Voihan teoriat!

bullipoju

Johtajuutta ja kannattavuutta, Millan ja Stilwell, Vilander ja muut.. Teoriota ja tapoja on kymmeniä. Ovatko ihmiset sokaistuneet teorioista? Ihminen tutustuu johonkin tiettyyn tekniikkaan, innostuu siitä ja ottaa sen kuin uskonnon? Mitään muuta ei ole, kaikki muut ovat väärässä, mikään ei voita tätä "koulutususkontoa"? Kuljetaan laput silmillä eikä suostuta ottamaan kuuleviin korviin muita tapoja tai teorioita, niitä ei aleta edes punnitsemaan vaan päätetään vain että tämä MINUN koulutususkontoni on se ainoa ja oikea, MUITA EI OLE! MUUT OVAT VÄÄRÄSSÄ! On myös hyvin vaikeaa hyväksyä muiden ihmisten käyttävän muita tekniikoita, hyökätään heidän kimppuunsa ja yritetään hinnalla millä hyvänsä teilata heidän "koulutususkontonsa" ja saada lisää kannattajia tähän omaan "koulutususkontoon".

Mikä tässä mättää? Onko tästä jotain haittaa? Voivatko tekniikat olla yhtä tehokkaita ja toimivia?

Koirat ovat yksilöitä, sen kaikki tietää. Ne toimivat tietyllä perusasteella samalla tavalla yksilöstä riippuen mutta sitten on ne muuttuvat tekijät kuten koiran luonne, kokemus, pelot ja kiinnostuksen kohteet. Rodullakin on omat vaikutuksensa tiettyihin asioihin. Kuten kaikissa asioissa, ei koiran koulutuksessakaan mustavalkoinen ajattelutapa ole hyvästä, joskus harmaa on ihan hyvä asia. Kolinapurkit ja alistaminen voi olla joillekin koirille hyvin ahdistavaa kun toiset koirat eivät niin välttämättä vastaa ollenkaan kannustimiin. Kaikki tavat eivät niin välttämättä toimi kaikkiin koiriin ja vaikka tuloksia saisikin aikaan, niiden saamiseksi voi olla helpompiakin tapoja ja tuloksista huolimatta voi vääränlainen koulutustapa aiheuttaa korjatun ongelman tilalle kaksi uutta.

Aina ei tarvitse olla joko tai, vaan joskus voi olla jotain siltä väliltä. Ei tarvitse sataprosenttisesti liputtaa tietyn koulutusmallin puolesta vaan voi liputtaa useamman mallin tiettyjä tekniikoita. Minusta jokaisen ihmisen tulisi kehittää ihan oma tekniikkansa koiran koulutukseen, ottaa niitä toimivia ja itselle sopivia tapoja ja yhdistää niistä tekniikka joka sopii itselle sekä koiralle jota aikoo kouluttaa. Ihmisellä voi olla useita koiria yhtä aikaa joita kaikkia kouluttaa eri tekniikoin.

Mikään tekniikka ei minusta poissulje toisia tekniikoita, jokaiselle tekniikalle on oma ihmisensä ja koiransa, kaikki eivät sovi kaikille mutta jos joku ei sovi sinulle, ei tarkoita sitä etteikö se voisi toimia täydellisesti jollakin toisella.

Se mikä aiheuttaa ongelmia, on täydellinen koulutuksen puute. Ei paneuduta koiraan ja sen käytökseen ja ongelmia syntyy ongelmien jälkeen. Mutta jos ihmisellä on vähänkään viitseliäisyyttä perehtyä MIHIN TAHANSA koulutusteoriaan hän varmasti saa koiransa koulutettua ainakin perusasteella ja jos jonkinasteisia käytösongelmia tulee hän varmasti yrittää löytää tavan jolla ongelman saa korjattua. Siinä vaiheessa kannattaa yrittää avata niitä silmiään hiukan ja miettiä voisiko ehkä jokin omassa koulutustyylissä olla se ongelma ja voisiko ratkaisuja löytyä joistakin muista "koulutususkonnoista" kuin vain siitä omasta.

Maanantaimietelmät. :)

96

274

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • canis.familiaris

      Ihmisten pitäisi tehdä enemmän itsenäisesti ja hakea itsevarmuutta tekemisiinsä. Nykyisin ei tehdä eikä osallistuta, vaan halutaan olla "mesuja" heti..

      Itse en liputa minkään puolesta, paitsi itse osallistumisen ja tekemisen...Ei teeveetä katsomalla kokemusta kerry. Miksi nykyisin silti on näin paljon ongelmia, vaikka tarjonta on "todella suurta" ja helposti saatavilla tietopuolella.
      Teoriat tuntuu moni osaavan, tai ainakin joka-asiasta on mielipide, mutta käytäntö on sitten toista...Neuvominen on muten yllättävän helppoa.

      Viisas ei rajoita vaan on avoin, ei ummista silmiä, eikä muodosta mielipidettä, ennen kuin ymmärtää mistä.. Poimii sen, mikä on hyväksi ja käyttökelpoista..mutta ei mikään yksittäinen niksi/tapa sovellu kaikille kuten tiedetään -koirat on erillaisia yksilöitä.

      Koiriin vaikuttaa monet yksittäiset ja muuttuvat tekijät elämänvarrella. Näihin muuttuviin tekijöihin tulee osata vastata ja se ei aina onnistu, jos hirttäytyy yhteen "tyyliin"..Pitää siis tuntea koira ja sen luonne ja se ei onnistu, ellei siihen paneudu ja tunne vahvaa mielenkiintoa...se teevee ei ihan riitä, eikä korjaa.

      Itseä ei nuo jutut kiinnosta, koska en saa niistä mitään uutta tai tarjoa jotain, mitä en jo osaisi.

      Toistan jo vanhaa, kun sanon, että hyvä ongelmakoiraohjaaja osaa ohjata ihmista, eli sitä, joka sen ongelmankin on aiheuttanut, joko tietoisesti tai ei. Ei koirat itse niitä keksi tai huvikseen rieku.
      Itse ongelmakoiran tuunaaminen on se helpoin osa...vaikein on saada ohjaaja ymmärtämään ja pitäytymään siinä.

      Suurempi haaste on saada toimimaan omakoira hyvin arkitilanteissa..

      Kannattaa aina myös huomioida, että noissa ohjelmissa ja muissa tuunataan kädettömien koiria...

      • bullipoju

        Juurikin näin! Pitäisi opetella kokemuksen kautta yleistä tietämystä erilaisista koirista ja koiran käyttäytymisestä ja rakentaa tietämyksensä koulutuksesta sen kautta, ei sen kautta mitä joku muu on oppinut kokemustensa kautta, ihmisetkin kuitenkin näkevät asiat eri tavoin. Kun osaa tunnistaa koiran mielialan ja tunnereaktion, näkee heti sopiiko tekniikka koiralle vai ei, tuloksiahan harvoin heti saa mutta se onko tekniikasta enemmän haittaa kuin hyötyä, on helposti nähtävissä, kun tunnistaa millä tunteella koira asiaan reagoi.

        Ja ihmisillä on tosiaan tuo tarve olla mestareita samantien. Kun ollaan joku kirja luettu ja johonkin teoriaan perehdytty niin heti kuvitellaan että tiedetään kaikesta kaikki, varsinkin jos yhden koiran kanssa on menestystä saatu tuota tekniikkaan noudattamalla niin kuvitellaan että niillä avuilla saadaan jokainen koira kouluttettua, iästä, rodusta ja sukupuolesta riippumatta. Ja sitten monella on se pelko käyttää jotain tekniikkaa sen takia koska on kuullut siitä puhuttavan huonoa vaikka itse maalaisjärjellä tajuaa sen olevan paras vaihtoehto.

        Neuvojen vastaanottaminen on joskus niin pirun vaikeaa ihmisille, ei pystytä myöntämään että on jokin asia koirista jota ei tiennyt kun ollaan niin mestareita, tuo on juuri sellainen asia mikä seisoo kehityksen tiellä. Siinä vaiheessa minusta on juurikin hyvä koirankouluttaja kun on avoin kaikelle ja on koko ajan valmis oppimaan uutta ja heittää ennakkoluulot mäkeen!

        Ja noista ohjelmista vielä sen verran että vaikka niissä olevalla koiralla on sama ongelma kuin omalla Mustilla, ei se tarkoita sitä että samalla tekniikalla saa tuloksia aikaan! Monet ongelmakäyttäytymiset koirilla voivat johtua ihan eriasioista ja tärkeintähän on juuri puuttua siihen mistä ongelma on lähtöisin eikä itse ongelmaan. Esim. haukkuminen voi johtua pelosta, ahdistuksesta, dominoinnista, agressiosta, innosta, epävarmuudesta.. Pelosta johtuvaan ja agressiosta johtuvaa haukkumista käsitellään ihan eri tavoin. Jos tekniikat menevät sekaisin ja pelkohaukkujaa kohdellaan kuin agrehaukkujaa, ongelma vain pahenee ja sama pätee toisin päin.

    • näin meillä

      Meidän koirilla ei ole koskaan ollut johtajia, ja on koulutettu perustottelevaisiksi, ei ole ollut mitään ongelmia. Tiedän myös ns. lellittyjä koiria, jotka ovat erinomaisia metsästyskoiria. Eräs ajokoira oli koulutettu ilman johtajuutta, pääsi muotovalioksi ja ajokokeessakin tuli ykköseksi. Että se siitä johtajuudesta.

      Ainakin siis meillä on koirat ja tuttavien koirat, saatu kunnon koiriksi ilman johtajuutta, ovat siis olleet perheenjäseniä ja kavereita.

      • Teepäs testi

        Totteleeko koirasi kun pyydät jotain? Tekeekö se sen mielellään? Jos molempiin kyllä, niin koirallasi on johtaja. Jos ei tottele, niin silloin ei ole.

        Niin yksinkertaista on havaita oletko kouluttanut koirasi johtoosi vai alaisuuteesi. Koirahan pitää sinua johtajanaan, halusit tai et, mikäli tottelee(halukkaasti).

        Ps. Muotovalioksi pääsemiseen johtajuudella muuten ole mitään merkitystä. ;)

      • canis.familiaris

        Koiraa pitää ohjata ja pyrkiä ilmaisemaan ymmärrettävästi mitä siltä vaaditaan (vaaditaan). Käskeminen tai mikään on turhaa, jos koira ei tiedä mitä siltä vaaditaan. Jos koira luottaa ja on tullut ymmärretyksi, sekä saanut mahdollisuuden ymmärtää, niin siitä on hyvä ponnistaa tulevaisuuteen.

        En itsekkään jaksa "laumajohtajasaissea" mutta silti olen hyvin vaativa ja tarkka siinä mitä tehdään ja miten...Vaadin ja pistän tarvittaessa tekemään, mutta vastaavasti olen koiralleni luotettava...Koiralla on tilaa olla ja tehdä.
        Jos ei usko "johtajuuteen" niin ei kai se tarkoita, että mennään toiseen äärilaitaan.

        Keskiviikkona tulee uusi koira, ja nyt mietin, että toivottavasti se ei ole "johtajakoira"..

        Mutta hyvät naurut kyllä nämä "laumanalimmat" ja "varokunkoiraviejohtajuudenlaumassasi" jutut tarjoaa vuosi toisen jälkeen...

      • bullipoju
        canis.familiaris kirjoitti:

        Koiraa pitää ohjata ja pyrkiä ilmaisemaan ymmärrettävästi mitä siltä vaaditaan (vaaditaan). Käskeminen tai mikään on turhaa, jos koira ei tiedä mitä siltä vaaditaan. Jos koira luottaa ja on tullut ymmärretyksi, sekä saanut mahdollisuuden ymmärtää, niin siitä on hyvä ponnistaa tulevaisuuteen.

        En itsekkään jaksa "laumajohtajasaissea" mutta silti olen hyvin vaativa ja tarkka siinä mitä tehdään ja miten...Vaadin ja pistän tarvittaessa tekemään, mutta vastaavasti olen koiralleni luotettava...Koiralla on tilaa olla ja tehdä.
        Jos ei usko "johtajuuteen" niin ei kai se tarkoita, että mennään toiseen äärilaitaan.

        Keskiviikkona tulee uusi koira, ja nyt mietin, että toivottavasti se ei ole "johtajakoira"..

        Mutta hyvät naurut kyllä nämä "laumanalimmat" ja "varokunkoiraviejohtajuudenlaumassasi" jutut tarjoaa vuosi toisen jälkeen...

        Sama se minullakin on. Kyllä minä kotona olen se joka määrää miten asiat menee mutta ei se koskaan alusta asti niin mene (riippuu tietenkin koirasta) vaan kyllä se lähtee siitä luottamuksen ja suhteen rakentamisesta koiraan. Kun se luottamus on saatu, koira helposti antaa sinun tehdä päätökset eikä ala kyseenalaistamaan sinun käskyjäsi.

        Koira on siitä eriskummallinen eläin että se on todella taitava lukemaan ihmistä, joka ei edes ole samaa lajia, ja kun koirasi oppii lukemaan juuri sinua ja sinun eleitäsi, on suhde todella hyvällä mallilla. Esim. minä pidän hyvin huvittavana sitä kun koiramme menee salaa sänkyymme nukkumaan, se ei saa sitä tehdä ja se käsketään sieltä heti alas mutta minua alkaa aina naurattamaan kun näen sen siellä peittojen ja tyynyjen keskellä tyytyväisenä koisimassa. Ja koska olen huvittunut kun käsken koirani alas, se menee sinne kerta toisensa jälkeen koska selvästi huomaa että kyse ei ole niin vakavasta asiasta. Varmasti toiminta loppuisi heti jos saisin pyyhittyä hymyn äänestäni ja kasvoiltani mutta en ota asiaa niin vakavasti, tärkeintä on se että koira ei tule sänkyyn kun me olemme siellä.

        Varmasti joku lokeroisi minut "johtajaksi" mutta en itse lokeroi itseäni mihinkään. Koiralla pitää olla tietyt säännöt ja oletan sen tottelevan minua tietyissä tilanteissa mukisematta ja ilman maanittelua, lähinnä silloin kun koira ei saa tehdä jotain. Kun koiralta sitten taas odotetaan jotain tekoja on siinä sitten kaikki sallittu kunhan saadaan sitä toivottua käyttäytymistä eli namia, lelua, kehua, mitä vaan että saadaan koira motivoitua toimintaan. En usko että koira yrittää viedä minun paikkaani mutta uskon että, kuten lapset, koiratkin ottavat sen päättäjän aseman ihan mielellään jos kukaan ei tee päätöksiä niiden puolesta. Jos koiralle opettaa pienestä asti kärsivällisyyttä ja itsehillintää, se on hyvä pohja toimivalle koulutukselle. Aina ei saa mitä haluaan. Kaikkea ei saa silloin kun itse haluaa.

        Oman koiran tuntemus, se on se perusjuttu.

        Ääripäät on aina ääripäitä ja harvemmin niiden noudattamisesta seuraa mitään hyvää!

      • bullipoju

        Hyvä Näin meillä!
        Tässähän sinä juuri teet sitä mitä mainitsin. Miksi tunnet tarpeelliseksi tulla tänne kertomaan esimerkkejä siitä kuinka "johtajuutta" ei sinun kokemuksiesi mukaan tarvitse? Olenko ottanut johtajuuden tässä jotenkin esiin? Pyytänyt omia kokemuksia? En ole. Tuolla on jo pari keskustelua johtajuudesta, joten jos haluat juuri tuosta johtajuudesta keskustella, varmasti voit osallistua niihin keskusteluihin. Tässä kuitenkin puhutaan koulutusasioista vähän laajemmin.

      • näin meillä
        bullipoju kirjoitti:

        Hyvä Näin meillä!
        Tässähän sinä juuri teet sitä mitä mainitsin. Miksi tunnet tarpeelliseksi tulla tänne kertomaan esimerkkejä siitä kuinka "johtajuutta" ei sinun kokemuksiesi mukaan tarvitse? Olenko ottanut johtajuuden tässä jotenkin esiin? Pyytänyt omia kokemuksia? En ole. Tuolla on jo pari keskustelua johtajuudesta, joten jos haluat juuri tuosta johtajuudesta keskustella, varmasti voit osallistua niihin keskusteluihin. Tässä kuitenkin puhutaan koulutusasioista vähän laajemmin.

        Siksi, että minulla on ollut koiria jo 70-luvulla, eli milloin se millani on teorinsa kehittänyt ? Eli jos tällä vuosituhannella kehitetään teorioita, niin mites on ennen koirien kanssa pärjätty ? Ongelmia oli vähemmän, koirat eivät olleet näyttelyesineitä ja ei niille vaatteita puettu. Tosin moni koirien rodutkin oli silloin erinimisiä. Nyt on kuudes koiruus menossa

      • c.f
        näin meillä kirjoitti:

        Siksi, että minulla on ollut koiria jo 70-luvulla, eli milloin se millani on teorinsa kehittänyt ? Eli jos tällä vuosituhannella kehitetään teorioita, niin mites on ennen koirien kanssa pärjätty ? Ongelmia oli vähemmän, koirat eivät olleet näyttelyesineitä ja ei niille vaatteita puettu. Tosin moni koirien rodutkin oli silloin erinimisiä. Nyt on kuudes koiruus menossa

        "Siksi, että minulla on ollut koiria jo 70-luvulla"..samoin minulla. Ennen tehtiin jos johonkin ryhdyttiin....ehkä tarkemmin harkittiin ja suunniteltiin rodut ja tarvittavat tekemiset. Oli tavallaan "häpeä" jos koira käyttäytyi huonosti...Nykyisin mennään enemmänkin "hurmoksessa", kuten molossi jo mainitsi.

      • molossi
        c.f kirjoitti:

        "Siksi, että minulla on ollut koiria jo 70-luvulla"..samoin minulla. Ennen tehtiin jos johonkin ryhdyttiin....ehkä tarkemmin harkittiin ja suunniteltiin rodut ja tarvittavat tekemiset. Oli tavallaan "häpeä" jos koira käyttäytyi huonosti...Nykyisin mennään enemmänkin "hurmoksessa", kuten molossi jo mainitsi.

        Minulla oli muksuna mopsi.Olin sen kouluttanut niin hyvin,että se oli aina auki,kun lenkkeiltiin talomme lähellä olevissa puistoissa.Kaksi kertaa se lähti yllättäen nuorena lapasesta.Kerran osallistumaan puliukkojen pusikossa olevaan piknikkiin ja toisen kerran,kun näki ratsupoliisin...
        Naama punaisena hain onnesta mykkyränä,suu täynnä jotain hampparin väärää,olevan mopon,mutta hävetti jo se.Se sitten,kun hain raivokkaasti hevosta karkoittavan tirriäisen,olikin jo maahan vajoamisen paikka...
        Häpesin,ja olin varma,että polliisisetä vie viikkorahani ainakin seuraavaksi puoleksi vuodeksi.Onneksi oli leppoisa setä,kysyi vaan,että kuis se on auki,kun ei tottele.
        Siinä sopertemaan tippa linssissä,että tottelee se,mutta nyt se puolusti minua tuolta hirviöltä,jota ei ole ennen nähnyt.Polliisisetä sanoi siihen,että pistäppä se koira sitten viereesi istumaan.No sain sen siihen,ja ihan hyvin pysyikin(onneksi),johon polliisi sitten,että hyvin tottelee ja on sinulla hurja suojelukoira :D

        Ei siinä sen jälkeen mietitty mitään johtajuusteorioita,metodeita,oppimispsykologioita,sun muita.Koiraa vaan vielä enemmän tulkitsemaan ja lukemaan,ja koiran kanssa touhuamista enemmän,niillä eväillä,mitä silloin oli.

        Että tosiaan hävetti,jos koira ei hanskassa ollut...
        Ja jos ei ollut,niin ei muuta kun itselle sulkeisia,ilman turhia miettimisiä :D

        ps.c.f:lle onnea ihqun pörrötukan kanssa :)

      • j.f..eiku c.f
        molossi kirjoitti:

        Minulla oli muksuna mopsi.Olin sen kouluttanut niin hyvin,että se oli aina auki,kun lenkkeiltiin talomme lähellä olevissa puistoissa.Kaksi kertaa se lähti yllättäen nuorena lapasesta.Kerran osallistumaan puliukkojen pusikossa olevaan piknikkiin ja toisen kerran,kun näki ratsupoliisin...
        Naama punaisena hain onnesta mykkyränä,suu täynnä jotain hampparin väärää,olevan mopon,mutta hävetti jo se.Se sitten,kun hain raivokkaasti hevosta karkoittavan tirriäisen,olikin jo maahan vajoamisen paikka...
        Häpesin,ja olin varma,että polliisisetä vie viikkorahani ainakin seuraavaksi puoleksi vuodeksi.Onneksi oli leppoisa setä,kysyi vaan,että kuis se on auki,kun ei tottele.
        Siinä sopertemaan tippa linssissä,että tottelee se,mutta nyt se puolusti minua tuolta hirviöltä,jota ei ole ennen nähnyt.Polliisisetä sanoi siihen,että pistäppä se koira sitten viereesi istumaan.No sain sen siihen,ja ihan hyvin pysyikin(onneksi),johon polliisi sitten,että hyvin tottelee ja on sinulla hurja suojelukoira :D

        Ei siinä sen jälkeen mietitty mitään johtajuusteorioita,metodeita,oppimispsykologioita,sun muita.Koiraa vaan vielä enemmän tulkitsemaan ja lukemaan,ja koiran kanssa touhuamista enemmän,niillä eväillä,mitä silloin oli.

        Että tosiaan hävetti,jos koira ei hanskassa ollut...
        Ja jos ei ollut,niin ei muuta kun itselle sulkeisia,ilman turhia miettimisiä :D

        ps.c.f:lle onnea ihqun pörrötukan kanssa :)

        noo kiitos. 15vko ikäinen jurmukka

      • bullipoju
        näin meillä kirjoitti:

        Siksi, että minulla on ollut koiria jo 70-luvulla, eli milloin se millani on teorinsa kehittänyt ? Eli jos tällä vuosituhannella kehitetään teorioita, niin mites on ennen koirien kanssa pärjätty ? Ongelmia oli vähemmän, koirat eivät olleet näyttelyesineitä ja ei niille vaatteita puettu. Tosin moni koirien rodutkin oli silloin erinimisiä. Nyt on kuudes koiruus menossa

        Näin meillä: Edelleen "miksi tunnet tarpeelliseksi tulla tänne kertomaan esimerkkejä siitä kuinka "johtajuutta" ei sinun kokemuksiesi mukaan tarvitse?" Kun ei me täällä tuosta johtajuudesta keskustella vaan teorioista yleensä. En aloittanut tätä keskustelua sitä varten että täällä aletaan se perustappelu siitä mikä teoria on paras vaan siksi että keskusteltaisiin siitä MIKSI aina tulee se tappelu!

        Eikö voisi antaa tilaa muillekin? Jos itse pidät jotain tiettyä tekniikkaa hölynpölynä, se on vain sinun mielipiteesi enkä ymmärrä miksi tiettyjä teorioita pitää alkaa mollaamaan, varsinkaan silloin kun keskustelu ei sitä koske! Mielelläni otan kyllä kokemus tarinoita vastaan ja jos ihmisillä on huonoja tai hyviä kokemuksia tietyistä tekniikoista niin kuulen niitä mielelläni mutta tuollainen typerä mollaaminen "johtaajuus on turha juttu koska olen aina pärjännyt ilmankin" on ihan turhaa koska ei se kerro sinun omaa kokemustasi teoriasta vaan vain mielipiteen jonka olet luonut kuulopuheiden mukaan, et omien kokemusten mukaan.

      • näin meillä
        bullipoju kirjoitti:

        Näin meillä: Edelleen "miksi tunnet tarpeelliseksi tulla tänne kertomaan esimerkkejä siitä kuinka "johtajuutta" ei sinun kokemuksiesi mukaan tarvitse?" Kun ei me täällä tuosta johtajuudesta keskustella vaan teorioista yleensä. En aloittanut tätä keskustelua sitä varten että täällä aletaan se perustappelu siitä mikä teoria on paras vaan siksi että keskusteltaisiin siitä MIKSI aina tulee se tappelu!

