Lasten suusta kuulee totuuden

Ei taida olla mikään salaisuus, että niin kauan kuin rkp pysyy hallituksessa (ja sehän näemme kelpaa vaikka minkä puolueen apupojaksi) ei suomessa voida edes miettiä vaihtoehtoa niin kutsutulle pakkoruotsille.

"Vielä kielipolitiikasta (Opettaja 44-45/2012, keskustelua palstalta erään opettajan mielipide)

Opettajan numerossa 38/21.9 esiteltiin kielivalintoja koskevan tutkimusosion tuloksia. Jos vastausprosentti on 45, perusjoukosta (opettajista) ei voi tehdä mitään johtopäätöksiä. Koskaan ei voi sanoa mitään osajoukoista (ikäryhmästä, sukupuolesta ja niin edelleen), kun otanta on tehty perusjoukosta sattumanvaraisesti. Tämän opin tilastotieteen peruskurssilla.

Oman kokemukseni mukaan naiset kannattavat enemmän ruotsin pakollisuutta kuin miehet. Rehtorit ja muut esimiesasemassa olevat vastustavat kaikkea valinnaisuuden lisäämistä, koska pelkäävät sen lisäävän työtänsä. Uskallan kyllä väittää, että enemmistö on vapaan kielivalinnan kannalla.

Ruotsin pakollisuudelle on vaikea nähdä perusteita. Pääkaupunkiseudulla alle 45-vuotiaat puhuvat paremmin suomea kuin ruotsia. Pohjanmaan murteita ei ymmärrä edes äidinkielenään ruotsia puhuva helsinkiläinen. Mitä talouteen tulee, kuvaava oli Ylen tutkimus, jossa haastateltiin 80 Suomen suurinta yritystä, jotka vastaavat 90 prosentista maan viennistä. Yhdessäkään ei tarvittu ruotsia.

Lähtökohtana pitäisi olla, että kaikilla on oltava kaksi vierasta kieltä, jotka vanhemmat valitsevat yhdessä oppilaan kanssa. En usko, että ruotsin suosio on noussut. Aina ensimmäisellä oppitunnilla teen kirjallisen kyselyn, johon oppilaat saavat vastata nimettömänä. He saavat valita espanjan, ranskan, englannin, venäjän ja ruotsin joukosta kaksi kieltä. Juuri koskaan kukaan ei valitse ruotsia tai venäjää.

Kaiken pakottamisen jälkeen vain neljä prosenttia suomenkielisistä osaa ruotsia. Helsingin yliopiston kielikeskus tutki, miten paljon valmistuneet tarvitsivat ruotsia työssään neljän vuoden kuluttua valmistumisestaan. Tulos oli masentava. Kertaakaan ruotsia ei ollut puhunut 44 prosenttia, 19 prosenttia oli käyttänyt ruotsia vähintään kaksi kertaa kuukaudessa ja loput vain satunnaisesti. Jotta kielitaito säilyisi, kieltä pitäisi käyttää ainakin kaksi kertaa viikossa.

Maan virallinen kaksikielisyys ei edellytä pakkoruotsia. Perusteita ei löydy myöskään kansainvälisestä oikeudesta. Valtion väestöstä kolmasosan pitäisi puhua kieltä vähintäänkin osavaltiotasolla, jotta voisi vaatia kansalliskielen asemaa. Näin ollen Suomen kielipolitiikka on todella outoa.

Pakkoruotsi tuli peruskoulun myötä 1970 alkaen. Suomi liittyi Euroopan Unioniin 1995. On suorastaan kohtalon ivaa, että nämä pakkoruotsitetut, parhaassa työiässä olevat ja juuri tutkintonsa suorittaneet joutuivat vetovastuuseen vailla tarvittavia valmiuksia. Puuttui kielitaito ja kulttuurintuntemus.

Esimerkkejä on helppo löytää. Säteilyturvakeskuksen silloinen johtaja Jukka Laaksonen myönsi julkisesti, että jos olisi osattu ranskaa ja tunnettu kulttuuri, Olkiluodon ydinvoimalaa ei olisi tilattu nykyisillä ehdoilla. Taloustieteilijä Johnny Åkerholm, joka oli neuvottelemassa Suomen liittymisestä euroon, sanoi, että asiat olisivat voineet saada toisen käänteen, jos olisi tajuttu, että Espanjassa hallintokin on politiikkaa.

X X

ranskan, ruotsin ja espanjan opettaja"


http://vapaakielivalinta.fi/forum/viewtopic.php?t=949