Kertokaa kokemuksistanne

Tarviin apua

Olen tavannut erään miehen n. 6 kk sitten. Välillämme on kehittynyt lämmin ja hyvä suhde ja olemme päättäneet tavalla tai toisella muuttaa yhteen asumaan. Mutta molemmat olemme naimisissa ja molemmilla on lapsia.Molempien aviopuolisot ovat ihan normaaleja eli mitään alkoholi tai väkivaltaongelmia ei ole.

Kertakaa omista kokemuksistanne, miten te eron teitte vastaavassa tapauksessa puolisoistanne? Muutitteko yhteen samanaikaisesti uuden rakkautenne kanssa vai muutitteko ensin erillenne ja vasta jonkin ajan kuluttua yhteen? Kuinka kauan jaksoitte roikkua vanhassa suhteessa ennen eropäätöksen toteuttamista? Mikä oli ns. "viimeinen niitti" mikä sai teidät tekemään jotain konkreettista eron ja uuden elämän suhteen?

44

4591

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Marjo

      Olen ollut kolmantena osapuolena vastaavassa tilanteessa.
      Haluaisin antaa sellaisen neuvon sinulle, että tee selväksi, kummassa suhteessa haluat elää ja sitä myöten lopeta se suhde, jossa et halua olla. Perimmäinen syy eroon on sitten selitettävä jätetylle osapuolelle, vaikka totuus haavoittaakin, se myös auttaa kestämään tilanteen paremmin ja helpottaa uuden elämän rakentamista.
      Itselleni ei koskaan selitetty mitään ja sain kuulla totuuden ja puolitotuuksia lähinnä juoruakoiski luokiteltavilta ihmisiltä. Ainoa tunne, joka erosta jäi oli se, että en koskaan tule luottmaan keneenkään ja se, että inhoan ex:ääni vielä liki 15 vuotta tapahtumien jälkeenkin.
      Ei ole mitenkään mahdotonta tai tavatonta rakastua avioliiton aikana, eihän sitä avioliittoa solmiessaan tiedä, tekikö oikean valinnan ja olisko se oikea tullut kuitenkin vielä vastaan.
      Ehkä olisi parempi kertoa totuus puolisolle, niin pian kuin siihen vain pystyy. Jotenkin tuntuisi viisaammalta ensin asua yksikseen, ei siis suoraan hyvpätä snägystä sänkyyn alkuhuumassa. Ensin opetella tulemaan toimeen yksikseen ja rakentaa sitä uuttakin suhdetta ajan kanssa.

      • valehtelija

        Itse en kertoisi totuutta. Aina se ei ole paras mahdollinen. Joskus valehtelu on oikea ratkaisu, kun haluaa suojella puolisoaan. Miksi hänen pitäisi tietää totuus jos eron voi hoitaa toisellakin tapaa. Syynä on tietysti se, että rakkaus on loppunut. Miksi siihen pitäisi vielä lisätä että on rakastunut toiseen naiseen ja näin lisätä puolison tuskaa? Aina ei käy niin että totuus tulee ilmi. Itse olen sopan keittänyt ja itse taakkani kannan. En halua puolisoni (kohta siis entinen) kärsivän. Tässä tapauksessa totuus satuttaisi liikaa.


      • huonosti eronsa hoitanut
        valehtelija kirjoitti:

        Itse en kertoisi totuutta. Aina se ei ole paras mahdollinen. Joskus valehtelu on oikea ratkaisu, kun haluaa suojella puolisoaan. Miksi hänen pitäisi tietää totuus jos eron voi hoitaa toisellakin tapaa. Syynä on tietysti se, että rakkaus on loppunut. Miksi siihen pitäisi vielä lisätä että on rakastunut toiseen naiseen ja näin lisätä puolison tuskaa? Aina ei käy niin että totuus tulee ilmi. Itse olen sopan keittänyt ja itse taakkani kannan. En halua puolisoni (kohta siis entinen) kärsivän. Tässä tapauksessa totuus satuttaisi liikaa.

        Jos teillä on nykyisen miehesi kanssa yhteisiä lapsia, on täysin mahdotonta pitää eron jälkeen suhdetta salassa. Jos vielä sotket lapset tähän valehteluun mukaan (tästä ja tästä ei sitten saa kertoa isälle), menee kaikkien elämä ihan sekaisin ja etenkin lapset kärsivät. Parempi kertoa oikea syy, kärsiä tekojensa seuraukset ja jatkaa sitten elämäänsä. Salailu vain pitkittää vaikeaa tilannetta. Ikuisesti et pysty asiaa salaamaan.


      • marjo
        valehtelija kirjoitti:

        Itse en kertoisi totuutta. Aina se ei ole paras mahdollinen. Joskus valehtelu on oikea ratkaisu, kun haluaa suojella puolisoaan. Miksi hänen pitäisi tietää totuus jos eron voi hoitaa toisellakin tapaa. Syynä on tietysti se, että rakkaus on loppunut. Miksi siihen pitäisi vielä lisätä että on rakastunut toiseen naiseen ja näin lisätä puolison tuskaa? Aina ei käy niin että totuus tulee ilmi. Itse olen sopan keittänyt ja itse taakkani kannan. En halua puolisoni (kohta siis entinen) kärsivän. Tässä tapauksessa totuus satuttaisi liikaa.

        Olen aivan tista mieltä, mutta olen kokenutkin tämän ns. kolmantena osapuolena.
        Kaikkein eniten tuskaa tuotti se, että ei tiennut totuutta ja sen minkä ex kertoi oli täyttä valhetta. Asioilla on yleensä taipumusta seljetä ja totuuden tulla julki, niinkuin minunkin tapauksessani. Se loukkasi ja vaikeutti oman elämäni jatkumista, kun tuntui sitä, että koko muu kaupunki tiesi totuuden, paitsi minä.
        Valhe tai puhumattomuus satuttaa paljon enemmän kuin totuuden kuuleminen.Rakkuden loppumisenkin voi hyväksyä, koska niin toisaankin voi käydä, mutta valehtelua en koskaan tule hyväksymään-


      • pitää
        valehtelija kirjoitti:

        Itse en kertoisi totuutta. Aina se ei ole paras mahdollinen. Joskus valehtelu on oikea ratkaisu, kun haluaa suojella puolisoaan. Miksi hänen pitäisi tietää totuus jos eron voi hoitaa toisellakin tapaa. Syynä on tietysti se, että rakkaus on loppunut. Miksi siihen pitäisi vielä lisätä että on rakastunut toiseen naiseen ja näin lisätä puolison tuskaa? Aina ei käy niin että totuus tulee ilmi. Itse olen sopan keittänyt ja itse taakkani kannan. En halua puolisoni (kohta siis entinen) kärsivän. Tässä tapauksessa totuus satuttaisi liikaa.

        puolisoasi ihan idioottina, joka ei tajua mitä tapahtuu. Uutisena sinulle voin kertoa, että sitten vasta puolisoasi haavoitatkin, kun hän tajuaa että eron lisäksi on saanut vielä valheesikin niskaansa!
        Jos todella rakastuu toiseen ja yhteiselämä entisen kanssa loppuu, niin eihän sille mitään voi, mutta jos lisäksi valehtelee puolisolleen niin se on osoitus siitä, ettei pidä toista minkään arvoisena!


