Muoti satanismissa

Inhoan muotitietoisia ja trendikkäitä ihmisiä. Minusta vaatteiden tulee suojata ja lämmittää, ei näyttää Kiasman taideteoksilta.

Nykyään parhaimmatkin muoviprinsessat ja hilpeät gigolot ostavat vähintään muutaman uuden vaatekappaleen kuukaudessa, kun pitää yrittää näyttää niin helvetin hyvälle. En ole muutenkaan ymmärtänyt koskaan trendin ideaa. Joku Pariisilainen juippi päättää, että tämän viikon muotiväri on turkoosin oranssi ja siinä samassa koko maailma on polvillaan ja pyrkii noudattamaan sääntöjä. Tai sitten Seppälä julkaisee jonkun helvetin typerän mainoksen, jossa muija keikistelee narutangoissa, neonvihreissä meikeissä, vitivalkoisessa afrossa, läpinäkyvissä kumisaappaissa ja oksennuksenkeltaisessa topissa, niin PAM. Heti jokainen nuori meikkipossu yrittää pyrkiä samaan lopputulokseen. Tuntuu joskus, että tuo muoti on oma uskontonsa.

Itse pidän päälläni mitä haluan. Se poikkeaa normaalista katukuvasta jonkin verran, sillä oma tyylini menee lähinnä moottoripyöräjengin ja roudarien välissä. Ei mitään positiivisen kirkasta, eikä todellakaan mitään mitä joku voisi luulla minun ostaneen Seppälästä tai jostakin muusta hippitrendiliikkeestä.

No se nyt vähän riippuu! Jos olen raksalla niin pukeudun haalariin. Olenhan työmiehen roolissa, joka on raskas ies. Kotona olen isän ja aviomiehen roolissa. Tavallisesti kalsarit jalassa ja nautin kaljaa ja koskenkorvaa. Uimahallissa olen tsimmareissa eli uikkareissa.

Joskus vedän ihan vain huvikseni naisten kuteet päälleni jättäen takamuksen paljaaksi. Seison päälläni keittiössä ja luen kovaa pornoa. Sitten kun lähden, tiedättehän, "hommiin" niin laitan parhainta päälle.

Minulla on viisi pukua, sopivan väljää. Veitset, sauvat, sakset ja Waltteri ovat vyötettynä kupeisiini. Kissan otan joskus mukaan, jos jaksan.

Oikeastaan ostan (tai siis minulla ostatetaan) vaatteita noin kerran parissa vuodessa. Minulla on hyllyllinen valkoisia T-paitoja (osa alkaa olla hieman kutistuneita, kröhöm) ja sitten muutamia muun värisiä T-paitoja joista mieleeni tulee harmaa ja sitten se yksi toinen. Värien nimistä tiedän sinisen, mustan, oranssin, punaisen, vihreän, violetin, valkoisen ja keltaisen. Muut ovat jotain niiden väliltä eikä niillä ole merkitystä. Jos joku on oranssi niin silloin sanon sitä oranssiksi, en "appelsiinin oranssiksi" tai "hilpeäksi kultapiiskun kutinaksi".

Jalkani pyrin peittämään käytännön syiden mukaan, eli kotona istun boksereissani (ihanan silkkiset, että aah) ja jos lähden kalalle, pistän jalkaani mustat colleget. Jos taas pitää esiintyä "edukseen" niin yritän ängetä itseni noihin housuihin joita jotkut kutsuvat "reisitaskuhousuiksi". Minulle ei ole paskankaan väliä, että onko minulla valkoiset vai mustat sukat jalassani, onko paitani 5 päivää vai 5 vuotta vanha, haiseeko välilihahikeni vai ei. Minä olen.

Minunkin mielestä ei välttämättä minkään tietyn uskonnon tai elämänfilosofian pidä määrätä miten pukeudutaan, vaikka sellaisiakin suuntauksia on.
Mutta LaVeyn satanismissa, ei ole käsittääkseni ole mitään määräystä miten sinun tulisi pukeutua.
Ja yleensäkin VKP liittyy yksilöllisyyden korostaminen, joka voidaan soveltaa myös pukeutumiseen eli voi pukeutua siten kuin henkilökohtaisesti itselleen sopii riippuen millaisessa tilaisuudessa on.

Itse pidän yleensä tavallisia "katu vaatteita", jotka ovat käytännöllisiä säästä, tilaisuudesta riippuen. Ja kun haluan korostaa synkempää puolta itsessäni; menen black metalli konsertiin, Tuskaan tms., teen rituaalejani ja magiaa ja kunnioitan Itseäni, niin tilaisuuden vaatimalla tavalla pukeudun silloin mustaan vaatetukseen, pentagrammi koruun tai mustaan viittaan/kaapuun.

Usva

Tervehdys.

Satanismissa saa pukeutua ihan mihin vaan, kunhan on samaa mieltä satanismin perusaatteista.

Individualismia, itse liikun välillä mustat suorat housut päällä ja nahkatakki päällä, joskus heitän verkkarilinjalle varsinkin nyt kuumana aikana.

Pyydän anteeksi, tähän tuli vähän enemmän mielipidettä, mutta tulipaan sanottua.

St Morningstar.
"Saatanallinen Uber-lordi.!" *Ironiaa*