Uusimmat koulutukset varmasti tarjoavat hyvät vinkit liikunnan opettamiseen. Olen kuitenkin huomannut, että myös ei-päteviä luokanopettajia on, ja tietenkin heitä, jotka ovat saaneet koulutuksensa aikoja sitten.
Tässäpä muutamia tositapahtumiin pohjautuvia vinkkejä siitä, miten ei pidä / pitää toimia:
- Uimatunnilla ei kenenkään oppilaan päätä saa painaa veden alle, jotta hän "tottuisi veteen" - edes hetkeksi.
- Uimatunnilla ei ketään saa pakottaa kierähtämään veteen altaan reunalta (tehden siis kuperkeikan) tai pakottaa hyppäämään ponnahduslaudalta, jos oppilas ei sitä halua.
- Luistelutunnilla pitää päästä sisään lämmittelemään varpaita, jos oppilas sitä pyytää. Kehotus "luistele hieman nopeammin niin sitten ei varpaita enää palella" on aivan naurettava.
- Telinevoimistelussa ei saa pakottaa ketään tekemään turmariipuntaa tms. liikkeitä, jos opettaja itsekään ei niihin pysty.
- Opettaja ei saa videokuvata kaikkien oppilaidensa kuperkeikkoja tai muita suorituksia ja arvostella niitä sitten kaikkien edessä.
- Opettaja ei saa kyseenalaistaa oppilaan luottamusta sanoen "etkö luota meihin?", kun oppilaan pitäisi tehdä telinevoimistelutunnilla kuperkeikka yli metrin korkuisella, 30 cm leveällä penkillä, jos hän ei uskalla tehdä sitä maassakaan - vaikka penkin molemmalla puolella olisi "vahti".
- Pahinta, mitä opettaja voi tehdä oppilailleen millään joukkuepelitunnilla, on määrätä kaksi opiskelijaa huutamaan itselleen joukkueet (ns. huutosakit). Siinä nuo parhaat futarit tai muut sitten miettivät, kumpi "joutuu" ottamaan kumman ei-niin-lahjakkaan pelaajan.
- Opettajan tehtävä on pitää huolta liikuntaryhmästään niin, että jokainen saa tunnin aikana edes koskettaa palloa/muuta pelivälinettä, eikä peli ole vain niiden parhaiden taiteilua ja huonommat seisovat toimettomana.
- Opettaja ei saa pakottaa oppilasta syömään ruokasalissa esimerkiksi omenaa, jos oppilas sanoo olevansa sille allerginen. Opettaja ei saa myöskään pakottaa syömään marjapuuroa, jos oppilas syö muuten hyvin, mutta ei itse edes ota marjapuuroa syötäväkseen.
- Opettajan ei tarvitse katsoa oppilastaan kuin halpaa makkaraa, jos oppilas on onnistunut kokeessaan.
Kaikki muu näistä, lukuun ottamatta omenan syöntiä (joka tapahtui hyvälle ystävälleni ja hän oli lähellä tukehtua), on tapahtunut ala-asteella itselleni (veteen totuttaminen uimakoulussa juuri ennen kouluikää tai kouluvuosien alussa, uimaopettajan toimesta).
Opettaja jätti minuun alusta alkaen niin suuret traumat, että on aina ollut vaikeaa löytää muuta liikuntalajia kuin tanssi, josta todella pitäisin. Koulun liikuntatunnit olivat hauskoja vasta lukiossa, kun minulla vihdoin oli hyvä opettaja. Yläasteellakin tilanne oli jo ok, mutta nämä ala-asteen kammottavuudet eivät poistu mielestäni koskaan. En ole mikään liikunnan vihaaja, ja olen normaalivartaloinen, mutta koen saaneeni väärää kohtelua.
Pitäkää siis huolta, te kaikki pätevät ja ei-pätevät luokanopettajat, ettette aiheuta iänikuista mielipahaa oppilaillenne. Pakolla ja nöyryyttämisellä ei kukaan opi.
Tässäpä muutamia tositapahtumiin pohjautuvia vinkkejä siitä, miten ei pidä / pitää toimia:
- Uimatunnilla ei kenenkään oppilaan päätä saa painaa veden alle, jotta hän "tottuisi veteen" - edes hetkeksi.