      • heppu
        marjo kirjoitti:

        Olen aivan tista mieltä, mutta olen kokenutkin tämän ns. kolmantena osapuolena.
        Kaikkein eniten tuskaa tuotti se, että ei tiennut totuutta ja sen minkä ex kertoi oli täyttä valhetta. Asioilla on yleensä taipumusta seljetä ja totuuden tulla julki, niinkuin minunkin tapauksessani. Se loukkasi ja vaikeutti oman elämäni jatkumista, kun tuntui sitä, että koko muu kaupunki tiesi totuuden, paitsi minä.
        Valhe tai puhumattomuus satuttaa paljon enemmän kuin totuuden kuuleminen.Rakkuden loppumisenkin voi hyväksyä, koska niin toisaankin voi käydä, mutta valehtelua en koskaan tule hyväksymään-

        Totuus voi haavoittaa ehdottomasti liikaa! Jos itse olisin kertonut kerralla koko totuuden, se olisi mennyt jotenkin näin:

        En ihastunut sinuun silloin alussa. Sinä ryhdyit kanssani suhteeseen ja seksiin, jotka molemmat olivat minulle uusia ja ennenkokemattomia asioita. Olit ihan kiva ja tulimme hyvin toimeen. Selvästi halusit olla kanssani, enkä pystynyt silloin sinua torjumaan. Niin ajauduin suhteeseen kanssasi. Mitä pitemmälle se kaikki meni, sitä hankalampi minun oli siitä irtautua. Sinussa ei ollut mitään vikaa, toki olisit voinut olla kauniimpi, mutta eihän sellainen mitään merkitse - kai... En vain ollut sinua omasta vapaasta tahdostani valinnut, enkä sinuun rakastunut, vaan kiintynyt. En ikinä kuvitellut koko elämää sinun kanssasi. En ollut sitoutunut sinuun sydämestäni. Käytin pettämismahdollisuudet hyväksi, vaikka kotona seksiä sai kun halusi ja se oli parempaa kuin muualla. Kumpa olisin silloin jäänyt kiinni, paljolta murheelta oltaisiin säästytty. Tai en tiedä, ehkä olisin puhunut sinut takaisin, ja sinä oisit tullut koska rakastit minua todella paljon. Sitten tapasin erään toisen, josta en halunnut luopua. Rakastuin ensimmäistä kertaa elämässäni. Tämän kaiken takia jätin sinut. En siis ikinä kokenut romantiista rakkautta sinun kanssa, enkä ikinä omistautunut sinulle täysin. Sinä teit molemmat koko sydämestäsi.

        Kerroin tuon kaiken lopulta, mutta sitä mukaa kun hän pystyi vastaanottamaan. En usko, että olisi ollut hyvä paukauttaa koko paskaa kerralla.


      • chiene
        heppu kirjoitti:

        Totuus voi haavoittaa ehdottomasti liikaa! Jos itse olisin kertonut kerralla koko totuuden, se olisi mennyt jotenkin näin:

        En ihastunut sinuun silloin alussa. Sinä ryhdyit kanssani suhteeseen ja seksiin, jotka molemmat olivat minulle uusia ja ennenkokemattomia asioita. Olit ihan kiva ja tulimme hyvin toimeen. Selvästi halusit olla kanssani, enkä pystynyt silloin sinua torjumaan. Niin ajauduin suhteeseen kanssasi. Mitä pitemmälle se kaikki meni, sitä hankalampi minun oli siitä irtautua. Sinussa ei ollut mitään vikaa, toki olisit voinut olla kauniimpi, mutta eihän sellainen mitään merkitse - kai... En vain ollut sinua omasta vapaasta tahdostani valinnut, enkä sinuun rakastunut, vaan kiintynyt. En ikinä kuvitellut koko elämää sinun kanssasi. En ollut sitoutunut sinuun sydämestäni. Käytin pettämismahdollisuudet hyväksi, vaikka kotona seksiä sai kun halusi ja se oli parempaa kuin muualla. Kumpa olisin silloin jäänyt kiinni, paljolta murheelta oltaisiin säästytty. Tai en tiedä, ehkä olisin puhunut sinut takaisin, ja sinä oisit tullut koska rakastit minua todella paljon. Sitten tapasin erään toisen, josta en halunnut luopua. Rakastuin ensimmäistä kertaa elämässäni. Tämän kaiken takia jätin sinut. En siis ikinä kokenut romantiista rakkautta sinun kanssa, enkä ikinä omistautunut sinulle täysin. Sinä teit molemmat koko sydämestäsi.

        Kerroin tuon kaiken lopulta, mutta sitä mukaa kun hän pystyi vastaanottamaan. En usko, että olisi ollut hyvä paukauttaa koko paskaa kerralla.

        Tuonlainen totuus kyllä haavoittaa. Mielestäni kaikkea ei ole kerrottava. Ihminen itse osaa omatunnossaan vetää sen rajan minkä kertoo ja mitä jättää kertomatta. Joidenkin mielestä elämässä ihan kaikki olisi kerottava suoraan, vaikka sekin että toinen ei sytytä sinua sängyssä ollenkaan. Kannattaako sellaista kertoa ja turhaan loukata toista? Avioero prosessi on työläs ja surullinen, mutta hei, harkintakykyä peliin, ei aivan kaikkea tarvi kertoa. Se ei tarkoita että valehtelee. Pitää olla kykyä ajatella asiaa monelta kantilta eikä vain oman itsensä. Joskus totuus tappaa. Kirjaimellisesti.


    • vain

      Itselläni kokemus toiseen rakastumisesta. Tosin avioliittoni oli jo lopuillaan, miehen puolelta jatkuvaa uskottomuutta melkein alusta alkaen, alistamista, alkoholia... Sovimme rakkani kanssa, että muutamme ensin eri asuntoihin, vaikka halu asua yhdessä oli suuri. Tämän teimme lasten vuoksi, meistä olisi ollut itsekästä lapsia kohtaan mullistaa heidän elämänsä vielä uudella isällä ja äidillä. Minä erosin ja muutin lasten kanssa uuteen kotiin. Mies ei koskaan halunnut elää arkielämää kanssamme eikä hän myöskään eronnut, syitä löytyi vaimon, anopin sairauksista, lasten sitä ja tätä. Meni kaksi vuotta ennekuin tajusin, ettei hänestä ole kumppania minun vierelleni. Nyt elän tasapainoista elämää lasteni kanssa, en ole katkera. Kehottaisin kuitenkin harkitsemaan 6 kk:n tuntemisen jälkeen. Päästäisitkö oman tyttäresi naimisiin tuolla tuntemisella.

      • vain

        Kuusi kuukautta suhdetta on lyhyt aika, en vielä muuttaisi yhteen. Kokemusta on siitä, että vastaavanlainen suhteeni päättyi noin vuoden kuluttua sen alkamisesta, Vielä kuuden kuukauden jälkeen mies rakasti minua yli kaiken, mutta sitten yhtäkkiä enää ei. Kiinnostavaa, että hänelläkin oli kauheasti huolta vaimosta, joka järkyttyisi, sairaasta äidistä ja anopista, puhumattakaan lapsista, omasta terveydentilastaan jne.


      • näitä
        vain kirjoitti:

        Kuusi kuukautta suhdetta on lyhyt aika, en vielä muuttaisi yhteen. Kokemusta on siitä, että vastaavanlainen suhteeni päättyi noin vuoden kuluttua sen alkamisesta, Vielä kuuden kuukauden jälkeen mies rakasti minua yli kaiken, mutta sitten yhtäkkiä enää ei. Kiinnostavaa, että hänelläkin oli kauheasti huolta vaimosta, joka järkyttyisi, sairaasta äidistä ja anopista, puhumattakaan lapsista, omasta terveydentilastaan jne.

        Olen nyt 7v seurannut erään ystävättäreni uskoa, toivoa, että mies eroaisi. Erosi itse, onneksi ei lapsia, miehellä on. Mies ei todella lähde ja jaa omaisuuttaan kotirouvalleen, hänellä on peruspalvelut taattuina ja mahdollisuus viettää aikaa rakastajattaren kanssa, ei toki jouluna, uutena vuotena, pääsiäisenä, juhannuksena jne. Olen useasti kutsunut ystävättäreni meille näinä aikoina. En kohtele hellävaroen, sanon mitä ajattelen, mutta aina on sama vastaus, me kuitenkin rakastamme toisiamme, mutta kun sisarentyttärenkäly on nyt juuri pahoissa vaikeuksissa ja molemmat tiedämme, mitä se tarkoittaa. Ihmisen, joka luulee "rakastavansa", ei ole helppoa olla rehellinen itselleen. Olen paljon nähnyt elämässä ja sitä mieltä, että useimmat miehet eivät eroa rakkauden vuoksi, ainoastaan silloin, kun vaimo heittää pihalle.
        Kysyisin alkuperäiseltä, olisitko itse valmis viikonloppuäidiksi, näinhän rakastetullesi käy.
        Oletko varma, kun arki astuu elämään, ettei teistä molemmat taas hae jotain tunnekuohua, on ihmisiä, joiden pitää olla aina "rakastunut", muuten elämä on tylsää, oletko aivan varma, ettei kumpikaan teistä kuulu tähän kastiin.