        Eikö voisi antaa tilaa muillekin? Jos itse pidät jotain tiettyä tekniikkaa hölynpölynä, se on vain sinun mielipiteesi enkä ymmärrä miksi tiettyjä teorioita pitää alkaa mollaamaan, varsinkaan silloin kun keskustelu ei sitä koske! Mielelläni otan kyllä kokemus tarinoita vastaan ja jos ihmisillä on huonoja tai hyviä kokemuksia tietyistä tekniikoista niin kuulen niitä mielelläni mutta tuollainen typerä mollaaminen "johtaajuus on turha juttu koska olen aina pärjännyt ilmankin" on ihan turhaa koska ei se kerro sinun omaa kokemustasi teoriasta vaan vain mielipiteen jonka olet luonut kuulopuheiden mukaan, et omien kokemusten mukaan.

        Itse mainitsit kaksi näitä johtajuusteorioiden keksijöitä. Toinen on vienyt sen niin pitkälle, että pitää koira omana laumanaan, vaikkei itse ole koira. Tosiasia on että ennen koirat käyttäytyivät ilman mitään teorioita yhtään mistään, ja edelleen samalla tavalla koirani koulutan.

      • bullipoju
        näin meillä kirjoitti:

        Itse mainitsit kaksi näitä johtajuusteorioiden keksijöitä. Toinen on vienyt sen niin pitkälle, että pitää koira omana laumanaan, vaikkei itse ole koira. Tosiasia on että ennen koirat käyttäytyivät ilman mitään teorioita yhtään mistään, ja edelleen samalla tavalla koirani koulutan.

        Niin mainitsin. Oletko koskaan kuullut esimerkistä? Ja siksi ne mainitsin koska ne tuntuvat olevan pinnalla tällä hetkellä. Et tainnut kuitenkaan huomata sitä Stilwelliä ja kannattavuusteoriaa jotka myös mainitsin siinä vai miksi et niistä alkanut vouhkoamaan. Kirjoitin pitkähkön aloituksen ja sinä tartut ensimmäiseen lauseeseen joka on vain johdanto ja esimerkki. Luitko koko juttua edes loppuun?

      • ...
        Teepäs testi kirjoitti:

        Totteleeko koirasi kun pyydät jotain? Tekeekö se sen mielellään? Jos molempiin kyllä, niin koirallasi on johtaja. Jos ei tottele, niin silloin ei ole.

        Niin yksinkertaista on havaita oletko kouluttanut koirasi johtoosi vai alaisuuteesi. Koirahan pitää sinua johtajanaan, halusit tai et, mikäli tottelee(halukkaasti).

        Ps. Muotovalioksi pääsemiseen johtajuudella muuten ole mitään merkitystä. ;)

        Tässäpä loistava esimerkki, jos aloittaja kaipasi alleviivausta asialleen.

        Et olisi paremmin voinut tuoda esiin funtamendalismia, josta aloittaja juuri kertoi.

        Toinen juuri kertoi omasta elämästään, miten mukavaa on ollut kun olemme biologisesti yksilönkehityksen kautta evoluutiossa syntyneet ja toinen tulee siihen lisäämään: niin eikös sitä ole mukavaa kun Jumala on sinut tuollaiseksi luonut...

      • ...?
        Teepäs testi kirjoitti:

        Totteleeko koirasi kun pyydät jotain? Tekeekö se sen mielellään? Jos molempiin kyllä, niin koirallasi on johtaja. Jos ei tottele, niin silloin ei ole.

        Niin yksinkertaista on havaita oletko kouluttanut koirasi johtoosi vai alaisuuteesi. Koirahan pitää sinua johtajanaan, halusit tai et, mikäli tottelee(halukkaasti).

        Ps. Muotovalioksi pääsemiseen johtajuudella muuten ole mitään merkitystä. ;)

        Kyllä muotovalioksi pääsemiseenkin voidaan tarvita johtajuutta.
        Itse ainakin jouduin suorittamaan PK koulutustunnuksen koiralleni Virossa ennenkuin Est Ch. tittelin sai virallistettua ;)

        Itse uskon siihen liikuntaa, aktivointia, kuria ja maalaisjärkeä kastiin. En noudata mitään nimekästä koulutusmetodia vaan ihan kohtelen koiriani koirina ja pidän ne työssä :)

    • koira ei ole kana

      Kuten aloittaja kirjoitti, koirat toimivat tietyllä perusasteella samalla tavalla.

      Minusta tämä on hyvä lähtökohta.

      • bullipoju

        Se on hyvä lähtökohta josta sitten edetään syvempään koiran tuntemukseen. Otetaan huomioon koiran luonne, ikä, sukupuoli ja rotu ja sen jälkeen aletaan miettimään millä tavalla siihen koiran perustoimintaan aletaan vaikuttamaan.

    • canis.familiaris

      Koirat toimii samalla tavalla, joiden lähtökohta on selviytyminen ja siihen liittyvät tarpeet. Sitten tulee rodunomaiset piirteet...Koulutukseen riittää maalaisjärki. Nämä kun huomioi, niin hommasta ei tule rakettitiedettä...Nykyisin taitaa jo olla.

      • fdmnkjmefkjm

        Nyt puhut asiaa!Muistakaa ihmiset maalaisjärki,ette te muuta tarvitse koirankoulutuksessa!

    • molossi

      Noinhan se taitaa vähän nykypäivänä mennä...
      Toisaalta,taitaa olla aika ykeinen ilmiö,monessakin.Aikoinaan mm.eräs vuosikymmeniä työtään tehnyt sukulaiseni joutui käymään työstään kurssin,kun sellainen keksittiin.Ei siinä mitään,mutta kun oli ihan turhanpäiväinen alansa kokeneelle taitajalle ja joutui vielä sen käymään suht pitkän matkan päässäkin...

      Mutta siis,kuten sanoin,en teorioita ym.katso huonona.Jokusessakin on helpompi aloittaa,kun se puoli on hallussa.Mutta taas jossain on helpompi,ja opettavaisempikin,kun lähdetään käytännön tasolta.
      Toisaalta tiedon aikana on hyvä se,ettei tarvi niin hakata päätään seinään :D,mutta taas huono puoli on se,että jättäydytään liikaa sen varaan,oma "luovuus"ei kehity ja saatetaan olla sormi suussa,kun tulee vastaan jotain,joka poikkeaakin siitä kirjoitetusta.
      Mutta kyllä se paras tietotaito tulee ainakin omasta mielestäni vuosien tekemisestä,avoimesta suhtautumisesta,mutta järkipäässä,ja mahdollisemman erilaisen "aineksen" kanssa.Ei millään "pintaraapaisulla".Mitä enemmän on kokenut erilaisia,vaikeita,sen enemmän oppii.Koska on pakko tai vaihtoehtona luovuttaa.

      Tosiaan nykypäivänä on menty monessa vähän turhan "hurmoksen" tielle.Noh,ei siinä mitään,mutta kun tuntuu,että ne,jotka suurimmin on laput silmillä,ei edes halua nähdä metsää puilta.Kokemusta ei kuitenkaan pahemmin välttämättä ole ja asiat perustellaan lähinnä teorioilla.
      Mutta ei siinä toki mitään,kaikilla toki mielipiteensä,perustuu sitten mihin.

      Tuo,mitä cf sanoi ongelmakoirien tuunamisesta tai yleensäkin pätee,niin omistajissa se suurin työ on...
      Ihan sama,kuin tekee ruokintaohjeita,niin tuloksiin ei pääse,ellei se ihminen ne ensin omaksu.Ja esim.allergian yhteydessä,tingimättömästi.

      Itse en ole mennyt minkään mukaan.Ehkä siksikin,kun ei silloin ollut mitään mihin "hihhuloitua" :D,kun aloitin.Siihen kun vielä lisää,että tuli aloitettua jo p**se edellä puuhun,eli heti hyvin vaativalla rodulla monin tavoin,jotka oli kummajaisia kaikin tavoin,niin kentällä kuin muutenkin.Ja kun kerran oli päättänyt saada aikaansaannosta,niin oli jo alusta pitäen pakko oppia miettimään myös itse,kun ei aina välttämättä totuttuihin kaavoihin sopinut...
      Noh,kaikkea uutta on sitä tullut teorianki saralta.Mikään ei estä olemasta avoin,ja nyppimästä jotain sieltä,jotain täältä,myös omaan hyväksi havaittuun pohjaan.
      Jotain tuon suuntaista täällä :)
      Että voi sanoa,että omalla metpdilla nyt mennään :DToki avoinmuus ja oppimisen halukkuus aina pysyy,oli sitten omat syteemit jo kuinka vahvat ja tulosta tehneet.

      Ja kun välillä jotain toisistaan hyvinkin poikkeavia luentoja ym.tulee käytyä,vaikkakin ihan huvikseen lähinnä tai pysyäkseen hermolla,mistä puhutaan :D,niin toki jostain aina jotain ihan korvantaaksepantavaakin voi löytyä.

      • c.f

        ""hurmoksen" tielle"..aika osuvasti sanottu: Hurmos.
        P.s kahden tunnin päästä on airis kotona..

      • tahtoo tietää
        c.f kirjoitti:

        ""hurmoksen" tielle"..aika osuvasti sanottu: Hurmos.
        P.s kahden tunnin päästä on airis kotona..

        Ensivaikutelma?

      • canis.familiaris
        tahtoo tietää kirjoitti:

        Ensivaikutelma?

        "Ensivaikutelma? "..?

      • tahtoo tietää
        canis.familiaris kirjoitti:

        "Ensivaikutelma? "..?

        Kysyinkin tuossa toisessa ketjussa. Mitä tykättiin tulokkaasta

    • sekakouluttaja

      Ei lienee väliä, puhutaanko johtajasta vai ohjaajasta. Tärkeintä on, että koira tottelee edellä mainittua.

      Minä kävin ensimmäisen koirani kanssa eri koulutususkonnot läpi: positiivisesta Vilanderiin. Koira oli 3-vuotias, kun se tuli minulle. Sisällä se käyttäytyi hyvin, mutta ulkona räyhäsi kaikille koirille. Minä vain lellin ja annoin sille niin paljon huomiota kuin se halusi. Namuilla yritin saada koiraa ohittamaan nätisti, mutta eihän se minua totellut. Remmirähinäkursseilla käytiin tuloksetta.

      Lopulta päätin mennä pevi-kouluttajalle, ja muutamassa viikossa liityin pevi-uskontoon. :D Oli ihanaa lenkkeillä räyhäämättömän koiran kanssa. Olen sitä mieltä, että minulle ja koiralleni pevi-koulutus tuli todella tarpeeseen. En saanut itse enkä positiivisten kouluttajien avustuksella koiraa hallintaan, koska oma käytökseni oli suurin ongelma. Tarvitsin ohjausta arjessa toimimiseen.

      Uskon, että moni toteuttaa automaattisesti monia ns. pevi-metodeja ihan maalaisjärjellä eikä lelli koiraansa pilalle.

      Toisen koirani kanssa olen osannut toimia alusta asti niin kuin luotettavan ohjaajan kuuluu ekä koiran kanssa ole ollut ongelmia. En ole mielestäni minkään yhden koulukunnan kannattaja, vaan ohjaan koiraani johdonmukaisesti arjessa. Ja toki palkkaan koiraa esimerkiksi tokossa ja agilityssa.

      • bullipoju

        Teille siis pevi oli se oikea tapa. Hienoa että löysitte teille toimivat tekniikan ettekä jääneet sinnillä hinkkaamaan tekniikoilla jotka eivät teille sovi, vaan uskalsitte kokeilla jotain uutta! :) Pitäisi varmaan itselläkin vähän tutustua näihin eri tekniikoihin kuten tähän vilanderiin ja peviin koska nolostuksekseni joudun sanomaan että en oikeastaan tiedä juuri mitään näistä, mitä nyt jotakin Vilanderin tekniikoita on kantautunut minunkin korviini mutta siinä se. Ihan vain sen takia pitäisi tutustua, että tietäisi mistä ihmiset puhuvat! :) Ja ties vaikka oppisi jotain uutta!

        "Uskon, että moni toteuttaa automaattisesti monia ns. pevi-metodeja ihan maalaisjärjellä eikä lelli koiraansa pilalle. " Hyvä pointti! Moni varmasti käyttää jonkun tietyn teorian metodeja ihan tietämättään! Monelle koirankoulutus tulee ihan luonnostaan, he tietävät miten koiran kanssa toimitaan ja osaavat lukea koiraa vaikka eivät olisi koirien kanssa juuri olleetkaan. Heille peruskoulutus on päivänselvyys ja tulee monesti ihan vahingossa, alitajuisesti. Itse kuulun näihin ihmisiin. Vuosia sitten tuttuni kyselivät minulta paljon koirankoulutus vinkkejä mutta en osannut neuvoa heitä koska en itsekään tiennyt mitä tein! :D Jotenkin vain sain koiran aina tottelemaan. Sitten kun kyselyjä alkoi tulla enemmän, aloin ihan ajatuksella tutkimaan omia tekniikoitani ja sitä kautta sitten olen onnistunut auttamaan monia ihmisiä heidän koiraongelmissaan.

        Joillekin koulutus ei tule automaattisesti ja vaikka he olisivatkin koirien kanssa touhunneet jollain tasolla, he eivät silti osaa "käyttää" omaa koiraansa joka pitää alusta asti kouluttaa itse. Tälläiset ihmiset sitten tarvitsevat hiukan ohjeistusta ja opetusta koiran kanssa toimimiseen ja johan alkaa homma sujua!
        Samahan pätee varmasti kaikkiin asioihin, jotkut ovat seppiä syntyessään, toiset taas eivät! Itse koulutan koiran kuin vettä vain mutta pistäkää minut sukukokoukseen niin istun ahdistuneena pimeimmässä nurkassa ja etsin hätäuloskäyntiä! :D

        Eikä minusta tälläiset ihmiset, jotka eivät luonnostaan osaa koiraansa kouluttaa, ole mitenkään huonompia kouluttajia tai koiranomistajia. He eivät vain ole kehittyneet vielä tarpeeksi ja jos tahtoa ja kärsivällisyyttä on niin jokainen voi olla mestari! Jotkut joutuvat myös tekemään enemmän töitä kuin toiset mutta ei se tee heistä minusta huonompia.
        Huono koiranomistaja/kouluttaja on vasta sitten kun tietää että on ongelma jota ei itse saa ratkaistua mutta ei suostu nöyrtymään ja pyytämään apua. Sellaiset ihmiset ovat minusta itsekkäitä ja liian ylpeitä.

    • ...

      Mä olen miettinyt tästä johtajuus vs. kannattavuus asetemasta seuraavaa aika paljonkin...

      Johtajuuden kannattajat joutuvat aina puolustelemaan, että johtajuus ei ole sama asia kuin väkivalta tai fyysinen alsitaminen.

      Tosiet taas uskovat koiran toimivan vain motivoinnin perusteella. Kaikkihan tietävät mikä on tehokkain motivaattori oppimiseen: pelko ja rangaistus.

      Joten eikö uskoisi, että juuri kannattavuuteen perustavien ihmisten tulisi enemmän puolustella, että pelko ei ole se heillä käytössä oleva motivaattori?

      Itse käytän kannattavuuden periaatteita, kuten tiedättekin. Ja tiedän miten koiran saa tehokkaimmin oppimaan. ei todella tarvita mitään johtajuus näkökulmaa siihen, että koiraa voisi altistaa pelolle ja alistaa... Tietenkään en itse käytä, enkö kenekään suosittele käyttävän tehokkaimpia keinoja, oli johtajuus asetelma mikä tahansa.

      johtajuudessa on kuitenkin ihan jo teoriana kerrottu se, että väkivaltaa ei saa käyttäää... Teoriahan menee näin; väkivallan käyttöön sortuu vain alemmat olennot, johtaja johtaa aina vain henkisellä yliotteella... Meillä muilla, jotka emme johtajuutta allekirjoita taas on vain tieto siitä, että eläin oppii parhaiten negaatioiden kautta, meillä mikään ei estäisi sitä käyttämästä, jos ei oma valinta...

      • bullipoju

        Ihan mielenkiintoinen kanta tuokin. Itse en tuohon kannattavuus teoriaan ole sen kummemmin tutustunut mutta en usko että siellä ketään kehotetaan fyysiseen rankaisuun tai yleensäkään mainitaan asiasta. Ja eihän se nyt ihan niin mene että jos jotain ei ole mainittu, sallittu tai kielletty, se automaattisesti tarkoittaisi sitä että se sitten on sallittua.
        Sellaisen kuvan itse olen saanut tuosta kannattavuusteoriasta että siinä on kyse ainoastaan positiivisesta ehdollistamisesta, positiivisilla kannustimilla yritetään saada koira toimimaan niinkuin halutaan, sanaa EI, ei tunneta eli koiralta ei kielletä mitään, vaan palkitaan sitä sallittua ja toivotaan että kielletty jää tekemättä. Joten ei minusta ainakaan tuohon sovi tuo pelko tai rangaistus.

      • ...
        bullipoju kirjoitti:

        Ihan mielenkiintoinen kanta tuokin. Itse en tuohon kannattavuus teoriaan ole sen kummemmin tutustunut mutta en usko että siellä ketään kehotetaan fyysiseen rankaisuun tai yleensäkään mainitaan asiasta. Ja eihän se nyt ihan niin mene että jos jotain ei ole mainittu, sallittu tai kielletty, se automaattisesti tarkoittaisi sitä että se sitten on sallittua.
        Sellaisen kuvan itse olen saanut tuosta kannattavuusteoriasta että siinä on kyse ainoastaan positiivisesta ehdollistamisesta, positiivisilla kannustimilla yritetään saada koira toimimaan niinkuin halutaan, sanaa EI, ei tunneta eli koiralta ei kielletä mitään, vaan palkitaan sitä sallittua ja toivotaan että kielletty jää tekemättä. Joten ei minusta ainakaan tuohon sovi tuo pelko tai rangaistus.

        Kannattavuudessa on kyse koiran oppimisesta; millä tavoilla koira oppii. Jos sen taustalle haluaa jonkun teorian, niin ne ovat kai niitä behaviorismin ajatuksia; operanttiehdollistuminen jne.


        Kuvasit positiivista koiran kouluttamista, siihen ei kuulu pelko tai rangaistus.

        Positiivisella tyylillä koiraansa voi kouluttaa niin johtajuuteen uskovat kuin muutkin, niin valitessaan.

        Mutta se mitä tarkoitin oli, että jos koiralle tehdään selväksi se mitä kannattaa tehdä, ei automaattisesti tarkoita sitä, että koiralle ei tehtäisi myös selväksi sitä mitä ei todella kannattanut tehdä.

      • bullipoju
        ... kirjoitti:

        Kannattavuudessa on kyse koiran oppimisesta; millä tavoilla koira oppii. Jos sen taustalle haluaa jonkun teorian, niin ne ovat kai niitä behaviorismin ajatuksia; operanttiehdollistuminen jne.


        Kuvasit positiivista koiran kouluttamista, siihen ei kuulu pelko tai rangaistus.

        Positiivisella tyylillä koiraansa voi kouluttaa niin johtajuuteen uskovat kuin muutkin, niin valitessaan.

        Mutta se mitä tarkoitin oli, että jos koiralle tehdään selväksi se mitä kannattaa tehdä, ei automaattisesti tarkoita sitä, että koiralle ei tehtäisi myös selväksi sitä mitä ei todella kannattanut tehdä.

        Ahaa, puhuimme siis ilmeisesti eri asioista. No sen siitä saa kun ei tutustu näihin termeihin sen kummemmin kun menee vaan mututuntuman mukaan! :D

        Tarkoitatko tuolla rankaisulla nyt ihan RANKAISUA vai ainoastaan esim. huomioimattomuutta tai jäähyä? Itse en rankaise koiraani vaan korjaan sen toimintaa/käytöstä. Korjauksena meillä toimii ihan pelkkä kieltosana ja tilanteen vaatima kosketus. Ihan hyvin koira tottelee vaikka ei minua pelkääkään.

        En ole vielä tavannut koiraa joka pitäisi niin kovalla kädellä kouluttaa että sillä olisi pelkotottelemisen takana. Pitäisi olla varmaan todella temperamenttinen ja kovapäinen tapaus..

      • canis.familiaris
        bullipoju kirjoitti:

        Ahaa, puhuimme siis ilmeisesti eri asioista. No sen siitä saa kun ei tutustu näihin termeihin sen kummemmin kun menee vaan mututuntuman mukaan! :D

        Tarkoitatko tuolla rankaisulla nyt ihan RANKAISUA vai ainoastaan esim. huomioimattomuutta tai jäähyä? Itse en rankaise koiraani vaan korjaan sen toimintaa/käytöstä. Korjauksena meillä toimii ihan pelkkä kieltosana ja tilanteen vaatima kosketus. Ihan hyvin koira tottelee vaikka ei minua pelkääkään.

        En ole vielä tavannut koiraa joka pitäisi niin kovalla kädellä kouluttaa että sillä olisi pelkotottelemisen takana. Pitäisi olla varmaan todella temperamenttinen ja kovapäinen tapaus..

        "että sillä olisi pelkotottelemisen takana."...tuohon riittää pelkästään kovakätinen/asenteinen ohjaaja. Pelkopohjalta lähtevä "koulutus" voi ja usein tarkoittaakin ohjaajalähtöistä tapaa kouluttaa/kasvattaa.

        Koiran luonne usein heijastaa omistajaansa.

      • bullipoju
        canis.familiaris kirjoitti:

        "että sillä olisi pelkotottelemisen takana."...tuohon riittää pelkästään kovakätinen/asenteinen ohjaaja. Pelkopohjalta lähtevä "koulutus" voi ja usein tarkoittaakin ohjaajalähtöistä tapaa kouluttaa/kasvattaa.

        Koiran luonne usein heijastaa omistajaansa.

        Sori nyt olen vähän tyhmänä enkä ihan ymmärtänyt! :D

        "tuohon riittää pelkästään kovakätinen/asenteinen ohjaaja. Pelkopohjalta lähtevä "koulutus" voi ja usein tarkoittaakin ohjaajalähtöistä tapaa kouluttaa/kasvattaa"

        Olisiko sinulla antaa tyhmälle käytännön esimerkkiä? Tarkoitatko tuolla sitä kun kouluttaja on niin "kova" että vaatii koiralta koko ajan suorittamista, kieltää paljon ja kehuu vain hyvin harvoin? Joten koirasta tulee arkaileva "näätä" joka on koko ajan miellyttämässä omistajaansa ja pelkää hänen reaktiotaan?

        Tv:stä tuli joskus vuosi-pari sitten ohjelma, taisi olla ruotsalainen, jossa koulittiin koirasta tähteä. Olisiko ollut Ruotsin huippuhurtta tms. Ja siinä ohjelmassa oli sellainen mies, jolla oli koira (olisko ollu border tms.) joka kulki miehen vierellä koko ajan matalana, korvat luimussa ja häntä miltei koipien välissä. Koiraa pystyi pitämään irti eikä se ilmeisesti ollutkaan ikinä hihnassa. Mutta koira näytti koko ajan pyytävän anteeksi omaa olemassa oloaan joten olihan sitä säälittävä katsoa. He putosivat kisasta koska mies ei suostunut kokeilemaan kouluttajan ehdottamaa positiivista ehdollistamista, ei kuulemma sopinut hänelle koskaa koiraa ei saanut "villitä" liikaa.. Koira parka oli niin alistettu että se ei edes uskaltanut leikkiä, jos koiralle antoi lelun, omistaja ei pitänyt siitä koska se ei sen jälkeen totellut häntä saman tien, joten leikki oli kiellettyä.
        On niitä kaikenlaisia ja tuloksiahan saa kyllä tavalla jos toisellakin..

      • canis.familiaris
        bullipoju kirjoitti:

        Sori nyt olen vähän tyhmänä enkä ihan ymmärtänyt! :D

        "tuohon riittää pelkästään kovakätinen/asenteinen ohjaaja. Pelkopohjalta lähtevä "koulutus" voi ja usein tarkoittaakin ohjaajalähtöistä tapaa kouluttaa/kasvattaa"

        Olisiko sinulla antaa tyhmälle käytännön esimerkkiä? Tarkoitatko tuolla sitä kun kouluttaja on niin "kova" että vaatii koiralta koko ajan suorittamista, kieltää paljon ja kehuu vain hyvin harvoin? Joten koirasta tulee arkaileva "näätä" joka on koko ajan miellyttämässä omistajaansa ja pelkää hänen reaktiotaan?

