Näppituntumani ympärilläni olevista ihmisistä on että 60 ja myös 70 ovat ihmeen elämänmyönteisiä ja hyväkuntoisia. Itse tunnen itseni tosi sairaaksi muiden ohella, vaikka se ei ulopäin näy. Joudun ehkä sydänleikkaukseeen, olen seurannassa keskussairaalassa, polvi vaatii tekonivelen, bakteeritulehduksia on kesän aikana ollut 6 kpl jotka kaikki ovat vaatineet antibioottikuurin. Onko muilla tällaista?
60+ ja terveys
mistämättää
35333
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Usein ihmisillä on vaivoja joista eivät kerro Toisilla taas on oireita ja kipuiluja,
mutta eivät ota niitä vakavasti ja kaatuvat sitten saappaat jalassa.
Sydänleikkaukset ovat yleisiä tämän ikäisille ja useimmiten parantavat huomattavasti
elämän laatua. Mene luottavaisin mielin sinne.
Polvileikkauksista: niitä tehdään hyvin usein aiheettomasti. Monet
polviviat korjaantuisivat hyvällä fysioterapialla tai mittojen mukaan tehdyillä
tukipohjallisilla. Nämä sanat kuulin erikoislääkärin suusta ja hän esitti asiasta
useita tutkimuksia.
Tulehduksest saattavat johtua heikosta yleiskunnosta, joten pidä huolta itsestäsi.
Usein tulehduskierre tuottaa masennusta, kun tulehdusten syytkään eivät ole
selvillä. Yritä piristyä, ajatella positiivisesti ja etsiä hyviä asioita elämästäsi.
Syksy masentaa monia, et ole yksin.
Itselläni ei ole sairauksia ja yritän hoitaa terveyttäni, kroppaa sekä mieltä.
Tulehduskierre oli kesällä.
En minä pimeyttä pelkää, se on kuin suojamuuri, jonka varjossa on helppo elää. Nautin tästä joulunalusajasta, kun ihmiset ovat paljon liikkeellä ja on pitkät illat.
Leikkauksia pelkään koska ne taas eristävät muusta maailmasta. Kun ei ole parisuhdetta ei ole hauskaa jäädä kuukausiksi neljän seinän sisään.
Ajattelen että sydänleikkaus huonontaa elämänlaatua jos sen jälkeen joutuu syömään Marevania loppuiän. Siitä sydänvaivasta joka minulla on ei pitäisi olla juuri minkäänlaisia oireita. Joten en odota parannusta kuntoon leikkauksen jälkeenkään. Se pitää tehdä vain koska äkkikuoleman riski on olemassa.
päivää,,,,
missämättää:
jospa ei sua leikkaakaa, jos ei olekkaan tarvetta, sanoit että olet tarkkailussa,
tarkkailun tulos voi olla ettet tarvitse sydänleikkausta.
meikän ohitusleikkaus onnistui hyvin noin kymmen vuotta sitten, en ole syöny päivääkään marevaania, vain pelkästään aspiriinia joka päivä lääkärin määräyksestä, sitä en saa jättää koskaan,,
elän melkotervettä elämään tietenki vanhuus alkaa vaivata,
mutta se kuuluu normaalistikki elämän kulkuun,
ja elämä lopulta on rajallista,
Sitten on myös paljon luulosairautta naisihmisillä.
Elämänmyönteisyyttä on, hyvää kuntoa ei.
Eikä ole kiinni mistään "kun ei hutsaa kuntoilla".
Enpä kehtoo täällä valittaa.
Kuten ei varmaan moni muukaan.
Toki kukin tehköön kuin haluaa.
Toistaiseksi ei mitään vakavaa, vaikka kaikenlaista pikku kremppaa on ollut mm. nivelissä. Polvi kipuilee liikunnasta ja tukipohjallisista huolimatta, mutta paranee aina jossain vaiheessa itsestään. Vastustuskykyni on hyvä, sairastan ehkä yhden lievän flunssan vuodessa.
