Olemme avoliitossa elävä pariskunta, yhteisiä vuosia takana n. 8. Olen itse 37 ja mieheni 30. Itselläni alkaa olla viimeiset hetket tulla raskaaksi, mutta mieheni ei taida haluta lasta. Hän ei ole ikinä sanonut, että ei koskaan lapsia halua, mutta ei nyt sitten käytännössä niitä kuitenkaan näytä haluavan. Keskustelua olen koettanut asiasta käydä silloin tällöin, en liian usein, että ei koe että painostaisin. Tässä olen kuitenkin nyt pari vuotta koettanut vastausta lypsää.
Itselläni alkaa todella käydä aika vähiin, ja mieheni ainakin väittää ymmärtävänsä biologiset muutokset ja niiden tuomat hankaluudet raskaaksi tulon osalta yms., mutta siltikään hän ei ole valmis edes yrittämään. Mitähän tässä oikein osaisi nyt tehdä? Erota ja koettaa etsiä uusi puoliso, joka lapsia haluaa, vai luopua vain omasta haaveesta.
Rakastan kyllä miestäni, enkä juuri tällä hetkellä osaa kuvitella ketään muuta lapseni isäksi. Mutta en osaa kuvitella sitäkään, että voisin elää elämääni onnellisena hänenkään kanssaan lapsettomana.... :(
Voi surkeuden surkeus :(
Mielellään kuulisin muiden vastaavassa tilanteessa olleiden kokemuksia, miten teille sitten lopulta kävi: mihin ratkaisuihin päädyitte ja kaduttaako joku jne.
Itselläni alkaa todella käydä aika vähiin, ja mieheni ainakin väittää ymmärtävänsä biologiset muutokset ja niiden tuomat hankaluudet raskaaksi tulon osalta yms., mutta siltikään hän ei ole valmis edes yrittämään. Mitähän tässä oikein osaisi nyt tehdä? Erota ja koettaa etsiä uusi puoliso, joka lapsia haluaa, vai luopua vain omasta haaveesta.
Rakastan kyllä miestäni, enkä juuri tällä hetkellä osaa kuvitella ketään muuta lapseni isäksi. Mutta en osaa kuvitella sitäkään, että voisin elää elämääni onnellisena hänenkään kanssaan lapsettomana.... :(
Voi surkeuden surkeus :(
Mielellään kuulisin muiden vastaavassa tilanteessa olleiden kokemuksia, miten teille sitten lopulta kävi: mihin ratkaisuihin päädyitte ja kaduttaako joku jne.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Sun ukkos on nuori vielä ja pokankossi jolla terve itsetunto, ei se ole lapsia etes ajatellut. Kyllä sun kannattaa nyt pakottaa se lapsia tekemään. En tiedä missä kuosissa olet mutta voi olla, että sinulla ei aikaa ole enää montaa vuotta. Tietty sen pakottamisen vaikutusta suhteeseenne en osaa sanoa.
Tarpeeksi kauanhan tuota olette kimpassa olleet. Varmaan parin vuoden sisään ne lapset hyvä teillä tehdä, ettei stressaa epävarmuus sitten kun h-hetki.
Kiitos mielipiteestäsi!
Totta mieheni on vielä nuori, mutta mielestäni ei kyllä mitenkään ihmeellisen nuori. Kyllä tuohon ikään on jo ehtinyt sellaiset menot mennä, mitkä lapsi muka estäisi (minusta ei edes estä mitään!).
Itse olen hyvässä kuosissa, mutta sillä ei ole paljoa merkitystä kun sitä ikää kuitenkin jo on... Olen samaa mieltä, että kimpassa on oltu kyllä riittävän kauan, kyllä tässä olisi jo pitänyt molemmille selvitä haluaako toisen kanssa viettää loppu ikänsä vai ei, ja jos haluaa, niin itse kyllä pidän sitä ihan itsestään selvyytenä että siihen loppuelämään kuuluu myös lapsi.
Sulla alkaa käymään aika todellakin vähiin: Ehdotan että sanot miehellesi tämän asian ja jos hän ei ryhdy lapsentekoon, niin etsit uuden miehen. En voisi kuvitellaa mitenkään, että kukaan mies voisi olla niin ainutlaatuinen, että kannattaisi jäädä lapsettomaksi. Mieti tulevaa vanhuuttasi, kuka pitää sinusta huolta, jos sinulla ei ole lapsia?
Niin mutta jos uuden etsii, se on 48 vuotiaana myöhästä.
Mikä ihmeen sääntö???
10 vuotta yhdessä, onnellisesti, ennen lapsia.
Kello raksuttaa koko ajan, tiedän, ja siksi alankin olla jo ihan epätoivoinen :(
Olen kyllä miehelleni monen monta kertaa lyönyt nämä faktat pöytään, ja väittää kyllä että ymmärtää mistä on kyse, mutta mitään ei vaan tapahtu :( Ei kuitenkaan myöskään sano ettäkö ei lasta haluaisi!