      • pointti!

        Suhteessa, jossa alkuhuumasta on aikaa ja rakkaus vaihtunut toiseksi r-alkuiseksi sanaksi - rutiini, tuntuu helposti siltä, että ei ole enää mieltä jatkaa. Outoa on vain se, että saman historian ja tulevaisuuden on valmis siirtämään seuraavaan ihmissuhteeseen. Usakallan väittää, että onnellisempia ovat ne perheet, joissa aikuisten välinen ensihuuma ja kiihkeä rakkaus on vaihtunut kahden tasavertaisen aikuisen kumppanuudeksi; jotain ystävyyttä syvempää kiintymystä, vakaampaa ja pysyvämpää kuin nk. rakkaus. Lapsille paras koti on vanhempien välinen suhde!

        Ihminen pyrkii itsestään antamaan mahdollisimman hyvän ensivaikutelman. Ja sitten siihen rooliin jää ikään kuin kiinni, koska kuka sitä nyt inhimillisyyden nimissä haluaisi omia heikkouksiaan tai puutteitaan tuoda julki. Mutta mitä sitten, kun on yhdessä eletty ja asuttu - vuosikin riittää? Siinä ajassa on parille jo muodostunut rutiineja, tottumista ja arkea. Kantaako silloin alkuhuuman muistelu? Tuskin.

        Suhde pitäisi saattaa niin vankalle pohjalle, ettei sitä rakastumiset ja ihastumiset heittele. Se on kumppanuutta; se on ymmärrystä. Ymmärrystä olla inhimillisten heikkouksien edessä ihminen läheisilleen. Se, että pakenee toiseen suhteeseen "rakastumisen" nimissä, on jatkuva kierre. Arki saa kaikki muut näyttämään viehättäviltä ja ihanilta - paitsi oman puolison.


      • feaver
        pointti! kirjoitti:

        Suhteessa, jossa alkuhuumasta on aikaa ja rakkaus vaihtunut toiseksi r-alkuiseksi sanaksi - rutiini, tuntuu helposti siltä, että ei ole enää mieltä jatkaa. Outoa on vain se, että saman historian ja tulevaisuuden on valmis siirtämään seuraavaan ihmissuhteeseen. Usakallan väittää, että onnellisempia ovat ne perheet, joissa aikuisten välinen ensihuuma ja kiihkeä rakkaus on vaihtunut kahden tasavertaisen aikuisen kumppanuudeksi; jotain ystävyyttä syvempää kiintymystä, vakaampaa ja pysyvämpää kuin nk. rakkaus. Lapsille paras koti on vanhempien välinen suhde!

        Ihminen pyrkii itsestään antamaan mahdollisimman hyvän ensivaikutelman. Ja sitten siihen rooliin jää ikään kuin kiinni, koska kuka sitä nyt inhimillisyyden nimissä haluaisi omia heikkouksiaan tai puutteitaan tuoda julki. Mutta mitä sitten, kun on yhdessä eletty ja asuttu - vuosikin riittää? Siinä ajassa on parille jo muodostunut rutiineja, tottumista ja arkea. Kantaako silloin alkuhuuman muistelu? Tuskin.

        Suhde pitäisi saattaa niin vankalle pohjalle, ettei sitä rakastumiset ja ihastumiset heittele. Se on kumppanuutta; se on ymmärrystä. Ymmärrystä olla inhimillisten heikkouksien edessä ihminen läheisilleen. Se, että pakenee toiseen suhteeseen "rakastumisen" nimissä, on jatkuva kierre. Arki saa kaikki muut näyttämään viehättäviltä ja ihanilta - paitsi oman puolison.

        Aivan, jotkut ovat sitä tyyppiä, että avioliitossakin on pakonomainen tarve liihotella huumasta toiseen välittämättä kenekään muun tunteista, lapset ovat näissä suhteissa sivuseikka ja ne mainitaankin vain, jotta saataisiin omaatuntoa pestyä vähänkin puhtaammaksi.
        Minä en jaksa ymmärtää näitä kahdessa petissä peuhaajia. Kukahan loppujen lopuksi pettää ja ketä? Minust kahdessa suhteessa elävä pettää eniten itseään. Hän on tunne-elämältään kyvytön solmimaan kestävää suhdetta. Hän etsii hummaavaa kaikenvoittavaa ja novellimaista rakkautta, joka haihtuu suhteessa kuin suhteessa alle puolentoista vuoden sisällä. Sittenkö taas on oikea aika etsiä uusi mies ja aloittaa kaikki alusta ja tehdä taas samat mokat.
        Kysyjälle muistuttaisin, että ns. uusioperheissä, joissa on omia ja toisen lapsia, kummittelevat aina ne entiset puolisotkin taustalla, mikä ei tee yhdessäolost lainkaan helpompaa. Pikemminkin päinvastoin! Jos tunne-elämäsi on kuin teinitytön, niin veikkaanpa, että siitä saattaa tulla jopa uuden suhteesi kompastuskivi...


      • Tarviin apua
        feaver kirjoitti:

        Aivan, jotkut ovat sitä tyyppiä, että avioliitossakin on pakonomainen tarve liihotella huumasta toiseen välittämättä kenekään muun tunteista, lapset ovat näissä suhteissa sivuseikka ja ne mainitaankin vain, jotta saataisiin omaatuntoa pestyä vähänkin puhtaammaksi.
        Minä en jaksa ymmärtää näitä kahdessa petissä peuhaajia. Kukahan loppujen lopuksi pettää ja ketä? Minust kahdessa suhteessa elävä pettää eniten itseään. Hän on tunne-elämältään kyvytön solmimaan kestävää suhdetta. Hän etsii hummaavaa kaikenvoittavaa ja novellimaista rakkautta, joka haihtuu suhteessa kuin suhteessa alle puolentoista vuoden sisällä. Sittenkö taas on oikea aika etsiä uusi mies ja aloittaa kaikki alusta ja tehdä taas samat mokat.
        Kysyjälle muistuttaisin, että ns. uusioperheissä, joissa on omia ja toisen lapsia, kummittelevat aina ne entiset puolisotkin taustalla, mikä ei tee yhdessäolost lainkaan helpompaa. Pikemminkin päinvastoin! Jos tunne-elämäsi on kuin teinitytön, niin veikkaanpa, että siitä saattaa tulla jopa uuden suhteesi kompastuskivi...

        Helppoa kirjoittaa moista moraalisaarnaa, kun ei tiedä kaikkea. Meillä kummallakaan ei ole mitään aikaisempia avioliiton ulkopuolisia suhteita. Molempien avioliitot on kestänyt yli kymmenen vuotta. Emme ole etsineet mitään hetken huumaa. Olemme yksinkertaisesti täydellisesti rakastuneita toisiimme ja haluamme elää loppuelämämme yhdessä. Ettekä ole vielä ymmärtäneet peruskysymystäni, tai ainakaan vastanneet siihen. Kuinka kauan, samassa tilanteessa eläneet, elitte, ennenkuin teitte pesäeron puolisoonne. Onko tuo 6kk lyhyt vai pitkä aika? Tosin olemme tunteneet toisemme jo vuosia. Mikä sai teidät vihdoin rohkaisemaan mielenne ja ottamaan eron?

