Myrkky
Se oli myrkkyä rakkaudelle,
aine, jota kaadoit sydämeeni.
PETOS,
Niin kai siinä pullossa luki.
Polttaen ja kirvellen se valui
sydämeni huoneisiin, tuhoaan tehden.
Niin haipui rakkaus,
Viha, katkeruus ja epätoivo sinnittelivät vielä.
Myrkky oli liian voimakas niillekin.
Jäljelle jäivät vain kylmät kiviset holvit.
Ei niitä sydämen kammioiksi tunnista.
Ei niistä enää lämpöä löydy.
Ei niissä enää rakkaus elä.
Vain myrkyn kitkerä tuoksu
kylmillä kivisillä seinillä.
Ei siellä elä viha, katkeruus, ei epätoivokaan.
Ehkä joskus.
yön pimeinä yksinäisinä hetkinä
jostakin muurien välistä
pieni kaipuun itu versoo.
Aamuauringon valossa
se kuitenkin on helppo huomata
ja kitkeä pois, ennen kuin se
kasvaa liian suureksi ja murtaa muurini.
Se oli myrkkyä rakkaudelle,
aine, jota kaadoit sydämeeni.
PETOS,
Niin kai siinä pullossa luki.
Polttaen ja kirvellen se valui
sydämeni huoneisiin, tuhoaan tehden.
Niin haipui rakkaus,
Viha, katkeruus ja epätoivo sinnittelivät vielä.
Myrkky oli liian voimakas niillekin.
Jäljelle jäivät vain kylmät kiviset holvit.
Ei niitä sydämen kammioiksi tunnista.
Ei niistä enää lämpöä löydy.
Ei niissä enää rakkaus elä.
Vain myrkyn kitkerä tuoksu
kylmillä kivisillä seinillä.
Ei siellä elä viha, katkeruus, ei epätoivokaan.
Ehkä joskus.
yön pimeinä yksinäisinä hetkinä
jostakin muurien välistä
pieni kaipuun itu versoo.
Aamuauringon valossa
se kuitenkin on helppo huomata
ja kitkeä pois, ennen kuin se
kasvaa liian suureksi ja murtaa muurini.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Maalasit sanoillasi petokselle kasvot.
Voimakkkaasti runoiltu, tähän voin samaistua koska olen henkilökohtaisesti kokenut petoksen. Aika parantaa, antaa uutta uskoa, ei vihaa ei katkeruutta.
"Ehkä joskus yön yksinäisinä hetkinä
jostakin muurien välistä
pieni kaipuun itu versoo"
Pidin erityisesti tuosta eikä sitä mielestäni pidä kitkeä pois.
Kiitos runostasi Ceero!
Ja kiitos sinulle kommentistasi.
Luulen, tätä runoa vaikeasti kommentoitavaksi juuri aihevalinnan ja sisällöllisen koostumuksen vuoksi. Harkitsin pitkään runon julkituontia.
Tämä runo on sikäli poikkeuksellinen, että voin sanoa kirjoittaneeni sen, tai etten ole sitä kirjoittanut.
Kirjoitin jokin aika sitten novellin tapaisen ihmissuhdedraaman " Orja ", jonka fiktiivihahmoista vanhempi konstaapeli Timo Kämäräisen maailma romahti petokseen. Mielessä vellovat ajatukset veivät yöunet ja asiat alkoivat paisua yön pimeinä hetkinä Kämäräisen mielessä järjettömiin mittasuhteisiin.
Kämäräinen keksi ratkaisuksi kirjoittamisen. Kirjoittamalla mielessä vellovat ajatukset, hän sai niihin otteen ja mieli rauhoittui. Kämäräinen sai unensa takaisin.
Aluksi kirjoitus ei oikein sujunut ja kirjoitelmat olivat, kuin poliisiraportteja, mutta pian Kämäräinen löysi niihin runomuodon ja niin syntyi runokokoelma, josta tuossa edellä oli siis yksi. Se ensimmäinen.
Voinen siis perustellusti vetäytyä vastuusta runon sisällön suhteen. Kirjoittajahan on mielikuvitushahmo Vanhempi konstaapeli Timo Kämäräinen.
.
Runosi oli tosi vaikea kommentoida ja mietin useanpaan kertaan
mitä siitä sanoisin ja koska olen tunnetusti huono kommentoimaan
niin tälläisen "ontuvan" vastauksen sain aikaan.
En löytänyt mistään kirjottamaasi runokokokoelmaa jonka
olisin mielelläni lukenut. salaperäisen Ceeron tekstejä enemmänkin.
Heips!
Annoin ehkä sikäli harhaan johtavaa tietoa, tuosta runokokoelmasta, ettei sitä ole löydettävissä.
Jokin aika sitten kirjoitin tuon novellintapaisen, jolle annoin nimeksi " Orja".
En sitä ole tuonut julkisuuteen, enkä aio tuodakaan, en millään foorumilla.
Noita runoja voin jossakin vaiheessa ehkä nostaa esiin, mutta täytyy ensin harkita asia tarkoin. Rekkautumattomana en pysty niitä poistamaan, jos tulenkin katumapäälle. Tuo edellinen on hyvä esimerkki runosta, jonka olisin halunnut vetää takaisin.
Minulla on jonkun verran näitä kirjoitelmiä, jotka jäävät pöytälaatikkoon. Sitten on se toinen osa, joista olemme aiemmin keskustelleet.
" Timo Kämäräisen " Runoista sen veran, että olen pyrkinyt niissä kuvaamaan, kuinka Kämäräinen alkaa toipua tilanteestaan ja runot muuttuvat kehityksen myötä.
Tämä nyt oli vähän ontuvasti ilmaistu, mutten sentään tänne ala novellia kirjoittelemaan.
Kiitos mielenkiinnostasi Liona
Ceero
Todella hienosti kuvasit
runon sävelin
tuota karmivaa "pulloa"
tunnetta joka
kaataa kaiken kauniin
ja sen tärkeimmän
sen luottamuksen
toiseen ihmiseen.
Kiitos kun pääsin nauttimaan runosi tuomasta hetkestä.
Isänpäivää odotellessa ;)
ja kohta työhön lähdössä
Kiitos sinulle Kommentistasi Margitta.
Niin tuo myrkky on kovaa kamaa ja kai jokainen meistä on sitä joutunut maistamaan. Kuka pienempinä-, kuka suurempina annoksina.
Jälkensä se kuitenkin jokaiseen jättää.
Juuri tuo luottamus, johon runo sinunkin ajatuksesi johti, juuri se on haavoittuva ja sen toipuminen on vaikeaa.
Se kaikki on osa elämää ja pettymykset opettavat suhtautumaan ihastumiseen ja rakastumiseen kypsemmin, ehkä jopa harkitummin.
Sitä en tiedä, onko kummoinenkaan nautinto lukea tälläisiä runoja, Joskus niitä on vain kirjoitettava. Elämä on, kuin taiteilijan väripaletti: kaikissa väreissä löytyy.
Kiitokseni sinulle
Ceero
Taidokkaasti tanssit jäähileisillä vesistöillä.pidän tyylistäsi.aabel
Kiitos!
Ceerp