Olin monta vuotta keskimäärin kaksi päivää vuodessa poissa töistä sairauden vuoksi, mutta reilun vuoden aikana sairauspäiviä on tullut lisää mm. pienen tapaturman ja silmän sidekalvon tulehduksen vuoksi.
Mieheni sairastaa minunkin edestäni. Hänelle on tehty suuria leikkauksia ja hänellä on ollut vakaviakin sairauksia (mm. syöpä). Hän on kuitenkin liian terve päästäkseen työkyvyttömyyseläkkeelle.
Kyllä minustakin 60 plus -ikäiset ovat enimmäkseen reippaita ja hyväkuntoisia ja nauttivat elämästä. Itselleni on jo nuorena tehty leikkauksia, nyt vanhempana myös sydämen ohitusleikkaus. Rankka kokemus, mutta tuskin olisin muuten enää elossakaan, vaikka oireita ei ollut, paitsi sydäninfarkti kuin salama kirkkaalta taivaalta. Siitä ja leikkauksesta on jo yli kuusi vuotta, Marevania en tarvitse enkä nitroa.
Koen itseni normaalikuntoiseksi ikään nähden. Selvää on, ettei enää jaksa riekkua yötä päivää yhteen menoon. Aloitteellisuus ja kestävyys on vaatimattomampaa kuin 40 vuotta sitten. Mielentyyneys taas parempaa.
Olen samaa meiltä kuin "nainen joka..). Meidän ikäisillä voi olla sairauksia, mutta kaikki eivät välttämättä niistä kerro, etteivät leimaudu "valittajiksi".
Ihan tuosta tulehduskierteestä (aloittaja) sen verran, että D-vitamiini voisi auttaa. Suositus taitaa olla tällä hetkellä meidän ikäisille 10 mg/vrk, mutta tiedän lääkäreitä, jotka suosittavat enemmän. Poikani - aikamies jo - joutui pari vuotta sitten pahaan tulehduskierteeseen ja hänelle sattui lääkäri, joka oli perehtynyt aiheeseen. Hän mittasi potilaan D-vitamiinitason, totesi sen täysin riittämättömäksi ja määräsi D-vitamiinikuurin. Muistaakseni se oli kymmenkertainen suosituksiin nähden. Tämän jälkeen tulehduskierre katkesi.
Itse käytän myös D-vitamiinia yli suosituksen, enkä juuri sairasta. Kuluneena vuonna taisi olla yksi pitkäkestoinen mutta vähäoireinen flunssa.
Saattaa siinä D-vitamiinissa jotain perää olla. Viimeksi minulla oli oikea influenssa noin vuonna 1985. Aasialaista ja Hongkongilaista en ole sairastanut. Sitten aloin ottaa joka aamu kalanmaksaöljyhörpyn suoraan pullon suusta eikä edes flunssaa ole ollut. Viime keväänä tosin oli joku mikälie. Räkää tuli viikko-pari ja sitä tuli paljon. Ei kuitenkaan mitään flunssan oireita.
TAitaa olla se kunnon kalanmaksaöljy luotettavin näistä D-vitamiinilähteistä. Kun nyt jaksavat jauhaa niistä kapseleista ja niiden ilmoitettua vähäisemmästä vitamiinimäärästä.
Samalla saa kunnon äjäyksen ympäristömyrkkyjä. Kalan maksahan oikein imee niitä itseensä.
Kalaöljy asia erikseen.
Pitäähän ne hivenaineet jostakin saada ;)
Työkaverini joka pian 65, haluaa vielä vähintäänkin olla työelämässä ne 2 vuotta lisää, hän on aina iloinen ja posittiivinen ulospäin. Kuitenkin nyt syksyn ajan on ollut lääkärillä käyntiä useaan otteeseen, kenellekään hän ei sano miten hän oikeastaan voi. Siis jos on vakasti sairas ja silti taistelee yliajalla työelämässä, niin en käsitä miksi.! Miksi ei nauttia siitä ajasta joka on jäljellä. hänkin on saanut olla jo työelämässä pian 50 vuotta. Mikä siinä eläkeiässä ja työstä luopumisesta pelottaa kun on mahdollisuus olla ikäistensä seurassa ja kaikessa virkistävässä toiminnassa mukana. ?