        Jättäkää moraalisaarnat toisiin keskusteluihin.


      • kerubi
        Tarviin apua kirjoitti:

        Helppoa kirjoittaa moista moraalisaarnaa, kun ei tiedä kaikkea. Meillä kummallakaan ei ole mitään aikaisempia avioliiton ulkopuolisia suhteita. Molempien avioliitot on kestänyt yli kymmenen vuotta. Emme ole etsineet mitään hetken huumaa. Olemme yksinkertaisesti täydellisesti rakastuneita toisiimme ja haluamme elää loppuelämämme yhdessä. Ettekä ole vielä ymmärtäneet peruskysymystäni, tai ainakaan vastanneet siihen. Kuinka kauan, samassa tilanteessa eläneet, elitte, ennenkuin teitte pesäeron puolisoonne. Onko tuo 6kk lyhyt vai pitkä aika? Tosin olemme tunteneet toisemme jo vuosia. Mikä sai teidät vihdoin rohkaisemaan mielenne ja ottamaan eron?

        Jättäkää moraalisaarnat toisiin keskusteluihin.

        6 kk on erittäin lyhyt aika. Huuma haihtuu alle vuodessa, niinhän biologit ovat sen tutkinnet.
        Sinä et tunnu oikein aikuiselta ja tasapainoiselta, koska kysyt ja vaadit vastauksia vierailta ihmisiltä aiheeseen, jonka oikean vastauksen vain sinä itse voit tietää ja tuntea.
        Jos tuntuu siltä, että haluat muuttaa heti uuden kumppansis luokse, niin muuta, jos tuntuu että haluat odottaa, niin odota.
        Itse sinä nämä asiat itsellesi teet ja kaiken tekemäsi ja tekemättä jättämisesti löydät edestäsi. Kyllä sinä elät valheessa, koska olet puoli vuotta ylläpiänyt suhdetta ja puolisosi ei välttämättä tiedä tai epäile mitään. Se ei ole kypsän aikuisen tapa elää. Ehkä sinun olisi syytä opetella ensin elämään yksi ja vasta sitten katsoa, miten tulet toimeen jonkun muun kanssa. Minusta sinun tapasi elää on on hirvittävä!
        Moraalisaarojako sinä pelkäät? Älä suotta, sillä niitä tulet varmaan kuulemaan seuraavat 5-10 vuotta, siitä olen varma.
        Ei ihminen voi elää tuolla tavalla, että ei tiedä mihin menee ja kumpaan petiin loikkaa, ja kyselee vielä muilta neuvoja. Entäs, jos tämä uusi suhde kariutuu, palaatko entisen kumppanisi luokse vai etsikö uuden? Ainako pitää olla joku?


      • itse sanoit
        Tarviin apua kirjoitti:

        Helppoa kirjoittaa moista moraalisaarnaa, kun ei tiedä kaikkea. Meillä kummallakaan ei ole mitään aikaisempia avioliiton ulkopuolisia suhteita. Molempien avioliitot on kestänyt yli kymmenen vuotta. Emme ole etsineet mitään hetken huumaa. Olemme yksinkertaisesti täydellisesti rakastuneita toisiimme ja haluamme elää loppuelämämme yhdessä. Ettekä ole vielä ymmärtäneet peruskysymystäni, tai ainakaan vastanneet siihen. Kuinka kauan, samassa tilanteessa eläneet, elitte, ennenkuin teitte pesäeron puolisoonne. Onko tuo 6kk lyhyt vai pitkä aika? Tosin olemme tunteneet toisemme jo vuosia. Mikä sai teidät vihdoin rohkaisemaan mielenne ja ottamaan eron?

        Jättäkää moraalisaarnat toisiin keskusteluihin.

        .. "helppo kirjoittaa moista moraalisaarnaa, kun ei tiedä kaikkea".. Ihmettelen, että aikuinen ihminen kyselee, kuinka nopeasti mitäkin kannattaa tehdä. Eikö järkevämpää ole tehdä niin kuin itsestä - tai siis teistä - tuntuu?! Yksinkertaisesti täydellisen rakastuneet muuttavat yhteen ja sillä selvä.. Epävarmat miettivät.

        Ja outoa, jos pidät ihmisten "minun mielestä" ja "minusta tuntuu" kirjoituksia moraalisaarnoina. Jokainen tarkastelee asioita omasta näkökulmasta; moralisointia on se, kun tuomitaan tekoja passiivisesta subjektiulottuvuudesta..

        "Haluamme elää loppuelämämme yhdessä.."; ei taida olla kummankaan suusta ensimmäistä kertaa lausuttu.. Kun on nuo kymmenen vuoden liitotkin kummalakin. Mutta taidat luoda itsellesi illuusiovankilan; loppuelämä kun on aika vaikeasti ennustettavissa oleva aika ja tunteiden muuttumisen ja uudelleen rakastumisen olette jo kokeneet.


    • Mimmi

      Miksi hemmetissä pitää löytää joku "toinen" ennen avioeroa?? En tiedä tai oikeastaan tiedän, minun moraalini on korkealla. En VOISI tehdä nyk.puolisolleni, että katselisin toista ja sitten kun tapaisin sopivan, niin sitten avioeroa suunnittelemaan. Ole reilu loppuun asti, niin voit katsoa itseäsi peilistä avioeron jälkeenkin.

      • Ruusunen

        hyvin varmaa itsestäsi. Emme kaikilla on niin paljon itsevarmuutta. Se voi olla yksi syy miksi lähteä kun löytää joku. Toinen syy on että aviero on hyvin vaikea päätös, vaikka siihen olisi monnia syitä. Mutta rakkauden loppu on jo hyvä syy sinänsä. Moraalista sanoisin että miten voi tiedä muiten mooraalian määrää. Ihmisillä on monta pelkoja kun tämä ongelma tule eteen, ja erehdyksiä mukanaa. Toisaalta se joka jää pitäs ajatella realistisesti ja epäitsekkäästi. Peilin katsomisesta, varmaa onnistuu kerran kun on pystynyt lähtemään suhteesta joka ei antanut onnellisuutta, mutta ongelmia varmaa.


    • N30

      Meillä suhdetta oli kestänyt melkein vuoden verran, kun molemmat erottiin silloisista partnereistamme. Muutimme noin viikon erillään olon jälkeen yhteen. 2,5 vuotta oltu onnellisesti yhdessä ja rakkaus on vain syventynyt koko ajan.

      • kysymys

        Oliko molemmilla lapsia ja jos oli miten on selvitty?


      • N39
        kysymys kirjoitti:

        Oliko molemmilla lapsia ja jos oli miten on selvitty?

        Jäin ihmettelemään alkuperäisen elämänasennetta... onko tullut pienen mielen viereenkään ajatella lapsia? Huoh, ne olis varmaan pitänyt jättää tekemättä tai sitten suosiolla jättää ne tulevalle ex-puolisolle ellei edes hetken vertaa tule ajatelleeksi sitä, miltä lapsista tuntuu? En tarkoita sitä, että lapset olisivat syy jatkaa liittoa vaan sitä, että uutta elämää rakentaessa voisi vaikka vaan ykden sekunnin ajatella sitä, miten lapset tilanteen kokevat. Hemmetti, turhauttaa....kun ei kykene, niin ei kykene.


      • helpotti
        N39 kirjoitti:

        Jäin ihmettelemään alkuperäisen elämänasennetta... onko tullut pienen mielen viereenkään ajatella lapsia? Huoh, ne olis varmaan pitänyt jättää tekemättä tai sitten suosiolla jättää ne tulevalle ex-puolisolle ellei edes hetken vertaa tule ajatelleeksi sitä, miltä lapsista tuntuu? En tarkoita sitä, että lapset olisivat syy jatkaa liittoa vaan sitä, että uutta elämää rakentaessa voisi vaikka vaan ykden sekunnin ajatella sitä, miten lapset tilanteen kokevat. Hemmetti, turhauttaa....kun ei kykene, niin ei kykene.

