Kun nuorenne tai sinä itse on/olet päässyt sijaishuollosta pois täytettyään 18v, niin miten nuorenne on selviytynyt sen jälkeen? Onko hän suoraan muuttanut omaan asuntoon, tullut kotiinsa takaisin,ym? Onko nuorenne jatkanut opiskelujaan, mennyt töihin,ym?
Ei tarvitse kertoa tarkkaan yksityis kohtia vaan n. yleisemmällä tasolla.
Minun lapseni muuttivat suoraan omaan ensiasuntoihinsa ja eivät heti koulun päädyttyä lähteneet opiskelemaan,ei töihin. Minun lapseni kävivät psykiattereilla säännöllisesti ja yhäkin vielä, koska sijasihuolto oli heille kova kokemus tapahtuneiden kaltoinkohtelujen saattamina joka jätti heihin syvät traumat. Kotonaan kävivät luonani aina kuin vain ehtivät muilta kiireiltään ja viipyivät joko viikonlopun tai jopa viikonkin luonani.
Tosin nyt aikaa kuluneena yksi lapsistani on jo naimisissa ja töissä, erikoisinta on että hän on opetellut itse omatoimisesti luonnossa selviytymiseen, se on hänelle jonkilainen läpi käynnin projekti jolla hän omalla tavallaan purkaa tuskaansa. Muut lapseni eleilevät sinkkuina opiskelevat. Vasta nyt alkaa hiukan enemmän elämän iloa näkymään heidänkin kasvoiltaan mikä taas myös minunkin mieltäni piristää. Olen yrittänyt auttaa,tukea lapsiani koko tuon laittoman huostaanoton aikana ja sen jälkeen kun sieltä kurjuudestaan pois pääsivät.
Olemme aina silloin tällöin keskustelleet huostaanotto ajoista, ja ei sitä voi moni ymmärtää kuinka se vieläkin koskettaa syvälle sydäntämme tuon ajan tapahtumien muistelemiset. Olemme itkenneet monet kerrat ne kipeimmät asiat joita tuolloin olimme kohdanneet. Niitä asioita ei voi vain unhoittaa vaan ne kulkevat aina mukanamme. Joskus on ollut lapseni kaveritkin keskusteluissa olleet mukana, ja veti heidätkin hiljaisiksi niin että oli aina joskus sellainen tunnelma kuin olisimme hautajais tilaisuudessa.
Hienointa oli se että minun lapset pystyivät keskustelemaan asioita jotka olivat heille hyvin vaikeita aiheita, mutta mitä enemmän asioista keskusteltiin niin sitä enemmän tuli aina vain uusia asioita esille joita he eivät aikaisemmin uskaltaneet esille tuoda. Kyllä siinä paikassa olisi kovempikin kovis pehmennyt herkäksi, jos oisi kuuntelemassa ollut.
On käsittämätöntä miten ei jotkut ihmiset lainkaan ajattele mitä kirjoittelevat esimerkiksi tälle palstalle, eivät tajua kuinka toinen tai toiset on ja ovat niin kovia kokenut/kokeneet niin kehtaa tulla sitten ivailemaan, epäilemään asioiden totuuksien pitävyyttä. Kyselemään asioita jotka saattavat avata haavan joka jo mahdollisesti jo hiukan päässyt jo arpeutumaan. Ei ihmisten tunteilla saa leikkiä, se voi saada hyvinkin ikävät seuraamukset aikaan. Vaan on näitä esimerkiksi Ammattikasvattaja nimimerkkiä käyttävä henkilö joka ei todellakaan tajua kuinka ilkeä hän on toisia kohtaan täällä, ei ajattele lainkaan mitä krijoittelee. Hänenä häpeäisin ja poistuisin palstalta jos hänen housuissaan oisin.
Miksi ihmeessä me täällä alennuttaisiin valehtelemaan omaamme kertomaamme niistä asioista joita me olemme kohdanneet ja miksi emme saisi niistä keskustella ja tuoda ne epäkohdat esille joita meidän elämäämme ovat syvästi haavoittaneet. Miksi emme saisi vaatia parannusta asioihin jotta ei näitä samankaltaisi kohtalon nuoria enään tulisi kokemaan samaa kuin minun lapseni.