        Tv:stä tuli joskus vuosi-pari sitten ohjelma, taisi olla ruotsalainen, jossa koulittiin koirasta tähteä. Olisiko ollut Ruotsin huippuhurtta tms. Ja siinä ohjelmassa oli sellainen mies, jolla oli koira (olisko ollu border tms.) joka kulki miehen vierellä koko ajan matalana, korvat luimussa ja häntä miltei koipien välissä. Koiraa pystyi pitämään irti eikä se ilmeisesti ollutkaan ikinä hihnassa. Mutta koira näytti koko ajan pyytävän anteeksi omaa olemassa oloaan joten olihan sitä säälittävä katsoa. He putosivat kisasta koska mies ei suostunut kokeilemaan kouluttajan ehdottamaa positiivista ehdollistamista, ei kuulemma sopinut hänelle koskaa koiraa ei saanut "villitä" liikaa.. Koira parka oli niin alistettu että se ei edes uskaltanut leikkiä, jos koiralle antoi lelun, omistaja ei pitänyt siitä koska se ei sen jälkeen totellut häntä saman tien, joten leikki oli kiellettyä.
        On niitä kaikenlaisia ja tuloksiahan saa kyllä tavalla jos toisellakin..

        "En ole vielä tavannut koiraa joka pitäisi niin kovalla kädellä kouluttaa "..
        ymmärsin, että tarkoitit kovaluontoista koiraa...Olen itse sitä ikäluokkaa, jolloin joitain koiria otettiin "hiukan" kovaa, syystä tai toisesta -tarkoituksesta tai toisesta..(siis tapa treenata/kouluttaa harraste tai muuhun käyttöön oli yleistä).

        "joka on koko ajan miellyttämässä omistajaansa ja pelkää hänen reaktiotaan? "
        ...aika hyvin kuvailtu..omistajansa reaktiot ohjaa koiran arkea, joten koira sulkeutuu ja kyky reagoida (käyttäytyä) ympäristöönsä normaalisti/luontaisesti häiriintyy.

        "ohjelmassa oli sellainen mies, jolla oli koira"..Tosiasia, että koiran käytös peilaa omistajansa käytöstä..Alistuvasti, tai mukaillen..rodun/yksilön mukaisesti.
        Rennosti käyttäytyvä/totteleva koira kyllä erottuu edukseen missä tahansa..(usein se "peruskotisesse")

        "Teorioista" ja "tekniikoista"
        Usein unohdetaan aika tärkeä asia, kun sovelletaan "teorioita" tai kuten nykyisin sanotaan "tekniikoita", niin se että ei aina osata huomioida koko vaikuttavaa kokonaisuutta ja sitä, että ymmärtääkö koira mitä tilanteelta haetaan...Eli jos on ongelma, niin korjataan se näkyvä/häiritsevä osuus (moka), vaikka pitäisi lähteä siitä, että rakennetaan ensin tarvittava luottamus koiran ja omistajansa välille...(otollinen lähtökohta ja se ymmärrettävä viestintä)

        Sitten katsotaan tapa korjata syntynyt ongelma (jos sitä edes enään olisi)
        Lähes poikkeuksettta painitaan seurauksen parissa selvittämättä tai olla näkemättä varsinaista syytä, mistä itse ongelma rakentuu. (syy ja seuraus)

        Yleensä koira mukautuu mihin vain, mutta todellinen asian ydin (ongelma) ei poistu vaikka koira näennäisesti toimisikin..Se valitettavan usein näkyy siinä, että asia näyttäisi korjaantuva, mutta palautuu hiljalleen ongelman lähtöpisteeseen tai vain "hilliintyy"..

      • bullipoju
        canis.familiaris kirjoitti:

        "En ole vielä tavannut koiraa joka pitäisi niin kovalla kädellä kouluttaa "..
        ymmärsin, että tarkoitit kovaluontoista koiraa...Olen itse sitä ikäluokkaa, jolloin joitain koiria otettiin "hiukan" kovaa, syystä tai toisesta -tarkoituksesta tai toisesta..(siis tapa treenata/kouluttaa harraste tai muuhun käyttöön oli yleistä).

        "joka on koko ajan miellyttämässä omistajaansa ja pelkää hänen reaktiotaan? "
        ...aika hyvin kuvailtu..omistajansa reaktiot ohjaa koiran arkea, joten koira sulkeutuu ja kyky reagoida (käyttäytyä) ympäristöönsä normaalisti/luontaisesti häiriintyy.

        "ohjelmassa oli sellainen mies, jolla oli koira"..Tosiasia, että koiran käytös peilaa omistajansa käytöstä..Alistuvasti, tai mukaillen..rodun/yksilön mukaisesti.
        Rennosti käyttäytyvä/totteleva koira kyllä erottuu edukseen missä tahansa..(usein se "peruskotisesse")

        "Teorioista" ja "tekniikoista"
        Usein unohdetaan aika tärkeä asia, kun sovelletaan "teorioita" tai kuten nykyisin sanotaan "tekniikoita", niin se että ei aina osata huomioida koko vaikuttavaa kokonaisuutta ja sitä, että ymmärtääkö koira mitä tilanteelta haetaan...Eli jos on ongelma, niin korjataan se näkyvä/häiritsevä osuus (moka), vaikka pitäisi lähteä siitä, että rakennetaan ensin tarvittava luottamus koiran ja omistajansa välille...(otollinen lähtökohta ja se ymmärrettävä viestintä)

        Sitten katsotaan tapa korjata syntynyt ongelma (jos sitä edes enään olisi)
        Lähes poikkeuksettta painitaan seurauksen parissa selvittämättä tai olla näkemättä varsinaista syytä, mistä itse ongelma rakentuu. (syy ja seuraus)

        Yleensä koira mukautuu mihin vain, mutta todellinen asian ydin (ongelma) ei poistu vaikka koira näennäisesti toimisikin..Se valitettavan usein näkyy siinä, että asia näyttäisi korjaantuva, mutta palautuu hiljalleen ongelman lähtöpisteeseen tai vain "hilliintyy"..

        Niin juuri eli puhuimme siis samasta asiasta! Varmistin vain! :)

        "Yleensä koira mukautuu mihin vain, mutta todellinen asian ydin (ongelma) ei poistu vaikka koira näennäisesti toimisikin..Se valitettavan usein näkyy siinä, että asia näyttäisi korjaantuva, mutta palautuu hiljalleen ongelman lähtöpisteeseen tai vain "hilliintyy".." Tämä on juurikin niitä peruspilareita koulutuksessa. Seurauksen voi ehkä korjata monellakin tapaa mutta sillä ei ole merkitystä ellei syyhyn puututa millään tavalla. Yleensä syyn seuraus muuttuu vain erinlaiseksi jos sitä syytä ei korjata.

        Ja tuo pelon takia totteleva koira kyllä varmasti tottelee mutta itse epäilen sitten koiran uskollisuutta. Jos koira joutuu elämään elämänsä terrorin alla, jääkö koira siihen jos sille annetaan toinen vaihtoehto? Onkohan tästä muuten tehny mitään tutkimusta? Onko koira oikeasti niin "tyhmänuskollinen" kuin monet väittävät, että vaikka kuinka kovin ottein koiraasi kouluttaisit ja vaikka kuinka se sinua pelkäisi, se pysyy sinulle uskollisena eikä vaihtaisi omistajaa vaikka mahdollisuus annettaisiin?

      • canis.familiaris
        bullipoju kirjoitti:

        Niin juuri eli puhuimme siis samasta asiasta! Varmistin vain! :)

        "Yleensä koira mukautuu mihin vain, mutta todellinen asian ydin (ongelma) ei poistu vaikka koira näennäisesti toimisikin..Se valitettavan usein näkyy siinä, että asia näyttäisi korjaantuva, mutta palautuu hiljalleen ongelman lähtöpisteeseen tai vain "hilliintyy".." Tämä on juurikin niitä peruspilareita koulutuksessa. Seurauksen voi ehkä korjata monellakin tapaa mutta sillä ei ole merkitystä ellei syyhyn puututa millään tavalla. Yleensä syyn seuraus muuttuu vain erinlaiseksi jos sitä syytä ei korjata.

        Ja tuo pelon takia totteleva koira kyllä varmasti tottelee mutta itse epäilen sitten koiran uskollisuutta. Jos koira joutuu elämään elämänsä terrorin alla, jääkö koira siihen jos sille annetaan toinen vaihtoehto? Onkohan tästä muuten tehny mitään tutkimusta? Onko koira oikeasti niin "tyhmänuskollinen" kuin monet väittävät, että vaikka kuinka kovin ottein koiraasi kouluttaisit ja vaikka kuinka se sinua pelkäisi, se pysyy sinulle uskollisena eikä vaihtaisi omistajaa vaikka mahdollisuus annettaisiin?

        "Yleensä syyn seuraus muuttuu"
        Se tiedetään, että kun ongelma pitkittyy, niin samalla se muuttaa muotoaan..ongelma kasvaa/laajenee...ongelma poikii varjo-ongelman jne....varsinainen alkusyy etääntyy ja sen selvittäminen vaatii silmää ja osaamista. (vahvaa kokemusta).

        Usein itse alkuongelma voi olla alunperin aika vaatimaton.

        "Jos koira joutuu elämään elämänsä terrorin alla, jääkö koira siihen jos sille annetaan toinen vaihtoehto?"...Koira pärjää, kun ei muusta tiedä, joten tuskin osaa kaivatakkaan, koska "viestintä" tavallaan sammuu, jos ei niihin saa ajallaan vastetta.

        "Onkohan tästä muuten tehny mitään tutkimusta?"...ei kai (toivottavasti)..
        Itsellani on kokemusta kv-koirista aika paljon, ja niiden kanssa olen ollut tekemisissä jo lähes 30v...tavalla tai toisella

        Kv-koira sopeutuu todella hyvin, ja nopeasti. Koira on sopeutuja. Joskus jokin trauma voi olla niin iso, että sopeutumista ei kannata edes yrittää..Usein se on koiran edunmukaista...Tälläinen koira voi olla juuri sellainen, jonka on "sammunut" henkisesti, kun mitään normaalia vastetta millekkään ei aikanaan ole saanut...tai jokin tapa on voimakkaasti piintynyt ajan saatossa...mutta pääosin sopeutuu hyvin, mutta aina pitää miettiä kriittisesti, että kannattaako.

        Eräs esimerkki oli 7v. koira, joka oli tuossa iässä käynnyt jo 8kpl eri koteja olosuhteineen..Viimeinen koti oli hyvä ja koirasta ei näkynyt jälkeäkään meneestä...myöhemmin tuli vain tilanne, joka ilmeisesti muistutti jostain ja koira toimi aika yllättävästi ja näin muistutti osaltaan, että kv-koirissa tulee myös yllätyksiä, joihin ei ole voinut varautua...

      • ...
        bullipoju kirjoitti:

        Ahaa, puhuimme siis ilmeisesti eri asioista. No sen siitä saa kun ei tutustu näihin termeihin sen kummemmin kun menee vaan mututuntuman mukaan! :D

        Tarkoitatko tuolla rankaisulla nyt ihan RANKAISUA vai ainoastaan esim. huomioimattomuutta tai jäähyä? Itse en rankaise koiraani vaan korjaan sen toimintaa/käytöstä. Korjauksena meillä toimii ihan pelkkä kieltosana ja tilanteen vaatima kosketus. Ihan hyvin koira tottelee vaikka ei minua pelkääkään.

        En ole vielä tavannut koiraa joka pitäisi niin kovalla kädellä kouluttaa että sillä olisi pelkotottelemisen takana. Pitäisi olla varmaan todella temperamenttinen ja kovapäinen tapaus..

        Varmasti sekin on ihan valinta kysymys millaista rankaisua tykkää käyttää, jos tykkää käyttää.

        Eläinten oppimisen ensimmäisiä tieteellisiä kokeitahan oli, että hiiret saivat labyrintissa sähköiskuja, kun valitsivat väärin. Nämä hiiret oppivat ihan muutamasta kerrasta oikean reitin. Toisille hiirille taas annetaan palkintoja matkan varrelle, eli saivat makupaloja mennessään oikeaa reittiä. Nämä hiiret oppivat myös reitin, mutta hitaammin kuin ensimmäisen ryhmän. Ero hiirissä oli kuitenkin huima muuten. Ensimmäisen ryhmän hiiret olivat pelokkaita ja apaattisia perusolemukseltaan. Toisen ryhmän hiiret tas eloisia ja sosiaalisia. Hitaampia oppimaan (eli tyhmempänä pidettävämpiä?), mutta onnellisempia.

        Itselläsi on esimerkiksi yksi sellainen rotu, jota monet pitävät niin kovana, että väkivalta kasvatuksessa on suorastaan välttämättömyys heidän mielestään. Hienoa, että olet itse löytänyt rodusta muutakin.

        itselläni on ollut kvoa koira. Ongelman koiran kanssa teki se, että se ei lukenut minua pätkääkään. Joten jos otin hermostumisen linjan, poltin siis päreeni, koira ei tajunnut ollenkaan. Saatoin pihalta räksytystä kuullessani mennä naama punaisena karjumaan oven rakoon. Toinen koira livahti sisään huomaamattomasti, mutta tämä kovapäinen saattoi tuoda lelua ja oli ihan valmis leikkimään. Yleensähän kun huusin koirat pois metsästä saalistamasta, tarkoitti se koirille leikkiä, mutta joskus sattui vain niin pahaan aikaan, että hermo paloi... Olen itse siitä päätellyt, että jos kovan koiran kanssa aikoo tehdä selväksi, että nyt en tykkää, täytyy se tehdä selväksi siis ihan fyysisellä rankaisulla, kun koira ei lue tunnetiloja. Siksi kai joidenkin mielestä kova koira tarvitsee tunnin turpaan ennenkuin se tajuaa, että nyt en ollut tyytyväinen.

      • canis.familiaris
        ... kirjoitti:

        Varmasti sekin on ihan valinta kysymys millaista rankaisua tykkää käyttää, jos tykkää käyttää.

        Eläinten oppimisen ensimmäisiä tieteellisiä kokeitahan oli, että hiiret saivat labyrintissa sähköiskuja, kun valitsivat väärin. Nämä hiiret oppivat ihan muutamasta kerrasta oikean reitin. Toisille hiirille taas annetaan palkintoja matkan varrelle, eli saivat makupaloja mennessään oikeaa reittiä. Nämä hiiret oppivat myös reitin, mutta hitaammin kuin ensimmäisen ryhmän. Ero hiirissä oli kuitenkin huima muuten. Ensimmäisen ryhmän hiiret olivat pelokkaita ja apaattisia perusolemukseltaan. Toisen ryhmän hiiret tas eloisia ja sosiaalisia. Hitaampia oppimaan (eli tyhmempänä pidettävämpiä?), mutta onnellisempia.

        Itselläsi on esimerkiksi yksi sellainen rotu, jota monet pitävät niin kovana, että väkivalta kasvatuksessa on suorastaan välttämättömyys heidän mielestään. Hienoa, että olet itse löytänyt rodusta muutakin.

        itselläni on ollut kvoa koira. Ongelman koiran kanssa teki se, että se ei lukenut minua pätkääkään. Joten jos otin hermostumisen linjan, poltin siis päreeni, koira ei tajunnut ollenkaan. Saatoin pihalta räksytystä kuullessani mennä naama punaisena karjumaan oven rakoon. Toinen koira livahti sisään huomaamattomasti, mutta tämä kovapäinen saattoi tuoda lelua ja oli ihan valmis leikkimään. Yleensähän kun huusin koirat pois metsästä saalistamasta, tarkoitti se koirille leikkiä, mutta joskus sattui vain niin pahaan aikaan, että hermo paloi... Olen itse siitä päätellyt, että jos kovan koiran kanssa aikoo tehdä selväksi, että nyt en tykkää, täytyy se tehdä selväksi siis ihan fyysisellä rankaisulla, kun koira ei lue tunnetiloja. Siksi kai joidenkin mielestä kova koira tarvitsee tunnin turpaan ennenkuin se tajuaa, että nyt en ollut tyytyväinen.

        Jo pelkästään oikeanlainen auktoriteetti riittää ylläpitämään sen minkä tilanteet tarvitsee. Se pitäisi olla rakenettu pentuaikana.

        ". Ongelman koiran kanssa teki se, että se ei lukenut minua pätkääkään."...tässä todennäköisesti tuo em. ei ole ollut kohdallaan, eikä tarvittavaa kontaktia ole saavutettu.

        " Olen itse siitä päätellyt, että jos kovan koiran kanssa aikoo tehdä selväksi, että nyt en tykkää, täytyy se tehdä selväksi siis ihan fyysisellä rankaisulla, "...no jos tuolla saavuttaa tarvittavan tuloksen, eikä muuta tapaa tunne tai ole, niin mitäpäs siihen sitten. Kysy joltain tutulta toinen mielipide tai mahdollinen tapa toimia.

        Puhut koirasta, mutta tässä voi olla se asian yksi syy "Toinen koira"...eli ei toista ennen kuin ensimmäinen on valmis, tai jos ei täysin tiedosta, miten koiran pito muuttuu yhden ja kahden välillä..(en siis ittule tällä)

        - Jos huutaa, ei ymmärrä itse tilannetta -...Hyvä merkkari itselle. Tässä tilanteessa olisi hyvä pitää mietinnän paikka...Huutamien ja painokas (kohdennettu) puhe on vaikutuksiltaan eri.

      • ...
        canis.familiaris kirjoitti:

        "Yleensä syyn seuraus muuttuu"
        Se tiedetään, että kun ongelma pitkittyy, niin samalla se muuttaa muotoaan..ongelma kasvaa/laajenee...ongelma poikii varjo-ongelman jne....varsinainen alkusyy etääntyy ja sen selvittäminen vaatii silmää ja osaamista. (vahvaa kokemusta).

        Usein itse alkuongelma voi olla alunperin aika vaatimaton.

        "Jos koira joutuu elämään elämänsä terrorin alla, jääkö koira siihen jos sille annetaan toinen vaihtoehto?"...Koira pärjää, kun ei muusta tiedä, joten tuskin osaa kaivatakkaan, koska "viestintä" tavallaan sammuu, jos ei niihin saa ajallaan vastetta.

        "Onkohan tästä muuten tehny mitään tutkimusta?"...ei kai (toivottavasti)..
        Itsellani on kokemusta kv-koirista aika paljon, ja niiden kanssa olen ollut tekemisissä jo lähes 30v...tavalla tai toisella

        Kv-koira sopeutuu todella hyvin, ja nopeasti. Koira on sopeutuja. Joskus jokin trauma voi olla niin iso, että sopeutumista ei kannata edes yrittää..Usein se on koiran edunmukaista...Tälläinen koira voi olla juuri sellainen, jonka on "sammunut" henkisesti, kun mitään normaalia vastetta millekkään ei aikanaan ole saanut...tai jokin tapa on voimakkaasti piintynyt ajan saatossa...mutta pääosin sopeutuu hyvin, mutta aina pitää miettiä kriittisesti, että kannattaako.

        Eräs esimerkki oli 7v. koira, joka oli tuossa iässä käynnyt jo 8kpl eri koteja olosuhteineen..Viimeinen koti oli hyvä ja koirasta ei näkynyt jälkeäkään meneestä...myöhemmin tuli vain tilanne, joka ilmeisesti muistutti jostain ja koira toimi aika yllättävästi ja näin muistutti osaltaan, että kv-koirissa tulee myös yllätyksiä, joihin ei ole voinut varautua...

        Noista muistoista mieleen tulee esimerkki jonka eräs luennoitsija joskus kertoi...

        On koiranpentu, joka vietiin näykkimisestä jäähylle, suljettiin siis eri huoneeseen yksin "miettimään asiaa", puhutaan laumasta eristämisestä rangaistuskeinona. Koira kasvaa ja siitä tulee hyväkäytöksinen oikea mussukka, ei mitään ongelmaa. Sitten tulee se päivä, kun sukulaismukuloita on liuta kylässä ja koiralle tulee ensimmäistä kertaa tarve päästä yksin eristykseen erilliseen huoneeeseen. Se tietää keinon, se muistaa, vaikkei sen ole keinoa tarvinnutkaan käyttää useisiin vuosiin, ei ole koskaan ollut tarvetta haluta hiljaisuutta ja koskemattomuutta. Sitä vain toivoo, että se ei ole sukulaisen puolivuotias vauva joka on silloin lähimpänä, kun koira muistaa, että yksin erilliseen huoneeseen pääsee puremalla ihmistä...

        Eli ei ne ole vain kodinvaihtajat joilla ihme asioita voi putkahdella jostain menneisyydestä. Mutta kodinvaihtajien kanssa sitä voi olla enemmän ihmeissään, mistä nuo asiat kimpoavat sen mieleen.

      • ...
        canis.familiaris kirjoitti:

        Jo pelkästään oikeanlainen auktoriteetti riittää ylläpitämään sen minkä tilanteet tarvitsee. Se pitäisi olla rakenettu pentuaikana.

        ". Ongelman koiran kanssa teki se, että se ei lukenut minua pätkääkään."...tässä todennäköisesti tuo em. ei ole ollut kohdallaan, eikä tarvittavaa kontaktia ole saavutettu.

        " Olen itse siitä päätellyt, että jos kovan koiran kanssa aikoo tehdä selväksi, että nyt en tykkää, täytyy se tehdä selväksi siis ihan fyysisellä rankaisulla, "...no jos tuolla saavuttaa tarvittavan tuloksen, eikä muuta tapaa tunne tai ole, niin mitäpäs siihen sitten. Kysy joltain tutulta toinen mielipide tai mahdollinen tapa toimia.

        Puhut koirasta, mutta tässä voi olla se asian yksi syy "Toinen koira"...eli ei toista ennen kuin ensimmäinen on valmis, tai jos ei täysin tiedosta, miten koiran pito muuttuu yhden ja kahden välillä..(en siis ittule tällä)

        - Jos huutaa, ei ymmärrä itse tilannetta -...Hyvä merkkari itselle. Tässä tilanteessa olisi hyvä pitää mietinnän paikka...Huutamien ja painokas (kohdennettu) puhe on vaikutuksiltaan eri.

        Oho...?

        Lueppas uudelleen...

        tai no voin sanoakin. Kyseinen koira oli hyvin kontaktissa. Tarkoitukseni ei ollut koskaan opettaa mitään sen kautta, että nyt en ole tyytyväinen, pehmeämpi koirani vain aisti tyytymättömyyden paremmin ja pysyi poissa jaloissa, vaikkei sillekään oltu koskaan siihen varsinaisesti opetettu. Mutta jos opettaisi koiraansa sen mukaan, että haluaa näyttää sille milloin OHJAAJA on tyytyväinen tai milloin ohjaaja ei ole tyytyväinen, niin kovan koiran kanssa tällaiset tyypit joutuvat tekemään paljon töitä (jopa fyysisestikin) saadakseen koiran tajuamaan noiden tunnetilojensa eron.

        Koska olen hermoni suht helposti polttava ihminen, toivoin todella että pehmeämpi koiranikin olisi ollut paksunahkaisempi, eikä olisi reakoinut tunteisiini niin helposti. Muutama minuutti ärjymisen jälkeen yleensä kaduttaa pirusti ja silloin on vain tyytyväinen, että koira ei itseensä ottanut suuttumistani, sen joka imi itseensä tunnetilojani puolesta harmitti siis enemmän...

      • canis.familiaris
        ... kirjoitti:

        Oho...?

        Lueppas uudelleen...

        tai no voin sanoakin. Kyseinen koira oli hyvin kontaktissa. Tarkoitukseni ei ollut koskaan opettaa mitään sen kautta, että nyt en ole tyytyväinen, pehmeämpi koirani vain aisti tyytymättömyyden paremmin ja pysyi poissa jaloissa, vaikkei sillekään oltu koskaan siihen varsinaisesti opetettu. Mutta jos opettaisi koiraansa sen mukaan, että haluaa näyttää sille milloin OHJAAJA on tyytyväinen tai milloin ohjaaja ei ole tyytyväinen, niin kovan koiran kanssa tällaiset tyypit joutuvat tekemään paljon töitä (jopa fyysisestikin) saadakseen koiran tajuamaan noiden tunnetilojensa eron.

        Koska olen hermoni suht helposti polttava ihminen, toivoin todella että pehmeämpi koiranikin olisi ollut paksunahkaisempi, eikä olisi reakoinut tunteisiini niin helposti. Muutama minuutti ärjymisen jälkeen yleensä kaduttaa pirusti ja silloin on vain tyytyväinen, että koira ei itseensä ottanut suuttumistani, sen joka imi itseensä tunnetilojani puolesta harmitti siis enemmän...