        Olen iloinen, että joku edes ajattelee lapsia (2-6 kpl). Alkuperäiselle: oletteko keskustelleet kasvatusympäristöstä, miten luodaan turvallinen, hyvä koti lapsille, annetaan heille elämän eväät, se ei käy pelkästään makuuhuoneen puolelta, pystytkö rakastamaan myös miehesi lapsia, huom. miehesi exän tekemiä. Haluaisin alkuperäiseltä komentteja, mikäli ei kuulu, olen sitä mieltä, että, suhde on tuhoon tuomittu. Voisit edes kertoa, että ketjun epäillykset on pohdittu.


      • Tarviin apua
        helpotti kirjoitti:

        Olen iloinen, että joku edes ajattelee lapsia (2-6 kpl). Alkuperäiselle: oletteko keskustelleet kasvatusympäristöstä, miten luodaan turvallinen, hyvä koti lapsille, annetaan heille elämän eväät, se ei käy pelkästään makuuhuoneen puolelta, pystytkö rakastamaan myös miehesi lapsia, huom. miehesi exän tekemiä. Haluaisin alkuperäiseltä komentteja, mikäli ei kuulu, olen sitä mieltä, että, suhde on tuhoon tuomittu. Voisit edes kertoa, että ketjun epäillykset on pohdittu.

        Ikävä tuottaa teille pettymys, mutta asiasta on runsaastikin keskusteltu. Olemme jo tutustuneet jonkun verran toistemme lapsiinkin. Tietysti ero on vaikeata lapsille, mutta eihän he kuitenkaan menetä vanhempiaan vaikka vanhemmat eroavatkin.

        Olette nyt vain keskittyneet antamaan moraalisaarnoja yleisesti ja lasten tilanteesta. Ainoastaan nm. Näin meillä vastasi kysymyksiini. Miten hoiditte eron ihan käytännössä? Eli muutitteko heti yhteen vai asuitteko erillänne ennen yhteenmuuttamista? Ja mikä oli se viimeinen tapahtuma/ajatus, mikä sai teidät tekemään lopullisen eropäätöksen puolisostanne. Ja kuinka kauan tätä toista suhdetta kesti ennen kuin erositte?


      • markku
        Tarviin apua kirjoitti:

        Ikävä tuottaa teille pettymys, mutta asiasta on runsaastikin keskusteltu. Olemme jo tutustuneet jonkun verran toistemme lapsiinkin. Tietysti ero on vaikeata lapsille, mutta eihän he kuitenkaan menetä vanhempiaan vaikka vanhemmat eroavatkin.

        Olette nyt vain keskittyneet antamaan moraalisaarnoja yleisesti ja lasten tilanteesta. Ainoastaan nm. Näin meillä vastasi kysymyksiini. Miten hoiditte eron ihan käytännössä? Eli muutitteko heti yhteen vai asuitteko erillänne ennen yhteenmuuttamista? Ja mikä oli se viimeinen tapahtuma/ajatus, mikä sai teidät tekemään lopullisen eropäätöksen puolisostanne. Ja kuinka kauan tätä toista suhdetta kesti ennen kuin erositte?

        Et sinäkään tunnu oikein aikuiselta, sillä aikuiselle, jolla on hiukankin moraalia jäljellä, pitäisi olla itsestään selvää, että ensin tehdään suhde selväksi petetyyn tai jätetyyn puolisoon ja vasta sitten hyvpätään uuteen elämään. Sen verran pitäisi olla selkärankaa, että ero viedään loppuun viimeistä piirtoa myöten, ajatellaan lasten tulevaisuutta ja sovitaan huoltajuudesta ym. käytännön seikoista.
        Naurettavia nuo väitteet, että joku ajattelee enitstä puolisoaan, vanhempiaan, anoppiaan ym. joten ei voi kertoa totuutta, koska se haavoittaa likaa. Missä ihmeen valheellisuudessa sitten pitäisi elää ja opetatte lapsennekin elämään, jos tuollaista peliä pidätte.
        Yksi kirjoittaja oli rehellinen, hän joka kirjoitti itsellään olevan korkean moraalin. Sitä samaa toivon sinulle "tarviin apua".
        Miski et lähde hakemaan eroa, kun kerran nykyinen liittosi ei sinua kiinnosta? Mitä ihmeen takaporttai haluat pitää auki ketkumalla kahdessa suhteessa? Tule sellainen vaikutelma, että et osaa tai ukskalla olla yksin. Tilanteessasi on aina olemassa jompikumpi suhde...sitäkö sinä etsit? Minusta sinun pitäisi itsekin jo nähdä, millaisessa valheessa elät.


      • valheellinen lapsuus
        markku kirjoitti:

        Et sinäkään tunnu oikein aikuiselta, sillä aikuiselle, jolla on hiukankin moraalia jäljellä, pitäisi olla itsestään selvää, että ensin tehdään suhde selväksi petetyyn tai jätetyyn puolisoon ja vasta sitten hyvpätään uuteen elämään. Sen verran pitäisi olla selkärankaa, että ero viedään loppuun viimeistä piirtoa myöten, ajatellaan lasten tulevaisuutta ja sovitaan huoltajuudesta ym. käytännön seikoista.
        Naurettavia nuo väitteet, että joku ajattelee enitstä puolisoaan, vanhempiaan, anoppiaan ym. joten ei voi kertoa totuutta, koska se haavoittaa likaa. Missä ihmeen valheellisuudessa sitten pitäisi elää ja opetatte lapsennekin elämään, jos tuollaista peliä pidätte.
        Yksi kirjoittaja oli rehellinen, hän joka kirjoitti itsellään olevan korkean moraalin. Sitä samaa toivon sinulle "tarviin apua".
        Miski et lähde hakemaan eroa, kun kerran nykyinen liittosi ei sinua kiinnosta? Mitä ihmeen takaporttai haluat pitää auki ketkumalla kahdessa suhteessa? Tule sellainen vaikutelma, että et osaa tai ukskalla olla yksin. Tilanteessasi on aina olemassa jompikumpi suhde...sitäkö sinä etsit? Minusta sinun pitäisi itsekin jo nähdä, millaisessa valheessa elät.

        Sain samanlaisen tunnelman alkuperäisen kirjoituksesta. Ihmettelen suuresti, että kertomatta jättäminen AIKUISELLE perustellaan lähipiirin voinnilla, mutta LAPSIA pidetään niin kestävinä, että heidän voi antaa tutustua uuteen kumppaniin?! On siinä pienillä ihmisillä opettelemista: toisena päivänä neuvotaan, että ei saa valehdella, pitää ajatella muitakin kuin itseä. Ja samaan aikaan lapset pakotetaan elämään kaksoiselämää ja salaamaan toiselta rakkaalta vanhemmalta toisen rakkaan venhemman teot.

        Tuskin mikään opettaa ihmissuhteista lapsille kerralla niin paljon kuin vanhempien ero. Mutta mikään ei satuta lasta niin paljon kuin nähdä, kuinka elämän tärkeät ihmiset TIETOISESTI satuttavat toisiaan.


      • Tarviin apua
        valheellinen lapsuus kirjoitti:

        Sain samanlaisen tunnelman alkuperäisen kirjoituksesta. Ihmettelen suuresti, että kertomatta jättäminen AIKUISELLE perustellaan lähipiirin voinnilla, mutta LAPSIA pidetään niin kestävinä, että heidän voi antaa tutustua uuteen kumppaniin?! On siinä pienillä ihmisillä opettelemista: toisena päivänä neuvotaan, että ei saa valehdella, pitää ajatella muitakin kuin itseä. Ja samaan aikaan lapset pakotetaan elämään kaksoiselämää ja salaamaan toiselta rakkaalta vanhemmalta toisen rakkaan venhemman teot.