Ei tarvitse kertoa tarkkaan yksityis kohtia vaan n. yleisemmällä tasolla.
Minun lapseni muuttivat suoraan omaan ensiasuntoihinsa ja eivät heti koulun päädyttyä lähteneet opiskelemaan,ei töihin. Minun lapseni kävivät psykiattereilla säännöllisesti ja yhäkin vielä, koska sijasihuolto oli heille kova kokemus tapahtuneiden kaltoinkohtelujen saattamina joka jätti heihin syvät traumat. Kotonaan kävivät luonani aina kuin vain ehtivät muilta kiireiltään ja viipyivät joko viikonlopun tai jopa viikonkin luonani.
Tosin nyt aikaa kuluneena yksi lapsistani on jo naimisissa ja töissä, erikoisinta on että hän on opetellut itse omatoimisesti luonnossa selviytymiseen, se on hänelle jonkilainen läpi käynnin projekti jolla hän omalla tavallaan purkaa tuskaansa. Muut lapseni eleilevät sinkkuina opiskelevat. Vasta nyt alkaa hiukan enemmän elämän iloa näkymään heidänkin kasvoiltaan mikä taas myös minunkin mieltäni piristää. Olen yrittänyt auttaa,tukea lapsiani koko tuon laittoman huostaanoton aikana ja sen jälkeen kun sieltä kurjuudestaan pois pääsivät.
Olemme aina silloin tällöin keskustelleet huostaanotto ajoista, ja ei sitä voi moni ymmärtää kuinka se vieläkin koskettaa syvälle sydäntämme tuon ajan tapahtumien muistelemiset. Olemme itkenneet monet kerrat ne kipeimmät asiat joita tuolloin olimme kohdanneet. Niitä asioita ei voi vain unhoittaa vaan ne kulkevat aina mukanamme. Joskus on ollut lapseni kaveritkin keskusteluissa olleet mukana, ja veti heidätkin hiljaisiksi niin että oli aina joskus sellainen tunnelma kuin olisimme hautajais tilaisuudessa.
Hienointa oli se että minun lapset pystyivät keskustelemaan asioita jotka olivat heille hyvin vaikeita aiheita, mutta mitä enemmän asioista keskusteltiin niin sitä enemmän tuli aina vain uusia asioita esille joita he eivät aikaisemmin uskaltaneet esille tuoda. Kyllä siinä paikassa olisi kovempikin kovis pehmennyt herkäksi, jos oisi kuuntelemassa ollut.
On käsittämätöntä miten ei jotkut ihmiset lainkaan ajattele mitä kirjoittelevat esimerkiksi tälle palstalle, eivät tajua kuinka toinen tai toiset on ja ovat niin kovia kokenut/kokeneet niin kehtaa tulla sitten ivailemaan, epäilemään asioiden totuuksien pitävyyttä. Kyselemään asioita jotka saattavat avata haavan joka jo mahdollisesti jo hiukan päässyt jo arpeutumaan. Ei ihmisten tunteilla saa leikkiä, se voi saada hyvinkin ikävät seuraamukset aikaan. Vaan on näitä esimerkiksi Ammattikasvattaja nimimerkkiä käyttävä henkilö joka ei todellakaan tajua kuinka ilkeä hän on toisia kohtaan täällä, ei ajattele lainkaan mitä krijoittelee. Hänenä häpeäisin ja poistuisin palstalta jos hänen housuissaan oisin.
Miksi ihmeessä me täällä alennuttaisiin valehtelemaan omaamme kertomaamme niistä asioista joita me olemme kohdanneet ja miksi emme saisi niistä keskustella ja tuoda ne epäkohdat esille joita meidän elämäämme ovat syvästi haavoittaneet. Miksi emme saisi vaatia parannusta asioihin jotta ei näitä samankaltaisi kohtalon nuoria enään tulisi kokemaan samaa kuin minun lapseni.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.