katson koiraa,
kuinka se
saa hellyytesi
käy läpi
maailmanhistorian
lemmekkäimmän luvun
käsien suloisessa
syleilyssä
se tuo
mieleen ne
alastomat hetken,
jolloin houkuttelimme
esiin kaikki ne
salaisuudet, jotka
ruumiimme olivat
ujosti kätkeneet
rakastelua,
jossa olimme
kehittelemässä
loputonta runoa
rikkaan tulen
kielekkeistä
nykyään en
näe minkäänlaisia
unia öisin,
painajaiset seuraavat
päivittäin silmät
sepposen selällään
tuntuu kuin
haudattu puutarha
olisi tuoksunut,
litistetyt orkideat, joilla
oli lohikäärmeen
litistetty pää
ne voisivat
pelkällä kauneudellaan
häiritä kuninkaiden
riettaita unia
liikkumattomuudella
tuoda mieleen
elävältä kuolleen
elämänmuodon, joka
värisyttää sielun
säikeitä kananlihalle
mahtipontisuus ja
ylilyönti,
se prameileva höyhenpeite,
joka näyttää
valonheittäjien loisteen
pinnallisuuden
sillä pinnalla
on vain heikkoa jäätä
ja vieriviä kiviä
ajan virtojen villejä
ja hurjapäisiä temppuja
ja vain siksi, että
pitää todistaa
oma miehuus
pahaenteiset
tummina parvina
kerääntyvät ukkospilvet
joista sataa ruusuja
yhteisen menneisyyden
liekehtiviin vuorovesiin
jälleenherännyttä
intohimoa, joka
toistelee kuiskaten
rakastavansa
tuntien taistelijan
kamppailevan elintilasta
sisälläni ja
se vapahdus vaati
alkusoitokseen
Juudaan suudelman
itsepetoksen, joka
muistuttaa
rakkaudentyötä
rakastelua,
niin kuin olisimme
odottaneet koko
ikämme langetaksemme
toistemme syliin
kertoaksemme
toisillemme
kaikki asiat
maailmassa
kuvien kukoistaessa
silmissäni eloisina
tulikärpäsinä
aivan kuin
miehelle ja
naiselle olisi
luotu kaksi elämää
siinä koiran
katseessa näkee
todellisen elämän,
kohtalonsa
sillä koira vaistoaa
mitä tavalliset
kuolevaiset eivät
osaa hahmottaa
välimatkaa, jota
vaistolla ei
voisi ylittää
riistaa, jota
ei voisi nuolaista
kuinka se
saa hellyytesi
käy läpi
maailmanhistorian
lemmekkäimmän luvun
käsien suloisessa
syleilyssä
se tuo
mieleen ne
alastomat hetken,
jolloin houkuttelimme
esiin kaikki ne
salaisuudet, jotka
ruumiimme olivat
ujosti kätkeneet
rakastelua,
jossa olimme
kehittelemässä
loputonta runoa
rikkaan tulen
kielekkeistä
nykyään en
näe minkäänlaisia
unia öisin,
painajaiset seuraavat
päivittäin silmät
sepposen selällään
tuntuu kuin
haudattu puutarha
olisi tuoksunut,
litistetyt orkideat, joilla
oli lohikäärmeen
litistetty pää
ne voisivat
pelkällä kauneudellaan
häiritä kuninkaiden
riettaita unia
liikkumattomuudella
tuoda mieleen
elävältä kuolleen
elämänmuodon, joka
värisyttää sielun
säikeitä kananlihalle
mahtipontisuus ja
ylilyönti,
se prameileva höyhenpeite,
joka näyttää
valonheittäjien loisteen
pinnallisuuden
sillä pinnalla
on vain heikkoa jäätä
ja vieriviä kiviä
ajan virtojen villejä
ja hurjapäisiä temppuja
ja vain siksi, että
pitää todistaa
oma miehuus
pahaenteiset
tummina parvina
kerääntyvät ukkospilvet
joista sataa ruusuja
yhteisen menneisyyden
liekehtiviin vuorovesiin
jälleenherännyttä
intohimoa, joka
toistelee kuiskaten
rakastavansa
tuntien taistelijan
kamppailevan elintilasta
sisälläni ja
se vapahdus vaati
alkusoitokseen
Juudaan suudelman
itsepetoksen, joka
muistuttaa
rakkaudentyötä
rakastelua,
niin kuin olisimme
odottaneet koko
ikämme langetaksemme
toistemme syliin
kertoaksemme
toisillemme
kaikki asiat
maailmassa
kuvien kukoistaessa
silmissäni eloisina
tulikärpäsinä
aivan kuin
miehelle ja
naiselle olisi
luotu kaksi elämää
siinä koiran
katseessa näkee
todellisen elämän,
kohtalonsa
sillä koira vaistoaa
mitä tavalliset
kuolevaiset eivät
osaa hahmottaa
välimatkaa, jota
vaistolla ei
voisi ylittää
riistaa, jota
ei voisi nuolaista
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei ole koiraa karvoihin katsominen. Niinpä niin..
Uuden pelko ja vastustaminen asuu syvällä. Vahva ennakkoluulo jostain on vaikeasti murrettavissa.
Ohi/ali/yli teeman, minulla joskus menee..
Kiitän runosta!