Jos eroaisin hänestä, niin eihän se lapsen saanti sittenkään mitään varmaa olisi, mutta helpompi olisi varmaan elää loppuelämänsä siinä tiedossa, että yritti edes, kuin siinä että luovutti ilman "taistelua"...
Vaikeaa on... :(
Mitään sellaista sääntöä ei ole olemassakaan. Paitsi sinun päässäsi.
Kyllä se vaan on totuus ja sinunkin päässäsi..
Ai se 10 vuoden sääntö on minunkin päässäni? Ja ajatella että silti tein mieheni kanssa lapsen vaikka olimme olleet vasta 5 vuotta yhdessä silloin :) Mitenkäs tuon selität. Kaikkea kummallista sitä kuuleekin...
Kaikki ei halua lapsia. Sanoin miehelleni päälle kakskymppisenä etten halua lapsia. Nyt olen jo lähellä 40 enkä todellakaan lapsia halua.
Meille ei tämän asian takia eroa tullut. Toivon ettei teillekkään tulisi.
Jos jätät miehesi välttämättä et uutta pian löydä siis kunnollista miestä.
Sitten joskus on taas myöhäistä. Kun ei ole mukuloita aikaa jää paremmin harrastuksille ja yhdessäolemiseen.
Ymmärtäisin tämän meidän tilanteen, jos mieheni olisi joskus sanonut, että ei halua lapsia nyt eikä jatkossakaan. Mutta kun on tähän asti antanut minun luulla, että lapset ovat ihan OK sitten aikanaan. Omalla kohdallani nyt alkaa todellakin olla se "aikanaan".
Kyllä hän on silloin 8 vuotta sitten kun aloitimme seurustella osannut laskea, että kun hän on 30 niin minä olen 37, ja että jos ei siihen mennessä ole lapsia, niin tämä tosiaan on se aika jolloin asialle on viimeistään jotain tehtävä. Jos hän taas tuolloin on jo tiennyt että ei lapsia halua vielä 30 vuotiaanakaan, niin miksi ei ole voinut sitä kertoa :( Ja miksi ei nytkään sitä voi kertoa, jos todella on sitä mieltä!?
En itsekään toivo, että tilanne johtaisi eroon, ei uusi mies todellakaan ole tae omasta lapsesta. En kuitenkaan omasta halustani lapsettomaksi jää, joten pelottaa että mahdollinen katkeroituminen sitten kuitenkin tulee pilaamaan suhteen ja menee taas vaan vuosia hukkaan...
Jos olet varma, että haluat lapsen, hanki se nyt HETI vaikka keinohedelmöityksellä, jos miehesi ei muuta kantaansa. Kaupalliselta klinikalta saat kyllä spermaa, ja miehesi ei silloin joudu viralliseen vastuuseen lapsesta. Saattaa kyllä jättää sinut, mutta se on pientä siihen verrattuna jos jäät vasten tahtoa lapsettomaksi, ja silloin hän ei ollut oikea sinulla siihen elämään jota haluat elää. Älä jää enää miettimään!!!
Miehesi on kovin nuori, en itsekään ollut kolmikymppisenä naisena valmis hankkimaan lapsia, ja miehet usein kypsyy siihen vielä myöhemmin.
Kiitos mielipiteestäsi!
Olen kyllä varma, että lapsen haluan, mutta mielestäni tuo ehdottamasi keino ei kuitenkaan ole se paras mahdollinen. Jos mieheni ei kanssani yhteistä lasta halua (tai lasta ylipäätään kenenkään kanssa), niin kuinka ihmeessä hän haluaisi hoitaa "jonkun muun" lasta.
Jos ainoaksi keinoksi tulla raskaaksi jää keinohedelmöitys, niin silloin mieluummin hoitaisin eron ensin, että voi sitten keskittyä ilman ylimääräistä stressiä raskaaksi tulemiseen.
Erota en haluaisi, mutta olen myös sitä mieltä että ei meillä voi onnellista tulevaisuutta olla silloinkaan, jos vasten tahtoani joudun luopumaan haaveestani :(
On myös majdollista, että raskautuminen 37 vuotiaana voi olla jo vaikeaa.
Eikö ole.
Höpö höpö, se on yksilöllistä, ja monelle lapsenteko vaikeaa jo 35 iässä, joillekin jo yli kolmikymppisinä. Jotkut voi saada lapsia vielä yli nelikymppisinä. Kuitenkin noin neljäkymmentävuotiaana useimpien hedelmällisyys romahtaa. Aloittajalla ei ole oikein muita vaihtoehtoja kuin ruveta heti yrittämään tai ottaa suuri riski jäädä lopullisesti lapsettomaksi. Se riski kasvaa koko ajan huimaa vauhtia. Oikeasti olisi pitänyt alkaa miettiä näitä juttuja jo monta vuotta sitten.
