Koulu kurimuksessa -ketjussa on niin umpitietämätöntä ja väärää tekstiä erityisoppilaista, että vaatimukset tiedon lisäämisestä neurologisia oireyhtymiä kohtaan ovat enemmän kuin aiheellisia.
Joku kirjoittaa näin uskomatonta tekstiä:
" Amiksissa on jopa kolmasosa paikoista varattu erityisoppilaille. Ihmetyttää minkälaista työntekijäainesta tuosta porukasta työmarkkinoille päästetäänkään. Työssä pärjääminen vaatii oma-aloitteisuutta ja luotettavaa otetta, mutta miten sellaisille jotka eivät pysty itsestäänkään huolehtimaan voitaisi luottaa toisista ihmisistä tai toisen omaisuudesta huolehtiminen."
Kyllä minä SEN olen tiennyt, että nämä oireyhtymät ovat monelle - kuten usein sossuille - täysin tuntemattomia, mutta en minä sentään sitä tiennyt, että kellään voi olla kyse täydestä pimeydestä ja väärästä tiedosta näiden lasten suhteen.
Joku kirjoittaa näin uskomatonta tekstiä:
" Amiksissa on jopa kolmasosa paikoista varattu erityisoppilaille. Ihmetyttää minkälaista työntekijäainesta tuosta porukasta työmarkkinoille päästetäänkään. Työssä pärjääminen vaatii oma-aloitteisuutta ja luotettavaa otetta, mutta miten sellaisille jotka eivät pysty itsestäänkään huolehtimaan voitaisi luottaa toisista ihmisistä tai toisen omaisuudesta huolehtiminen."
Kyllä minä SEN olen tiennyt, että nämä oireyhtymät ovat monelle - kuten usein sossuille - täysin tuntemattomia, mutta en minä sentään sitä tiennyt, että kellään voi olla kyse täydestä pimeydestä ja väärästä tiedosta näiden lasten suhteen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Yllä olevan lainauksen kirjoittaja olisi hämästynyt kun tietäisi, miten monella suuryrityksen johtajalla, tiedemiehellä tai poliitikolla on ollut oppimisongelmia koulussa ja saattaa olla vaikeuksia esim. kirjoittamisessa vielä tänäkin päivänä. Kuitenkaan menestyksensä takia heitä ei ensimmäisenä tule mieleen pitää tyhminä.
Erityislapset eivät ole vammaisia, he eivät kuulu edes kehitysvammalain piiriin. Oireyhtymistä lievin on Aspergerin oireyhtymä ja kyse on usein huomattavasti keskitasoa jopa älykkäämmistä lapsista, monilla saattaa olla huomattavia erityistaitojakin, siis erityislahjakkuutta kielissä, matematiikassa, muistamisessa, taideaineissa, joko useammassa luetelluista tai joissain niistä.
Yksi väärä stereotypia on, että kaikilla erityislapsilla olisi oppimisvaikeuksia. Ja toinen se, että henkilö, jolla niitä on, olisi jotenkin tyhmä. Toisaalta kaikki oppimisongelmaiset eivät välttämättä ole erityislapsia.
Ihmisillä on myös ilmiselvää sekaannusta erityisluokkien ja erityiskoulujen välillä, niitä luullaan oppilasainekseltaan samanlaisiksi paikoiksi, mutta se ei pidä paikkaansa.
Multinikkeillään nyt, että saadaan otsikoilla asioita selvennetyksi.
ERITYISLUOKISSA opiskelee pääsääntöisesti vähintään normaalilla älykkyys- ja oppimistasolla olevia oppilaita, osa heistä on erityislapsia, osa ei. He ovat vain erilaisia oppijoita, sen kyllä tietää joka ainut opettaja, että saman asian voi opettaa monella eri tavalla. Tavallisessa yleisopetuksen luokassa ei vain yhden opettajan ole mahdollista eriyttää opetusta niin, että se vastaisi kaikkien erilaistenkin oppijoiden tarvetta. Sen takia näihin aikoihin asti perusopetuslaki takasi eritavalla joitain asioita oppiville lapsille mahdollisuuden pieniin erityisopetusryhmiin, jossa olisi mahdollista paneutua paremmin eri oppilaiden tarpeisiin kuin suurissa yleisopetuksen luokissa.
Esim. Helsingissä koulupsykologit vielä olivat yhteydessä toisiinsa, kertoivat aina uudesta lapsesta, joka olisi erityisopetuksen tarpeessa ja kyselivät eri alueiden kolleegoiltaan, kenen alueilta löytyisi erityisopetuksen sellainen erityisluokka, joka lähinnä vastaa juuri tämän kyseisen lapsen erityisopetustarvetta.
Tilanne olisi ollut lähellä ideaalia, elleivät kunnan laittomuuden puolta lähenevät säästöt koulujen ja terveydenhoidon suhteen olisi sotkenut tätä tilannetta.
ERITYISKOULUT ovat asia erikseen, siellä on eritavalla vammaisiakin oppilaita, eikä kaikkien oppimiskyky yllä välttämättä yleisopetuksen tasolle.
Ja ettei tästä tulisi lisää väärinkäsitystä, niin esim. Keskuspuiston Ammattioppilaitoksessa Helsingissä on linjoja SEKÄ vammaisille ETTÄ tavallisille oppilaille.
Erityisopetukseen on taas tehty muutoksia varmaan lähinnä siksi, että koetetaan hakea aina erilaisia tapoja, joilla kunnat pääsisivät mahdollisimman halvalla. Juuri tehtyä uudistusta on vielä vaikea arvostella, mutta viime vuosien tilanne kunnissa on johtanut monissa kouluissa perusopetuslain väärinkäytöksiin erityisopetuksen kohdalla.
Kuntien laiminlyönnit lasten terveydenhuollon, kuten neurologisten oireyhtymien lasten tutkimuksen, tuen, hoidon ja kuntoutuksen suhteen ovat vielä moninkertaistaneet erityisluokkien tilannetta, ja erityisluokat paikoin menettivät kykynsä antaa opetusta ollenkaan. Ne olivat vain ilman asianmukaista terveydenhuoltopalveluja jääneiden lasten kokoamispaikkoja.
Kun vanhemmat anoivat lapselle perusopetuslain lupaamaa erityisopetuspaikkaa, he allekirjoittivat koulun edustajien kanssa sopimuksen, jonka mukaan lasta luvattiin opettaa. Esim. minun lapseni sopimuksessa luki, että "opetus on yleisopetuksen tasoa". Koulu kykeni lupaukseen, että lapsen erityistarpeet otetaan opetuksessa huomioon, koska luokassa oli useita samasta ongelmasta kärsiviä oppilaita.
Käytännössä se onnistui vain yhden kevätlukukauden ajan, vielä seuraava syyslukukausi meni joten kuten. Erityisluokassa oppilaiden vaihtuvuus oli suurta, mistä tahansa kunnan alueelta saattoi äkkiä tulla uusia oppilaita, vapautunut paikka annettiin aina seuraavalle jonossa olleelle.
Lopulta luokassa oli niin monta täysin koulun käyntiin kyvytöntä oppilasta, että opettaja myönsi minulle suoraan, että hän ei voi opettaa enää, opettamisesta ja oppimisesta ei voi enää siinä luokassa puhua.
Tilanne luokassa kärjistyi lopulta väkivallantekoihin ja pelkästään minä olin yhteydessä mm. seuraaviin tahoihin:
- muut saman koulun opettajat
- rehtori
- koulupsykologi
- luokkakavereiden vanhempiin
- muiden lähikoulujen tuttuihin vanhempiin
- kolmen eri lähikoulun rehtoriin
- kaupungin valtuuston varapuheenjohtajana vuosia toimineelle henkilölle
- opetuslautakunnan jäsenelle
- kahteen eri viranomaiseen opetusvirastossa
- opetusviraston lakimiehiin
- aluepoliisiin useita kertoja
- rikospoliisiin
- lastensuojelusta soitettiin minulle ainakin kaksi kertaa, koska koulun tekemissä ls-ilmoituksissa lapseni nimi oli mainittu ainakin jonkun väkivallan teon uhrina, haluttiin minun käsitykseni asiasta
Sekä oppilaat, opettajat ja vanhemmat olivat siis tilanteessa, johon heidän ei ikinä olisi pitänyt joutua, eikä olisi jouduttu, jos kunta olisi vaivautunut noudattamaan lakia ja olemaan ajantasalla siinä, mitä kouluissa tapahtuu.
Kaupungin valtuuston jäsen vannoi minulle, että tässä kunnassa on ainakin yksi Asperger-lasten opetukseen erikoistunut luokka. Kun selvitin asian, kyse oli luokasta, jossa opetettiin kuvamerkkejä puhumattomille autisteille.
Siis ei mitään yhteistä älykkäiden AS-lasten tuohon verrattuna pienistä hahmotus- tai keskittymishäiriöistä.
Kävin jopa naapurikoulun erityisluokan vanhempain illassa ja tapaamisen tärkeimmän annin sain, kun palaverin jälkeen vanhempien keskinäinen palaveri jatkui koulun pihalla ja kotimatkalla.
Usea vanhempi kertoi, että koska koulun resurssit olivat niukemmat, mitä laki tarkoittaa, niin heitä oli vaadittu koulun resurssipulan takia myöntymään siihen, että lapselle annetun opetuksen suunnitelmaa mukautettiin. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että lapselta ei edes vaadittu niin laajaa oppimista kuin yleisopetuksen luokassa annetaan.
Jotkut vanhemmat olivat mukautetun opetuksen suunnitelmasta huolimatta onnistuneet kiertämään sen opettamalla lasta kotona, jonka jälkeen he vaativat lapselle myös yleisopetuksen mukaiset kokeet.
Mutta ei kaikilla vanhemmillakaan ollut resursseja lapsen kotona opettamiseen!
Monena vuonna sen jälkeen ihmettelin lasten jatko-opintomahdollisuuksia ja tulihan se viimein julkisuuteen odottamani uutinen. Alettiin nimittäin kertoa, miten ammattikouluihin haun suosio on kasvanut oppilaiden keskuudessa, hakijamäärät ovat kasvaneet viime vuosina.
Just joo. Niin varmasti on kasvanut. Ja syynä kuntien lakien rikkomukset lasten erityisopetuksen ja terveydenhoidon asianmukaisessa järjestämisessä.
Kun täysin oppimiskykyiset lapset pakotettiin mukautettuun opetukseen, he eivät saaneet sen tasoista opetusta matematiikassa ja kielissä, että olisivat voineet sillä pohjalla hakea lukioon tai läheskään kaikkeen muuhun keskiasteen koulutukseen.
Eikä kyse ole tyhmistä oppimiskyvyttömistä lapsista!
Oppimiskyvyttömille on erikseen erityiskoulu, jonka rehtorin kanssa myös juttelin ja keskustelun jälkeen olimme rehtorin kanssa yhtä mieltä siitä, että erityiskoulu nyt on kaikkein kauimpana sitä, mitä esim. minun lapseni tarvitsee.
Todellisuus on siis tarua ihmeellisempää tässäkin, eli erityislasten ihmeellisestä koulutodellisuudesta ei suurella osalla ihmisiä ole mitään käsitystä, kun eivät kunnolla edes ymmärrä, mitä erityislapsella tarkoitetaan.
Koko ketju on yhden vanhemman kokoama, ettei vain kenenkään tarvitse hermostua taas multinikkeilystä.
Aihe on kuitenkin tärkeä ja sikäli mielenkiintoinen, miten uutisointia suodatetaan Suomessa. Tästä ketjusta siis löytyy vähän todellista taustatietoa tuolle uutiselle, että ammattikouluihin haku on on äkkiä vuosien jälkeen muuttunut niin "kovasti suosituksi".
Varmasti hakijoissa on niitäkin, jotka täysin vapaaehtoisesti valitsevat ammattikoulun, kuten esim. täälläkin Hesarissa kerrottu Danielin tapaus, jossa hän itse kertoi, että nuorempana ei opiskelu paljoa kiinnostanut, vanhempana vasta. Amis on parhaimmillaan nopea tie hyvään ammattiin, hyviin ansioihinkin jopa joillain aloilla.
Mutta ei ketään pidä pakottaa mihinkään mukautettuihin opetussuunnitelmiin tai ei olisi pitänyt niin tehdä missään koulussa, koska niin tapahtui monelle hyvinkin oppimiskykyiselle lapselle, jos vain lakia hänen kohdallaan olisi kunnassa noudatettu.
Joidenkin vanhemmat onnistuivat pelastamaan lapsen laittomuuden suosta, mutta ei vanhempien tehtävä ole ottaa varsinaista opettamista vastuulleen. Tarkoitan nimittäin nyt eri asiaa kuin sitä, että vanhemmat huolehtivat läksyistä ja auttavat niissä tarvittaessa. Kyllä kuntapäättäjien vastuulla on se, että kouluissa on mahdollista opettamisesta huolehtia myös erityislasten kohdalla.
Viimeisestä uudistuksesta inkluusioineen ei vielä kokemusta ole, enkä siihen puutu millään tavalla. Eikä onneksi tarvitse ainakaan henkilökohtaisista syistä, koska lapseni saa toivottavasti peruskoulun suoritettua ensi keväänä ja ihan yleisopetuksen mukaisesti. Sanon silti toivottavasti, koska tulevaisuus on aina epävarmaa, mitä tahansa voi tapahtua koska tahansa, mutta silti suhtaudumme tulevaisuuteen koulun osalta tällä hetkellä luottavaisin mielin.
