Marraskuu
Syksyinen ilma marrakuun
unohtunutko vesisateiluun.
Heittikö kerran lunta
vai oliko vain toiveunta.
Aurinko jospa pilkistää
se mieltä monen virkistää.
Talvea näin ootellessa
runoaiheita aatellessa,
mukava on mietiskellä
tarinoita runon pyöritellä.
Runoista kiitän ja iloitsen
lisää kirjoittamaan villitsen.
Talvesta, olosta, tunteista
kerrottavaa on kaikesta.
Miehiä mukaan tulla saisi,
näköalaa lisää avartaisi.
Syksyinen ilma marrakuun
unohtunutko vesisateiluun.
Heittikö kerran lunta
vai oliko vain toiveunta.
Aurinko jospa pilkistää
se mieltä monen virkistää.
Talvea näin ootellessa
runoaiheita aatellessa,
mukava on mietiskellä
tarinoita runon pyöritellä.
Runoista kiitän ja iloitsen
lisää kirjoittamaan villitsen.
Talvesta, olosta, tunteista
kerrottavaa on kaikesta.
Miehiä mukaan tulla saisi,
näköalaa lisää avartaisi.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Marraskuun huomen
syleilee Suomen
pilvien laivat
taivaalle saivat
syksyn tuntua
usvan huntua.
Sopivaa säätäkö
pian jäätikkö,
ei nyt sentään
piikkejä kenkään,
luiston estoa
luiden kestoa.
pidetään varamme
ehjänä raajamme.
Pökköä pesiin
villahousut esiin!
Oikukasta
Marraskuu syksyä jatkustelee
sumussa taivaan matkustelee.
Aurinko säteitään pihistää.
Ei missään lunta enää näy
tuuli vain hurjana käy.
vesipisaroita maahan litistää.
Talvi unipullon korkkaa
vetää jälleen horkkaa.
lunta tipautti pikkuvähän.
Marraskuu haalareissaan kulkee
portteja avaa ja sulkee,
Talvi poikkea jo tähän.
Saiskohan aikaan runon pätkän,
uni kun otti minulta hatkan.
Aamuvirkku olen aina,
nyt jo heräsin aamuyöllä.
Kohta se haukotus suuta reppii,
vieläkö menisin takasin pettiin.
Siitäpä sitten päänsäryn saisin,
kahvia hörpin, ensi yönä vasta koisin.
Siitäpä päivä iltaan joutuu,
mummo tää monasti torkkua ehtii.
Ei lähde runo kulkemaan,
siispä nyt loppuun joutuisaan;)
Lanttu pottu porkkana
tänään mulla ruokana,
Pesen kuorin viipaloin
päälle pekoonin ja voin,
Kerroksittain ladon ne
uunin yli sadalle
Mausteet vielä sekaan laitan
kannen alla kaiken paistan.
Juureksista maistuvaa
on helppo valmistaa.
Sämpylät jo ehdin paistaa
aionkin ne mukaan laittaa,
ystävälle lämpimäiset
tuoreet makoiset.
Sopivaisin pätkin
säkeistöjä mätkin
aikeissani tässä
Hesaan lähtemässä
kulunut on aikaa
kun oon Stadin taikaa
ollut näkemässä
tää toteutunee enempätä
- miettimättä.
Kirjoitan ihan jonkun sanan
ikäänkuin pienen runovanan,
pärjätkää nyt vähällä tällä
kirjoitan taas myöhemmällä
Voimat loppui
kesken hoppui
vahvasti kun söin
muuten vähin töin
sokerit nous veren
siihen sitten väsyin
ja sitä siinä kysyin
voisko Hesan matkan siirtää
kalenterin uusiks piirtää
seuraavaksi koko lähtö
pannaan toimeks heti aamul
kohta toisen kukon laulun
muistan rekkamiehen ohjeen
vain sämpylä ja kahvi poskeen.