Jos aloittaja jää suhteeseen, niin ehkä elää miehensä kanssa lapsettomana elämänsä loppuun asti. Tai ehkä miehelle iskee muutaman vuoden päästä vauvakuume ja mies vaihtaa nuorempaan.
Niin no puntarista ja elämäntavoista voi sen oman menopaussinsa tarkastaa. Näillä nykynuorilla on varmaan 25 vuotiaana myöhästä, kun syövät suunnilleen pskaa, eivät liiku, stressavat, syövät onnellisuuspillereitä jne.
Meillä tehtiin eka kun oltiin 35v ja niin on tehty kaveripiirissäkin.
Ei oöe tuottanut ongelmaa. Pari entistä kaveripariskuntaa teki 25 vuotiaana, ne on eronneet ja yrittävät uutta suhdetta pyörittää. Uusiin suhteisiin ei lapsia ole hankittu - onneksi.
Yks pariskunta adoptoi nelikymppisenä lapsen, mutta niillä olIsä isänpäivänäi lapsettomuus todettu jo nuorena kun oöivat yrittäneet.
Tosiaan jos miettii sukulaisiss ja tuttavissä näitä meihin verrattuna tosi nuorena menneinä vuosina tehneitä, niin kellään muulla ei suhde kestänyt kuin minun siskolla joka sai ekan lapsen 26:na. Ne oli kuitenkin olleet naimisissa 6 vuotta jo silloin!
Niin se on :(
Oleellista näyttää olevan se ...no jokainen päätelkööt itse...minä vien koiran lenkille..
En uskalla kerätä Muumimukeja, koska
niistä voi tulla raskaaksi! Lesbot ainakin hankkivat lapsia "Muumimuki-menetelmällä" en tiedä mitä se tarkoittaa, mutta en uskalla ottaa riskiä!
Sulla suhteellisen fiksu mies. On jo suossa syvällä, ei kannata polkea enää ettei vajoa uppeluksiin..
No onpa tosi nätisti ja asiallisesti sanottu... :(
Jos kokisi olevansa jos nyt liian syvällä suossa, niin olisiko se "suhteellisen fiksun" miehen käytöstä, että ei yrittäisi pyrkiä sieltä pois?
Asioita ei voi eikä tarvitse aina sanoa kauniisti, ei niitä totuuksia saa puettua kainiiksi sanoiksi. Yritys oli kova tuolla kirjoittajalla.
Täällä palstalla moni vetää totuudenmukaisesta kritiikistä herneen nokkaan, vaikka hyvä olisi olla itsekritiikkiä.
Asiahan on kuten tuo "childrens superwisor" sanoi. Miehesi ei sinullakaan ole onnellinen, etkä sinä ole onnellinen. Yrität hankkia hormoonihöyryissäsi, epätealistisessa tilassa kolmannen lapsen kautta onnea. Se ei tule onnistumaan, sen on moni todistanut meille. Helpompi erota kun kaksi lasta. Verrannollisesti sanottuna; miehesi on suossa vajoamassa, tilanne kuitenkin suht. stabiili ja hiljalleen parantumassakin, mutta hän ajattelee asiaa järjellä eikä tunteella, ei halua alkaa taas vajota. Kun on suossa puoliksi, on helpompi yrittää pois kuin tilanteessa jossa kädetkin on suossa.
Koittakaahan löytää parisuhteeseenne sisältöä. Parantakaa suhdetta ja satsatkaa niiden kahden lapsenne hyvinvointiin samalla. Et taaskaan naisena oikein tajua todellisuutta.
Sinulla on fiksu mies jolla terve itsetunto. Toimen vaihtoehto olisi vastuuton ja mustasukkainen mies joka laittaa Sinulle pallon jalkaan. Niitä ukkoja riittää.
Öööö... et ole tainut lukea alkuperäistä keskustelun avaustani, vai missä kohtaa menit metsään, meillä ei nimittäin ole yhtään lasta... Ongelma on se, että.... no lue tuolta avauksesta jos todella kiinnostaa!
Eikä niitä asioita todellakaan tarvitse aina kauniisti sanoa, jos totuus ei ole kaunis. Mutta ihmetyttää miten esim. nimimerkki "Childrens superwisor", voi sanoa että puolisoni on jo puoliksi jossain suossa, kun ei tunne häntä eikä minua laisinkaan? Tulkitsen tuon niin, että on puoliksi suossa ainoastaan sen takia, että on minun kanssani ja minä haluan lapsen ja hän ei pysty sanomaan haluaako vai ei. Ja jos näin tarkoittaa, niin ei ole minusta kovinkaan kivasti sanottu... ollaan kuitenkin oltu mieheni kanssa jo 8 vuotta kimpassa, joten jos on kokenut suohon uponneensa, niin miksi ei ole sitten tehnyt asialle mitään ja muuttanut kuivempiin maisemiin...
Niin se oot sinä. Tehkää se lapsi.