        Tiedän tilanteen ja tunnelman. Ennen muinoin itsekkin aika tempperamenttisen luonteen omaavana, myös koulutuspuollella joissain tilanteissa ja asioissa.

        "Kyseinen koira oli hyvin kontaktissa. Tarkoitukseni ei ollut koskaan opettaa mitään sen kautta"...en tiedä ymmärsinkö väärin, mutta kontaktin kautta hallitaan koiraa -koulutetaan tai eletään normiarkea..

      • ...
        canis.familiaris kirjoitti:

        Tiedän tilanteen ja tunnelman. Ennen muinoin itsekkin aika tempperamenttisen luonteen omaavana, myös koulutuspuollella joissain tilanteissa ja asioissa.

        "Kyseinen koira oli hyvin kontaktissa. Tarkoitukseni ei ollut koskaan opettaa mitään sen kautta"...en tiedä ymmärsinkö väärin, mutta kontaktin kautta hallitaan koiraa -koulutetaan tai eletään normiarkea..

        Niin, koira oli kontaktissa, mutei riippuvainen tunnetiloistani. Se siis katsoi minuun, kuuli puheeni ja toimi kehoitusteni mukaan, mutta ksokaan se eit ehnyt eroa toimissaan sen mukaan puhuinko hyväntuulsiesti vai puhuinko pahantuulsiesti.

        Jos olimme lenkillä ja olin syystä tai toisesta pahalla tuulella ja annoin käskyn, esim. tänne koirille, toinen tuli eteen, muttei mitenkään innoissaan, kuten pitikin, joskus se saattoi vieläpä tehdä jonkun sijaistoiminnon tullessaan, sen verran se aristeli pahantuulisuuttani. Tämä yksi taas tuli ihan kuten milloin muulloinkin tahansa, yhtä huolettomana valmiina aloittamaan leikin.

        Kontaktiin siis ei vaikuttanut se olinko hyvällä vai pahalla päällä. Enemmänkin kontaktia häiritsi pehmeämmän koiran kanssa jos olin pahalla päällä, silloin se jäi miellään "näkymättömäksi" jonnekin sohvan nurkkaan, kun taas tämä toinen vouhkasi ympärillä kuin milloin tahansa muulloinkin... Uskon vakaasti että ensimmäsiet elinvuotensa tämä kovempi koira myös oletti painokkaasti sanotun P*rkeleen olevan oma nimensä, reakoi siihen aina yhtä innostuneen iloisesti, kun mikä tahansa koira ilahtuu kuullessaan nimensä...

      • molossi
        ... kirjoitti:

        Varmasti sekin on ihan valinta kysymys millaista rankaisua tykkää käyttää, jos tykkää käyttää.

        Eläinten oppimisen ensimmäisiä tieteellisiä kokeitahan oli, että hiiret saivat labyrintissa sähköiskuja, kun valitsivat väärin. Nämä hiiret oppivat ihan muutamasta kerrasta oikean reitin. Toisille hiirille taas annetaan palkintoja matkan varrelle, eli saivat makupaloja mennessään oikeaa reittiä. Nämä hiiret oppivat myös reitin, mutta hitaammin kuin ensimmäisen ryhmän. Ero hiirissä oli kuitenkin huima muuten. Ensimmäisen ryhmän hiiret olivat pelokkaita ja apaattisia perusolemukseltaan. Toisen ryhmän hiiret tas eloisia ja sosiaalisia. Hitaampia oppimaan (eli tyhmempänä pidettävämpiä?), mutta onnellisempia.

        Itselläsi on esimerkiksi yksi sellainen rotu, jota monet pitävät niin kovana, että väkivalta kasvatuksessa on suorastaan välttämättömyys heidän mielestään. Hienoa, että olet itse löytänyt rodusta muutakin.

        itselläni on ollut kvoa koira. Ongelman koiran kanssa teki se, että se ei lukenut minua pätkääkään. Joten jos otin hermostumisen linjan, poltin siis päreeni, koira ei tajunnut ollenkaan. Saatoin pihalta räksytystä kuullessani mennä naama punaisena karjumaan oven rakoon. Toinen koira livahti sisään huomaamattomasti, mutta tämä kovapäinen saattoi tuoda lelua ja oli ihan valmis leikkimään. Yleensähän kun huusin koirat pois metsästä saalistamasta, tarkoitti se koirille leikkiä, mutta joskus sattui vain niin pahaan aikaan, että hermo paloi... Olen itse siitä päätellyt, että jos kovan koiran kanssa aikoo tehdä selväksi, että nyt en tykkää, täytyy se tehdä selväksi siis ihan fyysisellä rankaisulla, kun koira ei lue tunnetiloja. Siksi kai joidenkin mielestä kova koira tarvitsee tunnin turpaan ennenkuin se tajuaa, että nyt en ollut tyytyväinen.

        Ensikisi täytyy sanoa,että komppaan täysin tuota c.f:n koko viestiä,joka alkoi lauseella"jo pelkästään oikeanlainen auktoriteetti..."

        En tiedä,mitä rotua tarkoitit,kun sanoit väkivalta välttämättömyys,monien mielestä.Itse en tiedä yhtään sellaista rotua.Se sitten,mikä on ollut ajatusmaailma jostain rodusta ja sen kanssa toimimisesta vuonna kuokka ja kirves,on oma lukunsa,mutta ei tuollaista ajatusmaailmaa ole ollut moniin vuosiin.Jos on,niin jokin hyvin pieni,poikkeama,joka ei ylipäätään koirista pahemmin ymmärrä...

        "Itselläni on kova koira" Luonnetestissä todettu?Jos on,niin todella harvinaisuus.Erään kokeneen lt-tuomarin mukaan,niin kovaksi testattuja on noin kourallinen...Oisko alle kahdenkäden sormia,jos oikein muistan.Kohtuullisen kovia sitten jo enemmän,mutta se on aivan eri juttu jo,kun oikeasti kova koira.

        "Olen itse siitä päätellyt..."Lähinnä pikemmin,mitä c.f jo kirjoitti.
        "mutta tämä kovapäinen..."Kyllä se saattoi sinua ihan hyvinkin tulkita.Koirilla on myös eri tapoja toimia,jopa silloin,kun omistaja ottaa hepulit...Eli saattoi tulkita sinua samoin kuin toinenkin koissu,mutta teki taas omanlaistaan juttua sijaistoimintana...

        "Siksi kai joidenkin..."Taitaa olla aika pieni määrä noin ajattelevia.Kun kyllä siinä voi tulla pää äkkiä vetävän käteen,ja käydä niin,että vielä huonommin koira alkaa toimimaan.ja voi jo kunnon yhteenotto häämöttää oven takana.Siihen pisteeseen kun taas normijärkinen ei hevin päästä,kun sitten ollaan jo hämärän rajamailla...

      • bullipoju
        ... kirjoitti:

        Varmasti sekin on ihan valinta kysymys millaista rankaisua tykkää käyttää, jos tykkää käyttää.

        Eläinten oppimisen ensimmäisiä tieteellisiä kokeitahan oli, että hiiret saivat labyrintissa sähköiskuja, kun valitsivat väärin. Nämä hiiret oppivat ihan muutamasta kerrasta oikean reitin. Toisille hiirille taas annetaan palkintoja matkan varrelle, eli saivat makupaloja mennessään oikeaa reittiä. Nämä hiiret oppivat myös reitin, mutta hitaammin kuin ensimmäisen ryhmän. Ero hiirissä oli kuitenkin huima muuten. Ensimmäisen ryhmän hiiret olivat pelokkaita ja apaattisia perusolemukseltaan. Toisen ryhmän hiiret tas eloisia ja sosiaalisia. Hitaampia oppimaan (eli tyhmempänä pidettävämpiä?), mutta onnellisempia.

        Itselläsi on esimerkiksi yksi sellainen rotu, jota monet pitävät niin kovana, että väkivalta kasvatuksessa on suorastaan välttämättömyys heidän mielestään. Hienoa, että olet itse löytänyt rodusta muutakin.

        itselläni on ollut kvoa koira. Ongelman koiran kanssa teki se, että se ei lukenut minua pätkääkään. Joten jos otin hermostumisen linjan, poltin siis päreeni, koira ei tajunnut ollenkaan. Saatoin pihalta räksytystä kuullessani mennä naama punaisena karjumaan oven rakoon. Toinen koira livahti sisään huomaamattomasti, mutta tämä kovapäinen saattoi tuoda lelua ja oli ihan valmis leikkimään. Yleensähän kun huusin koirat pois metsästä saalistamasta, tarkoitti se koirille leikkiä, mutta joskus sattui vain niin pahaan aikaan, että hermo paloi... Olen itse siitä päätellyt, että jos kovan koiran kanssa aikoo tehdä selväksi, että nyt en tykkää, täytyy se tehdä selväksi siis ihan fyysisellä rankaisulla, kun koira ei lue tunnetiloja. Siksi kai joidenkin mielestä kova koira tarvitsee tunnin turpaan ennenkuin se tajuaa, että nyt en ollut tyytyväinen.

        "Itselläsi on esimerkiksi yksi sellainen rotu, jota monet pitävät niin kovana, että väkivalta kasvatuksessa on suorastaan välttämättömyys heidän mielestään. Hienoa, että olet itse löytänyt rodusta muutakin."
        En tiedä mistä itse olet saanut tämän vaikutelman mutta kyllä ihan rodun kuvauksessakin puhutaan siitä kuinka bullia ei kannata kovalla kädellä kouluttaa tai muuten se menettää luottamuksensa sinuun ja voi muuttua araksi. Myös bullin "gladiaattoriuus" on esteenä koville otteille, koska se saattaa vastata koviin otteisiin vastahyökkäyksellä.

      • ...
        bullipoju kirjoitti:

        "Itselläsi on esimerkiksi yksi sellainen rotu, jota monet pitävät niin kovana, että väkivalta kasvatuksessa on suorastaan välttämättömyys heidän mielestään. Hienoa, että olet itse löytänyt rodusta muutakin."
        En tiedä mistä itse olet saanut tämän vaikutelman mutta kyllä ihan rodun kuvauksessakin puhutaan siitä kuinka bullia ei kannata kovalla kädellä kouluttaa tai muuten se menettää luottamuksensa sinuun ja voi muuttua araksi. Myös bullin "gladiaattoriuus" on esteenä koville otteille, koska se saattaa vastata koviin otteisiin vastahyökkäyksellä.

        Sukulaiseni harrastelee körmykuonoja. Heidän kanssaan liikuessaan rodun parissa olen kyllä nähnyt millaista kyljelleen ja selälleen vääntämistä se hyvin usein on. Ja ikävä kyllä heilläkin koirien käsittelyä nähneenä... Olen kuitenkin minä, siis olen kyseenalaistanut ja saanut vastaukseksi "Jospa tuntisit rodun..."

        En ole perehtynyt rodun rotu selosteisiin sen enempää. Hassu juttu muuten, kun viimeksi tutustumani rodun kuvaus kertoi, että koira tarvitsee määrätietoisen johtajan ja kyse oli kuitenkin weimarin seisojasta. Siis hassua sikäli, että niin sanotaan weimarista, joka on kuitenkin metsästyskoira, eikä suinkaan mikään taistelukoiraksi jalostettu... Olisiko noilla rotukuvauksilla siis enemmän tekemistä sen kanssa kuinka "tietoisia" rotuyhdistykset ovat kuvauksia tehdessään, eikä sen kanssa millainen koira on?

      • clarma
        ... kirjoitti:

        Sukulaiseni harrastelee körmykuonoja. Heidän kanssaan liikuessaan rodun parissa olen kyllä nähnyt millaista kyljelleen ja selälleen vääntämistä se hyvin usein on. Ja ikävä kyllä heilläkin koirien käsittelyä nähneenä... Olen kuitenkin minä, siis olen kyseenalaistanut ja saanut vastaukseksi "Jospa tuntisit rodun..."

        En ole perehtynyt rodun rotu selosteisiin sen enempää. Hassu juttu muuten, kun viimeksi tutustumani rodun kuvaus kertoi, että koira tarvitsee määrätietoisen johtajan ja kyse oli kuitenkin weimarin seisojasta. Siis hassua sikäli, että niin sanotaan weimarista, joka on kuitenkin metsästyskoira, eikä suinkaan mikään taistelukoiraksi jalostettu... Olisiko noilla rotukuvauksilla siis enemmän tekemistä sen kanssa kuinka "tietoisia" rotuyhdistykset ovat kuvauksia tehdessään, eikä sen kanssa millainen koira on?

        Itseäni häiritsee noissa rotuyhdistysten (kaikilla ei näin) kuvauksissa se, että koirasta esitellään se joku alkuperäinen tai nykyinen ihanneversio jolla ei ole välttämättä enää mitään tekemistä totuuden kanssa.

        Joillain kuvaus saattaa sisältää vain tai melkein pelkästään ulkonäöllisiä seikkoja.

        Toinen asia : on aloitellessaan hyvä etsiä pentua yhdistysten kautta mutta monesti sille annetaan liikaa arvoa siinä mielessä, että se olisi varma merkki laadusta tai osaamisesta. Näin pentu saatetaan valita jopa tutustumatta useampaan vaihtoehtoon (kasvattajat) jotta perspektiivi laajenisi.

        Tuosta alistamisesta tai "alistamisesta" ; jos siihen leikkiin syystä X nyt lähtee, olisi hyvin tärkeää tietää mitä tekee ja osata lukea koiraa. Ensinnäkään se ei ole mikään toistuva painimatsi (silloin on menty metsään) ja toisekseen, hyvin moni jatkaa sitä höykytystään kun koira on jo alistunut ja näin saadaan aikaiseksi vakava ristiriita tai esim pelkopurija jota sitten körmyytetään aina vain lisää koska "sehän tuli päälle". Ai älä...

        Toinen vaihtoehto on sitten jo suuriin ongelmiin kasvatetut koirat jotka muka-alistetaan eli lähinnä vain kiihotetaan koiraa tai muuten vain sekoillaan.

      • ...
        clarma kirjoitti:

        Itseäni häiritsee noissa rotuyhdistysten (kaikilla ei näin) kuvauksissa se, että koirasta esitellään se joku alkuperäinen tai nykyinen ihanneversio jolla ei ole välttämättä enää mitään tekemistä totuuden kanssa.

        Joillain kuvaus saattaa sisältää vain tai melkein pelkästään ulkonäöllisiä seikkoja.

        Toinen asia : on aloitellessaan hyvä etsiä pentua yhdistysten kautta mutta monesti sille annetaan liikaa arvoa siinä mielessä, että se olisi varma merkki laadusta tai osaamisesta. Näin pentu saatetaan valita jopa tutustumatta useampaan vaihtoehtoon (kasvattajat) jotta perspektiivi laajenisi.

        Tuosta alistamisesta tai "alistamisesta" ; jos siihen leikkiin syystä X nyt lähtee, olisi hyvin tärkeää tietää mitä tekee ja osata lukea koiraa. Ensinnäkään se ei ole mikään toistuva painimatsi (silloin on menty metsään) ja toisekseen, hyvin moni jatkaa sitä höykytystään kun koira on jo alistunut ja näin saadaan aikaiseksi vakava ristiriita tai esim pelkopurija jota sitten körmyytetään aina vain lisää koska "sehän tuli päälle". Ai älä...

        Toinen vaihtoehto on sitten jo suuriin ongelmiin kasvatetut koirat jotka muka-alistetaan eli lähinnä vain kiihotetaan koiraa tai muuten vain sekoillaan.

        Niin, empä ollut koskaan ajatellutkaan tuota.. Rotukuvauksissahan todellakin esitellään ylensä tasan yksi stereotypia koirasta. Omia jo edesmenneitä koirianikin kun ajattelee, molemmat olleet vastoin rotukuvaustaan, tästä nykyisestä ei vielä tiedä mitä kasvaa...

        Rotukuvauksissa vielä melkein joka rodun kohdalla on sanottu, ettei sovellu ensimmäiseksi koiraksi. Jostainhan se on jokaisen kuitenkin aloitetttava, että pystyy siirtymään sitten haastavampaan.

        Minä en kyllä keksi mikä olisi kattavampi koiran laadun varmennus kun on rotuyhdistyksen suosittelema yhdistelmä. Toki minunkin kaikki koirani ovat olleet moisia, eikä ole olleet siis kuitenkaan rotutyypillisiä. Ja muutenkin kun miettii, esim. tolleria, joka minullakin siis aiemmin oli, se eloisa koira, kuten kuvauksessa kerrotaan? Joku tolleri on ehkä joskus ollut ja ilmeisesti sitä haetaan, mutta itse en kyllä ole hirveän eloisia tollereita koskaan tavannut...

        Rangasituksen käytöllähän on tosiaan se huonopuoli, että ne ajoittuvat yleensä väärään kohtaan, eli koira oppii niistä jotain mitä ei pitänyt. Ja hyvin usein se on, että kivaa oli juosta kissan perässä, mutta kun tuo ihminen tuli puuttumaan asiaan, ei ollut enää kivaa, joten välttelempä seuraavan kerran kissan perässä juostessani paremmin tuon ihmisen...

      • clarma
        ... kirjoitti:

        Niin, empä ollut koskaan ajatellutkaan tuota.. Rotukuvauksissahan todellakin esitellään ylensä tasan yksi stereotypia koirasta. Omia jo edesmenneitä koirianikin kun ajattelee, molemmat olleet vastoin rotukuvaustaan, tästä nykyisestä ei vielä tiedä mitä kasvaa...

        Rotukuvauksissa vielä melkein joka rodun kohdalla on sanottu, ettei sovellu ensimmäiseksi koiraksi. Jostainhan se on jokaisen kuitenkin aloitetttava, että pystyy siirtymään sitten haastavampaan.

        Minä en kyllä keksi mikä olisi kattavampi koiran laadun varmennus kun on rotuyhdistyksen suosittelema yhdistelmä. Toki minunkin kaikki koirani ovat olleet moisia, eikä ole olleet siis kuitenkaan rotutyypillisiä. Ja muutenkin kun miettii, esim. tolleria, joka minullakin siis aiemmin oli, se eloisa koira, kuten kuvauksessa kerrotaan? Joku tolleri on ehkä joskus ollut ja ilmeisesti sitä haetaan, mutta itse en kyllä ole hirveän eloisia tollereita koskaan tavannut...

        Rangasituksen käytöllähän on tosiaan se huonopuoli, että ne ajoittuvat yleensä väärään kohtaan, eli koira oppii niistä jotain mitä ei pitänyt. Ja hyvin usein se on, että kivaa oli juosta kissan perässä, mutta kun tuo ihminen tuli puuttumaan asiaan, ei ollut enää kivaa, joten välttelempä seuraavan kerran kissan perässä juostessani paremmin tuon ihmisen...

        Ilokseni olen kyllä huomannut, että osa yhdistyksistä jakaa tietoa myös mahdollisista ongelmista.

        Suosittelen totta kai etsimään koiraa rotuyhdistysten kautta, mutta monet pitävät sitä kohtuuttomassa arvossa. Tarkoitan sitä, että ongelmiin ei välttämättä osata sitten varautua. Se on oiva ja äärettömän tärkeä apua, mutta ei tae.

        Ensimmäinen oma koirani oli dobermanni ja rodun piirissä sitten pyörittyäni olin aika yllättynyt siitä kuinka hyvä tuuri kävi, sillä se kuva mikä rodusta yleisesti jaettiin (ennen tätä internet-aikaa) ei kyllä pitänyt paikkaansa. Ei omanikaan kohdalla, mutta pahimmasta päästä ei todellakaan ja onneksi ollut.
        Eikä sitäkään olisi saanut ottaa ensimmäiseksi koiraksi vaikka omasinkin jo kokemusta muiden koirien kouluttamisesta jne.

        Itse olen käyttänyt koulutuksessani myös neg.palautetta mutta huolehdin balanssista. Eli en aja koiraa passiiviseen väistämiseen tai pelokkaaksi ja ylläpidän aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta.
        Samalla olen kuitenkin sitäkin mieltä, että jokaisen koiran olisi hyvä osata yksi ja varma passivoiva käsky. Sekavaa eikö totta ;)

      • ...
        molossi kirjoitti:

        Ensikisi täytyy sanoa,että komppaan täysin tuota c.f:n koko viestiä,joka alkoi lauseella"jo pelkästään oikeanlainen auktoriteetti..."

        En tiedä,mitä rotua tarkoitit,kun sanoit väkivalta välttämättömyys,monien mielestä.Itse en tiedä yhtään sellaista rotua.Se sitten,mikä on ollut ajatusmaailma jostain rodusta ja sen kanssa toimimisesta vuonna kuokka ja kirves,on oma lukunsa,mutta ei tuollaista ajatusmaailmaa ole ollut moniin vuosiin.Jos on,niin jokin hyvin pieni,poikkeama,joka ei ylipäätään koirista pahemmin ymmärrä...

        "Itselläni on kova koira" Luonnetestissä todettu?Jos on,niin todella harvinaisuus.Erään kokeneen lt-tuomarin mukaan,niin kovaksi testattuja on noin kourallinen...Oisko alle kahdenkäden sormia,jos oikein muistan.Kohtuullisen kovia sitten jo enemmän,mutta se on aivan eri juttu jo,kun oikeasti kova koira.

        "Olen itse siitä päätellyt..."Lähinnä pikemmin,mitä c.f jo kirjoitti.
        "mutta tämä kovapäinen..."Kyllä se saattoi sinua ihan hyvinkin tulkita.Koirilla on myös eri tapoja toimia,jopa silloin,kun omistaja ottaa hepulit...Eli saattoi tulkita sinua samoin kuin toinenkin koissu,mutta teki taas omanlaistaan juttua sijaistoimintana...

        "Siksi kai joidenkin..."Taitaa olla aika pieni määrä noin ajattelevia.Kun kyllä siinä voi tulla pää äkkiä vetävän käteen,ja käydä niin,että vielä huonommin koira alkaa toimimaan.ja voi jo kunnon yhteenotto häämöttää oven takana.Siihen pisteeseen kun taas normijärkinen ei hevin päästä,kun sitten ollaan jo hämärän rajamailla...

        Kysymyksiin vastaukset molossille.

        "En tiedä,mitä rotua tarkoitit,kun sanoit väkivalta välttämättömyys,monien mielestä."

        Bullipojun rotu.

        ""Itselläni on kova koira" Luonnetestissä todettu?"

        Kyllä.

      • ...
        clarma kirjoitti:

        Ilokseni olen kyllä huomannut, että osa yhdistyksistä jakaa tietoa myös mahdollisista ongelmista.

        Suosittelen totta kai etsimään koiraa rotuyhdistysten kautta, mutta monet pitävät sitä kohtuuttomassa arvossa. Tarkoitan sitä, että ongelmiin ei välttämättä osata sitten varautua. Se on oiva ja äärettömän tärkeä apua, mutta ei tae.

        Ensimmäinen oma koirani oli dobermanni ja rodun piirissä sitten pyörittyäni olin aika yllättynyt siitä kuinka hyvä tuuri kävi, sillä se kuva mikä rodusta yleisesti jaettiin (ennen tätä internet-aikaa) ei kyllä pitänyt paikkaansa. Ei omanikaan kohdalla, mutta pahimmasta päästä ei todellakaan ja onneksi ollut.
        Eikä sitäkään olisi saanut ottaa ensimmäiseksi koiraksi vaikka omasinkin jo kokemusta muiden koirien kouluttamisesta jne.

        Itse olen käyttänyt koulutuksessani myös neg.palautetta mutta huolehdin balanssista. Eli en aja koiraa passiiviseen väistämiseen tai pelokkaaksi ja ylläpidän aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta.
        Samalla olen kuitenkin sitäkin mieltä, että jokaisen koiran olisi hyvä osata yksi ja varma passivoiva käsky. Sekavaa eikö totta ;)

        Minusta tuntuu, että rotuyhdistyksen jäsenet ovat kuitenkin melko ihastuneita omaan rotuunsa, siksi kuvaukset ovat ehkä hiukan kotiin päin aina. Terveydellisistä ongelmistahan puhutaan jo melko avoimesti, kai ollaan niin neutraalilla maaperällä silloin, että jopa rotuun ihastuneet voivat myöntää, että rodussa on tiettyjä taipumuksia.

        Ja nämä normaalielämän ongelmathan on käännetty näissä teksteissä usein positiiviseen muotoon: puolustushalukas (eli vieraista ihmisistä pitämätön), varoittava (eli räkyttäjä)...