Syksyinen päivä
Lenkki tehty ja palattu
ystäviä on halattu,
kertoiltu kuulumiset
menot ja tulemiset.
Siirretty aistein ilot
surut ja monet kilot,
kaikki kun selvitelty
niin kuin aina menetelty.
Lastenkin kuulumiset
läksyt ja lukemiset,
ilot samoin kuin surut
kaikkineen kullan murut.
Syksyyn ajatus siirtyy
taivas niin kylmänä piirtyy,
viileän sininen kaari
joukossa pilvien saari.
Talven eteisessä
Leuto on talven eteinen,
tuuli ja sade lämmittää sen.
Harmaat pilvet yllä maan
saa hämärää jakamaan.
Hämärässä piirteet hyvät
ei erotu juovat syvät.
Iloa näin mieleen keräten
sumuiseen päivään heräten.
Harmaana taivas pysyy
jo aurinkokin tietä kysyy..
Luoja salaisuutena pitää,
toivekkuus talvesta itää.
Talven iso pikkueteinen, eteinen
yhä vielä kovin veteinen,.veteinen.
Pakkanen ilman pian kuivattaa,
luistimina kengät luistattaa.
Pientä pakkasta ja lumimaisemaa
tontut kaikki odottaa.
Marraskuu puoltaväliä jo liehottaa,
lämpöasteet, vesisateet sekottaa.
Syksy pitkänlainen ollut on
kevääseen asti taitaa pinkottaa.
Joulun tunnelmaa vain kynttilöissä,
taivaan puutarhurit pyörii sadevöissä.
Mielikuvitusta nyt hyvää tarvitaan.
Metsään menin
Varpuja hain
muutaman sain
tiedä en lain
ollakko vain
siinä ne makaa
en edes takaa
kranssinko laitan
rautalankaa taitan
joskus jos jaksan
silkkinauhan maksan
siitä mä kiedon
kranssini hienon.
Kultani on niin kiva
Kultani on niin kiva ja hauska
sille nyt runon lykkään
jospa ei ennen oo kuullutkaan
kuinka mä siitä tykkään.
Sillä on silmät siniset
kuin järven loiste aivan
niihin kun illoin katselen
niin on kuin näkisin taivaan.
Syliinsä kun minut koppasee
niin suutakin se antaa
kun siihen suukkoon vastasin
se sänkyynsä silloin kantaa.
Aamuisin kahvit se keittelee
ja mulle sänkyyn kantaa
lähtiessään töihin se hellästi
vielä suukon muistaa antaa.
Syksyn valta
Ei malta syksy poistua,
kuran antaa vain roiskua.
Harmaalla pilvivuoteellaan
talvi rupsuttelee uniaan.
Aurinko kurkistelee hetken
haukotus pysäyttää retken.
Ei jaksa ei, ei
pilvimassat voiton vei.
Syksy talvea tuudittaa
kinoksetkin puuduttaa.
Valoa jo kaipaa henki,
pois syksy talven renki.
Talvi kylmyyden noutaa
syksy unimaahan joutaa.
Lunta, lunta valkeaa
maahan hiljaa putoaa.
Ompa mahotonta lässytystä ja lätinää.
Miksi ette hyvät ihmiset lue vaikka mal-
liksi oikeita runoja.
AI paskaa
Olet kai hyväkin arvostelija mielestäsi. Jokaisella on oikeus kirjoittaa ja lukea mitä haluaa. Siinä ei tarvita itsestään ylimuiden luulevaa yli-ihmistä.
Pelkkä otsikkosi jo näyttää sivistyneityysesi ja lätinä sanasi sen todistaa.
.
Runonurkka on tarkoitettu kaikille meille tavisrunoilijoille, virkistykseksi itselle ja lukijoilleen. Runot ovat jokaiselle jotakin, ei vain eliitille. Jos et pidä näistä runomuodoista, on aina vara valita "ne oikeat runot" . Rumaa runokieltäsi voit harjoitella muualla. Runonurkan runoilijat ovat parhaita ilon luojia.Tiedoksesi
" tulenlieskat"
aivan oikein kirjoitit, tämä runo nurkka on juuri tarotettu meidän vanhusten iloksi,
jokainen joka haluaa jotain sanoa runomuodossa on aivan ihana henkinen piristys ruoa rustaavalle
samoin meille muille taviksille henkireikä tuottaa jotain mitä ei ikinä ennen ole edes osannu kuvitellakkaan tekevänsä,
eihän kenenkään ole pakko lukea jos on ylimielinen vanhusten ilmaisutaidolle,
moni vanhus täällä on saanu aikaan aivan ihania pikkurunoja monikirjavasta elämästä, surusta, ilosta, rakkaudesta aivan kaikista elämän sektoreilta,
eikä meidän tarvitse olla ammatti runoilijoita, olemme aivan tavallisia ihmisiä huonoine ja hyvine puolineen,
jatkakaamme niinkauan kuin mielikuvituksemme toimii vielä, toivottavasti toimii vielä kauan,
itsellä on välillä näitä henkisesti luovia pausseja, kai tämä vanhuus jo hiukan vaivaa,
lupaan kirjoitaa heti kun jokin inspis iskee.
olen kirjoitellu pikku runoja muualle jonkiverran nuorempien palstalla,
en tiedä miksi, jokin siellä inspiroi,,,, eri nimmarilla kylläki,,
ai mitä" otsikon haju se vaan jaksaa
samaa aina toitottaa.
Lukekaa edes oikeita runoja"
kuka senkin oikeauden tietää
runoista ainakaan kukaan
ja sinä päivänä kun joku julistaa,
minä tiedän millainen on oikea runo
jo kajkki kansa saa nauraa
onpa siinä oikea tietäjä.
sanoi tosikko tuolt
olevansa sitä mielipuolt
Heli Laaksonenka mikään runoilija
kunhan vaan hyrisee itteksee
moni niistä kuitenkin iloitsee.
Runon aikaa
Ihminen itse runo lienee
tuskaa tunteita pullollaan
haaveet unelmiin vienee
aivossa idea tulollaan.
Runoilijan kitkerä taivas
tunteista, elämästä kudotaan
ei haittaa ontuva vaivas
kun elonlähteeseen pudotaan.
Heikunkeikun hei
ken lumipyryn vei...?
Katsokaa iloista hymyä
ei siinä ikävä lymyä.
Siispä heikunkeikun hei
pipa, pusero purista ei.
On ilma kovin harmaata,
kutsullaan siis armaata.
yksinäisellä kissa koira tai muu
vaan kaverista ain ilostuu.
Pienoinen vene
rakkaudella vuorattu
liitää luokse Luojan.
Kimaltaa kyyneleet
rannalla kuin kristallit
hellyys on peittona pienten.
Pienet huulet niin puhtaina
kulmillaan ikiaikainen rauha
jo saavutti tähtien tarhan.
Myrsky käy yli etelän
aallot korkeina kuohuu.
Sakenee pyry ja mitään et näe
vain kylmyyttä ilma huokuu.
Ripset lumessa poskia nipistää
myssyä tuuli riepos
Portaat kun puhdistan hetkessä taas
samanlainen on nietos.
Kopistan kengistä lunta pois
sisään käyn, lämmin on koti.
Höyryää keitto, vielä myöhemmin ois
tarpeen se kuuma toti.
Vanhusken yö !
Ilmoista en kirjoita,
kirjoitan ihmisestä
tunteista tuskien vanhuksen
menneitten aikojen
on tullut vanhuus
sairaus vaivoineen
suruineen murheineen
oli elämä silloin onnellista
oli kaikki kohdallaan
lapset kasvoi
lensi pessästään
jäi kaksi vanhusta toisiaan katsomaan
tuli sairaus
vei tosien pois
jäi toinen murehetta yksin kantamaan
ilo katosi vanhuksen elämästä
ei jaksa yksinään
elon taivalta vaikeaa
vanhus lahustaa polkua viimeistä
tahtoo haaveissaan rakkaansa luo
korjaus: = Vanhuksen yö !
Tuuli tuprutti eilen lunta
nyt on valkea luomakunta,
lepää kevyen peitteen alla
ja lunta on kaikkialla.
Ruusupenkkini valkea kumpu
kun on peittona lumihuntu,
alppiruusukin lehdilleen
saanut valkean koristeen.
Pikkulinnutkin hämärässä
ovat einettä etsimässä,
sinne siemenet äsken vein
lumen keskelle tilaa tein.
Pienet ihmisen ystävät
pian pähkinät löytävät,
ruoka-apu tärkeää heille
sitten lentävät ilmojen teille.
Katso, mustarastas, kai naaras
nokkansa vaalea kuin taivas.
Lennähti pensaan oksalle
ei laulunsa kiirinyt ilmoille.
Höyhen puku pörröinen, kuin vilua valittain
lintu hiljaa hetken istuin
levitti siipensä,
ääneti lensi tiehensä.
Minäkin eteenpäin kuljin
lämpimään kotooni riensin.
Mustarastas keltanokka
siinä taitaa olla uros
vilu hällä tällä säällä
vaikk'ois pipo päässä
tuolla palokärki punapipo
terävä on sillä nokka että järki
puussa kuorta nokallansa särki
palokärki moitti kovin metsuria
kun metsiänsä aivan liikaa hoiti
koivun puolilahon kantoinensa poisti
siinähän kun kuoren alla paras matoruoka
asuntokin poikasille koivuun tulis oiva.
Joulukuinen pakkasyö
vain valot ikkunain tuikkii
savu nousee piipuista hiljaa
on rinteeltä hauska tuo näky
lepää maisema yössä jo rauhaa
autotkin talleissaan
huomenna saamme jo ehkäpä lauhaa
on pakkasyön hieno tovi.
Lumenmaassa
Valkoinen on maa
lunta tupruttaa.
Lumenmaa mukavaa,
joulua näin odottaa
Hämärä vielä hiipii
heilutellen pikkusiipii,
pimeys ahdistaa
harteiltaan sen ravistaa.
Lumenmaata ihaillen
kuullen tuulen sävelen.
Ystävälle
Olisinpa niinkuin lämpöinen takka
koivupuun hiilloksella.
Ystäväni kutsuisin vierelleni
näillä talvisilla tarinoilla.
Takkatulen loisteessa hymyilyttäis
kun toisiamme katsottaisi.
Käden minä kätehesi laittaisin
jos sinua se lohduttaisi.
Kas tässä yksi ystäväsi,
odottaa lemmen värssyäsi
ne lohduttaa ne lämmittää
talviset tarinat miellyttää.
Takkatulen loisteessa
voitais myöskin haaveilla
kuun valossa tunteilla
tarinoita kertoilla.
Olisko tämä mahdoton juttu
oltais kuin vanha tuttu
väännettäis tarinaa taljalla
takkatulen loisteessa.
Sokerileipuri talventytti
se oksia koristeli.
Heinienkorsiin ja torninhyttiin
sokuria siroitteli.
Talvenpoika kun puhalteli
niin pellolle lumetkin entää
Talventytti se naurussasuin
yli kinosten villinä lentää.
Joulumuori punaposki
keittiössä leipoo,
väsyneitä jalkojansa
uunin eessä oikoo.
Piparit on paistettu
taatelikakkua maistettu,
kääretorttu rullattu,
pakastin täyteen sullottu.
Muori hyvin ennakoi
etukäteen ahkeroi,
jot' on kaikki valmista
saa joulua oottaa
rauhassa.
Tule joulu kultainen,
lämmin tunne
entinen.