- Uimatunnilla ei ketään saa pakottaa kierähtämään veteen altaan reunalta (tehden siis kuperkeikan) tai pakottaa hyppäämään ponnahduslaudalta, jos oppilas ei sitä halua.
- Luistelutunnilla pitää päästä sisään lämmittelemään varpaita, jos oppilas sitä pyytää. Kehotus "luistele hieman nopeammin niin sitten ei varpaita enää palella" on aivan naurettava.
- Telinevoimistelussa ei saa pakottaa ketään tekemään turmariipuntaa tms. liikkeitä, jos opettaja itsekään ei niihin pysty.
- Opettaja ei saa videokuvata kaikkien oppilaidensa kuperkeikkoja tai muita suorituksia ja arvostella niitä sitten kaikkien edessä.
- Opettaja ei saa kyseenalaistaa oppilaan luottamusta sanoen "etkö luota meihin?", kun oppilaan pitäisi tehdä telinevoimistelutunnilla kuperkeikka yli metrin korkuisella, 30 cm leveällä penkillä, jos hän ei uskalla tehdä sitä maassakaan - vaikka penkin molemmalla puolella olisi "vahti".
- Pahinta, mitä opettaja voi tehdä oppilailleen millään joukkuepelitunnilla, on määrätä kaksi opiskelijaa huutamaan itselleen joukkueet (ns. huutosakit). Siinä nuo parhaat futarit tai muut sitten miettivät, kumpi "joutuu" ottamaan kumman ei-niin-lahjakkaan pelaajan.
- Opettajan tehtävä on pitää huolta liikuntaryhmästään niin, että jokainen saa tunnin aikana edes koskettaa palloa/muuta pelivälinettä, eikä peli ole vain niiden parhaiden taiteilua ja huonommat seisovat toimettomana.
- Opettaja ei saa pakottaa oppilasta syömään ruokasalissa esimerkiksi omenaa, jos oppilas sanoo olevansa sille allerginen. Opettaja ei saa myöskään pakottaa syömään marjapuuroa, jos oppilas syö muuten hyvin, mutta ei itse edes ota marjapuuroa syötäväkseen.
- Opettajan ei tarvitse katsoa oppilastaan kuin halpaa makkaraa, jos oppilas on onnistunut kokeessaan.
Kaikki muu näistä, lukuun ottamatta omenan syöntiä (joka tapahtui hyvälle ystävälleni ja hän oli lähellä tukehtua), on tapahtunut ala-asteella itselleni (veteen totuttaminen uimakoulussa juuri ennen kouluikää tai kouluvuosien alussa, uimaopettajan toimesta).
Opettaja jätti minuun alusta alkaen niin suuret traumat, että on aina ollut vaikeaa löytää muuta liikuntalajia kuin tanssi, josta todella pitäisin. Koulun liikuntatunnit olivat hauskoja vasta lukiossa, kun minulla vihdoin oli hyvä opettaja. Yläasteellakin tilanne oli jo ok, mutta nämä ala-asteen kammottavuudet eivät poistu mielestäni koskaan. En ole mikään liikunnan vihaaja, ja olen normaalivartaloinen, mutta koen saaneeni väärää kohtelua.
Pitäkää siis huolta, te kaikki pätevät ja ei-pätevät luokanopettajat, ettette aiheuta iänikuista mielipahaa oppilaillenne. Pakolla ja nöyryyttämisellä ei kukaan opi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Opiskellessani luokanopettajaksi Jyväskylässä meidän sikäläinen opettajamme toimi samassa hengessä kuin nuo kuvaamasi opettajat. Hän piti minua jatkuvana pilkan kohteena, kun vartoloni ei taipunut ihan samoin kuin urheilua harrastaneiden kollegoiden (takana selkäleikkaus) ja pyrki eräässä vaiheessa jo saamaan minut keskeyttämän opintoni, kun minusta ei kuitenkaan tule hyvää liikunnanopettajaa.
Tänä päivänä opetan liikuntaa ja pidän huolen siitä, että minun tunneillani näkyy vapaaehtoisuus ja ilo.
Mainitsemasi esimerkit olisi hyvä kaikkien liikuntaa opettavien opettajien lukea.
näin asiallisia tekstejä !