        Tuskin mikään opettaa ihmissuhteista lapsille kerralla niin paljon kuin vanhempien ero. Mutta mikään ei satuta lasta niin paljon kuin nähdä, kuinka elämän tärkeät ihmiset TIETOISESTI satuttavat toisiaan.

        Minä en ole perustellut puolisolleni kertomatta jättämistä lähipiirin voinnilla. Aika ei ole ollut kypsä siihen ennen tätä nykyhetkeä.
        Ja mitä lapsiin tulee, niin miten muka ne on pakotettu elämään kaksoiselämää? Lapset, ainakin minun, kulkevat usein mukanani kun käyn tervehtimässä ystäviäni. Ei mitään ole tarvinnut salata tai valehdella.
        Viestisi oli mielestäni vähän kaukaa nyt haettu.


      • hermostuta =)
        Tarviin apua kirjoitti:

        Minä en ole perustellut puolisolleni kertomatta jättämistä lähipiirin voinnilla. Aika ei ole ollut kypsä siihen ennen tätä nykyhetkeä.
        Ja mitä lapsiin tulee, niin miten muka ne on pakotettu elämään kaksoiselämää? Lapset, ainakin minun, kulkevat usein mukanani kun käyn tervehtimässä ystäviäni. Ei mitään ole tarvinnut salata tai valehdella.
        Viestisi oli mielestäni vähän kaukaa nyt haettu.

        "Aika ei ole ollut kypsä siihen ennen nykyhetkeä"?!?! Olisiko ollut oikeammin sanottu, että vei tämän ajan katsoa, onko tämä uusi sellainen kuin koet tarvitsevasi? Ja se, että lapset kulkevat mukana, kun käyt tervehtimässä ystäviäsi, oli aika hauska heitto.. Meinaan, että kun lapset sitten näkevät äidin ystävänsä kanssa saman peiton alla ja isä asuu muualla, niin on siinä ystävyydelle asetettu mielenkiintoiset kriteerit.. Taidat pitää lapsiasi kovin tyhminä? Lapset ovat vaan kovin älykkäitä ja herkkiä; he ovat monen perheen todellisia ilmapuntareita.

        Mutta uskon, että me kaikki kyllä anamme sinulle oikeuden tehdä ratkaisusi itse. Emmekä tuomitse. Miksi tekisimme niin, sillä joku meistä voi olla se seuraava "ystävä" jomalle kummalle teistä.

        Ystävyydellä =)


      • feaver
        Tarviin apua kirjoitti:

        Minä en ole perustellut puolisolleni kertomatta jättämistä lähipiirin voinnilla. Aika ei ole ollut kypsä siihen ennen tätä nykyhetkeä.
        Ja mitä lapsiin tulee, niin miten muka ne on pakotettu elämään kaksoiselämää? Lapset, ainakin minun, kulkevat usein mukanani kun käyn tervehtimässä ystäviäni. Ei mitään ole tarvinnut salata tai valehdella.
        Viestisi oli mielestäni vähän kaukaa nyt haettu.

        Mikä sitten on ollut se syy, että et ole kertonut miehellesi? Mitä tarkoittaa, se, että aika ei ole ollut kypsä? Milloin se sitten on?
        En ymmärrä, että kuitenkin väität, että et ole mitään salannut tai valehdellut. Mitäs siten olet tehnyt kuluneen puolen vuoden aikana?
        Näyttää nyt vähän siltä, että me emme osaa antaa sinulle vastauksia, joita haluaisit lukea.
        Sinä olet saanut monelaisia neuvoja ja on kerrottu omastakin kokemuksesta. Mitä näissä on ollut sellaista, että ne eivät ole sinua tyydyttäneet? Siksikö olet näreissäsi, koska niissä ei ollakaan sinun kanssasi samoilla linjoilla?
        Sinun täytyy itse miettiä juttusi ja pedata petisi, minne sitten petaatkin.


      • ...
        feaver kirjoitti:

        Mikä sitten on ollut se syy, että et ole kertonut miehellesi? Mitä tarkoittaa, se, että aika ei ole ollut kypsä? Milloin se sitten on?
        En ymmärrä, että kuitenkin väität, että et ole mitään salannut tai valehdellut. Mitäs siten olet tehnyt kuluneen puolen vuoden aikana?
        Näyttää nyt vähän siltä, että me emme osaa antaa sinulle vastauksia, joita haluaisit lukea.
        Sinä olet saanut monelaisia neuvoja ja on kerrottu omastakin kokemuksesta. Mitä näissä on ollut sellaista, että ne eivät ole sinua tyydyttäneet? Siksikö olet näreissäsi, koska niissä ei ollakaan sinun kanssasi samoilla linjoilla?
        Sinun täytyy itse miettiä juttusi ja pedata petisi, minne sitten petaatkin.

        Täällä te latelette moraalisaarnoja, aivan väärät ihmiset, joilla ei ole kyseisistä asioista omakohtaisia kokemuksia! Yrittäkääpä hetkeksi asettua tämän alkuperäisen kirjoittajan asemaan ja miettikää... Ei kuulkaa elämä ole niin yksioikoista ja helppoa. Joskus elämä ei mene yhteiskunnan asettamien moraalisääntöjen mukaan. Rakkaudella on niin suuri voima, pitääkö se hyljätä kun se kohdalle tulee? Kukin hoitaa asiat omalla tavallaan eikä niitä tulisi kyseenalaistaa. Jos kirjoittaja ei ollut heti valmis kertomaan miehelleen niin hän ei ollut. Hän itse tietää tilanteen parhaiten, etkä sinä feaver. Ei kuule kaikilla elämä mene yksinkertaisten kaavojen mukaan. Ja mielestäni alkuperäinen kirjoittaja ei kaivannut muiden NEUVOJA, vaan KOKEMUKSIA oikeasta elämästä.


      • feaver
        ... kirjoitti:

        Täällä te latelette moraalisaarnoja, aivan väärät ihmiset, joilla ei ole kyseisistä asioista omakohtaisia kokemuksia! Yrittäkääpä hetkeksi asettua tämän alkuperäisen kirjoittajan asemaan ja miettikää... Ei kuulkaa elämä ole niin yksioikoista ja helppoa. Joskus elämä ei mene yhteiskunnan asettamien moraalisääntöjen mukaan. Rakkaudella on niin suuri voima, pitääkö se hyljätä kun se kohdalle tulee? Kukin hoitaa asiat omalla tavallaan eikä niitä tulisi kyseenalaistaa. Jos kirjoittaja ei ollut heti valmis kertomaan miehelleen niin hän ei ollut. Hän itse tietää tilanteen parhaiten, etkä sinä feaver. Ei kuule kaikilla elämä mene yksinkertaisten kaavojen mukaan. Ja mielestäni alkuperäinen kirjoittaja ei kaivannut muiden NEUVOJA, vaan KOKEMUKSIA oikeasta elämästä.

        Kyllähän täällä kokemuksia on kerrottu, petetyksi tulleetkin on kertoneet miltä on tuntunut.
        Kaikki tässä maailmassa ei selviä jeesustelulla ja pään silityksellä. Minusta on hyvä, että ilmaistaan omat mielipiteet. Kyllä niistä sitten kysyjä voi ottaa onkeensa, jos on ottaakseen.
        En taas lainkaan ymmärrä sinunkaltaistasi kaiken ymmärtäjää...mitä sinä sillä voitat, että asetut kaiken moraalittomankin asian taakse ja saarnaat sieltä, että miten tulee hyväksyä kaikenlainen irstaus ja huorintekokin?


      • m31
        hermostuta =) kirjoitti:

        "Aika ei ole ollut kypsä siihen ennen nykyhetkeä"?!?! Olisiko ollut oikeammin sanottu, että vei tämän ajan katsoa, onko tämä uusi sellainen kuin koet tarvitsevasi? Ja se, että lapset kulkevat mukana, kun käyt tervehtimässä ystäviäsi, oli aika hauska heitto.. Meinaan, että kun lapset sitten näkevät äidin ystävänsä kanssa saman peiton alla ja isä asuu muualla, niin on siinä ystävyydelle asetettu mielenkiintoiset kriteerit.. Taidat pitää lapsiasi kovin tyhminä? Lapset ovat vaan kovin älykkäitä ja herkkiä; he ovat monen perheen todellisia ilmapuntareita.