Jospa edes hivenen
saisi joulu nykyinen.
Aatonaatto
Pakkanen mittareita rasittaa
puiden oksia tuuli ravistaa.
Pakkaslumi kevyenä leijailee,
aurinko taivaalla häikäilee.
Keskitalvi mahtava, verraton
kylmyys vaivana mahdoton.
Turkki, vahva talvitakki
ja kunnon karvalakki
asuna metsästykseen kuusen
oiva valinta paukkupakkasen.
Jouluista aikaa
Kylmyys puree poskia, varpaita
kaunis hymy lämmittää.
Taivaanrannassa pumpulipeitto
päivää pimentää.
Pihat tyhjinä ammottaa
pakkanen mieltä kammottaa.
Tekee Joulu muuttoa eiliseen
uusipäivä sitä katselee.
Uusi-vuosi oven takana
vielä on puhdas lakana.
Toiveita, haaveita, unelmia
mieleen jälleen koottuna
mukavina pikku ajatuksina.
Niin pilkisti aurinko Pohjolaan
ja kirkasti mielen ja tienoon.
Sai oravaisetkin kirmaamaan
lentoon tupsahti lumet hienoon.
Yö pitkä ja kylmä pian taaksemme jää
on tietoisuus siitä niin hyvä.
Mun villainen nuttuni lämmittää
vaikk' hangen pohja on syvä.
Vettä sataa, lumet sulaa
kohta on lumesta pulaa.
Liukasta jäätä, rapaista säätä
tossut kastuu, katsoppa mihin astuu
pikkuisen piskin tassu.
Mummo ihan hassu
koiraa sääli
palttoonsa sisään kääri.
Aarteen kotiin kantoi
takan ääreen saattoi
Hiipuvaan hiileen puhalsi tulta
kohta lämpöä saat, mummon kulta.
UUSI-VUOSI 2013
Toiveita, aatoksia mieli lähettää
kun vuosi vanha pois kiirehtää.
Paljon sattumuksia onnekkaita,
menneessä muistoja ponnekkaita.
Uuteen vuoteen ovi raollaan,
tulevaa näin taas ootellaan.
Onnea varrelle vuoden,
myös iloa, onnea tuoden.
Hyvää ja onnellista vuotta runonurkan runoilijoille ja lukijoille
toivottelee Tulenlieskat
Matkaan lähti
Pienet pojan paljaat varpaat
hartioilla jököttää.
Tukkaan tarraaa vanhaa vuotta
isoa kättä ei huolikaan
itse tahtoo jaloilleen oikaista
kaarella selkä niin tomera
kiharat hennot ja silkkiset
somia poskia hyväilee
silmät niin apposen auenneina
taivaastako ne kurkistaa
huulten kaaren pieni hymy
määrätietoa kuvastaa.
alas jo kiipee vantterasti
tietänsä lähtee tutkimaan.
Vahvan repun selkään laittaa
reippaasti käy kantamaan.
Tähdet vilkkuu tietä näyttää
askel nyt on joustavaa
Pieni kyyhky oksallansa
katseleevi matkaajaa.
Niin siirtyi vuosi 2012 historiaan.
Mitä antoi vuosi tää,
jäikö mieleen ilot vaiko murhe,
Rakkauttako antoi tuo,
kauneuden kukkanen,
kasvoiko vai kuihtui tuo.
Mennyt kaikki talteen,
muistojemme kirjo kanteen.
Vuosi uusi esiin marssi,
Kuplivaa ja ilotulitusta,
pirteyttä, iloisuutta,
kaikkea hyvää lupaillen.
Tuntematon tulevaisuus.
Rohkeana, uteliaana
nyt sitä käymme kulkemaan.
Mikä eessä siellä oottaa,
nöyrin mielin askeltaen,
kohtaloni kohtaan.
Oikein sisältörikasta uutta vuotta runonurkan vetäjälle kuin myös runoja kirjottaville.