjoitti:

onko enemmän
kysymys ilmanalasta
vai luonteesta, jos
tunteellisuus liikuttaa
kyyneliin

huomaa rakkauden
ratkaisevan luhistumisen
pettävän silloin
kun sitä
kaikkein eniten
tarvitsee

vajoavan kauas
niistä ajoista,
jolloin rakkaus
pursui sydämestä
kuin kirkas hunaja
pesässään

naisten halutessa
koskettaa,
vaikka tiesivät
kaiken perustuvan
turmelukseen

ollen nyt
yksinäisyys omatekoisessa
aitauksessa

kuolio, joka
kuihduttaa sielun
pehmeän kudoksen,
valkeana hohtavan
lihan

unet, jotka ovat
sekä rakkaus- että
haukkumakirjeitä
alitajunnalle

verevää ja
räiskyvää kieltä,
joka poimi
kirkkaita kuvia
elämästä,
persikoita tuoksuvasta
puutarhasta

kauniita hedelmiä
tarjottimella
maustettuna
monella kumotulla
konjakilla

aivan kuten luonto
kumoaa tyhjiötä,
kammoten täydellistä
onnea vieläkin
enemmän

unohtamalla jotain
ratkaisevan tärkeää,
löytyen rannalta
kylmästä tärisevänä
kuljettaen maailmanluokan
vartaloa mukanaan

sisältäen kaidat
ja värittömät huulet,
joita ympyröi
ohimoille säteilevien
juonteiden ankara
kirjous
muistuttaen
auringonsäteitä
lapsen piirustuksessa

aika leimaa
varhain verevän
kauneuden

säteillen lajin
rapistumista,
joka alkaa
sydämestä ja
kulkeutuu katseeseen

pariutuu kauneudesta,
joka ympärileikataan
puremalla

mutta siitä
puuttuu kaikki
herkkyys ja hellyys

miinoitetut satamat

väylä sydämeen,
joka kohoaisi ja
siunaisi saaremme rämeet

voidellen
taianomaisen tulevaisuuden
sateenkaarenhohtoisilla
öljyillä

siittäen rakastuneina
lapsia,
vaurioituneita ja
vaaralle alttiita
jälkeläisiä

tanssimassa
leikkimässä
ja flirttailemassa

valmistautumassa siihen
pelottavaan ja
ihmeelliseen päivään,
jolloin jokainen
tunnustaa haluavansa
elää toisen kanssa
ikuisesti

yrittäen selvittää
miltä rakkauden
pitäisi tuntua

miltä tuntuisi
olla pyhimyksen kanssa

siitä, josta
lähtee se
makea tuoksu ja
jolla on
eläimelliset halut

se joka on
maistanut taivasta
ja helvettiä tietää,
että sen minkä
on päästänyt sieluunsa

ei pesemällä puhdistu

ja armontäytteinen
sateenkaari kytkee
kaksi kaukaista
ketoa toisiinsa

haluten katsoa
maailmaa silmin
nähden vain
ihmeitä ja
puhua kielin, jotka
osaavat vain yhdistää

seksi,
tuo iänikuinen piru
nostaa päätään ja
levittää häijyjä ja
hienoja siemeniään
etuoikeuksien vainioilla

palavana rakkautena
vieraisiin naisiin, jotka eivät
ole lausuneet ääneen
nimeäni

elämällä epätodellisessa
maailmassa, jossain
otsaluuni takana,
rinnastamalla naimisen
valtaan

vihaten sitä
osaa turmeltuneisuutta,
jossa totuus pesii

ristiriitainen ja
kehnosti menneen
miehuuden keskeinen kysymys

ymmärtävätkö
rakastavaisten ruumiit

sileäkarvaiset eläimet

kosketuksen merkitystä,
pisaraa
suuta
sielua, joka
on suurempi
kuin sormus

suurempi kuin
tilipussi
vene ja se kaakeloitu paskahuussi

kaikkien arvuutellessa
mitä suun jälki
kaulalla merkitsee

omena,
ruumiiden kannattajalle
hormonimyrskyjen tärinässä
paratiisin ja syntiinlankeemuksen
viittaus

liha, joka
aukeaa kuin
kutsuva suu

ja himoa on yhtä
vaikea peittää
kuin surua

pullan tuoksuista ihmistä,
joka tappaa tai
lähtee rakkaansa mukaan

elää pitkästyttävää
parisuhdetta ja

pienen tovin,
valvovan
silmän välttäessä

dokaa tai runkkaa
ilon ja surun kaupungissa

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä