Tuntuu etten osaa päättä näiden kahden väliltä, koska joskus/vähän väliä olen kiinnostunut tyttöjen kanssa seurustelemisesta/seksistä tai ajatuksesta siitä, mutta tunnen miehiin enemmän vetoa seksuaalisesti ja muutenki seurustelusta miehen kanssa. Kuitenkin oman identiteetin löytämiseen voi joillain kestää enemmän ja eihän sitä voi tietää päädynkö vielä heteroksi? :O hämmentyny..
olenko biseksuaali vai homo?
riku95
8289
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minullakin on sama ongelma. Kaksi vuotta olen jo pähkäillyt seksuaalisuuttani, mutten ole saanut vastausta. Odotan edelleen ahaa-hetkeä, jolloin tajuan mikä olen ja voin saavuttaa mielirauhan.
Tiedän itse niin hyvin tunteen, olen siis ite nainen ja pähkäillyt samoja kysymyksiä lähemmäs 10 vuotta! Tai no, lopetin siis pähkäilemisen jo aikoja sitten ja miehien kanssa en oo harrastanut seksiä n. 4 vuoteen, enkä sitä ikävöi en koe mitenkään että se olis mun juttu, miehen vartalo ei sytytä mitenkään. Kuitenkin, sinkkuna ollessani tapaan joskus miehiä jotka viehättävät mua, heidän kosketus tuntuu hyvältä ja saatetaan suudella yms. Olen tehnyt heille selväksi että seksi ei kiinnosta mutta läheisyys on tervetullutta. Naisten kanssa sekä seksi että henkinen puoli tuntuu hyvältä ja oikealta. Mikä siis olen? Itse olen luopunut siitä että laittaisin itteäni mihinkään lokeroon mutta monet ihmiset kyselee ja haluaa tietää, ahdistaa se että pitäisi alkaa määrittelemään ja lokeroimaan itteään. Joskus myös mietityttää teenkö oikein näitä miehiä kohtaan joilta haen läheisyyttä yksinäisyyteeni mutta seksiä en harrasta, tosin ovat kaikki olleet feminiinisiä sielultaan että ehkä siellä joku ymmärrys on ollut toisellakin osapuolella.
Hieno juttu, että olet pystynyt sanomaan suoraan mitä haluat ja mihin olet valmis. Musta tuntuu, että suurimmat ongelmat tulee just siitä puhumattomuudesta. Jos tekee pelin hengen selväksi heti alkuunsa, niin ei siinä ketään loukata?
Joo, näin olen itsekin ajatellut että jos olen rehellinen alusta alkaen niin tuskin sillä loukkaan ketään, sillä asian laita on ollut selvä alusta alkaen. Mielestäni rehellisyys näissä asioissa on tarpeen sekä itselleen että toiselle osapuolelle, ja olenkin huomannut että nämä miehet ovat kantaani kunnioittaneet ja monien heidän kanssaan pysytty hyvinä ystävinä jutun jälkeenkin, mikä on molempien mielestä ollut vaan tosi hieno asia.
Mikä siis olen?
Olet samanmoinen kuin mä. Ihanaa! Olet rehellinen ja olet mitä olet.
Ymmärrän sua tosi hyvin.
Ei sitä tartte muille selittää. siis koko suvulle, eikä duunikavereille. Hienoa, että ystävyys on säilynyt miesten
kanssa. Hellyys on ihanaa, läheisyys suloista miehen ja naisen kanssa.
Ihmisen, josta välittää paljon. Sellaisen, joka uskaltaa selvinpäin olla
hellä. Seksi ei kiinnosta kaikkia kaikkien kanssa. Hellyyttä on helpompi antaa kuin anatutua siihen kaikkein läheisempään yhteyteen.
Henkinen läheisyys kasvaa, kun antaa sille mahdollisuuden kasvaa.
Henkinen läheisyys vaatii minulta pitkää opettelua ja luottamuksen kasvamista.
Nyt ei ole mulla ketään, ei ketään... hellyyttä ja ystävyyttä ei voi vaatia eikä ostaa. Sen jos saa on sitä osattava arvostaa ja vaalia.Olet ihana ihminen!Olet hyväksynyt itsesi.
Olenkohan mä kirjoittanut liian avoimesti...! Sinä sait minut sekoamaan...
Pian häviän näiltä palstoilta ja jatkan yksin...
Kiitos kaikille teille rehellisyydestä ja inhimillisestä ja aidosta kirjoitustyylistä - valtavasti.
Olette avartaneet ymmärrysäni. En halaua tuomita enää itseäni enkä muita. En sovi porukoihin enkä menopaikkoihin, Minulla on arvot ja uskomukset yliluonnolliseen, johdatukseen.Haluan etsiä totuutta myös tässä asiassa. En näytä sopivan kirkkokuntiinkaan. Silti olen Jumalan rakkauden kohde ja Jumalan luoma ihminen.
Viimeisin ihastumiseni, joka minullekin tapahtui yllättäen pikkuhiljaa kasvaen kukoistukseensa, sai minut ujon puhumaan asiasta suuren hämmennyksen vallassa. Taisin olla aika taitamaton.Tämä oli eka kerta elämässäni, kun pystyin kertomaan ihastumiseni vuosia tuntemalleni henkilölle. Asia saattaa järkyttää lähimmäisiä vaikka he olisivat liberaaleja puheissaan ja hyväksyisivät asiat. Taisin toimia väärin häntä kohtaan ja se surettaa suunnattomasti. Kukapa tahtoisi tuottaa ongelmia henkilölle, josta oikeasti tykkää!
Oma prosessini kesti siitä lähtien kuukausia.Tästä asiasta en halua puhua muille ja toivon tietysti, että hän voisi kunnioittaa toivettani pitäen asian omana tietonaan. Hän voisi olla imarreltu - toivon niin.
Löytäessään itsensä ja saavutaessaan rauhan sisimpään on hyvä jatkaa elämää yksinkin.Ei minun tarvitse itseäni pelätä eikä sinunkaan!
Ihmiselle on annettu järki, jota tulee käyttää.
Olen saavuttanut rauhan asiassa.
Kypsäntuntuista juttua!
Kiitos, ei ole saavutettu todellakaan helpolla! Yliminän
kauhea piiskaus on muuttunut kuukausi kuukaudelta seesteisesti energiaa ja kasvua kehittäväksi voimaksi.
Ystävät, ihmiset ovat minulle ennenkaikkea persoonia, eivät yksinomaan miehiä tai naisia!
Kiitos hulluksi tehneelle artikkelillesi..., huh hoijakkaa!
Silta on kuljettu päästä päähän!
Mikäli toivomus asian "omana tietona pitämisestä"
ei olisi täysin onnistunut oman ahdistuksen seurauksena,
niin se on inhimillistä ja ymmärrettävää.
Valitettavasti ulkopuoliset osapuolet ovat avuttomia löytämään ehdotonta totuutta. Saattavatpa he sekoittaa asiat vielä pahemmin, koska eivät tiedä millaiset päät makkarassa on. Kaksihan niitä aina on!
Niin, missä oopperassa olis onnellinen loppu?!
Toivon sydämestäni, että ystävänä pitämäni "perhonen"
kohtais elämän poluilla sen mitä toivoo ja kaipaa.
Toivotan hyvää matkaa eteenpäin, rauhallisin ja iloisin mielin, vapaana ja onnellisena!
Onegin