        Mutta uskon, että me kaikki kyllä anamme sinulle oikeuden tehdä ratkaisusi itse. Emmekä tuomitse. Miksi tekisimme niin, sillä joku meistä voi olla se seuraava "ystävä" jomalle kummalle teistä.

        Ystävyydellä =)

        "Emmekä tuomitse" heh heh, viestistäsi kyllä paistaa selvästi läpi että tuomitset. Älkäähän nyt hyvät ihmiset liikaa kiusatko. Kyllä jokainen oman soppansa hoitaa.


      • Limppu
        m31 kirjoitti:

        "Emmekä tuomitse" heh heh, viestistäsi kyllä paistaa selvästi läpi että tuomitset. Älkäähän nyt hyvät ihmiset liikaa kiusatko. Kyllä jokainen oman soppansa hoitaa.

        Luin kyllä edellisen kommentin hieman erilailla. Tosin voi olla niin, että tilanne ei omakohtainen, joten puuttuu tietynlainen herkkänahkaisuus.

        Onko se tuomitsemista, jos on toisen toimintamalleista erimieltä? Mielestäni ei. Tuomitseminen on sitä, kun suoraan todetaan tehdyn väärin. Jollain tapaa ketjun viesteistä paistaa pikemminkin halu "jarrutella" alkuperäistä kirjoittajaa. Ja jokainen on vastannut lähinnä koskien sitä, kuinka itse olisi mahdollisesti toiminut.

        Se, että ajattelee toisten tuomitsevan, on kyllä seurausta siitä, että kokee itsekkin tekonsa vähintäänkin kyseenalaiseksi. Yksilö määrittää itse moraalinsa ja elämänsä arvot. On hyvä osata kuunnella erilaisia mielipiteitä, vaikka ei samaa mieltä olisikaan.

        Jos olisimme kaikki samaa mieltä asioista, tuskin näitä foorumeja olisi; tai ainakin olisi todella tylsät vastausketjut.


      • ...
        feaver kirjoitti:

        Kyllähän täällä kokemuksia on kerrottu, petetyksi tulleetkin on kertoneet miltä on tuntunut.
        Kaikki tässä maailmassa ei selviä jeesustelulla ja pään silityksellä. Minusta on hyvä, että ilmaistaan omat mielipiteet. Kyllä niistä sitten kysyjä voi ottaa onkeensa, jos on ottaakseen.
        En taas lainkaan ymmärrä sinunkaltaistasi kaiken ymmärtäjää...mitä sinä sillä voitat, että asetut kaiken moraalittomankin asian taakse ja saarnaat sieltä, että miten tulee hyväksyä kaikenlainen irstaus ja huorintekokin?

        Voi luoja! "irstaus ja huorinteko" Tämä kertoo jo paljon älykkyydestäsi...


      • feaver
        ... kirjoitti:

        Voi luoja! "irstaus ja huorinteko" Tämä kertoo jo paljon älykkyydestäsi...

        Sitähän se on ihan aikuisten oikeestikin. Ei totuus miksikään muutu, vaikka haluaisikin.


      • huvittavaa
        ... kirjoitti:

        Täällä te latelette moraalisaarnoja, aivan väärät ihmiset, joilla ei ole kyseisistä asioista omakohtaisia kokemuksia! Yrittäkääpä hetkeksi asettua tämän alkuperäisen kirjoittajan asemaan ja miettikää... Ei kuulkaa elämä ole niin yksioikoista ja helppoa. Joskus elämä ei mene yhteiskunnan asettamien moraalisääntöjen mukaan. Rakkaudella on niin suuri voima, pitääkö se hyljätä kun se kohdalle tulee? Kukin hoitaa asiat omalla tavallaan eikä niitä tulisi kyseenalaistaa. Jos kirjoittaja ei ollut heti valmis kertomaan miehelleen niin hän ei ollut. Hän itse tietää tilanteen parhaiten, etkä sinä feaver. Ei kuule kaikilla elämä mene yksinkertaisten kaavojen mukaan. Ja mielestäni alkuperäinen kirjoittaja ei kaivannut muiden NEUVOJA, vaan KOKEMUKSIA oikeasta elämästä.

        Kokemuksia täällä on, aivan oikeasta elämästä. Ei täällä ole neuvottu, eroa heti tai älä koskaan.
        Alkuperäinen ei vain ole saanut sellaisia vastauksia kuin olisi halunnut, täällä on kirjoitettu myös kielteisistä asioista, kokemuksella. Mikäli niitä ei uskalla lukea tai pohtia ei ole vastuuntuntoinen aikuinen. Lisäksi ihmettelen alkuperäisen kysymyksiä, jos on varma asiasta, ei siihen nettiä tarvita. Kyseleeköhän rakastajakin muiden kokemuksia täältä.


    • moiks

      meil suhde jatkui kaksi vuotta ja kumpiki vaa rämpi omassa suhteessaan kunnes tuli loppu avioliittoihin.
      nyt ollaan asuttu puoli vuotta yhdessä saman katon alla ja sitä enne vuosi molemmat omillaan yksikseen. se oli ainaki meille hyvä vaihtoehto.

    • rakastunut

      Kun rakastuu, ei sille tunteelle yksinkertaisesti voi mitään. Naimisissa olevana naisena rakastuin toiseen mieheen. Olin jo pitkän aikaa kyseenalaistanut suhteeni omaan puolisooni (liian nuorena ja kokemattomana naimisiin), miettinyt eroa mielessäni. Sitten kuin ihmeen kaupalla törmäsin tähän uuteen rakkaaseeni ja en voinut estää tunteiden paloa. Fiksuna ihmisenä olisin ensin hoitanut avioeron pois alta ja vasta sitten sallinut itseni tapailla tätä miestä. Mutta ei kaikki mene aina järjen mukaan. Joskus tilanne vaan on mahdoton. Eroprosessi on käynnissä, mutta ei tällaiset asiat nopeaa hoidu. Keskustelut on käytävä, vaikkakin vaikeat ja kipeät sellaiset. En halua loukata miestäni kertomalla totuutta toisesta miehestä. Kerron kyllä totuuden siinä mielessä miksi suhteemme loppui, mutta jätän kertomatta toisesta miehestä. Tässä tapauksessa liitto EI pääty siksi, että löysin uuden. En halua kertoa yksityiskohtia, mutta eroomme on useita syitä.

      Olen juuri muuttanut vuokra-asuntoon. Elämä tuntuu todella vaikealta nyt, mutta tunnen tekeväni oikean ratkaisun. Rakkaani odottaa minua ja yhteen muutamme vasta kun olen valmis. tarvitsen aikaa asua yksin ja käydä läpi tämän eroprosessin. Jutella paljon mieheni kanssa, ettei mitään jää hampaankoloon. Tietysti tunnen omatunnontuskia etten voi kertoa uudesta rakkaastani, mutta näin on parempi. Lapsia meillä ei ole joten siinä mielessä ero on helpompi kuin sinulla.

      • Petetty

        Minusta erosi tapahtui ainakin osittain uuden, tapaamasi miehen avulla. Minusta valehtelet, koska et kerro, että sinulla on uusi rakas. Omalla kohdallani tämä tieto helpotti irti päästämistä (puolisollani oli siis uusi).


    • sillä

      Tuntuu niin turhalta avunpyynnöltä että kenties tässä on kyse vain omituisten saavutusten esittelystä.