        Itse yritän välttää valittuna menetelmänä negatiivista palautetta viimeiseen saakka, mutta minun hermoillani melkoisen vaikeaa arkikasvatuksessa. Sentään koulutaessani (treenatessa) olen tähän asti hermot saanut pidettyä kurissa...

      • clarma
        ... kirjoitti:

        Minusta tuntuu, että rotuyhdistyksen jäsenet ovat kuitenkin melko ihastuneita omaan rotuunsa, siksi kuvaukset ovat ehkä hiukan kotiin päin aina. Terveydellisistä ongelmistahan puhutaan jo melko avoimesti, kai ollaan niin neutraalilla maaperällä silloin, että jopa rotuun ihastuneet voivat myöntää, että rodussa on tiettyjä taipumuksia.

        Ja nämä normaalielämän ongelmathan on käännetty näissä teksteissä usein positiiviseen muotoon: puolustushalukas (eli vieraista ihmisistä pitämätön), varoittava (eli räkyttäjä)...

        Itse yritän välttää valittuna menetelmänä negatiivista palautetta viimeiseen saakka, mutta minun hermoillani melkoisen vaikeaa arkikasvatuksessa. Sentään koulutaessani (treenatessa) olen tähän asti hermot saanut pidettyä kurissa...

        Niinhän se on. Ja kasvattajien näkemykset oikeanlaisesta rotutyypistä saattavat vaihdella saman rodun sisällä aikamoisestikin.
        Terveysasioista on onneksi nykyään vaikeampi vaieta ja tietoa on helpommin saatavilla. Korvausvastuutkin taitaa painaa. Okei, ehkä hieman kyyninen näkökanta:)

        Itse olen aina ollut kovin yllättynyt siitä kuinka monella koiranomistajalla on pahojakin ongelmia ihan perusasioissa. Tunnin parin ulkoilun aikana ehtii näkemään jos jonkinlaista.

        Itse kuulun niihin jotka eivät näe neg.palautteen antamista minään mörkönä mutta rauhallisuutta se vaatii. Ja jos ei passivoivasta tilanteesta ole kyse, on koiran " viretilan palauttamisella" suuri rooli.

        Meinaa nuo hermot kai itte kullakin välillä mennä mutta onneksi ihminenkin on oppiva eläin.

      • ...
        clarma kirjoitti:

        Niinhän se on. Ja kasvattajien näkemykset oikeanlaisesta rotutyypistä saattavat vaihdella saman rodun sisällä aikamoisestikin.
        Terveysasioista on onneksi nykyään vaikeampi vaieta ja tietoa on helpommin saatavilla. Korvausvastuutkin taitaa painaa. Okei, ehkä hieman kyyninen näkökanta:)

        Itse olen aina ollut kovin yllättynyt siitä kuinka monella koiranomistajalla on pahojakin ongelmia ihan perusasioissa. Tunnin parin ulkoilun aikana ehtii näkemään jos jonkinlaista.

        Itse kuulun niihin jotka eivät näe neg.palautteen antamista minään mörkönä mutta rauhallisuutta se vaatii. Ja jos ei passivoivasta tilanteesta ole kyse, on koiran " viretilan palauttamisella" suuri rooli.

        Meinaa nuo hermot kai itte kullakin välillä mennä mutta onneksi ihminenkin on oppiva eläin.

        Minä työskentelen kasvatuksen alalla, sieltäkin on ehkä lähtöisin se, että pidän negatiivisen palautteen antamista vääränä tienä, aina. Siksi koska välttelen sitä, en koskaan anna negatiivista palautetta kuin suuttuessani ja se se vasta on inhottavaa. Heti kun olen taas rauhallinen, mielessä on se miten paljon rakentavamminkin asiaan olisi voinut suhtautua...

      • Olet tuuliviiri ...
        ... kirjoitti:

        Minä työskentelen kasvatuksen alalla, sieltäkin on ehkä lähtöisin se, että pidän negatiivisen palautteen antamista vääränä tienä, aina. Siksi koska välttelen sitä, en koskaan anna negatiivista palautetta kuin suuttuessani ja se se vasta on inhottavaa. Heti kun olen taas rauhallinen, mielessä on se miten paljon rakentavamminkin asiaan olisi voinut suhtautua...

        Nyt ymmärrän kirjoituksiasi.

      • molossi
        ... kirjoitti:

        Kysymyksiin vastaukset molossille.

        "En tiedä,mitä rotua tarkoitit,kun sanoit väkivalta välttämättömyys,monien mielestä."

        Bullipojun rotu.

        ""Itselläni on kova koira" Luonnetestissä todettu?"

        Kyllä.

        Ai luulin,että tarkoitit c.f:n rotua.Nuot viestit kun pomppii niin,että ihan sekaisin menee välillä mihin kuuluu,pahus.

        Mutta siis bullityyppisiin,niin se menee tuonne puupääkategoriaan :DJotka taas itselleni erittäin tuttuja...
        Ensiksi,kannattaa muistaa,että jos joku kuminkaiman kummi ym. :D on jotain sanonut,niin ei asioita voi todellakin tulkita,monella tapaa,riippuen kertojastakin.
        Tuo kovalla kädellä on minun mielestäni taas ihan väärinpäin,koska bulltyyppisillä(taistelukoirataustaisten kanssa)ei kyllä pääse parhaimpiin tuloksiin,jos rupeaa machoilemaan.Mitä järeämmästä kyse,niin siinä kasvaa jo melkoinen riskikin.Myöskin on kaksi eri asiaa,että kun halutaan mahdollisemman hyvää hallintaa tuontyypin koirilla(esim.auki pitämistä ns.ihmisten ilmoilla ym.),niin nuot asiat punnitaan vasta,miten koira on kokonaishallinnassa.Ja miten siihen on päästy..
        Osittain luulo kovaa kättä tarvitsevista,on myös ehkä tullut siitä,että on vaativia ja tuontyypin vaativiin jotkut tuppaa yhdistävän kovan käsittelyn,kun muusta ei taida tietää...
        Itse sanoisin noitten luupäitten kanssa,että parhaaseen tulokseen pääsee tyylillä rautahansikkaan silkkipäällysteillä...

        ps.Vielä palatakseni tuohon kovuuteen.Jos siis kyseessä kovaksi testattu( 2),tai erittäin kovaksi testattu(-1),niin kiinnostaisi rotu(jos mahdollista saada).Ihan siksi,koska noita on vähän tietääkseni ylipäätään.Ja jos kyse mainitsemistasi roduista täällä,niin en ole kuullut niillä,noista arvoista.

        ps.Weimarista(joka erittäin kaunis rotu muuten ja kiinnostava),niin sen verran,että ihan samoin kuin noutajissa,niin metsästyskoirissa on aika erillaisia...
        Ei tarvi kuin verrata vaikka chessiä ja vaikka sileäkarvaista noutajaa(tai jotain muuta helpompaa),niin perusluonteen puolesta vaativuus on ihan eri luokkaa.
        Samoin siis vaikka weimarissa eli vaikka vertaisi sitä irlannin setteriin tai vaikka pointteriin.Eli vaikka ei olisi mitään tekemistä taistelukoirataustan kanssa,niin silti voi olla sellaisia taipumuksia,jotka on hyvin huomioitava,ja sitä kautta tekee vaativammaksi.Ja weimarilla on niitä on.Huomioitavat nimenomaan vartiointi ja suojelutaipumukset.
        Weimeri on muuten esim.jenkeissä ongelmakoira ihan turhan useinkin.Ja suurin syy on se,että otetaan pelkän ulkonäön takia.Ei pääse toteuttamaan itseään(mikä vahvana) ja sen lisäksi ei ole huomioitu,että koiralla on noita hyvinkin vaativia puolia.

      • bullipoju
        ... kirjoitti:

        Sukulaiseni harrastelee körmykuonoja. Heidän kanssaan liikuessaan rodun parissa olen kyllä nähnyt millaista kyljelleen ja selälleen vääntämistä se hyvin usein on. Ja ikävä kyllä heilläkin koirien käsittelyä nähneenä... Olen kuitenkin minä, siis olen kyseenalaistanut ja saanut vastaukseksi "Jospa tuntisit rodun..."

        En ole perehtynyt rodun rotu selosteisiin sen enempää. Hassu juttu muuten, kun viimeksi tutustumani rodun kuvaus kertoi, että koira tarvitsee määrätietoisen johtajan ja kyse oli kuitenkin weimarin seisojasta. Siis hassua sikäli, että niin sanotaan weimarista, joka on kuitenkin metsästyskoira, eikä suinkaan mikään taistelukoiraksi jalostettu... Olisiko noilla rotukuvauksilla siis enemmän tekemistä sen kanssa kuinka "tietoisia" rotuyhdistykset ovat kuvauksia tehdessään, eikä sen kanssa millainen koira on?

        Vastaan vähän kaikkeen nyt tässä..

        "Heidän kanssaan liikuessaan rodun parissa olen kyllä nähnyt millaista kyljelleen ja selälleen vääntämistä se hyvin usein on"
        Kyljetyksellä ja selätyksellähän ei kyllä pitäisi olla mitään tekemistä väkivallan tai rankaisun kanssa. Kaikkihan eivät todellakaan ole seppiä syntyessään ja monet noita kyljetyksiä harrastavat väärissä hetkissä ja ihan väärin tarkoitusperin. Se on valitettavaa mutta muutama väärin toimiva ihminen ei todellakaan edusta kaikkia rotua harrastavia. Ja jos kyljelleen laitto on joka kerta hirveää painimista niin todellakin heittäisin sen tekniikan huitsin nevadaan, se ei selvästikään toimi tai sitä ei osaa tehdä oikein.
        Kyllä meidän bulli tarvitsi pentuna kyljelleen rauhoittamista, alistamisella ei ollut sen kanssa mitään tekemistä eikä todellakaan ollut millään tavalla väkivaltaista. Nämä on sellaisia asioita jotka tehdään silloin jos osataan mutta jos ei osata niin sitten ei tehdä.

        Minusta kaikki rodut tarvitsevat määrätietoisen koulutuksen. Jotkut tietenkin ovat helpompia ja voivat toimia ihan hyvin kieliposkella hutiloidullakin koulutuksella mutta määrätietoinen koulutus pitäisi olla jokaisen rodun kuvauksessa.

        Bulli tarvitsee itselleen samanlaisen jääräpään kouluttajakseen millainen se itsekin on. Kärsivällisyyttä ja lehmänhermot on A ja O ja todellakin pitää olla luova ja valmis kokeilemaan vaikka ja mitä että saa koiran toimimaan. Se ei ole jokaisen ihmisen koira vaikka olisi kuinka koirista kokemusta ja toisaalta taas sopii ensimmäiseksikin koiraksi jos vain omistaja on sopiva. Itse olen oppinut bulliomistajaksi mutta en todellakaan ollut valmistautunut tällaiseen, silloin kun bullin hankin ja haastava oli alkutaival vaikka minulla on koirista kokemusta reilusti! Rotukuvaus ei paljoa auttanut, koska siellä ei mitään suoria tekniikoita kerrota, sen verran oli kuitenkin siitä apua että tiesi että "puupäisyys" on ihan normaalia ja siksi jaksoi jatkaa vaikka tuntui että viesti ei mene perille millään. Voisin sanoa olevani hiukan liian temperamenttinen bullinomistajaksi, mutta toisaalta en toivokaan koiralta mitä äärisuorituksia, joten kaipa ne sitten kompensoivat toisiaan..

        Monet rodut eivät sovi ensimmäiseksi koiraksi juurikin samoista syistä. Ne tarvitsevat juuri tietynlaisen koulutuksen ja omistajaltaan kykyä mukautua ja olla luova. Kun ihminen hankkii ensimmäisen koiransa, hänellä on paljon opittavaa vaikka kuinka olisi koirista kokemusta muuten. Jos ei valmiiksi ole kuvaa siitä mitä pennulta voi odottaa ja mitä ongelmia voi tulla vastaan, hiukan haastavamman koiran kanssa voi olla aika hukassa ja paljon ongelmia tiedossa!

      • clarma
        bullipoju kirjoitti:

        Vastaan vähän kaikkeen nyt tässä..

        "Heidän kanssaan liikuessaan rodun parissa olen kyllä nähnyt millaista kyljelleen ja selälleen vääntämistä se hyvin usein on"
        Kyljetyksellä ja selätyksellähän ei kyllä pitäisi olla mitään tekemistä väkivallan tai rankaisun kanssa. Kaikkihan eivät todellakaan ole seppiä syntyessään ja monet noita kyljetyksiä harrastavat väärissä hetkissä ja ihan väärin tarkoitusperin. Se on valitettavaa mutta muutama väärin toimiva ihminen ei todellakaan edusta kaikkia rotua harrastavia. Ja jos kyljelleen laitto on joka kerta hirveää painimista niin todellakin heittäisin sen tekniikan huitsin nevadaan, se ei selvästikään toimi tai sitä ei osaa tehdä oikein.
        Kyllä meidän bulli tarvitsi pentuna kyljelleen rauhoittamista, alistamisella ei ollut sen kanssa mitään tekemistä eikä todellakaan ollut millään tavalla väkivaltaista. Nämä on sellaisia asioita jotka tehdään silloin jos osataan mutta jos ei osata niin sitten ei tehdä.

        Minusta kaikki rodut tarvitsevat määrätietoisen koulutuksen. Jotkut tietenkin ovat helpompia ja voivat toimia ihan hyvin kieliposkella hutiloidullakin koulutuksella mutta määrätietoinen koulutus pitäisi olla jokaisen rodun kuvauksessa.

        Bulli tarvitsee itselleen samanlaisen jääräpään kouluttajakseen millainen se itsekin on. Kärsivällisyyttä ja lehmänhermot on A ja O ja todellakin pitää olla luova ja valmis kokeilemaan vaikka ja mitä että saa koiran toimimaan. Se ei ole jokaisen ihmisen koira vaikka olisi kuinka koirista kokemusta ja toisaalta taas sopii ensimmäiseksikin koiraksi jos vain omistaja on sopiva. Itse olen oppinut bulliomistajaksi mutta en todellakaan ollut valmistautunut tällaiseen, silloin kun bullin hankin ja haastava oli alkutaival vaikka minulla on koirista kokemusta reilusti! Rotukuvaus ei paljoa auttanut, koska siellä ei mitään suoria tekniikoita kerrota, sen verran oli kuitenkin siitä apua että tiesi että "puupäisyys" on ihan normaalia ja siksi jaksoi jatkaa vaikka tuntui että viesti ei mene perille millään. Voisin sanoa olevani hiukan liian temperamenttinen bullinomistajaksi, mutta toisaalta en toivokaan koiralta mitä äärisuorituksia, joten kaipa ne sitten kompensoivat toisiaan..

        Monet rodut eivät sovi ensimmäiseksi koiraksi juurikin samoista syistä. Ne tarvitsevat juuri tietynlaisen koulutuksen ja omistajaltaan kykyä mukautua ja olla luova. Kun ihminen hankkii ensimmäisen koiransa, hänellä on paljon opittavaa vaikka kuinka olisi koirista kokemusta muuten. Jos ei valmiiksi ole kuvaa siitä mitä pennulta voi odottaa ja mitä ongelmia voi tulla vastaan, hiukan haastavamman koiran kanssa voi olla aika hukassa ja paljon ongelmia tiedossa!

        OIh, tässä tulee ihan hymy suupieleen kun muistelee niitä ensimmäisiä pahimpia mokia ja kaikkea sitä miten niistä koetti selvitä.
        Ei se ollut yksi eikä kaksi kertaa kun tuli suorastaan itkua väännettyä jossain mettässä kun ei mistään tullut yhtään mitään ;)

        Kuitenkin, varsinkin nykyään, tuntuu että ihmisillä saattaa olla ihan omituisia odotuksia koiria kohtaan. Ehkä varsinkin pienten koirien buumi tuo sen välillä räikeästi esiin. Ei voi olla varma onko ostettu koira vaiko etsitty vauvaa tai jotain esinettä jopa.

      • bullipoju
        clarma kirjoitti:

        OIh, tässä tulee ihan hymy suupieleen kun muistelee niitä ensimmäisiä pahimpia mokia ja kaikkea sitä miten niistä koetti selvitä.
        Ei se ollut yksi eikä kaksi kertaa kun tuli suorastaan itkua väännettyä jossain mettässä kun ei mistään tullut yhtään mitään ;)

        Kuitenkin, varsinkin nykyään, tuntuu että ihmisillä saattaa olla ihan omituisia odotuksia koiria kohtaan. Ehkä varsinkin pienten koirien buumi tuo sen välillä räikeästi esiin. Ei voi olla varma onko ostettu koira vaiko etsitty vauvaa tai jotain esinettä jopa.

        Jeps, muistan kun eilisen kun istuin takapihalla itkemässä muutaman kuukauden ikäisen pennun takia.. :D Huh! Mutta itsellä oli suuri moka se että nostin ihan itse riman liian korkealle, rotu paineet olivat kovat ja jotenkin kuvittelin että jos en onnistu jossain asiassa heti niin meille samantien pamahtaa se ongelmabulli mistä kaikki varoitteli! Mutta onneksi lopulta tajusin että ei ole mitään järkeä pistää itselleen niin kovia paineita, nollasin ja aloitin alusta. Johan se homma alkoi sujua kun omistaja ei hermoheikkona kiristele hampaitaan ja huuda välissä turhautumistaa ulos! :D Nimittäin huusin ihan oikeasti, kurkku suorana, paineita ulos kuin veturi! En koiralle, vaan viereisessä huoneessa, johan siinä pentu varmaan mietti että minnehän hemmetin hullujen huoneelle on joutunut! Sitten itse kun rentoutui, niin homma alkoi sujua kuin valssi.

        Parasta tuollaisen puupään kanssa on pitää huoli että sillä on kivaa koko ajan, jos bullia alkaa ketuttamaan, voi samantien jättää hommat huomiselle! Ja machoilu kannattaa kuten molossi sanoi, heittää samantien viereiseen pitäjään, bulli nimittäin ainakin machoilee kahtakauheammin takaisin, ihan vain periaatteesta. Jos yrität PAKOTTAA sitä tekemään jotain, ei siitä tule yhtään mitään mutta jos saat koiran huijattua niin että se kuvittelee että koko homma oli sen ihan oma idea, niin maailma on avoinna mahdollisuuksille! ;D

      • clarma
        bullipoju kirjoitti:

        Jeps, muistan kun eilisen kun istuin takapihalla itkemässä muutaman kuukauden ikäisen pennun takia.. :D Huh! Mutta itsellä oli suuri moka se että nostin ihan itse riman liian korkealle, rotu paineet olivat kovat ja jotenkin kuvittelin että jos en onnistu jossain asiassa heti niin meille samantien pamahtaa se ongelmabulli mistä kaikki varoitteli! Mutta onneksi lopulta tajusin että ei ole mitään järkeä pistää itselleen niin kovia paineita, nollasin ja aloitin alusta. Johan se homma alkoi sujua kun omistaja ei hermoheikkona kiristele hampaitaan ja huuda välissä turhautumistaa ulos! :D Nimittäin huusin ihan oikeasti, kurkku suorana, paineita ulos kuin veturi! En koiralle, vaan viereisessä huoneessa, johan siinä pentu varmaan mietti että minnehän hemmetin hullujen huoneelle on joutunut! Sitten itse kun rentoutui, niin homma alkoi sujua kuin valssi.

        Parasta tuollaisen puupään kanssa on pitää huoli että sillä on kivaa koko ajan, jos bullia alkaa ketuttamaan, voi samantien jättää hommat huomiselle! Ja machoilu kannattaa kuten molossi sanoi, heittää samantien viereiseen pitäjään, bulli nimittäin ainakin machoilee kahtakauheammin takaisin, ihan vain periaatteesta. Jos yrität PAKOTTAA sitä tekemään jotain, ei siitä tule yhtään mitään mutta jos saat koiran huijattua niin että se kuvittelee että koko homma oli sen ihan oma idea, niin maailma on avoinna mahdollisuuksille! ;D

        Rotupaineet :) Ehkä vähän lajipaineetkin.

        Mulla oli vähän samaa, sillä olin odottanut sitä omaa "oikeaa" koiraa niin pitkään ja nostanut odotukset niin korkealle, että oli siinä ihmettelemistä kun löysi itsensä kaikenlaisista hässäköistä. Kävin läpi sen perinteisenkin, etten välillä saanut koko koiraa edes kiinni pariin tuntiin ja siinä sitä turhautumista sitten tuli joskus vuodatettua kivellä istuen ;)
        Ei muuta kuin nessut mukaan.

        Periaatteet oli tiedossa jo ennestään, mutta valitsin tietenkin sen haastavimman uroksen ja vaikeimman harrastuslajin heti alkuun, joten oli sitä opeteltavaa sitten vähän enemmän kuin sitä uhopäissään luuli. Paras koulu ikinä, mutta silloin siitä ei ollut niinkään varma ;)

        En tiedä mitä tarkoitat pakottamisella tai machoilulla ?
        Liittyykö neg.palautteeseen ? Henkilökohtaisesti meinaan pidän sitä luonnollisena osana koiran kouluttamista mutta sehän on jokaisen oma valinta.

      • ...
        molossi kirjoitti:

        Ai luulin,että tarkoitit c.f:n rotua.Nuot viestit kun pomppii niin,että ihan sekaisin menee välillä mihin kuuluu,pahus.

        Mutta siis bullityyppisiin,niin se menee tuonne puupääkategoriaan :DJotka taas itselleni erittäin tuttuja...
        Ensiksi,kannattaa muistaa,että jos joku kuminkaiman kummi ym. :D on jotain sanonut,niin ei asioita voi todellakin tulkita,monella tapaa,riippuen kertojastakin.
        Tuo kovalla kädellä on minun mielestäni taas ihan väärinpäin,koska bulltyyppisillä(taistelukoirataustaisten kanssa)ei kyllä pääse parhaimpiin tuloksiin,jos rupeaa machoilemaan.Mitä järeämmästä kyse,niin siinä kasvaa jo melkoinen riskikin.Myöskin on kaksi eri asiaa,että kun halutaan mahdollisemman hyvää hallintaa tuontyypin koirilla(esim.auki pitämistä ns.ihmisten ilmoilla ym.),niin nuot asiat punnitaan vasta,miten koira on kokonaishallinnassa.Ja miten siihen on päästy..
        Osittain luulo kovaa kättä tarvitsevista,on myös ehkä tullut siitä,että on vaativia ja tuontyypin vaativiin jotkut tuppaa yhdistävän kovan käsittelyn,kun muusta ei taida tietää...
        Itse sanoisin noitten luupäitten kanssa,että parhaaseen tulokseen pääsee tyylillä rautahansikkaan silkkipäällysteillä...

        ps.Vielä palatakseni tuohon kovuuteen.Jos siis kyseessä kovaksi testattu( 2),tai erittäin kovaksi testattu(-1),niin kiinnostaisi rotu(jos mahdollista saada).Ihan siksi,koska noita on vähän tietääkseni ylipäätään.Ja jos kyse mainitsemistasi roduista täällä,niin en ole kuullut niillä,noista arvoista.

        ps.Weimarista(joka erittäin kaunis rotu muuten ja kiinnostava),niin sen verran,että ihan samoin kuin noutajissa,niin metsästyskoirissa on aika erillaisia...
        Ei tarvi kuin verrata vaikka chessiä ja vaikka sileäkarvaista noutajaa(tai jotain muuta helpompaa),niin perusluonteen puolesta vaativuus on ihan eri luokkaa.
        Samoin siis vaikka weimarissa eli vaikka vertaisi sitä irlannin setteriin tai vaikka pointteriin.Eli vaikka ei olisi mitään tekemistä taistelukoirataustan kanssa,niin silti voi olla sellaisia taipumuksia,jotka on hyvin huomioitava,ja sitä kautta tekee vaativammaksi.Ja weimarilla on niitä on.Huomioitavat nimenomaan vartiointi ja suojelutaipumukset.
        Weimeri on muuten esim.jenkeissä ongelmakoira ihan turhan useinkin.Ja suurin syy on se,että otetaan pelkän ulkonäön takia.Ei pääse toteuttamaan itseään(mikä vahvana) ja sen lisäksi ei ole huomioitu,että koiralla on noita hyvinkin vaativia puolia.

        "Ensiksi,kannattaa muistaa,että jos joku kuminkaiman kummi ym. :D on jotain sanonut,niin ei asioita voi todellakin tulkita,monella tapaa,riippuen kertojastakin."