"Mikä siinä eläkeiässä ja työstä luopumisesta pelottaa kun on mahdollisuus olla ikäistensä seurassa ja kaikessa virkistävässä toiminnassa mukana. ?"
Jos elämässä ei ole muuta kuin työ, siitä luopuminen pelottaa. Työelämässä ollessa tuntee itsensä tarpeelliseksi, kotona voi turhautua, jos ei keksi itselleen mitään mukavaa tekemistä. Työpaikalla on myös muita ihmisiä, kotiin jäävä eläkeläinen jää helposti yksin, jos ei varta vasten hakeudu ihmisten joukkoon.
Erikseen ovat sitten vielä ne, joilla on työpaikalla ollut jonkinlainen asema ja titteli. Kyllä se ottaa koville, kun ei enää olekaan johtaja tai päällikkö, joka voi käskeä muita. Suuremmat johtajat jäävät vaille sihteeriä, autonkuljettajaa ja edustuslounaita ja -päivällisiä.
Eläkkeelä oloa jo 10-v ja aika yksinäinen. Kuinka sitä uskaltaakaan hakeutua ihmistenilmoille, kun täältä lueskelee, mitä toiset todella ajattelee ikäisistämme.
Minua huolestuttaa nuo kolesteroli lääkkeet, koska niistä kirjoitellaan paljon puolesta ja vastaan. Ainakin ohjeenmukaankin on sellaisia mahdollisia sivuvaikutuksia, että hirvittää.
Onkohan helpompi kuolema jos saa infraktin, kun lääkkeillä voi aiheuttaa lihasten hajoamista?
Tuota...
Miltähän työkaveristasi tuntuisi, jos kertoisit nuo ajatuksesi hänelle, Rimmir tänään?
Jos hän todellakin on sairastunut, mutta on aina iloinen ja positiivinen ja itse haluaa olla työelämässä vähintään "ne 2 vuotta lisää"?, niin miten hän mielestäsi voisi "nauttia siitä ajasta joka on jäljellä" jäämällä pois työstä?! (Ja menettämällä oikeutensa työpaikan terveyspalveluihin).
Työstä muuten maksetaan palkkaa...
Luopuminen edustustilistä ja siihen liittyvästä oikeudesta pitää oma kaappi varustettuna työsuhdealkoholeilla oli tiukin paikka ja paha taloudellinen takaisku.
En ole hakeutunut ikäisteni seuraan vaan päin vastoin, harrastukseni ovat vieneet minut etupäässä nuorempien seuraan.
Tekemistä ei ole tarvinnut keksiä vaan aikaa harrastuksiin on nyt riittävästi ilman pahempaa kiirettä.
Matkustelu sotkee niitä turhankin paljon mutta en stressaa itseäni.
Yhtiön siivooja oli töissä muutaman vuoden ekstraa, että saisi suuremman eläkkeen.
Jäi sitten sille suuremmalle eläkkeelle. Hautajaiset oli 3 kuukautta myöhemmin...
Näinkin saattaa käydä.
Työkaveri alkoi elämään terveellisesti. Järsi porkkanaa, kaalia ym. Pelasi pörssipeliä ja kaiketi menestyikin, koska jäi 50-vuotiaana vapaaherraksi. Kävi vähintään kahdesti päivässä lenkillä ja eli terveellisesti.
Syksyllä luisteli sellaiselle paikalle, missä eilen oli sulaa. Joku näki ja saatiin ylös 20 minuutissa. Kuoli sairaalassa muutaman päivän kuluttua tajuihinsa tulematta.
Mitä opimme näistä?
Useimmat ei mitään.
Joku saattaa muistaa, että ahneus pettää viisauden.
Ai mitä opimme näistä, Sitroen?
En tiedä muista, minä en noista kyllä oppinut mitään.
Sen, ettei pidä mennä heikoille jäille, opin jo lapsena, kerrasta. Tai kerrasta ja kerrasta, muutaman kerran kyllä plutasin myöhemminkin, mutta henkeni kaupalla en enää jäälle lähtenyt.
Muuta oppimisen väärtiä en tuosta nyt löydäkään, vaikka vähän viisaskin olen.
6 taplettia aamulla 2 päivällä 3 illalla ja yksi päälle, välillä viiniä ja viinaa ei kuitenkaan lääkkeiden kanssa.
Tunnin kävelyjä kun tuntuu ja tanssi iltoja. Sänkyhommat ottaa voimille, kyllä se siitä kun vauhtiin pääsee.
6 tablettia aamulla, 2 päivällä, 3 illalla vakio särkylääkkeet allegia-astmalääkkeet tarvittaessa. Ei viiniä eikä viinaa missään muodossa.
Tunnin kävelyjä 3-4 x vk ja tanssi-iltoja, eikä mikään ota voimille.
Saakohan tubilääkityksen kans ottaa viinaa,kuka tietää?Ja mitä siitä seuraa?
62v mies
MÄ TIEDÄN !
EI SAA OTTAA !
miksi ei elät?????
En voi hakeutua ikäisteni seuraan, ku ne on niin vanhoja.
" Joudun ehkä sydänleikkaukseeen.."
Ei auennut / selvinnyt mitä tuolle pumpulle tehdään ?
Itselle tehtiin vasta toisen sydäninfarktin jälkeen ohitusleikkaus vajaa kuusivuotta sitten.
Lihosin aika paljon tuon leikkauksen jälkeen, eli Suomeksi sanottuna kai vitutti koko elämä.
Nyt keväällä päätin pudottaa painoa, ja niin olen tehnyt toukokuun puolivälin jälkeen, 32 kg on jo haihtunut taivaantuuliin ja olo on paljon paree niin leikatulle polvelle ku muutenkin.
Kolesterolipillereitä popsin lokakuuhun asti ohitusleikkauksesta, elikkä melkein sen kuusi vuotta, nyt kokeilen helmikuuhun asti elää ilman niitä, ja menen verikokeeseen helmikuussa.
Joten tuo syöminen on yhtä tärkeä asia kun muukin elämässä.
Siis sitä oot mitä suuhusi syötät on mun motto, eikä siinä asiantuntijoita tarvi.
Jos piiitkän elämän aikana ei ole kertaakaan juolahtanut pieneen mieloseen, mitä terveys ja sen ylläpito edellyttävät, niin silloinhan saa vain sitä, mitä on tilannut: isoja vakavia vaivoja ja sairauksia, pillereitä lasteittain, leikkauksia, lääkäriä, sairaalaa, terkkariosaston kuntoutusta, vaivaa, valitusta, kolotusta, murhetta ja mustaa mieltä.
Elämänmyönteiset ja hyväkuntoiset ihmiset, iästä riippumatta, ovat keksineet, miten pysytään vauhdissa mukana. He ovat pysyneet kaikissa nautinnoissa kohtuudessa, syöneet oikein ja ravitsevasti, nukkuneet riittävästi ja liikkuneet säännöllisesti. Näissä perusjutuissa piilee terveyden avaimet sekä se, että terveessä ruumiissa asuu terve, iloinen, positiivinen ja onnellinen minkä ikäinen tahansa.
Ne geenit ne geenit. Olen syönyt verenpainelääkkeitä 31 vuotiaasta lähtien, puolet ikäni. Olen myös harrastanut liikuntaa, hölkännyt, hiihtänyt, pyöräillyt ym. Painokin suht kohdallaan. Lääkitys lähes maksimissaan, kunto on hyvä, mutta pillereitä vaan tarvitaan. Lääkärit sanovat johtuvan geeneistä.
Arvaan, että et ole ikinä käynyt kysymässä luontaituotepuolen troppeja ja muitakin apuja. Siellä "geeneihin" suhtaudutaan toisella tavalla - luonnollisesti.
Kyllä vaan, muistaakseni lesitiiniä söin aikani. En tiedä mitä siellä olisi ollut, mikä olisi auttanut. Kolesterolikin on aina ollut hyvä, ajoittain erinomainen.
En ole keksinyt muuta syytä kuin geenit. Enkä ole saanut apua kuin lääkkeistä.
Vuosia sitten siippa tuli lääkäristä ja sanoi, että nyt pitäisi ruveta syömään verenpainelääkkeitä. Kun tässä huushollissa ainakin yritetään pitää lääkkeet pannassa (paitsi ne luontais-) niin pyysin häntä kokeilemaan ensin Omega-rasvahappoja ja luontaisasiantuntija suositteli myös Argitabs-nimistä valmistetta (Arginiini-magnesium-sinkkivalmiste). Ukko ei syö vieläkään verenpainelääkkeitä.
Kohonnut verenpaine ja verenpainetauti on eri asia.
Molemmissa on sama oire, kohonnut verenpaine. Verenpainetauti vaatii järeämmät lääkkeet. Olen minäkin popsinut Omega kapseleita, mutta ei ne verenpaineeseen vaikuta.
Jaahah, ja mihin tällainen tieto perustuu? Omasta mielestäni pysyvästi normaalia korkeampi verenpaine tarkoittaa verenpainetautia, joskin moni muukin sairaus voi paineita kohottaa. Kuin myös pelkästään ikä, miessukupuoli, suola, rasva, tupakki, liika alkoholi, liikkumattomuus ...
Omegat pitävät veren ohuempana eli juoksevampana, jolloin se kuljee suonessa sutjakkaammin varsinkin, jos verisuoni on em. syistä johtuen kalkkeutunut ja ahdas.
Vaikka "painokin suht kohdallaan" olisi, niin se ei kerro ruokailutavoista ja / tai -tottumuksista mitään. Ne kannattaisi tarkistaa, jos mikään muu ei ole paineisiin auttanut. Ja ehdotan edelleen tutustumista tarkemmin luontaispuolen vaihtoehtoihin, ainakin, jos tahtoo pysyä terveenä ja toimivana pitkään - ja luonnollisesti.
"@ gee-gee"
Vastaan hänelle, ku tämä Suomi24 toimii kuten meitin lääkäritkin.
Nii -in, tuo puhe geeneistä on taitamattomien puoskareiden välinpitämättömyyttä potilaista, sano mun sanoneeni sen.
Näin ne pääsevät nopeasti sinusta eroon, eikä tarvitse pohtia mikä sinulla oikeasti on vialla tahi vaiva, ja millaista muutosta elämään pitäisi keksiä.
Nyt esim. tutkin netin välityksellä miksi mun verenpaine on liian alhainen, tästä jo kerroin tuolle omalle puoskarille ja ei tullut muuta neuvoa ku mitä itse ehdotin, eli pienensi nesteenpoisto lääkitystä 1/4 -osaan kun kerron että näin olen jo tehnyt itse useamman vuodenajan.
Mutta tämä ei nyt näytä vielä riittävän koska hain lainaksi terveyskeskuksesta kahdeksi viikoksi verenpainemittarin, ja paperin johon kirjaan noi lukemat ylös.
Siis kun tuo verenpaineeni näyttä olevan aivan liian alhainen viikon seurannan perusteella.
Joten nyt pienennä aivan ite tuota pillerin popsintaa.
Tuosta linkistähän se selviä missä syy on : "eräät lääkkeet (esim. tietyt nesteenpoisto-, erektio- ja masennuslääkkeet, beetasalpaajat ja Parkinsonin taudin hoidossa käytettävät lääkkeet)" alentavat verenpainetta !
http://www.oireet.fi/alhainen-verenpaine.html
Kaikki on ollut, syöpä, sydän, virus sairaudet---.
Kaikki kuolemme on vain kysymys ajasta. Tapasin eilen 86 vuotiaan hänen ulkoinen olemus oli 55, hänellä oli povileikkaus ajankohtainen kuitenkin käveli kuin muut.