Kuka hittolainen onkaan keksinyt tuollaisen nimen sille asialle, jossa joku itserakas henkilö ihastuu itsensä näköiseen partneriin?
Eräs partainen mieshenkilö tokaisi hauskasti, että "minä en ainakaan ottaisi itseni näköistä naista !" :D
Eräs partainen mieshenkilö tokaisi hauskasti, että "minä en ainakaan ottaisi itseni näköistä naista !" :D
Vastaukset 8
Vanhimmat
En minä asiaan liitä mitään itserakkautta omaan pärstäänsä.
Minulle sana merkkaa, että helpommin ihastuu itsensä, tutun näköiseen ihmiseen.
Aikoinaan, kun oltiin menty kihloihin, isännän tuttu näki minut ekaa kertaa, ja totesi meidät samannäköisiksi.
Samalla laillahan yhteinen ajatusmaailma, huumori ja tietämys yhdistävät paria, jos hyvin satttuu.
Vähän sivusta, taas.
Itellä ollut suuri onni, muija ei ole ollenkaan mun näköinen :DDD
Musta on joskus joku kylän juoruakka sanonut, että olen ihan sukulaisteni näköinen. Mä en oikein vieläkään tiedä varmasti, oliko se veetuilua, vaiko kehumistako.
Aloitukseen, en tiedä sanonnana keksijää. oletan että aika vanha sanonta.
=DW=
No minä olen kuin ilmetty mummoni mun.
Ei hänkään varmaan missikisoissa olisi päässyt korkeimmille palkinnoille.
Mutta mummua joka milli.
En minäkään ukkoani mielestäni muistuta.
Hän on kuin kuva suvustaan. Ei mulla ole kaljuakaan. :))
Pitemmän päälle se ja sama miltä kukin näyttää, kunhan on ihminen, jonka kanssa tulee toimeen.
Joskus 60-70 luvuilla luin Aamulehdestä kuolinilmoitukset ennen sarjakuvia (eli aloitin lehden luvun etusivulta) - samaan syssyyn menivät myös hääkuvat. Jo silloin monesti huomasin ajattelevani hääparista, että ovat kuin sisaruksia!
Tapasin työni ansiosta vuosikymmenet avio/eronneita/hetkeksi karanneita pareja - täytyy myöntää, että kyllä tiettyjä yhteisiä piirteirä monista löytyi...Omaa läheltäkatseluteoriaani oli myös yhtenevä ylähuulen amorinkaari tai sitten silmien muoto ja etäisyys kontra nenä.
Itse en muistuta kyllä nykyistä miestäni ollenkaan - ai niin ne silmät! ;DDD
Olisko se niin, että sitä puuttuvaa puolikasta haetaan ja kun se löytyy ollaan kokonaisuus? Siksi ihmistä miellyttää tutut piirteet ulkomuodossa tai olemuksessa. Siis tiedostamatta hakee sitä peilikuvaansa. Mene ja tiedä. Tosin mieltyyhän ihminen usein itsensä näköiseen koiraankin ;D
Pitkään yhdessä ollut pariskunta muistuttaa usein toisiaan. Tuossa lienee vinha perä. Olen kuullut sanottavan, että naimanaamat takaa onnellisen liiton. Hmmm..
No, onhan noita koiriakin verrattu omistajiinsa tai, päinvastoin...
Tutkimusten mukaan ihmiset valitsevat ulkonäöltään samantasoisen puolison kuin itse on. Kauniit löytävät toisensa, ja keskinkertaiset tykkäävät toisistaan. Ei niin nätit kokevat toisensa sielunkumppaneiksi. Suomi on pieni maa ja ollut, ja on vieläkin, sukusiittoinen kansa. Kauniit ovat olleet samalla tavalla kauniita ja vähemmän kauniit samalla tavalla ei niin nättejä. Mamut tuovat turbulenssia naimanaamoihin ja geeniperimään.
esin. Itä-Euroopassa, kun japsit ja kinuskit tuppaavat olemaan niin kovin samannäkoisiä? Onkohan ne aikoinaan valinneet samannäköisiä puolisoita josta tietenkin on seurauksena samannäköisiä jälkeläisiä. Nyt koko lössi on kuin samasta tuutista tulleita :)