        Niinpä. Koska olen itse ollut tekemisissä rodun kanssa vain sukulaiseni kautta, siksi sanoinkin, että monet pitävät rotua kovalla kädellä koulutettavana; koska olen siis nähnyt heitä jonkin verran ja siellä väännetään paljon. Kaikki eivät väännä, mutta monet minunkin tapaamani. Samaa " jos tuntisit rodun, tietäisit ettei nakusttimella nakutella..." -tyyppistä on paljon myös rotikka ja saksanpaimen ihmisissä... Minusta on aina ilo nähdä rotikka ihmisiäkin jotka naksuttelevat, saksanpaimenten kanssa niitä tapaa enemmänkin. Yleensä ovat sellaisia nuoria naisimmeisiä, rotujen pitkäaikaisemmat harrastajat harvemmin...


        Novascotiannoutaja 2.. Kuten sanottua olisin halunnut toisellekin koiralle enemmän kovuutta, koska se ettei koira reakoinut tunnetiloihin helpotti kovasti kilpailu ja testi tilanteissa, koska olen itse jännittäjä. Ensimmäiset toko ja agilitykisat menivät persiilleen pehmeämmän koiran kanssa, koska koira oli aivan taannuksissa jännittämisestäni. Ok, se oli vain häiriötekijä, joka kyllä treenattiin koiran kanssa pois, mutta tämän kovemman kanssa ei tarvinnut harjoitella ollenkaan tälläisessä häiriössä.

      • molossi
        ... kirjoitti:

        "Ensiksi,kannattaa muistaa,että jos joku kuminkaiman kummi ym. :D on jotain sanonut,niin ei asioita voi todellakin tulkita,monella tapaa,riippuen kertojastakin."

        Niinpä. Koska olen itse ollut tekemisissä rodun kanssa vain sukulaiseni kautta, siksi sanoinkin, että monet pitävät rotua kovalla kädellä koulutettavana; koska olen siis nähnyt heitä jonkin verran ja siellä väännetään paljon. Kaikki eivät väännä, mutta monet minunkin tapaamani. Samaa " jos tuntisit rodun, tietäisit ettei nakusttimella nakutella..." -tyyppistä on paljon myös rotikka ja saksanpaimen ihmisissä... Minusta on aina ilo nähdä rotikka ihmisiäkin jotka naksuttelevat, saksanpaimenten kanssa niitä tapaa enemmänkin. Yleensä ovat sellaisia nuoria naisimmeisiä, rotujen pitkäaikaisemmat harrastajat harvemmin...


        Novascotiannoutaja 2.. Kuten sanottua olisin halunnut toisellekin koiralle enemmän kovuutta, koska se ettei koira reakoinut tunnetiloihin helpotti kovasti kilpailu ja testi tilanteissa, koska olen itse jännittäjä. Ensimmäiset toko ja agilitykisat menivät persiilleen pehmeämmän koiran kanssa, koska koira oli aivan taannuksissa jännittämisestäni. Ok, se oli vain häiriötekijä, joka kyllä treenattiin koiran kanssa pois, mutta tämän kovemman kanssa ei tarvinnut harjoitella ollenkaan tälläisessä häiriössä.

        "Minusta on ilo nähdä..." Maailma muuttuu :D Muistaisin,että olisi ainakin yksi koira joka olisi suojelussakin tuloksiin koulutettu naksulla.Tarkemmin en tapausta muista.

        Ai siis tollerilla 2.Siis koska tuo on testattu?Siis kiinnostaa vaan siksi,kun tulospörssissä ei taida näkyä.Että miten tuo nyt menee?Tosin tietyn aikavälinnuot tulokset on.Noitten kanssa kun olen tietyistä syistä tekemisistä,niin kiinnostaa.

        "Koska se ettei koira..."Ei tuon tarvi olla kiinni pehmeydestä tai kovuudesta välttämättä.
        Usein tuossa on kyse ohjaajaherkkyydestä enemmänkin.Ja sitä voi olla niin pemeämmällä,kuin kovemmallakin koiralla.
        Itsellä on yksi koira ollut,joka oli pehmeäksi testattu.Tosin missään normielämässä se ei koskaan näkynyt,ja taisi testin tulkinnassakin löytyä siitä siellä alan ihmisiltä erilaisia mielipiteitä.Toisaalta oli aika hankala tapaus,osa-alueet kun meni aika persoonallisesti,jos nyt keskiarvoiltaan mietitään,mitkä yhteen yleensä sopii.
        Itse asiassa tuo on ollut paras harrastuskoirani,kun pohjaominaisuuksista puhutaan.
        Pehmeys,joka siis testin mukaan,ei kyllä ikinä näkynyt tai vaikuttanut harjoitteluun tai koetilanteessa.Omistaja kyllä välillä paineessa on ollut :D,koiraan se ei mitään vaikuttanut.

      • bullipoju
        clarma kirjoitti:

        Rotupaineet :) Ehkä vähän lajipaineetkin.

        Mulla oli vähän samaa, sillä olin odottanut sitä omaa "oikeaa" koiraa niin pitkään ja nostanut odotukset niin korkealle, että oli siinä ihmettelemistä kun löysi itsensä kaikenlaisista hässäköistä. Kävin läpi sen perinteisenkin, etten välillä saanut koko koiraa edes kiinni pariin tuntiin ja siinä sitä turhautumista sitten tuli joskus vuodatettua kivellä istuen ;)
        Ei muuta kuin nessut mukaan.

        Periaatteet oli tiedossa jo ennestään, mutta valitsin tietenkin sen haastavimman uroksen ja vaikeimman harrastuslajin heti alkuun, joten oli sitä opeteltavaa sitten vähän enemmän kuin sitä uhopäissään luuli. Paras koulu ikinä, mutta silloin siitä ei ollut niinkään varma ;)

        En tiedä mitä tarkoitat pakottamisella tai machoilulla ?
        Liittyykö neg.palautteeseen ? Henkilökohtaisesti meinaan pidän sitä luonnollisena osana koiran kouluttamista mutta sehän on jokaisen oma valinta.

        Pakottamisella tarkoitan sitä että kun yritetään opettaa koiralle jotain uutta asiaa vaikka nyt jotain temppua tms. ja väkisin väännetään vaikka koira selvästi on jo menettänyt motivaationsa. Ja tuolla machoilulla nyt yleensäkin sellaista turhaa koiran kyykyttämistä, ei anneta koiran tehdä mitään ja pienistä virheistä rankaistaan roimasti, ylireagoidaan ja omalla käyttäytymisellä ja asenteella pyritään siihen "näätämäiseen" koiraan joka korvat luimussa seuraa omistajansa perässä.

        Pakottamista sen toisessa merkityksessä joutuu kyllä ajoittain todellakin käyttämään, kuten vaikka silloin kun koira ei suostu kävelemään kun ei mennä siihen suuntaan kuin HÄN haluaa ja joudut raahaamaan sen kuin pulkan kotiin! :D Tai kun pakottamalla ohjataan koira tiettyyn toimintaan tai tietystä toiminnasta pois mutta silloin mielelläni itse käytän pakottamisen sijasta sanaa vahva ohjaaminen.

      • clarma
        bullipoju kirjoitti:

        Pakottamisella tarkoitan sitä että kun yritetään opettaa koiralle jotain uutta asiaa vaikka nyt jotain temppua tms. ja väkisin väännetään vaikka koira selvästi on jo menettänyt motivaationsa. Ja tuolla machoilulla nyt yleensäkin sellaista turhaa koiran kyykyttämistä, ei anneta koiran tehdä mitään ja pienistä virheistä rankaistaan roimasti, ylireagoidaan ja omalla käyttäytymisellä ja asenteella pyritään siihen "näätämäiseen" koiraan joka korvat luimussa seuraa omistajansa perässä.

        Pakottamista sen toisessa merkityksessä joutuu kyllä ajoittain todellakin käyttämään, kuten vaikka silloin kun koira ei suostu kävelemään kun ei mennä siihen suuntaan kuin HÄN haluaa ja joudut raahaamaan sen kuin pulkan kotiin! :D Tai kun pakottamalla ohjataan koira tiettyyn toimintaan tai tietystä toiminnasta pois mutta silloin mielelläni itse käytän pakottamisen sijasta sanaa vahva ohjaaminen.

        Pakottamisella sanana on yllättäen huono kaiku ;)
        Vaikka sillä tarkoitetaankin monesti samaa kuin vaikka `vaatia`.

        Itte en ainakaan koskaan haluaisi, vaikka `vaadinkin paljon`, sitä näätämäistä seuralaista. Se on sitä passiiviseen tilaan ajamista eikä se oo kaunista kateltavaa...jotkut "vanhan kansan" kouluttajat piti sellasta tottistakin ainoana oikeana tapana kunnes kukkahattutädit tuli tokoilemaan ja alkoi pitämään myös koiran viettivireestä huolta;)

        Ehkä se tosiaan on tuo sana, joka sitten helposti mielletään ääripään jokskin potkimiseksi.

    • ilmiöstä

      Tuntuu vähän siltä, että oli laji kuin laji, asia kuin asia, aina tämä sama ilmiö tulee esiin. Monissa harrastuksissa aletaan rakentamaan uusia järjestöjä ja ryhmiä ja kaikki paukuttavat siitä kuinka se oma tapa tehdä tämä on se ainoa.Riitaannutaan ja pistetään oma putiikki pystyyn jotta luopiot saadaan ulos.

      Erilaiset tavat saman järjestön tai harrastuksen/toiminnan alla ovat rikkaus, eikä köyhdyttävä tekijä.

      Yhtä totuutta ei ole, mutta ilmiselvää lienee se (useiden koirien kanssa toimineille), että koiratkin ovat erilaisia ja jo pentuaikana siellä laatikossa näkee eroja mm dominanssitaipumusten kanssa.

      Jos laitetaan kaikki ne eri koulutusteoriat ranskalaisilla viivoilla tuohon alle, voin todeta käyttäneeni niitä kaikkia, riippuen koirasta. Jotakin yksilöä on voinut kouluttaa shapingilla pelkästään, kun taas jonkun toisen kanssa on joutunut alusta asti keskittymään vain "kovempiin otteisiin" ja molemmilla on päästy samaan lopputulokseen, ilman pelkäävää koiraa.

      Ongelma onkin juuri siinä, kun jokaiseen koiraan koettaa soveltaa samaa metodia, niin niitä virhearviointeja ja peruuttamattomiakin ongelmia syntyy. On todellakin olemassa hyvin ohjattavia ja sitten taas kovin itsenäisiä ja dominantteja yksilöitä, jo alusta alkaen.Sen mukaan valitaan metodit.

      Jotkut puhuvat tässä yhteydessä koiran kovuudesta/pehmeydestä mutta oli termi mikä tahansa, ilmiö on totta.

      Joskus aloitellessani, tein sen virheen että koetin soveltaa samoja käytäntöjä kaikkiin työnalla oleviin ja niin se ei vain toimi.
      Kun kovin dominanttia koiraa joutuu hieman kovistelemaan (sillä ei ole mitään tekemistä hakkaamisen kanssa), siitä ei tule pelokasta. Kun pehmeälle versiolle teet sen saman, saat aikaan tuhoja ja koiran ohjattavuus kärsii.

      Eli ongelma on se, että jotakin teoriaa sovelletaan väärälle koiralle ja väärällä tavalla. Koiran "alistaminen" tarvittaessa, esimerkiksi, vaatii koiranlukutaitoa jotta ei mennä väärille urille. Useimmiten ongelmat tulevatkin juuri siitä kun asiaa ei osata toteuttaa oikein ; eli mennään joko liian pitkälle osaamatta lukea koiraa tai sitten jätetään se ns kesken ja näin pahennettaan tilannetta.

      • Koiran ehdoilla

        Hyviä oivalluksia!
        "Ongelma onkin juuri siinä, kun jokaiseen koiraan koettaa soveltaa samaa metodia, niin niitä virhearviointeja ja peruuttamattomiakin ongelmia syntyy." Tähän omiin kokemuksiini perustuen lisäisin: jopa samalla koiralla voidaan joutua käyttämään eri metodeja!
        Esimerkkinä kerron omasta koirasta, joka tuli minulle kaksi vuotta sitten (koira oli silloin 3,5 v vanha). Se oli kenneloloissa kasvanut, äärettömän arka, elämää kokematon, ihmisiä, ääniä ja outoja asioita pelkäävä hermoraunio. Ainoat tilanteet, joissa sillä riitti itseluottamusta, oli ne, joissa kohdattiin muita koiria (silloin se muuttui huonosti käyttäytyväksi remmirähjääjäksi, karvat pystyssä, häntä korkealla selän päällä ja kysymys ei todellakaan ollut pelkoreaktiosta vaan oikeasta aggressiosta). Tottelevaisuuskoulutuksessa olen koiralle saanut käyttää todella pehmeitä menetelmiä, kun taas tässä remmirähjäkäytöksessä olen joutunut ottamaan ihan eri menetelmät käyttöön. Monesti elämäni aikana olen kuvitellut (kun koiria on useita ollut) osaavani ja tietäväni "kaiken", kun sitten on uusi ongelma tullut ja siihen olen joutunut soveltamaan ihan eri metodia kuin aiempiin. Tästä viimeisin muistutus juuri tämä aikuisena tullut.... Tällä hetkellä koira toimii häntä iloisesti heiluen rähjäämättä muille ja rakastaa meidän treenikenttää (mihin aikaisemmin tuli korvat luimussa ja häntä koipien välissä). Välillä on meinannut usko mennä, mutta sitten ykskaks on menty eteenpäin hirveällä loikalla.
        Oppia ikä kaikki, ja mielestäni yksi teoria ei ketään autuaaksi tee (joskus pelkkä maalaisjärkikin riittää :))! Koiranlukutaito ja kyky käyttää erilaisia menetelmiä (koirasta riippuen) on taitavan kouluttajan merkki!

      • ilmiöstä
        Koiran ehdoilla kirjoitti:

        Hyviä oivalluksia!
        "Ongelma onkin juuri siinä, kun jokaiseen koiraan koettaa soveltaa samaa metodia, niin niitä virhearviointeja ja peruuttamattomiakin ongelmia syntyy." Tähän omiin kokemuksiini perustuen lisäisin: jopa samalla koiralla voidaan joutua käyttämään eri metodeja!
        Esimerkkinä kerron omasta koirasta, joka tuli minulle kaksi vuotta sitten (koira oli silloin 3,5 v vanha). Se oli kenneloloissa kasvanut, äärettömän arka, elämää kokematon, ihmisiä, ääniä ja outoja asioita pelkäävä hermoraunio. Ainoat tilanteet, joissa sillä riitti itseluottamusta, oli ne, joissa kohdattiin muita koiria (silloin se muuttui huonosti käyttäytyväksi remmirähjääjäksi, karvat pystyssä, häntä korkealla selän päällä ja kysymys ei todellakaan ollut pelkoreaktiosta vaan oikeasta aggressiosta). Tottelevaisuuskoulutuksessa olen koiralle saanut käyttää todella pehmeitä menetelmiä, kun taas tässä remmirähjäkäytöksessä olen joutunut ottamaan ihan eri menetelmät käyttöön. Monesti elämäni aikana olen kuvitellut (kun koiria on useita ollut) osaavani ja tietäväni "kaiken", kun sitten on uusi ongelma tullut ja siihen olen joutunut soveltamaan ihan eri metodia kuin aiempiin. Tästä viimeisin muistutus juuri tämä aikuisena tullut.... Tällä hetkellä koira toimii häntä iloisesti heiluen rähjäämättä muille ja rakastaa meidän treenikenttää (mihin aikaisemmin tuli korvat luimussa ja häntä koipien välissä). Välillä on meinannut usko mennä, mutta sitten ykskaks on menty eteenpäin hirveällä loikalla.
        Oppia ikä kaikki, ja mielestäni yksi teoria ei ketään autuaaksi tee (joskus pelkkä maalaisjärkikin riittää :))! Koiranlukutaito ja kyky käyttää erilaisia menetelmiä (koirasta riippuen) on taitavan kouluttajan merkki!

        Nimenomaan, samallakin koiralla joutuu soveltamaan, jatkuvasti.
        Itse valitsen useimmiten ne dominanteimmat versiot pennuista, mutta ei se sitä tarkoita että joutuisi vetämään "sata lasissa" koko ajan.
        Koulutus on ihan ns normaalia ja mahdollisiin tilanteisiin reagoidaan kovemmin ottein vasta tarvittaessa. Siinäkin tietenkin järki mukana :)

        Tiedän tuon tunteen, kun tietää ja osaa, tuntee kuin olisi tullut jonkun tien päähän ja sitten hupsista vain huomaakin, että paras tapa kouluttaa koiraa tai mitä tahansa eläintä on osata soveltaa erilaisia menetelmiä TARPEEN mukaan. On koiria joita ei tarvitse ottaa kovemmin, pelkkä kehonkieli, äänenpainot jne auttaa mutta valitettavasti kaikkien kanssa sekään ei riitä.

        Kasvattajienkin kannattaisi jo pienestä pitäen käsitellä pentuja kuten emot ; tarvittaessa murahtamalla tai ottamalla esim niskasta kiinni. Muistan erään erittäin kovan koiran jolle sai kuvainnollisesti huuta ja melskata just niin paljon kuin halusi mutta reagointi kovaan murahdukseen tai niskasta ravistamiseen oli mennyt alusta asti niin hyvin kupoliin ettei muuta tarvinnut. Jos näin ei ole alusta asti tehty (ne kasvattajat...), sellasilla mitään tehoa vastaavien yksilöiden kanssa ole.

        Koiranlukutaito on siitä kimurantti taito, että tavallisia immeisiä ohjatessani ja avustaessani olen huomannut ettei sitä oikein pysty opettamaan. Koirakuiskaajan jaksojakin katsoessa huomaa missä se oikea ja suurin työsarka on ;)

        Usein itse ongelma, kuten remmirähjäys on koulutettavissa pois melkein yhdellä kerralla mutta sitten kun omistaja jää taas koiran kanssa kahden, homma jatkuu.
        Koirakuiskaajassa mm arvostan sitä, että hän edes koettaa opettaa ihmisiä lukemaan koiraa ennen kuin itse tilanne edes syntyy. Näin koira on paremmin ohjattavissa.

      • molossi
        ilmiöstä kirjoitti:

        Nimenomaan, samallakin koiralla joutuu soveltamaan, jatkuvasti.
        Itse valitsen useimmiten ne dominanteimmat versiot pennuista, mutta ei se sitä tarkoita että joutuisi vetämään "sata lasissa" koko ajan.
        Koulutus on ihan ns normaalia ja mahdollisiin tilanteisiin reagoidaan kovemmin ottein vasta tarvittaessa. Siinäkin tietenkin järki mukana :)

        Tiedän tuon tunteen, kun tietää ja osaa, tuntee kuin olisi tullut jonkun tien päähän ja sitten hupsista vain huomaakin, että paras tapa kouluttaa koiraa tai mitä tahansa eläintä on osata soveltaa erilaisia menetelmiä TARPEEN mukaan. On koiria joita ei tarvitse ottaa kovemmin, pelkkä kehonkieli, äänenpainot jne auttaa mutta valitettavasti kaikkien kanssa sekään ei riitä.

        Kasvattajienkin kannattaisi jo pienestä pitäen käsitellä pentuja kuten emot ; tarvittaessa murahtamalla tai ottamalla esim niskasta kiinni. Muistan erään erittäin kovan koiran jolle sai kuvainnollisesti huuta ja melskata just niin paljon kuin halusi mutta reagointi kovaan murahdukseen tai niskasta ravistamiseen oli mennyt alusta asti niin hyvin kupoliin ettei muuta tarvinnut. Jos näin ei ole alusta asti tehty (ne kasvattajat...), sellasilla mitään tehoa vastaavien yksilöiden kanssa ole.

        Koiranlukutaito on siitä kimurantti taito, että tavallisia immeisiä ohjatessani ja avustaessani olen huomannut ettei sitä oikein pysty opettamaan. Koirakuiskaajan jaksojakin katsoessa huomaa missä se oikea ja suurin työsarka on ;)

        Usein itse ongelma, kuten remmirähjäys on koulutettavissa pois melkein yhdellä kerralla mutta sitten kun omistaja jää taas koiran kanssa kahden, homma jatkuu.
        Koirakuiskaajassa mm arvostan sitä, että hän edes koettaa opettaa ihmisiä lukemaan koiraa ennen kuin itse tilanne edes syntyy. Näin koira on paremmin ohjattavissa.

        "Kasvattajienkienkin..." Tuota,kun niitä emojakin on hyvin erilaisia...On myös emoja,jotka ei käytä lainkaan uhkaavia eleitä.Vaan on rtittäin taitavia ns.rauhoittavissa eleissä ja auktoriteetiltään.
        Viimekädessä myös,se miten koira toimii toiselle,ei ihminen pysty lähellekkään jäljittelemään.Vaan koira joutuu kuitenkin oppimaan ihmisen tekemän.

        Se miten koira huutamiseen suhtautuu,niin on yksilöllistä.Pehmeäkin koira voi olla jopa evvk.Jos se vaan on oppinut,että se on ihan normikäytöstä omistajalta,josta ei seuraa sen kummempaa,niin äkkiäkös siihen tottuu.Siihen huutamiseen kun pitäisi liittyä useinmiten ainakin myös niin selkeä jälkiseuraamus,että koira tajuaa pointin.Muuten sitä voi joillekkin huutaa äänensä käheäksi...

        Itse en ole koskaan ottanut kasvattejani,pentusia, niskasta kiinni.Hui kauhiaa,pelkkä ajatuskin...En ole myöskään nähnyt emojen sitä tekevän.Jos koira ottaa niskasta toista kiinni,niin kyseessä on aika vahva kannanotto,mitä korrekti koira ei hevin tee(leikkijutut ym.on eri juttu).

      • koiran_ehdoilla
        Koiran ehdoilla kirjoitti:

        Hyviä oivalluksia!
        "Ongelma onkin juuri siinä, kun jokaiseen koiraan koettaa soveltaa samaa metodia, niin niitä virhearviointeja ja peruuttamattomiakin ongelmia syntyy." Tähän omiin kokemuksiini perustuen lisäisin: jopa samalla koiralla voidaan joutua käyttämään eri metodeja!
        Esimerkkinä kerron omasta koirasta, joka tuli minulle kaksi vuotta sitten (koira oli silloin 3,5 v vanha). Se oli kenneloloissa kasvanut, äärettömän arka, elämää kokematon, ihmisiä, ääniä ja outoja asioita pelkäävä hermoraunio. Ainoat tilanteet, joissa sillä riitti itseluottamusta, oli ne, joissa kohdattiin muita koiria (silloin se muuttui huonosti käyttäytyväksi remmirähjääjäksi, karvat pystyssä, häntä korkealla selän päällä ja kysymys ei todellakaan ollut pelkoreaktiosta vaan oikeasta aggressiosta). Tottelevaisuuskoulutuksessa olen koiralle saanut käyttää todella pehmeitä menetelmiä, kun taas tässä remmirähjäkäytöksessä olen joutunut ottamaan ihan eri menetelmät käyttöön. Monesti elämäni aikana olen kuvitellut (kun koiria on useita ollut) osaavani ja tietäväni "kaiken", kun sitten on uusi ongelma tullut ja siihen olen joutunut soveltamaan ihan eri metodia kuin aiempiin. Tästä viimeisin muistutus juuri tämä aikuisena tullut.... Tällä hetkellä koira toimii häntä iloisesti heiluen rähjäämättä muille ja rakastaa meidän treenikenttää (mihin aikaisemmin tuli korvat luimussa ja häntä koipien välissä). Välillä on meinannut usko mennä, mutta sitten ykskaks on menty eteenpäin hirveällä loikalla.
        Oppia ikä kaikki, ja mielestäni yksi teoria ei ketään autuaaksi tee (joskus pelkkä maalaisjärkikin riittää :))! Koiranlukutaito ja kyky käyttää erilaisia menetelmiä (koirasta riippuen) on taitavan kouluttajan merkki!

