Hyvännäköiset naiskirjailijat

Ainakaan niiden naiskirjailijoiden suosio ei alene, jotka ovat nousseet kirjallisilla ansioilla eikä niinkää habituksensa myötä. Esimerkiksi Hirvisaari, Hassinen, Lehtolainen, Tiainen. Eihän sopiva ulkomuoto ja miellyttävyys saa olla este, mutta kieltämättä nykyinen markkinointi haluaa nostaa missimäisyyden esiin. Eikä Sofin kirjallinen anti ole "sen häävimpi" kuin muutkaan, kirjat ovat kirjoitettuja naisena naisille ja siksi suosittuja kun naiset ostavat ja lukevat valtaosan julkaistusta kaunokirjallisuudesta Suomessa. Kukaan vain ei ole rohjennut huomata ettei keisarilla ole vaatteita. SO on keskinkertainen kirjailija, joka on osannut valita vetävät aiheet ja sopivan kohderyhmän. Ja hän on osannut tuoda persoonaansa poikkevalla tavalla esille mm. meikin, puvustuksen ja tukkalaitteen avulla. Miten paljon on goottilaisuus vaikuttanut?

No Riikka Pulkkisella ei ole ainakaan tota lihomisongelmaa. Nythän neito tilittää otsatukkansa alta kärsineensä syömishäiriöistä, ja pohdiskelee aihetta tuttuun tyyliinsä näennäisen filosofisesti joka tuutissa. Naistenlehdet ja kirja myyvät, koska naiset luulevat olevansa tyhmiä, jos eivät tajua sanaakaan Riikan ilmaa täynnä olevasta lässytyksestä.

Entä Tyyne Leivo-Larsson ja Martta Salmela-Järvinen? Olivatko kauniita, vaikka kirjoittivat kuolematonta tekstiä.

Ketkä näitä hyvännäköisiä on? En ole törmännyt. Oksanen nyt ei ainakaan.

Taina Latvala ja Eeva Rohas ainakin ovat sekä kauniita että lahjakkaita kirjailijoita. Myös Riikka Pulkkinen on viehättävä, mutta kaksi ensimmäistä herättävät huomiota kauneudellaan ihan vain kadulla kävellessään.

Miten joku voi jaksaa lukea Sofin kirjoja. Jos vielä jatkaa Viron historian kirjoittamisesta, niin todennäköisesti alkaa tulla mitta täyteen.

Vaikka se historia on kuinka tärkeää tahansa, niin elämme kuitenkin 2000-lukua ja ihmistä pitäisi kiinnostaa myös tämän päivän asiat.

Ei siinä enää ole mitään ihmeellistä että ryssät on ryssiä. Siitä olisi pitänyt kirjoittaa silloin kun taistolaiset lauloivat ylistyslauluja neuvostoliiton järjestelmälle. Silloin se olisi ollut kova teko. Nyt jälkijättöisyyttä johon innostuu vain elämästä vieraantuneet yksilöt.

Yritin kirjoittaa silloin, mutta jouduin mustalle listalle.
Olin YYA-Suomen vihollinen.

Ei naiskirjalijan ulkonäköällä ole mitään merkitystä jos kirjoittaa hyvin. Jos pääasia on siinä millaista teksti on eikä julkisuudessa pälyily.

Tietenkin jos naiskirjailija kirjoittaa lähinnä seksistä ja siihen liittyvistä asioista, niin silloin voisi olla etua olla vetävän näköinen antaessaan haastatteluja siitä miten asiat tehdään.

Sofilla ei siitä ole kyse ja tuskin edes kukaan kysyy häneltä että miten sitä seksiä harrastetaan ja miltä se tuntuu. Ulkonäkö ja ulosanti karsii sellaiset kysymykset ja kirjatkin ovat sillä tavalla elämälle vieraita.