      Kuusi kuukautta on kovin lyhyt aika. Rakastuminen usein kestää vuoden ja sen pahimman huuman ohimentyä voi ehkä paremmin ajatella mitä haluaa itseltään ja elämältään. Miksi oikein olet mennyt naimisiin? Miksi haluaisit aloittaa uuden suhteen? Et oikein osaa sanoa että avioliitossasi olisi mitään vikaakaan. Ehkei siinä ole mitään muuta vikaa kuin se että suuntaat mielenkiintosi toisaalle. Silloin niitä vikoja alkaa tullakin. Parisuhteen pitäisi elää ja kehittyä tiiviimmäksi kaiken aikaa. Vai saatko jotain muuta uudesta suhteesta mitä et nykyisestä saa? Oletko varma että saat enemmän uudesta suhteesta. Vieraasta ihmisestä on helppo kuvitella kaikenlaista. Usein sitä ei osaa pyytää asioita oikein, jos itsekään edes tietää mitä pitäisi pyytää. Uusi suhteesi onnistuu todennäköisesti ihan yhtä hyvin kuin vanhakin, kunhan ensin pääsette siihen vaiheeseen missä nytkin ollaan avioliitossa. Onkohan avioeron aiheuttamasta sotkusta mitään hyötyä. Ehkä sitä ei toista kertaa niin mielellään yhtä heppoisista syistä tee. Ja kuka nyt lasten traumoista välittäisi. Pitäähän lasten aina muulloinkin sietää paria onnetonta vanhempaa ja olla heidän kiukuttelunsa armoilla.

    • vihainen..

      oikeasti ketkä täällä palstoilla puhutte kertoneenne tai ette lapsillenne tulevista elämän muutoksista, on totta että meillä ihmisillä on oikeus tehdä päätöksiä, tyhmiäkin, se on juuri inhimillistä. Mutta ei pidä ajatella..lapsi sopeutuu, lapsi ymmärtää, etenkin teille ketkä tuotte lapsille uuden kumppanin nopeasti arkeen, tulisi ajatella että lapsilla menee 1-3 vuotta parhaassakin tapauksessa sisäistää ero toisesta vanhemmasta. Juuri tätä varten on ns. harkinta aika suunnattu myös perheen lapsille kuuluvaksi ajaksi sopeutua siihen että toinen vanhemmista ei jaa arkea samassa yhteisöissä.
      Toivoisin että ette sekottaisi oman minän pönkittämiseen, lapsia, aika tulee varmasti jolloin lapset voi tutustuttaa uuteen kumppaniin, mutta älkää kukaan väittäkö näillä palstoilla,että viikko, kaksi, kolme on ollut sopiva aika tähän. Seurustelkaa alkuun ja antakaa lapsille myös aikaa, se lapsi ei välttämättä ole se joka on rakastunut, vaan sinä.
      Lapsen suhde uuteen kumppaniin voi olla ainoastaan niin hyvä kuin lapsi itse antaa, heitä ei voi pakottaa, vaikka joskus ihmetellään miksi minun lapseni ei pidäkkään uudesta "ystävästä" niin paljon kuin minä.
      Toivoisin että oikeasti vierailisitte sivuilla joissa, ammattiauttajat kertovat oikeasti mitä Suomessa tapahtuu lapsille, joita oikeasti autetaan ehkä n.3-6kk jälkeen erosta, itku, ikävä, ja yksinäisyyskohtauksien osalta, lapsille jotka ovat yksin uudessa perheessä, kun ei ole ketään kelle puhua. Tämä vain on totta meillä Suomessa. Älkää kohautelko lapsillenne olkapäitä, antakaa kysyä, vastatkaa vaikka kuinka inhottaisi keskustella kipeistä asioista.
      Pelastakaa lapset ry..mannerheimin lastensuojelu..vierailkaa näillä palstoilla, lapset ovat tärkeimmät asiat lopussa, te annatte mallin, roolin, monet näistä asioista joista rinta rottingilla kerskutaan, oikeilla päätöksillä jne. ei meistä vanhemmista kukaan soisi tapahtuvan lastemme omassa elämässä.
      Miettikää ennen kuin toimitte...
      T:amm.auttaja

      • Limppu

        .., kun ihmisestä tehtiin virheidensä kautta oppija? Aikuisena ja lapsena olemisen yksi selkeimmistä eroista on siinä, että aikuisella oletetaan olevan enemmän empaattista arviointikykyä ja lapsella luovaa toimintaa. Valitettavan usein altistetaan erossa lapset sille mistä kirjoitit ja syynä lienee se, että rakastuneesta tai ihastuneesta vanhemmasta tulee luova toimija ja lapsen on opittava olemaan empaattinen arvioija.


    • ottaen

      olisi kyllä parempi lopettaa kunnolla vanha ennen uuden aloittamista, eli onko ihan mahdoton ajatus että asuisit ensin vähän aikaa yksin, vaikka avioeroprosessin loppuun? Itse olen koko ikäni paria kuukautta lukuunottamatta juossut suhteesta toiseen, ja nykyisn mietin usein että olisi kannattanut myös opetella olemaan yksinään, koska silloin oma itsetunto ja itsetuntemus olisivat kasvaneet.

      Muutoin tilannettani ei voi verrata sinun tilanteeseesi; itse tein aikoinani niin että kävin mieheni kanssa keskustelun jonka jälkeen ilmoitin hakevani eroa ja uuden miehen. Niin sitten teinkin, ja jälkeenpäin olen olut tyytyväinen siihen että ilmoitin etukäteen asioista... Teillä ei mene nyt siten, mutta olisi parempi ilmoittaa hetimiten puolisolle; hän todenäk. tietää jo jotain, puolisot eivät ole tyhmiä ja uusi rakkaus muuttaa käytöstä.

      Itse vanhempien 30 v. välienselvittelyä seuranneena voin myös suositella mahdollisimman nopeaa eroa lasten kannalta parhaana; he kärsivät aina eniten eivät itse erosta vaan siitä kun joutuvat katselemaan sen petetyn vanhemman tuskaa.

    • Nelli

      Tyypillistä.
      Mainitsit lapset vain sivulauseessa.
      Eli, olet hurahtanut, haet hyväksyntää toimillesi.
      Istu hetkeksi paikallesi ja mieti onko omat halusi nyt ne, joiden vuoksi toisten on sopeuduttava, vai onko syytä ottaa se tärkein eli LAPSET huomioon.

    • sama tilanne

      tapasin ihanan miehen neljä kuukautta sitten. Suhtreemme on syventynyt kerta kerralta, ja nyt olemme rakastuneita syvästi. laitoin välit nyt poikki puoleksi vuodeksi, jotta voimme harkita kummatkin tarkkaan mitä teemme. Mies on nyt vapaa, ja muuttaa kohta yksin asumaan, itse olen naimisissa ja yhden lapsen äiti. Jos rakkaus kukoistaa vielä jouluna, muutamme yhteen asumaan heti. Minusta tämä on viisas päätös, jotta voin itse tehdä eroprosessia sen ajan.

    • M44

      Ihmiset saattavat rakastua voimakkaastikin, vaikka ovat naimisissa tai avoliitossa. Aina tarvitaan vastuuta, mutta aivan erityisesti sitä kysytään silloin kun kuvioon kuuluu lapsia. Mikäli eroaisitte, on varsin todennäköistä, että ainakin toisen puoliso riitauttaisi kaikki mahdolliset asiat niin pahasti, että koko joukon mielenterveys ja koko elämä olisi enemmän kuin uhattuna. Vastuuta siis! Anna mieluummin ajan kulua ja tutkiskele tunteistasi! Ajattelepa, jos uusi suhteesi olisikin erehdys ja sen vuoksi olisi
      sotkettu kaikkien lasten ja vielä neljän aikuisen asiat! Sitä taakkaa voisi olla erityisesti pettäneen osapuolen mahdotonta kantaa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9154
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      373
      7897
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      160
      5600
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2341
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2085
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1734
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      19
      1673
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1419
    9. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      438
      1355
    10. Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista

      Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt
      Kotimaiset julkkisjuorut
      7
      1243
    Aihe