        Jos nimimerkin "Koiran ehdoilla" on tarkoitus esiintyä minuna, niin uskottavuuden vuoksi kannattaisi laittaa faktat kuntoon, esimerkiksi mun koira on tullut mulle noin pari vuotiaana... Ja pari linkkiäkin olisit voinut lisätä autenttisuuden vuoksi. Tietty nuo näkemykset koiran kouluttamisesta on mulla päinvastaiset mutta se taisi olla tarkoituskin. Mutta onhan se kiva todeta tehneensä sen verran suuren vaikutuksen että joku jaksaa käyttää omaa aikaansa ja panostaa noinkin paljon yrittäessään kopioida mua ;)

      • olossi
        koiran_ehdoilla kirjoitti:

        Jos nimimerkin "Koiran ehdoilla" on tarkoitus esiintyä minuna, niin uskottavuuden vuoksi kannattaisi laittaa faktat kuntoon, esimerkiksi mun koira on tullut mulle noin pari vuotiaana... Ja pari linkkiäkin olisit voinut lisätä autenttisuuden vuoksi. Tietty nuo näkemykset koiran kouluttamisesta on mulla päinvastaiset mutta se taisi olla tarkoituskin. Mutta onhan se kiva todeta tehneensä sen verran suuren vaikutuksen että joku jaksaa käyttää omaa aikaansa ja panostaa noinkin paljon yrittäessään kopioida mua ;)

        joku feikkaa toisellakin nimimerkillä: ...

      • clarma
        molossi kirjoitti:

        "Kasvattajienkienkin..." Tuota,kun niitä emojakin on hyvin erilaisia...On myös emoja,jotka ei käytä lainkaan uhkaavia eleitä.Vaan on rtittäin taitavia ns.rauhoittavissa eleissä ja auktoriteetiltään.
        Viimekädessä myös,se miten koira toimii toiselle,ei ihminen pysty lähellekkään jäljittelemään.Vaan koira joutuu kuitenkin oppimaan ihmisen tekemän.

        Se miten koira huutamiseen suhtautuu,niin on yksilöllistä.Pehmeäkin koira voi olla jopa evvk.Jos se vaan on oppinut,että se on ihan normikäytöstä omistajalta,josta ei seuraa sen kummempaa,niin äkkiäkös siihen tottuu.Siihen huutamiseen kun pitäisi liittyä useinmiten ainakin myös niin selkeä jälkiseuraamus,että koira tajuaa pointin.Muuten sitä voi joillekkin huutaa äänensä käheäksi...

        Itse en ole koskaan ottanut kasvattejani,pentusia, niskasta kiinni.Hui kauhiaa,pelkkä ajatuskin...En ole myöskään nähnyt emojen sitä tekevän.Jos koira ottaa niskasta toista kiinni,niin kyseessä on aika vahva kannanotto,mitä korrekti koira ei hevin tee(leikkijutut ym.on eri juttu).

        Ei ihminen voi koskaan olla kuin koira, mutta kykenee kyllä jäljittelemään tiettyjä asioita, eleitä ja toimintamalleja. Näin helpotetaan myös koiran oppimista.

        Ihmisten kannattaisikin käyttää eleitä ja äänenpainoja enemmän. Tai opetella tulemaan tietoisemmaksi omista maneereistaan. Moni ongelma poistuisi jo pelkästään sillä.

        Tuo huutaminen (ja melskaaminen) oli vain kuvainnollista, tuossa yhteydessä, mutta muuten ajattelen samalla tavalla. Näin koira "kuuroututetaan" nopeasti.

      • molossi
        clarma kirjoitti:

        Ei ihminen voi koskaan olla kuin koira, mutta kykenee kyllä jäljittelemään tiettyjä asioita, eleitä ja toimintamalleja. Näin helpotetaan myös koiran oppimista.

        Ihmisten kannattaisikin käyttää eleitä ja äänenpainoja enemmän. Tai opetella tulemaan tietoisemmaksi omista maneereistaan. Moni ongelma poistuisi jo pelkästään sillä.

        Tuo huutaminen (ja melskaaminen) oli vain kuvainnollista, tuossa yhteydessä, mutta muuten ajattelen samalla tavalla. Näin koira "kuuroututetaan" nopeasti.

        "Ei ihminen..." Ei siis todellakaan.Ja siinä tullaankin useinkin siihen,että ihminen "esittää" koiraa,ja kun ei menekkään perille,niin ollaan ihmeissään...
        Ensinnä ei osata yhtä hyvin,koska emme kykene elehtimään kaikin tavoin kuin koira.Toiseksi kaikki koirat ei osaa lukea edes ihmisiä "yhtä hyvin".Eli silloin tulee nimenomaan kyseeseen se,että vaikka koira olisin tehnyt toiselle jotain,niin ihmisen puolelta ei sitä osaa tulkita,ENNENKUIN siihen on koira ensin oppinut.Eli tietää mitä se tarkoittaa(siis nimenomaan ihmisen tekemä juttu).

      • bullipoju
        molossi kirjoitti:

        "Ei ihminen..." Ei siis todellakaan.Ja siinä tullaankin useinkin siihen,että ihminen "esittää" koiraa,ja kun ei menekkään perille,niin ollaan ihmeissään...
        Ensinnä ei osata yhtä hyvin,koska emme kykene elehtimään kaikin tavoin kuin koira.Toiseksi kaikki koirat ei osaa lukea edes ihmisiä "yhtä hyvin".Eli silloin tulee nimenomaan kyseeseen se,että vaikka koira olisin tehnyt toiselle jotain,niin ihmisen puolelta ei sitä osaa tulkita,ENNENKUIN siihen on koira ensin oppinut.Eli tietää mitä se tarkoittaa(siis nimenomaan ihmisen tekemä juttu).

        Niin juuri. Koirien välistä kommunikointia kannattaa seurata ja siitä voi oppia paljon mutta ei sillä tavalla miten monet luulevat. Kun kahden koiran vuorovaikutusta seuraa, kannattaa mieluummin seurata sitä koiraa joka reagoi toisen koiran tekemiseen, tarkkailla niitä eleitä, ilmeitä sekä ääniä millä tavalla koira vastaa toisen koiran tekemään "aloitteeseen", tästä on sitten apua siinä vaiheessa kun itse kommunikoit koiran kanssa.
        Ihminen ei kykene kommunikoimaan samoin kuin koira pelkästään jo meidän fyysisen rakenteemme takia, meillä ei ole liikkuvia korvia, häntää eikä karvoja emmekä me seiso neljällä jalalla. Näillä kaikilla koirat kommunikoivat toisilleen jo kauan ennen itse tekoja, koska ihminen ei voi näitä käyttää, hänen sanomansa jää vajaaksi. Vähän kuin silloin kun kaksi ihmistä puhuu eri kieltä, toisen sanoista voi ehkä päätellä mitä hän haluaa mutta suurimmaksi osaksi viesti jää mysteeriksi.

        Koirien toimista ja eleistä voi ottaa vinkkejä ja apuja omiin käskyihin mutta ei niitä kannata yrittää kirjaimellisesti toteuttaa. Esim. kun oma koirani haluaa huomiota se koskettaa kuonollaan minua, samoin minä kosketan sitä kädelläni jos tahdon sen huomion kun se on "kuurona". Kun seuraa koiralaumaa ja joku koirista käy ylikierroksilla, muut "komentavat" sen rauhoittumaan eli ärähdys ja ehkä pieni näykkäisy. Itse ei ole mitään järkeä alkaa murisemaan koiralle tai näykkimään sitä mutta itse päästään jonkun kovan äänen jotta saan koiran huomion ja sen jälkeen käsky "lopeta" ja rauhallinen mutta jämäkkä asento ja katse sekä osoittava sormi vielä varmistamaan että nyt ei ole kyse leikistä.
        Koirien eleistä voi oppia mutta ne pitää soveltaa ihmiselle sopivaksi.

      • canis.familiaris
        bullipoju kirjoitti:

        Niin juuri. Koirien välistä kommunikointia kannattaa seurata ja siitä voi oppia paljon mutta ei sillä tavalla miten monet luulevat. Kun kahden koiran vuorovaikutusta seuraa, kannattaa mieluummin seurata sitä koiraa joka reagoi toisen koiran tekemiseen, tarkkailla niitä eleitä, ilmeitä sekä ääniä millä tavalla koira vastaa toisen koiran tekemään "aloitteeseen", tästä on sitten apua siinä vaiheessa kun itse kommunikoit koiran kanssa.
        Ihminen ei kykene kommunikoimaan samoin kuin koira pelkästään jo meidän fyysisen rakenteemme takia, meillä ei ole liikkuvia korvia, häntää eikä karvoja emmekä me seiso neljällä jalalla. Näillä kaikilla koirat kommunikoivat toisilleen jo kauan ennen itse tekoja, koska ihminen ei voi näitä käyttää, hänen sanomansa jää vajaaksi. Vähän kuin silloin kun kaksi ihmistä puhuu eri kieltä, toisen sanoista voi ehkä päätellä mitä hän haluaa mutta suurimmaksi osaksi viesti jää mysteeriksi.

        Koirien toimista ja eleistä voi ottaa vinkkejä ja apuja omiin käskyihin mutta ei niitä kannata yrittää kirjaimellisesti toteuttaa. Esim. kun oma koirani haluaa huomiota se koskettaa kuonollaan minua, samoin minä kosketan sitä kädelläni jos tahdon sen huomion kun se on "kuurona". Kun seuraa koiralaumaa ja joku koirista käy ylikierroksilla, muut "komentavat" sen rauhoittumaan eli ärähdys ja ehkä pieni näykkäisy. Itse ei ole mitään järkeä alkaa murisemaan koiralle tai näykkimään sitä mutta itse päästään jonkun kovan äänen jotta saan koiran huomion ja sen jälkeen käsky "lopeta" ja rauhallinen mutta jämäkkä asento ja katse sekä osoittava sormi vielä varmistamaan että nyt ei ole kyse leikistä.
        Koirien eleistä voi oppia mutta ne pitää soveltaa ihmiselle sopivaksi.

        " Esim. kun oma koirani haluaa huomiota se koskettaa kuonollaan minua,"..tämä on yleensä suhdetta vahvistava ele, jolla vahvistetaan sidettä säännöllisesti...Voi myös olla koiralta tilanteessa "sovintoele".. jos jokin asia on jäänyt roikkumaan...eli menee tuohon vahvistus juttuun myös.

        "esittää" koiraa,ja kun ei menekkään perille,niin ollaan ihmeissään."..niin just, koska koira katsoo ihmisestä naaman (lihasten) liikkeitä, joita ei voi huijata..

        p.s
        Tästä piti mainita aijemmin, mutta joku taisi keretä...=D
        "Tuo kovalla kädellä on minun mielestäni taas ihan väärinpäin,koska bulltyyppisillä(taistelukoirataustaisten kanssa)ei kyllä pääse parhaimpiin tuloksiin,jos rupeaa machoilemaan"..Tämä hyvä huomio, joka mielestäni käy myös molosirotuisille, ja isommille terriereille.

        Eräs tuttuni on tai ainakin oli näiden "kyömynenien" kasvattaja ja on aika lepponen mies asenteineen...se näkyi myös koirista.

      • Turha Nipotus
        canis.familiaris kirjoitti:

        " Esim. kun oma koirani haluaa huomiota se koskettaa kuonollaan minua,"..tämä on yleensä suhdetta vahvistava ele, jolla vahvistetaan sidettä säännöllisesti...Voi myös olla koiralta tilanteessa "sovintoele".. jos jokin asia on jäänyt roikkumaan...eli menee tuohon vahvistus juttuun myös.

        "esittää" koiraa,ja kun ei menekkään perille,niin ollaan ihmeissään."..niin just, koska koira katsoo ihmisestä naaman (lihasten) liikkeitä, joita ei voi huijata..

        p.s
        Tästä piti mainita aijemmin, mutta joku taisi keretä...=D
        "Tuo kovalla kädellä on minun mielestäni taas ihan väärinpäin,koska bulltyyppisillä(taistelukoirataustaisten kanssa)ei kyllä pääse parhaimpiin tuloksiin,jos rupeaa machoilemaan"..Tämä hyvä huomio, joka mielestäni käy myös molosirotuisille, ja isommille terriereille.

        Eräs tuttuni on tai ainakin oli näiden "kyömynenien" kasvattaja ja on aika lepponen mies asenteineen...se näkyi myös koirista.

        Leppoisuus näkyy tiellä taluttavista koiraihmisistä, mitä pinkeempi ihminen sitä kiljuvampi koira. Aina ei toki näin ole.

        Koira nyt vaan on sitä minkälaiseksi sitä on "muokattu" tahallaan tai tahattomasti.

      • putkiaivoinen...
        canis.familiaris kirjoitti:

        " Esim. kun oma koirani haluaa huomiota se koskettaa kuonollaan minua,"..tämä on yleensä suhdetta vahvistava ele, jolla vahvistetaan sidettä säännöllisesti...Voi myös olla koiralta tilanteessa "sovintoele".. jos jokin asia on jäänyt roikkumaan...eli menee tuohon vahvistus juttuun myös.

        "esittää" koiraa,ja kun ei menekkään perille,niin ollaan ihmeissään."..niin just, koska koira katsoo ihmisestä naaman (lihasten) liikkeitä, joita ei voi huijata..

        p.s
        Tästä piti mainita aijemmin, mutta joku taisi keretä...=D
        "Tuo kovalla kädellä on minun mielestäni taas ihan väärinpäin,koska bulltyyppisillä(taistelukoirataustaisten kanssa)ei kyllä pääse parhaimpiin tuloksiin,jos rupeaa machoilemaan"..Tämä hyvä huomio, joka mielestäni käy myös molosirotuisille, ja isommille terriereille.

        Eräs tuttuni on tai ainakin oli näiden "kyömynenien" kasvattaja ja on aika lepponen mies asenteineen...se näkyi myös koirista.

        Voiko tuo sovintoeleiden käyttö tai suhdetta vahvistavien eleiden käyttö olla liiallista? Tulipa vain mieleen, kun tuo mun koira käyttää niitä paljon. Ja nyt kun tässä pakkailen laukkuja ja koira on tottunut siihen, että usein laukkujen pakkausta seuraa hoitoon vienti (vaikkei nyt seuraakaan), niin näyttäisi, että käy tökkimässä kuonolla vähän tavallista useammin...

      • canis.familiaris
        putkiaivoinen... kirjoitti:

        Voiko tuo sovintoeleiden käyttö tai suhdetta vahvistavien eleiden käyttö olla liiallista? Tulipa vain mieleen, kun tuo mun koira käyttää niitä paljon. Ja nyt kun tässä pakkailen laukkuja ja koira on tottunut siihen, että usein laukkujen pakkausta seuraa hoitoon vienti (vaikkei nyt seuraakaan), niin näyttäisi, että käy tökkimässä kuonolla vähän tavallista useammin...

        Miksi ei voi olla ylikorostunutta? Voi tietenkin olla, että siinä hässäkässä omat ajatukset on siellä "mihin laukut menee"...Meitsi on ainakin aika ajatuksissa, kun reissuun pakkaa, enkä hirveästi halua keskustella tai keskeytellä pakkaamisen ohella..

      • putkis..
        canis.familiaris kirjoitti:

        Miksi ei voi olla ylikorostunutta? Voi tietenkin olla, että siinä hässäkässä omat ajatukset on siellä "mihin laukut menee"...Meitsi on ainakin aika ajatuksissa, kun reissuun pakkaa, enkä hirveästi halua keskustella tai keskeytellä pakkaamisen ohella..

        Nyt män ohi...en ymmärtänyt

        Juu ja nyt en pakkaa keskittyneesti, puuhailen kaikkea muutakin tässä välissä. Silloin kun on tiukka aikataulu, sitten keskityn.

      • clarma
        bullipoju kirjoitti:

        Niin juuri. Koirien välistä kommunikointia kannattaa seurata ja siitä voi oppia paljon mutta ei sillä tavalla miten monet luulevat. Kun kahden koiran vuorovaikutusta seuraa, kannattaa mieluummin seurata sitä koiraa joka reagoi toisen koiran tekemiseen, tarkkailla niitä eleitä, ilmeitä sekä ääniä millä tavalla koira vastaa toisen koiran tekemään "aloitteeseen", tästä on sitten apua siinä vaiheessa kun itse kommunikoit koiran kanssa.
        Ihminen ei kykene kommunikoimaan samoin kuin koira pelkästään jo meidän fyysisen rakenteemme takia, meillä ei ole liikkuvia korvia, häntää eikä karvoja emmekä me seiso neljällä jalalla. Näillä kaikilla koirat kommunikoivat toisilleen jo kauan ennen itse tekoja, koska ihminen ei voi näitä käyttää, hänen sanomansa jää vajaaksi. Vähän kuin silloin kun kaksi ihmistä puhuu eri kieltä, toisen sanoista voi ehkä päätellä mitä hän haluaa mutta suurimmaksi osaksi viesti jää mysteeriksi.

        Koirien toimista ja eleistä voi ottaa vinkkejä ja apuja omiin käskyihin mutta ei niitä kannata yrittää kirjaimellisesti toteuttaa. Esim. kun oma koirani haluaa huomiota se koskettaa kuonollaan minua, samoin minä kosketan sitä kädelläni jos tahdon sen huomion kun se on "kuurona". Kun seuraa koiralaumaa ja joku koirista käy ylikierroksilla, muut "komentavat" sen rauhoittumaan eli ärähdys ja ehkä pieni näykkäisy. Itse ei ole mitään järkeä alkaa murisemaan koiralle tai näykkimään sitä mutta itse päästään jonkun kovan äänen jotta saan koiran huomion ja sen jälkeen käsky "lopeta" ja rauhallinen mutta jämäkkä asento ja katse sekä osoittava sormi vielä varmistamaan että nyt ei ole kyse leikistä.
        Koirien eleistä voi oppia mutta ne pitää soveltaa ihmiselle sopivaksi.

        "Koirien eleistä voi oppia mutta ne pitää soveltaa ihmiselle sopivaksi."

        Näinpä juuri.

        Itse saatan kuitenkin "murahdella" välillä prrkele - tyyliin matalalla äänellä :)

        Koirien keskenäistä kommunikaatiota kannattaa todellakin seurailla jotta osaa paremmin tulkita kuinka omat viestit menee perille. Siitä voi myös oppia näkemään koiralle virittäytyneitä tai virittymässä olevia tunnetiloja.

        Tuosta lopeta-käskystä tuli mieleeni, että joku vastaava passivoiva käsky olisi todellakin hyvä opettaa jokaiselle koiralle. Itse opetan ehdottoman ei-käskyn lisäksi "nyt loppu"-käskyn joka tarkoittaa vaikka sen hetkisen leikin loppumista siltä erää.

      • clarma
        putkis.. kirjoitti:

        Nyt män ohi...en ymmärtänyt

        Juu ja nyt en pakkaa keskittyneesti, puuhailen kaikkea muutakin tässä välissä. Silloin kun on tiukka aikataulu, sitten keskityn.

        Mulla koirat on aina oppineet eleistä ja tavoistani että olenko lähdössä ilman vai kanssa. Sitten niitä toiveiden herättelijöitä löytyy joskus laukustakin, että eikö millään pääsisi mukaan ;)

      • canis.familiaris
        putkis.. kirjoitti:

        Nyt män ohi...en ymmärtänyt

        Juu ja nyt en pakkaa keskittyneesti, puuhailen kaikkea muutakin tässä välissä. Silloin kun on tiukka aikataulu, sitten keskityn.

        nii ei nää jutskat ookkaa niin helppoi hihvata..=L

      • "varastettu" nimimer
        koiran_ehdoilla kirjoitti:

        Jos nimimerkin "Koiran ehdoilla" on tarkoitus esiintyä minuna, niin uskottavuuden vuoksi kannattaisi laittaa faktat kuntoon, esimerkiksi mun koira on tullut mulle noin pari vuotiaana... Ja pari linkkiäkin olisit voinut lisätä autenttisuuden vuoksi. Tietty nuo näkemykset koiran kouluttamisesta on mulla päinvastaiset mutta se taisi olla tarkoituskin. Mutta onhan se kiva todeta tehneensä sen verran suuren vaikutuksen että joku jaksaa käyttää omaa aikaansa ja panostaa noinkin paljon yrittäessään kopioida mua ;)

        Pyydän vilpittömästi anteeksi tätä nimimerkkivalintaa. Kirjoitin siis nimimerkillä "Koiran ehdoilla" eikä tarkoitus ollut esiintyä nimimerkkinä "koiran_ehdoilla"! En ole tätä palstaa kovin paljon lueskellut, joten tämä oli ihan tahaton virhe, ja oma aikuisena otettu koira on tullut minulle todellakin 3,5 vuotiaana. En ole ketään yrittänyt kopioida, joten ajatukset ovat olleet ihan omiani. Vastedes yritän käyttää käyttämättömiä nimimerkkejä :).

      • bullipoju
        clarma kirjoitti:

        "Koirien eleistä voi oppia mutta ne pitää soveltaa ihmiselle sopivaksi."

        Näinpä juuri.

        Itse saatan kuitenkin "murahdella" välillä prrkele - tyyliin matalalla äänellä :)

        Koirien keskenäistä kommunikaatiota kannattaa todellakin seurailla jotta osaa paremmin tulkita kuinka omat viestit menee perille. Siitä voi myös oppia näkemään koiralle virittäytyneitä tai virittymässä olevia tunnetiloja.

        Tuosta lopeta-käskystä tuli mieleeni, että joku vastaava passivoiva käsky olisi todellakin hyvä opettaa jokaiselle koiralle. Itse opetan ehdottoman ei-käskyn lisäksi "nyt loppu"-käskyn joka tarkoittaa vaikka sen hetkisen leikin loppumista siltä erää.

        Meillä "lopeta" käsky tarkoittaa "mitä ikinä teetkin, nyt loppu samantien" ja YLEENSÄ koira lopettaa mitä ikinä tekeekään ja jää odottamaan käskyä tai tulee luokse kyselemään lisätietoja! :) Bullista kun puhutaan niin kaikki käskyt toimivat YLEENSÄ ja vaikka jotkut jutut olisivatkin toimineet tähän mennessä täydellisesti joka kerta, en halua kirota niitä liikaa kehumalla! :D Aina varaudun siihen että NYT on se hetki jolloin käskyä ei ehkä kuunnellakaan, pessimisti ei pety ;D

        Meillä on myös "loppu" käsky jossa on iloinen vivahde. Se tarkoittaa leikin tai treenin lopetusta ja sen päälle saa AINA rapsuja ja kehuja. Minusta on kuitenkin hyvä ilmoittaa koiralle milloin mikä tahansa homma on ohi, uskon että se kasvattaa luottamusta sekä tuo omalla tavallaan turvaa koska koiran pitävät siitä että ne tietävät mitä tapahtuu.

      • clarma
        bullipoju kirjoitti:

        Meillä "lopeta" käsky tarkoittaa "mitä ikinä teetkin, nyt loppu samantien" ja YLEENSÄ koira lopettaa mitä ikinä tekeekään ja jää odottamaan käskyä tai tulee luokse kyselemään lisätietoja! :) Bullista kun puhutaan niin kaikki käskyt toimivat YLEENSÄ ja vaikka jotkut jutut olisivatkin toimineet tähän mennessä täydellisesti joka kerta, en halua kirota niitä liikaa kehumalla! :D Aina varaudun siihen että NYT on se hetki jolloin käskyä ei ehkä kuunnellakaan, pessimisti ei pety ;D

        Meillä on myös "loppu" käsky jossa on iloinen vivahde. Se tarkoittaa leikin tai treenin lopetusta ja sen päälle saa AINA rapsuja ja kehuja. Minusta on kuitenkin hyvä ilmoittaa koiralle milloin mikä tahansa homma on ohi, uskon että se kasvattaa luottamusta sekä tuo omalla tavallaan turvaa koska koiran pitävät siitä että ne tietävät mitä tapahtuu.

        Meillä on ehdoton EI, josta ei neuvotella, ja sitten se "nyt loppu" joka yleensä liittyy johonkin sellaiseen toimintaan mikä on periaatteessa okei, mutta nyt ois aika rauhoittua tai ei juuri nyt.

        Joskus saatan hätäpäissäni ja paremman puutteessa palkata vaikka remmileikillä ja siihen tarvitaan tällainen käsky jos ei halua raahata koiraa joka lenkillä perässä :)

        Pessimisti ei pety :D
        Se on totta vaikka vähän eri linjoilla mennäänkin. Mutta eipä se haittaa. Itse varaudun aina siihen, että (jos) käskyä ei kuunnella ja olen valmis viemään sen loppuun asti. Mutta ihmisillä on erilaisia toiveita ja tarpeita koiraltaan, joten ne ovatkin sitten valintakysymyksiä, jos muuten menee hyvin.