En ota tässä kantaa ajatuksiisi. Enimmäkseen ne ovat kohdallaan.
Ammattioppilaitosten suosio johtuu aivan eri syistä kuin annat ymmärtää. Ammattiopintoja on ensinnäkin mainostettu hyvin julkisuudessa. Moni on myös ymmärtänyt, että lukio ei ole ainoa tie yliopistoihinkaan. Samoin myös kuvitelmat akateemisten alojen korkeista palkoista ovat haihtuneet. Useinkin ns. duunariammattien kauuta päästään hyviin ansioihin.
Joillakin ammattioppilaitosten linjoilla keskiarvoraja on huomattavasti korkeampi kuin lukioissa, joita yritetään monin paikoin pitää toiminnassa lähes keinolla millä hyvänsä.
Inkluusio on täyttä pelleilyä, mikäli luvattuja lisäresursseja ei anneta.
"Ammattioppilaitosten suosio johtuu aivan eri syistä kuin annat ymmärtää."
Ei se täysin eri syistä johdu, mutta kirjoitin myös näin:
"Varmasti hakijoissa on niitäkin, jotka täysin vapaaehtoisesti valitsevat ammattikoulun, kuten...
Amis on parhaimmillaan nopea tie hyvään ammattiin, hyviin ansioihinkin jopa joillain aloilla."
Totta kai ammatillista koulutusta on jouduttu mainostamaan, koska välillä pelättiin liian suuren määrän oppilaista valitsevan aina vain lukion ja pyrkivän akateemisille aloille, vaikka niiden suosio ei aina ole perustunut palkkaukseen. Jo 80-luvulla moni ei-akateeminen sai tuplapalkan verrattuna moneen akateemiseen työntekijään.
Tietysti syistä, joita täällä on käsitelty paljonkin, palkkaeroja on pyritty duunarien ja akateemisten välillä kaventamaan viime vuosikymmenenenä viime mainittujen eduksi, mutta ei ole kaikilta osin onnistuttu. Hyvälle ammattityöntekijälle kuuluu maksaa ja myös maksetaan hyvin.
Myös keskiasteen koulu-uudistus lisäsi mainonnan tarvetta, sekä se, että jo peruskouluistakin on tehty kuin liikelaitoksia, joiden olisi kyettävä toimimaan mahdollisimman pienin kustannuksin mahdollisimman kannattavasti eli tuottamaan oppilaita, joiden päättävät koulunsa mahdollisimman hyvin arvosanoin, vaikka koululle myönnetyt resurssit olisivat kuinka minimaalisia tahansa. Ei siis pelkästään niin, että mainostetaan eri asteista koulutusta, vaan jo eri peruskoulutkin mainostavat itseään.
Se on johtanut myös numeroarvioinnin vääristymiin oppilaista kilpailevissa kouluissa, näin etenkin täällä Länsi-Helsingissä, jossa 10 km2:n alueella voi olla lähes parikymmentä peruskoulua (pitäisi oikein kartalta mitata ja laskea, onko kouluja enemmänkin). Sama tilanne kai lienee muuallakin Helsingissä. Se on uhannut lähinnä niitä kouluja, jotka ovat kärsineet suurimmasta oppilaskadosta.
Ammattikoulut otin esimerkiksi siksi, koska ne mainittiin aloitukseen kopioimastani väärää tietoa levittävästä kirjoituksesta. Käsittämätöntä, miten joku voi väittää hyvin oppimiskykyisistä ja -halukkaista erityisoppilaista mitään tällaista:
"Työssä pärjääminen vaatii oma-aloitteisuutta ja luotettavaa otetta, mutta miten sellaisille jotka eivät pysty itsestäänkään huolehtimaan voitaisi luottaa toisista ihmisistä tai toisen omaisuudesta huolehtiminen."
Oma AS-lapseni oli tänä syksynä ensimmäisessä työharjoittelussaan yhdessä kaupungin suurimmista kirjastoista ja suoriutui asiakaspalvelua myöten kiitettävästi kaikista työtehtävistä. Näin ainakin työnantajalta saadun todistuksen mukaan, sekä sen palautteen perusteella, mitä hän työstään kertoi saaneensa.
Luotettavuutta, oma-aloitteisuutta ja itsestä huolehtimisen taitoja löytyy varmasti enemmän kuin tuollaiselta arvostelijalta ja lisäksi muutakin positiivista.
Viimeiseen kouluvuoteen kuuluu vielä ainakin toinen harjoittelujakso (vai olikohan keväällä vielä kaksi), saa nähdä, mistä hän sen onnistuu saamaan. Ehkä onnistuu-sana on siinä mielessä väärä, että kaikki paikat eivät hänelle kelvanneet ensimmäiseksikään paikaksi. Lapsen kanta on, että hän ei halua tettiä, jonne on koulun takia pakko mennä, vaan sellaisen, johon hän haluaa mennä.
Tulee vielä naapurista mieleen esimerkki erityislapsesta, joka myös meinasi joutua syrjäytyneiden listoille, koska hänet pakotettiin peruskoulussa hyväksymään mukautettu opetussuunnitelma parissa aineessa. Sen jälkeen hän suoritti sähköalan teknikon tutkinnon ja on tällä hetkellä insinööriopinnoissa jo yli puolen välin eli opintoviikkoja on takana jo parisen sataa, kun hänet viimeksi tapasin.
Tulee vielä mieleen sellainenkin esimerkki, kun jotkut erityislasten vanhemmat saattavat surra, jos lapsella esim. matematiikka sujuu yleisesti ottaen hyvin, mutta sitten jokin alue, kuten jollain jakolasku kulmaa käyttäen tai jollain toisella kertotaulu voi muodostua isoksi ongelmaksi. Niin heitä lohdutti eräs Asperger-nuori, joka opiskeli silloin neljättä vuotta Helsingin yliopistossa, pääaineena matematiikka, että ei hän varmaan osaa kertotaulua ulkoa vieläkään, mutta ei se ole estänyt häntä menestymästä matematiikan opinnoissaan.
"Inkluusio on täyttä pelleilyä, mikäli luvattuja lisäresursseja ei anneta."
Erityislasten kohteluun kouluissa ei siis ole paljoa odotettavissa korjaantumista. Minulla on ollut koko ajan sellainen käsitys, että viimeinen uudistus tehtiinkin vain sen takia, että ne tilanteet, joissa lapsia kohtaan on tapahtunut kunnan taholta suoria perusopetuslain rikkomuksia, saadaan pois päiväjärjestyksestä. Kun sellaisia tilanteita ei enää tule, niin kuntia ei voi syyttää enää lain rikkomuksistakaan.
Mutta parantaako se oppilaiden asemaa mitenkään?
Käsittääkseni ei.
Helpottaako se opettajien työtä jotenkin?
Jos nyt kaikki eri tavoin oppivat pyritään saamaan samoihin luokkiin, niin eikö se vaikeuta opettajienkin työtä? Ei yksi opettaja luokassa voi mukauttaa opetustaan kaikkien erilaisten oppijoiden tarpeita vastaavaksi.
Entä mihin nyt laitetaan psykiatrista sairaalapaikkaa odottavat väkivaltaiset oppilaat, jotka pahimmillaan estivät täysin opetuksen entisissä erityisluokissa?
Ja kuka takaa sen, että lapset saavat heitä auttavaa hoitoa edes psykiatrian puolelta, koska viime vuosina sinne on lähetetty lapsia, jotka eivät sinne edes kuulu.
Ovatko jatkossa kaikki oppilaat oppimisen tukea tarvitessaan vain pelkän tukiopetuksen varassa? Sinnehän on hirveä tunku, koska oppilaalla on oikeus tukiopetukseen vaikka flunssaviikon poissaolon jälkeenkin.
Tukiopetusta ei ole tähänkään asti ollut kouluissa riittävästi, sen ovat yksityiset firmat ainakin Etelä-Suomessa huomanneet. Jos aikoja sitten oli Hesarissa yksityisen firman johtajan haastattelu, joka kehui firmansa tarjonnan tulleen tarpeeseen.
Siis vaikka vanhemmat ovat veroina maksaneet jo peruskoulun ylläpidosta, niin nyt he joutuvat maksamaan vielä yksityiselle firmalle tukiopetuksen järjestämisestä. Tämä on ollut osa oikeistohallitusten aikanaan aloittamaa näkymätöntä koulun yksityistämiskampanjaa.
Koska saadaan kuulla ensimmäisestä erityisopetusta tarjoavasta yksityisfirmasta? Inkluusion myötä siihen ei liene pitkä aika, jos muut puolueet eivät onnistu yhtään jarruttamaan kokoomuksen tappolinjaa.
Jospa ongelmat johtvbatkin 1990-luvun lamasta.
Lasten hätä lisääntynyt säästöjen myötä, säästäminen näkyy koulutetveyden huollossa, joita on vähennetty.
Yle uutiset 3.9.2012.
http://yle.fi/uutiset/lasten_hata_lisaantynyt_saastojen_myota/6280046
-------------
Lasten puolesta. Huomaan olevani pääosin samaa mieltä kanssasi.