Löytyykö täältä muita unelmoivia häähulluja??
Tämä alkaa tämä miun ajatuksenjuoksu tuntua jo vähän pakkomielteiseltä... mies on, mutta emme ole kihloissa emmekä asu yhdessä. Jos joskus häät tulee, niin ei ainakaan ennen vuotta 2007 siis.
Silti jotenkin kummallisesti kun olen lenkillä, huomaan pohtivani että tuleeko seisovaan pöytään sekä karjalanpaistia että lohta, vai riittääkö vain toinen kun alkupaloina on graavilohta.
Tai sitten illalla kun "vilkaisen vain sähköpostin", havahdun tunnin päästä ja tajuan selalleeni läpi noin tuhat morsiuspukua!
Ja tärkeimpänä kaikista: Yritän epätoivoisesti luoda mielikuvaa siitä uskomattomasta onnentunteesta, kun mieheni kanssa seison alttarilla sopimassa elinikäistä rakkauden liitoa! (kuulostipa imelältä, huhhuh...)
Tämä alkaa olla jo aika pipipäistä =) Löytyiskö häähulluuteen lääkettä?
Tämä alkaa tämä miun ajatuksenjuoksu tuntua jo vähän pakkomielteiseltä... mies on, mutta emme ole kihloissa emmekä asu yhdessä. Jos joskus häät tulee, niin ei ainakaan ennen vuotta 2007 siis.
Silti jotenkin kummallisesti kun olen lenkillä, huomaan pohtivani että tuleeko seisovaan pöytään sekä karjalanpaistia että lohta, vai riittääkö vain toinen kun alkupaloina on graavilohta.
Tai sitten illalla kun "vilkaisen vain sähköpostin", havahdun tunnin päästä ja tajuan selalleeni läpi noin tuhat morsiuspukua!
Ja tärkeimpänä kaikista: Yritän epätoivoisesti luoda mielikuvaa siitä uskomattomasta onnentunteesta, kun mieheni kanssa seison alttarilla sopimassa elinikäistä rakkauden liitoa! (kuulostipa imelältä, huhhuh...)
Tämä alkaa olla jo aika pipipäistä =) Löytyiskö häähulluuteen lääkettä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllähän täältä ainakin yksi täysin häähullu löytyy.. Mä rupesin unelmoimaan ja suunnittelemaan häitä jo ainakin neljä vuotta sitten, vaikka miestäkään ei vielä ollut. Se oli vaan sellaista hauskaa ajanvietettä, kirjoittaa ylös vieras- ja ruokalistaa, ohjelmaa, ja suunnitella hääpukua. Miettiä tunnetta alttarilla..
Nyt kuitenkin unelmani on muodostumassa todeksi. Löysin miehen joka haluaa kanssani naimisiin. Kihloihin mennään kohta ja sitten ensi kesänä häät..hih. Olemme asuneet yhdessä nyt puolisen vuotta, seurustelleet melkein puol toista vuotta, suhteellisen vähän aikaa siis, mutta tiedän että haluan olla hänen kanssaan loppuelämäni.. ei siellä aidan takana ole sen vihreämpää.. ;)
Sussu, eli ei se naimisiin meno katso aikaa. Jokainen itse sisimmässään tietää koska on aika mennä vihille. Mutta neuvoksi sanon että yhdessä asuminen on ensimmäisen askel siihen, koska vasta silloin oppii tuntemaan toista..
Me olemme seurustelleet jo päälle neljä vuotta, ja minusta olisi aika ottaa seuraava askel. En kuitenkaan ala painostaa, joten saan varmaan vielä hetken odotella sitä =) Ei se naimisiinmeno aikaa katso mutta mun mies katsoo. Älä kysy miksi... "kolmen vuoden päästä olis jo ihan hirveen aikaisin!" Hassua. Mutta toivossa on hyvä elää.
Minä, minä, minä!! =)
Tää on kauheeta, pari kaveria on menossa tässä tänä ja ensi kesänä naimisiin ja kun täällä työpaikalla kuuntelee ja kyselee kaiken moista toisten häihin liittyen, niin kappas kummaa kun noi omatkin häät alkaa olla varauksia vaille suunniteltu...
Miehelle ei viitsi kovasti vielä höpöttää asioista, en tahdo, että sille tulee sellainen painostusfiilis. Kosii sitten kun on kosiakseen, mutta kunhan pian!!
Me (24v. & 28v.) muutettiin samaan osoitteeseen 5kk seurustelun jälkeen, saman katon alla ollaan oltu melkein alusta lähtien ;) Puolitoista vuotta yhdessä oloa ja käytiin ottamassa yhteinen kahle -asuntolaina. Nyt syksyn alussa tulee kaksi vuotta täyteen...
Meillä tuo yhdessäolo on koko ajan ollut hirmuisen helppoa, vaikka arki tietysti on tullut suhteeseen, niin kyllä nyt (ja koko ajan) tuntuu, että tässä se on! Tunteen paloa, kiihkoa, hellyyttä, kaveruutta, yhteisiä harrastuksia, naurua ja välillä ovien paiskomista (mulla)...
Koska mulla on pohjilla yksi rumasti purettu kihlaus, mies on puhunut, että kosii sitten kun on aivan varma asioista. Ei tahdo tehdä mulle yhtä rumasti kuin edellinen...
Teille kohtalotovereille lohdutuksen sana, jossain vaiheessa huomaatte, ettette ole muutamaan päivään/viikkoon miettinytkään häitä, minä ainakin tiedän tässä syksyllä koulun alettua unohtavani tuon unelmoinnin taka-alalle. Ja sitä paitsi, mitä pahaa on unelmoinnissa!!
Eräällä hääpalstalla neuvottiin ottamaan yliannostus häiden suunnittelua ja unelmointia.. Eiköhän se siitä ainakin helpotu jossain vaiheessa...
Ja jos tuntuu siltä että tahtoo suunnitella ja hössöttää, niin liittyy vaan noille keslustelupalstoille _eikä_ kaada kaikkia ruusunpunaisia unelmia oman kullan niskaan, se on varma keino saada häitä myöhennettyä entisestään... ;)
Tsemppiä kaikille, kyllä se meidänkin prinsessapäivä vielä koittaa!!
Kai sä olet jo rekisteröitynyt www.naimisiin.infoon? Siellä varmasti saa höseltää niin paljon kuin ikinä sielu sietää. Siellä on jo 2007 morsiamiakin kirjoittelemassa täyttä päätä! Ja sellaisia joille on jo tullut ero ja ne silti jatkavat.
Sekaan vain! Tosin opiskelusta ja/tai työnteosta ei varmaan sen jälkeen tule enää mitään.