      • canis.familiaris
        clarma kirjoitti:

        Meillä on ehdoton EI, josta ei neuvotella, ja sitten se "nyt loppu" joka yleensä liittyy johonkin sellaiseen toimintaan mikä on periaatteessa okei, mutta nyt ois aika rauhoittua tai ei juuri nyt.

        Joskus saatan hätäpäissäni ja paremman puutteessa palkata vaikka remmileikillä ja siihen tarvitaan tällainen käsky jos ei halua raahata koiraa joka lenkillä perässä :)

        Pessimisti ei pety :D
        Se on totta vaikka vähän eri linjoilla mennäänkin. Mutta eipä se haittaa. Itse varaudun aina siihen, että (jos) käskyä ei kuunnella ja olen valmis viemään sen loppuun asti. Mutta ihmisillä on erilaisia toiveita ja tarpeita koiraltaan, joten ne ovatkin sitten valintakysymyksiä, jos muuten menee hyvin.

        On taas tullut merkille väkisinkin, että käskyjen kirjo on monilla aika laajaa.
        Itse pyrin pitämään käskyt niin minimissä kuin se on mahdollista, mutta ne toimivatkin hieman tärkeimmissä asioissa hyvin...loppu on melkeimpä "puheohjausta"..joka toimii kontaktihakuisella koiralla varsin hyvin ja riittävästi.

        Mikkihiiri osaa mm. ja toimiin tilanteen /äänenpainotteen mukaan...aina ei siis "käskytetä" tai käytetä siihen liittyvään mielikuvaan käskeä otsalohko punaisena.

        - EI =, jolla on keskeytys arvo, joka on aika laaja käyttöinen.
        (harvoin jos edes tarvitsee)

        Näin: Ei ->Keskeytys-> ohjaus muuhun. Tilanne ei siis tarvitse olla negatiivinen.

        Perusjutut
        - ISTU/ SIVULLE/ SEURAA/ ETEEN (käytännöllinen monessa) ja tietenkin kutsusta luokse..tässä käytän pelkästään nimeä.

        Puheohjauksella "höpöttämällä" pääosin mennään ja lukeekin äänen painot hyvin. Antaako tassua pyydettäessä, niin en tiedä, koska ei ole vielä sille käyttötarkoitusta....Ollaan treenattu esineen "etsintää" metsässä omalla tavalla ja siinäkin koira on jo oppinut ohesssa "ETSI" idean, kun virittäydytään asiaan lähtövalmisteluin kotona ja tietää mitä on odotettavissa...

        Arki sujuu hyvin näillä..ja mikkihiiri on todella toimiva yksilö. (kv-koira)

        Edelleen hieman hymyilyttää, kun jotkut ihan vakavana pohtii, että koiralle ei saa sanoa -EI-, koska sana on negatiivinen.....sitä se kai ihmiselle onkin, mutta koira ei sanaa sen varsinaisessa muodossa miellä, eikä ede ymmärrä....ihmisellä on aikaa ja mahdollisuuksia rakentaa "mörköjä päähänsä" mistä tahansa..Kielletään mielellään sanan käyttö, vaikka sitä ei osata perustella..tai ymmärretä edes miksi.

      • clarma
        canis.familiaris kirjoitti:

        On taas tullut merkille väkisinkin, että käskyjen kirjo on monilla aika laajaa.
        Itse pyrin pitämään käskyt niin minimissä kuin se on mahdollista, mutta ne toimivatkin hieman tärkeimmissä asioissa hyvin...loppu on melkeimpä "puheohjausta"..joka toimii kontaktihakuisella koiralla varsin hyvin ja riittävästi.

        Mikkihiiri osaa mm. ja toimiin tilanteen /äänenpainotteen mukaan...aina ei siis "käskytetä" tai käytetä siihen liittyvään mielikuvaan käskeä otsalohko punaisena.

        - EI =, jolla on keskeytys arvo, joka on aika laaja käyttöinen.
        (harvoin jos edes tarvitsee)

        Näin: Ei ->Keskeytys-> ohjaus muuhun. Tilanne ei siis tarvitse olla negatiivinen.

        Perusjutut
        - ISTU/ SIVULLE/ SEURAA/ ETEEN (käytännöllinen monessa) ja tietenkin kutsusta luokse..tässä käytän pelkästään nimeä.

        Puheohjauksella "höpöttämällä" pääosin mennään ja lukeekin äänen painot hyvin. Antaako tassua pyydettäessä, niin en tiedä, koska ei ole vielä sille käyttötarkoitusta....Ollaan treenattu esineen "etsintää" metsässä omalla tavalla ja siinäkin koira on jo oppinut ohesssa "ETSI" idean, kun virittäydytään asiaan lähtövalmisteluin kotona ja tietää mitä on odotettavissa...

        Arki sujuu hyvin näillä..ja mikkihiiri on todella toimiva yksilö. (kv-koira)

        Edelleen hieman hymyilyttää, kun jotkut ihan vakavana pohtii, että koiralle ei saa sanoa -EI-, koska sana on negatiivinen.....sitä se kai ihmiselle onkin, mutta koira ei sanaa sen varsinaisessa muodossa miellä, eikä ede ymmärrä....ihmisellä on aikaa ja mahdollisuuksia rakentaa "mörköjä päähänsä" mistä tahansa..Kielletään mielellään sanan käyttö, vaikka sitä ei osata perustella..tai ymmärretä edes miksi.

        Koiralle ei saa sanoa ei ? Miksi ihmeessä ?

        Mulle muokkaantuu paljonkin eri käskyjä aina ajan saatossa, mutta totta kai alkuun lähetään perusjutuista vaan.
        Eri käskyjä kisaamiseen/tottikseen ja kotikäyttöön.
        Esim "sivulla" ulkona tarkoittaa lähinnä lönköttelyä tossa viereillä eikä aktiivista seuraamista katsekontaktilla. "Mees maate" on eri asia kuin salama-maahanmeno.
        Luoksetulo on normisti tohon lähelle ja tottiksessa sitten jalkojen väliin jne.

        Mutta tosiaan alkuun lähdetään helpommasta, nuo tulee ajan kanssa.

      • canis.familiaris
        clarma kirjoitti:

        Koiralle ei saa sanoa ei ? Miksi ihmeessä ?

        Mulle muokkaantuu paljonkin eri käskyjä aina ajan saatossa, mutta totta kai alkuun lähetään perusjutuista vaan.
        Eri käskyjä kisaamiseen/tottikseen ja kotikäyttöön.
        Esim "sivulla" ulkona tarkoittaa lähinnä lönköttelyä tossa viereillä eikä aktiivista seuraamista katsekontaktilla. "Mees maate" on eri asia kuin salama-maahanmeno.
        Luoksetulo on normisti tohon lähelle ja tottiksessa sitten jalkojen väliin jne.

        Mutta tosiaan alkuun lähdetään helpommasta, nuo tulee ajan kanssa.

        En tiedä miksi, vaikka tätä olen pohtinut usasti. Edelleen ihmetytelen, että miksi koiralle -EI- olisi kielteinen asia? Miksi koira ymmärtäisi, muuta kuin opetettu käsky->toiminto muiden joukossa.

        Oliko Kaimiolla jokin selitys tälle? Onko kukaan lukenut hänen kirjaansa?

      • canis.familiaris
        canis.familiaris kirjoitti:

        En tiedä miksi, vaikka tätä olen pohtinut usasti. Edelleen ihmetytelen, että miksi koiralle -EI- olisi kielteinen asia? Miksi koira ymmärtäisi, muuta kuin opetettu käsky->toiminto muiden joukossa.

        Oliko Kaimiolla jokin selitys tälle? Onko kukaan lukenut hänen kirjaansa?

        "Mees maate" on eri asia kuin salama-maahanmeno"..tähän on tarkoitettu taas eri äänenpainotteet (Vaste sille /tapa/nopeus jne..)..ei tarvitse eri komentoja...Koira toimii äänipainotteisesti...ei sananojen mukaan, kun ei ymmärrä sanoja.

        Lisäksi, kun kentälle ollaan lähdössä, niin virittäytymisestä on kyse...Virittymisestä siihen mitä on tulossa..(Tapa miten käsketään/tehdään ja kokemus siitä).
        Kun lenkille, niin sama juttu....jnejne

      • clarma
        canis.familiaris kirjoitti:

        "Mees maate" on eri asia kuin salama-maahanmeno"..tähän on tarkoitettu taas eri äänenpainotteet (Vaste sille /tapa/nopeus jne..)..ei tarvitse eri komentoja...Koira toimii äänipainotteisesti...ei sananojen mukaan, kun ei ymmärrä sanoja.

        Lisäksi, kun kentälle ollaan lähdössä, niin virittäytymisestä on kyse...Virittymisestä siihen mitä on tulossa..(Tapa miten käsketään/tehdään ja kokemus siitä).
        Kun lenkille, niin sama juttu....jnejne

        Tapoja on monia. Ei kait se sen kummempaa. Kerroin vaan omastani :)

      • bullipoju
        clarma kirjoitti:

        Meillä on ehdoton EI, josta ei neuvotella, ja sitten se "nyt loppu" joka yleensä liittyy johonkin sellaiseen toimintaan mikä on periaatteessa okei, mutta nyt ois aika rauhoittua tai ei juuri nyt.

        Joskus saatan hätäpäissäni ja paremman puutteessa palkata vaikka remmileikillä ja siihen tarvitaan tällainen käsky jos ei halua raahata koiraa joka lenkillä perässä :)

        Pessimisti ei pety :D
        Se on totta vaikka vähän eri linjoilla mennäänkin. Mutta eipä se haittaa. Itse varaudun aina siihen, että (jos) käskyä ei kuunnella ja olen valmis viemään sen loppuun asti. Mutta ihmisillä on erilaisia toiveita ja tarpeita koiraltaan, joten ne ovatkin sitten valintakysymyksiä, jos muuten menee hyvin.

        "Itse varaudun aina siihen, että (jos) käskyä ei kuunnella ja olen valmis viemään sen loppuun asti. Mutta ihmisillä on erilaisia toiveita ja tarpeita koiraltaan, joten ne ovatkin sitten valintakysymyksiä, jos muuten menee hyvin. "
        Joo kyllä itsekin aina loppuun asti menen vaikka kynsin ja hampain mutta siinä vaiheessa kun on tuollainen puupää että siinä tottelussa saattaa mennä hetki, on ihan hyvä valmistautua niihin "pettymyksiin". Lähinnä esim. tilanteessa, jossa koira on irti metsässä ja tulee toinen koira vastaan ja omani lähtee pinkomaan kuin heikkopäinen toisen koiran luo eikä ota käskyjä kuuleviin korviinsa. Näin ei ole ikinä käynyt mutta tiedän että niin voi käydä, joten itse olen todella tarkkana kun tulee toisia koiria ja mieluummin kytken koiran takaisin kiinni entä luotan siihen että koirani ei lähtisi toisen koiran luo. .
        Tuota olisi varmasti hyvä harjoitella mutta kun tuhatta ja sataa kohti pinkova bullterrieri ei varmasti ole ainakaan luottamusta herättävä näky toisen koiran omistajan mielestä ja siinä vaiheessa on turha alkaa mitään "se on ihan kiltti" huutoja huutelemaan! :D Mieluummin kohdataan hihnassa ja jos kaikille passaa niin sitten päästetään irti! :)

        Tietyissä asioissa olen "hitler", eli vaadiin ehdotonta tottelemista mutta jotkin jutut ovat sellaisia että ne saa suorittaa "puolella ajatuksella" jos ei ihan kiinnosta. Kiellot on aina kieltoja ja niitä on toteltava "EI" on se josta ei keskustella ja "LOPETA" on enemmänkin vaihda tekemistä. Yleensä "lopeta" riittää ja koira tietää että se ei ole ehdoton juttu, jos joku "lopetetaan" se on vain siltä erää mutta jos joku on "EI" niin sitä ei sitten tehdä ikinä enää. "Ei" kuuluu meillä hyvin harvoin koska yritän mahdollisimman vähän käyttää sitä jotta se ei "kulu" ja yritän aina ensin saada muilla keinoin koiran lopettamaan kielletyn tekemisten.

      • clarma
        bullipoju kirjoitti:

        "Itse varaudun aina siihen, että (jos) käskyä ei kuunnella ja olen valmis viemään sen loppuun asti. Mutta ihmisillä on erilaisia toiveita ja tarpeita koiraltaan, joten ne ovatkin sitten valintakysymyksiä, jos muuten menee hyvin. "
        Joo kyllä itsekin aina loppuun asti menen vaikka kynsin ja hampain mutta siinä vaiheessa kun on tuollainen puupää että siinä tottelussa saattaa mennä hetki, on ihan hyvä valmistautua niihin "pettymyksiin". Lähinnä esim. tilanteessa, jossa koira on irti metsässä ja tulee toinen koira vastaan ja omani lähtee pinkomaan kuin heikkopäinen toisen koiran luo eikä ota käskyjä kuuleviin korviinsa. Näin ei ole ikinä käynyt mutta tiedän että niin voi käydä, joten itse olen todella tarkkana kun tulee toisia koiria ja mieluummin kytken koiran takaisin kiinni entä luotan siihen että koirani ei lähtisi toisen koiran luo. .
        Tuota olisi varmasti hyvä harjoitella mutta kun tuhatta ja sataa kohti pinkova bullterrieri ei varmasti ole ainakaan luottamusta herättävä näky toisen koiran omistajan mielestä ja siinä vaiheessa on turha alkaa mitään "se on ihan kiltti" huutoja huutelemaan! :D Mieluummin kohdataan hihnassa ja jos kaikille passaa niin sitten päästetään irti! :)

        Tietyissä asioissa olen "hitler", eli vaadiin ehdotonta tottelemista mutta jotkin jutut ovat sellaisia että ne saa suorittaa "puolella ajatuksella" jos ei ihan kiinnosta. Kiellot on aina kieltoja ja niitä on toteltava "EI" on se josta ei keskustella ja "LOPETA" on enemmänkin vaihda tekemistä. Yleensä "lopeta" riittää ja koira tietää että se ei ole ehdoton juttu, jos joku "lopetetaan" se on vain siltä erää mutta jos joku on "EI" niin sitä ei sitten tehdä ikinä enää. "Ei" kuuluu meillä hyvin harvoin koska yritän mahdollisimman vähän käyttää sitä jotta se ei "kulu" ja yritän aina ensin saada muilla keinoin koiran lopettamaan kielletyn tekemisten.

        Meillä sama tuon "ei" ja "nyt loppu" - käskyjen kanssa.

        Onhan se ihan kohteliasta ja viisastakin kytkeä se koira, ne ongelmat tuolla mettäteillä kun ei aina ole ihan vain ittestä kiinni ;)

      • putkiaivoinen_kissa
        clarma kirjoitti:

        Mulla koirat on aina oppineet eleistä ja tavoistani että olenko lähdössä ilman vai kanssa. Sitten niitä toiveiden herättelijöitä löytyy joskus laukustakin, että eikö millään pääsisi mukaan ;)

        No meillä pakataan vain luita lähtijän laukkuihin, ei koko koiraa sentään. :) Meillä tuo mun lähtö ilman sitä on koiralle stressiä aiheuttava asia. On vähän liian kiinni minussa.

      • bullipoju
        clarma kirjoitti:

        Meillä sama tuon "ei" ja "nyt loppu" - käskyjen kanssa.

        Onhan se ihan kohteliasta ja viisastakin kytkeä se koira, ne ongelmat tuolla mettäteillä kun ei aina ole ihan vain ittestä kiinni ;)

        Tänään taas oli "nyt loppu" käytössä kun lenkillä oltiin ja jätkä alkoi hepuloimaan oikein olan takaa! Bullihepulit

      • molossi
        clarma kirjoitti:

        Koiralle ei saa sanoa ei ? Miksi ihmeessä ?

        Mulle muokkaantuu paljonkin eri käskyjä aina ajan saatossa, mutta totta kai alkuun lähetään perusjutuista vaan.
        Eri käskyjä kisaamiseen/tottikseen ja kotikäyttöön.
        Esim "sivulla" ulkona tarkoittaa lähinnä lönköttelyä tossa viereillä eikä aktiivista seuraamista katsekontaktilla. "Mees maate" on eri asia kuin salama-maahanmeno.
        Luoksetulo on normisti tohon lähelle ja tottiksessa sitten jalkojen väliin jne.

        Mutta tosiaan alkuun lähdetään helpommasta, nuo tulee ajan kanssa.

        "Mulle muokkaantuu paljonkin..." Sama täällä.Joskus tutut naureskeleekin,kun koirat on vanhempia,että kohta noit osaa varmaan vastatakkin... :D
        Samoin minulla on aivan eri käskyt koulutus/koekäskyt.Tosin noita tulee joskus käytettyä,mutta silloin on tarvitseva tilanne eli vaaditaan nopeaa ja ehdotonta jotain.
        Ja paljon kun tulee puhuttua,niin koirat oppivat myös itsestään poimimaan jotain sanoja ja tulkitsemaan ne.

        Tuosta eri käskystä sen verran.Välillä kun on jotain vieraita,niin ne yrittää jotain komentaa koiria.Noh,eihän ne mitään tottele.Mutta hauska katsoa noitten ilmeitä,kun joku,lähinnä koiraihminen sattumalta käyttää jotain ehdotonta käskyä/käskyä,mikä on koirille opetettu.Tottelemaan ei niitä saa niilläkään ulkopuoliset,mutta ilme het oitis kysyvä minua kohtaan,"että mitä nyt,oletko SINÄ sitä mieltä,että pitäis jotain tehdä"-tyyliin :D Jos en ota asiaan kantaa,niin jatkavat vaan linjalla EVVK :D

      • canis.familiaris
        molossi kirjoitti:

        "Mulle muokkaantuu paljonkin..." Sama täällä.Joskus tutut naureskeleekin,kun koirat on vanhempia,että kohta noit osaa varmaan vastatakkin... :D
        Samoin minulla on aivan eri käskyt koulutus/koekäskyt.Tosin noita tulee joskus käytettyä,mutta silloin on tarvitseva tilanne eli vaaditaan nopeaa ja ehdotonta jotain.
        Ja paljon kun tulee puhuttua,niin koirat oppivat myös itsestään poimimaan jotain sanoja ja tulkitsemaan ne.

        Tuosta eri käskystä sen verran.Välillä kun on jotain vieraita,niin ne yrittää jotain komentaa koiria.Noh,eihän ne mitään tottele.Mutta hauska katsoa noitten ilmeitä,kun joku,lähinnä koiraihminen sattumalta käyttää jotain ehdotonta käskyä/käskyä,mikä on koirille opetettu.Tottelemaan ei niitä saa niilläkään ulkopuoliset,mutta ilme het oitis kysyvä minua kohtaan,"että mitä nyt,oletko SINÄ sitä mieltä,että pitäis jotain tehdä"-tyyliin :D Jos en ota asiaan kantaa,niin jatkavat vaan linjalla EVVK :D

        Juu puheohjauksella höpötellessä pääosin, mutta nuot tärkeät jutskat ja käskyt teholla. Koirat oppii aika hyvin kun tuntee ja aikansa pölisee että mitä pitää tai ei.

      • clarma
        molossi kirjoitti:

        "Mulle muokkaantuu paljonkin..." Sama täällä.Joskus tutut naureskeleekin,kun koirat on vanhempia,että kohta noit osaa varmaan vastatakkin... :D
        Samoin minulla on aivan eri käskyt koulutus/koekäskyt.Tosin noita tulee joskus käytettyä,mutta silloin on tarvitseva tilanne eli vaaditaan nopeaa ja ehdotonta jotain.
        Ja paljon kun tulee puhuttua,niin koirat oppivat myös itsestään poimimaan jotain sanoja ja tulkitsemaan ne.

        Tuosta eri käskystä sen verran.Välillä kun on jotain vieraita,niin ne yrittää jotain komentaa koiria.Noh,eihän ne mitään tottele.Mutta hauska katsoa noitten ilmeitä,kun joku,lähinnä koiraihminen sattumalta käyttää jotain ehdotonta käskyä/käskyä,mikä on koirille opetettu.Tottelemaan ei niitä saa niilläkään ulkopuoliset,mutta ilme het oitis kysyvä minua kohtaan,"että mitä nyt,oletko SINÄ sitä mieltä,että pitäis jotain tehdä"-tyyliin :D Jos en ota asiaan kantaa,niin jatkavat vaan linjalla EVVK :D

        Niinhän se menee ;)

        Sitten mulle aina muokkaantuu tietynlaiset äänensävytkin per käsky. Tai teen niistä mahdollisimman helposti tunnistettavia.
        Joku kerran kettuilikin, että mikäs satakieli se siellä kentällä pyörii kun "Istu" muokkantui kimakaksi "TU!"- käskyksi, maahanmeno teräväksi "platziksi" ja seisominen möreäksi "Soooooo":ksi ;)

        Nää mees maate - jutus on lähinnä sellasia tokasuja ja tuleehan sitä itsekin juteltua aikalailla. Varsinkin "kehumisääni"...ihan sama mitä oikeasti sanot, vaikka että mitäs hellanlettas äitin ruma kuspää...ja koira on iloinen, äänensävystä ;)

      • clarma
        bullipoju kirjoitti:

        Tänään taas oli "nyt loppu" käytössä kun lenkillä oltiin ja jätkä alkoi hepuloimaan oikein olan takaa! Bullihepulit

        Hepulit ;)

        Tääkin vetää rallia sellasella suoralla missä maa aina tuppaa eniten ja ensin jäätymään, loikkii kuin jänis. Hauskaa katseltavaa ja pelastaa joka kerta päivän ;)

    • bullipoju

      Minä vähän veikkaisin että kaikki muut tajusivat sinun kyllä olevan ihan eri henkilö paitsi tämä kyseinen! :D Ja turha on itkeä jos "omaa" nimimerkkiä käytetään jos sitä ei ole rekannut, varsinkin kun käyttää vielä noin yleispätevää, eri tieten jos nimimerkki olis joku Sepi78 mutta koiran ehdoilla voisi itsellänikin tulla mieleen kun tällaisesta aiheesta puhutaan! :)

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Perussuomalaiset kirjoittaa vain positiivisista uutisista

      Ei tarvitse palstaa paljon seurata, kun sen huomaa. Joka ainoa positiivinen uutinen Suomen taloudesta tai ylipäätään, ni
      Maailman menoa
      120
      7101

    2. Kuka on UMK-suosikkisi? UMK26 paljastuksia lauantai 28.2.

      UMK26 tänä lauantaina! UMK26 tulee suorana Tampereelta ja nyt selviää, kuka pääsee edustamaan Suomea Euroviisuihin. M
      Euroviisut
      122
      4884

    3. L/over ja Jani Volanen! Minkä arvosanan 4-10 annat roolityöstä?

      Psykologinen trilleri L/over - ikuisesti minun on koukuttanut tv-katsojat ruudun ääreen. Kun Roosa (Krista Kosonen) tapa
      Tv-sarjat
      64
      4165

    4. TTK:n jättänyt Vappu Pimiä rehellisenä MasterChef-kuvauksista: "Höh..."

      Vappu Pimiä on uusi MasterChef Suomi -tuomari. Viime vuonna Tanssii Tähtien Kanssa jäi taakse, ja nyt vuorossa on uusi a
      Suomalaiset julkkikset
      15
      3433

    5. Natomaa hyökkäsi Iraniin

      Näemme nyt tällä hetkellä Natomaan nimeltä Yhdysvallat, joka toimii aika pitkälti perinteisen kansainvälisen lain ulkopu
      NATO
      719
      2221

    6. Trump aloitti III maailmansodan tänään.

      Narsisti ja mielipuoli Trump pitäisi saada pois, miten se onnistuisi parhaiten?
      Maailman menoa
      266
      1635

    7. Miksi et nainen halua

      minua, kuten minä sinua?
      Ikävä
      67
      1435

    8. Rakas tiedät, että toivoisin

      Kuulevani sinusta. Tiedät, että viestisi tekisi minut ihan onnelliseksi. Että äänesi kuuleminen saisi minut leijumaan ja
      Ikävä
      58
      1408

    9. Osaako kukaan sanoa?

      Mikä on syy siihen, että apulaisidiootti yrittää kaikin keinoin haitata kaikkea yrittämistä Ähtärissä? Nyttkin pilkkaa j
      Ähtäri
      56
      1354

    10. Mistä se kertoo

      Näin miehen pitkästä aikaa. Samantien iski sellainen paineen tunne rintaan, sitä ei ole ollut vuosiin. Ja nyt olen siitä
      Ikävä
      22
      1276
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt