Yh-isä kaipalee seuraa.

Samaa mietin,ehkä liian nuorikin(vaikka ikä on vain numeroita) mutta toivon että aloittaja löytää uusia ystäviä mukavista naisista,ehkä sitä kautta jotain enemmänkin :)

Ihme juttu, kun nykyään on kaikki mahdolliset kulkuvälineet käytössä, ja silti välimatka nousee niin suureksi esteeksi ettei voi edes tutustua. Mistä kukakin tietää, millaiset muutot ja mullistukset on elämän suunnitelman mukaan tulossa?

Aika monella on jopa oma auto, jolla pääsee liikkumaan. Mielestäin paljon tärkeämpää on olla utelias, innostua ja kokeilla. Eihän ois ensimmäinen kerta, että suhde toimii ja on hyvä, ja sen takia tahtoo pakata kamppeensa ja muuttaa sinne missä rakas ihminen on. Mutta kun ei. Välimatkaakin voi pitää hyvänä syynä olla tarttumatta tilaisuuteen. Eihän se ottais ellei antaiskaan, vai mitä.

jumettaa kirjoitti:

Ihme juttu, kun nykyään on kaikki mahdolliset kulkuvälineet käytössä, ja silti välimatka nousee niin suureksi esteeksi ettei voi edes tutustua. Mistä kukakin tietää, millaiset muutot ja mullistukset on elämän suunnitelman mukaan tulossa?

Aika monella on jopa oma auto, jolla pääsee liikkumaan. Mielestäin paljon tärkeämpää on olla utelias, innostua ja kokeilla. Eihän ois ensimmäinen kerta, että suhde toimii ja on hyvä, ja sen takia tahtoo pakata kamppeensa ja muuttaa sinne missä rakas ihminen on. Mutta kun ei. Välimatkaakin voi pitää hyvänä syynä olla tarttumatta tilaisuuteen. Eihän se ottais ellei antaiskaan, vai mitä.

No mulle se on hankalaa siin mieles että on 2kk lapsi, ja junas meno on hieman hankalaa sen takia että siel ei ole edes kunnon vessaa jossa hoitaa lasta. Ja enhän pääsisi edes kuin ehkä kerran kuussa rahojen puolesta menemään, autoakaan ei ole.

jumettaa kirjoitti:

Ihme juttu, kun nykyään on kaikki mahdolliset kulkuvälineet käytössä, ja silti välimatka nousee niin suureksi esteeksi ettei voi edes tutustua. Mistä kukakin tietää, millaiset muutot ja mullistukset on elämän suunnitelman mukaan tulossa?

Aika monella on jopa oma auto, jolla pääsee liikkumaan. Mielestäin paljon tärkeämpää on olla utelias, innostua ja kokeilla. Eihän ois ensimmäinen kerta, että suhde toimii ja on hyvä, ja sen takia tahtoo pakata kamppeensa ja muuttaa sinne missä rakas ihminen on. Mutta kun ei. Välimatkaakin voi pitää hyvänä syynä olla tarttumatta tilaisuuteen. Eihän se ottais ellei antaiskaan, vai mitä.

Jos molemmilla on lapsia ja lapsilla myös toiset vanhemmat niin minkäs teet.. esimerkkinä esitän itseäni:
Vanhempi lapsista jo koulussa ja harrastuksissa täällä Etelä-Suomessa, lasten isä asuu täällä. Jos muuttaisimme monen sadan km päähän niin vaikeutuisiko lasten ja isän tapaamiset? Kyllä. Olisinko silloin esimerkiksi tämän palstan mukaan etäännyttävä lähi-äiti joka vaikeuttaa lapsen ja isän tapaamista ja suhteen luomista? Kyllä. Joutuisiko lapsi myllerrykseen kun joutuisi luopumaan tutuista harrastuksistaan ja kavereistaan? Kyllä. Juu, uusia löytyy varmasti, mutta mitä jos ei? Miksi riskeerata kun asiat ovat nyt hyvin? Jättäisinkö lapset tänne isälleen ja lähtisin itse miesystävän luo? EN, en voisi ola lapsistani niin kaukana! ja JOS lähtisinkin, olisin kauhea äiti kuka hylkää lapsensa miehen
takia... Ja tämä kaikkihan pätee myös toisinpäin...tuskimpa tämä isä lähtee lastensa kanssa e-suomeen jos lasten äiti ja muu elämä on savossa...
Ja mitenkä helposti sitä tutustuisi? Ei pystyisi näkemään usein eikä tutustumaan toiseen kunnolla... Kun näkee pari ekrtaa kuukaudessa muutaman päivän aikana, ei varmastikkaan näe niitä toisen "huonoja" puolia... eiköän jokainen silloin halua olla riitelemättä ja miellyttää tosita parhaansa mukaan... Mitäs sitten kun tämän ns. tutustumisen jälkeen halutaan muuttaa yhteen..Järkevintähän olisi että toinen muuttaisi ensin omaan asuntoon, mutta kuinkakohan usein näin oikeasti käy...mitäs sitten kun suhde ei toimikkaan? Lapselta/lapsilta on revitty tuttu ympäristö ja tuotu vieraaseen paikkaan..sitten mennään tarhaan/kouluun ja sen jälkeen vanhemmat huomaa sitten että suhde ei toimikkaanja muutetaan erilleen...ehkäpä toinen palaa takaisin kotipaikalle jos uusi paikkakunta ei olekkaan kotoisa tai turvaverkkoa ei ole..ja taas vaihtuu lasten kaverit tarhat koulut jne...
Vaikka elämäni mies olisi Lapissa, niin lasten takia en muuttaisi ikinä tältä paikkakunnalta mihinkään joten miksi lähteä edes kokeilemaan? Lastenisä on täällä, elämä on täällä ja tulee olemaan niin kauan kunnes itse päättävätä lähteä muualle.. jos lapsen elämä ei olisi hyvää, olisi esim kiusaamista, ei kavereita tai harrastuksia, voisi paikkakunnan vaihto tehdä hyvää...

Ninbula kirjoitti:

No mulle se on hankalaa siin mieles että on 2kk lapsi, ja junas meno on hieman hankalaa sen takia että siel ei ole edes kunnon vessaa jossa hoitaa lasta. Ja enhän pääsisi edes kuin ehkä kerran kuussa rahojen puolesta menemään, autoakaan ei ole.

Junassa kulkeminen ei ole vaikeaa kun ottaa oikean asenteen. itse olen matkustanut junassa alusta asti lapsen kanssa ja minusta se on helpompaa kuin omalla autolla kulkeminen. Perhelippu (maksaa saman kuin aikuisen lippu) on hyvä kun saa 2 penkkiä käyttöön ja vaipanvaihto onnistuu siinä omalla paikalla. Ruuat saa lämmitettyä ravintolavaunussa. Nyt kun lapseni on jo melkein vuoden niin junassa eväänä kulkee kylmiä ruokia ja lapsi viihtyy pitkätkin matkat (4-5tuntia) kun käydään lastenvaunussa laskemassa mäkeä ja on paljon katseltavaa ja ihmeteltävää.
Meillä kulkee mukana myös leluja ja kun ei tarvitse ajaa niin voin viihdyttää lasta itse matkan aikana jos alkaa tylsistymään.

Täälä olis myös lähi-isä.. poika pian 2v ja ittellä 29v.. pohkanmaalla vaikutan. =)

lähi-isä 2 kirjoitti:

Täälä olis myös lähi-isä.. poika pian 2v ja ittellä 29v.. pohkanmaalla vaikutan. =)

Niin siis pohjanmaalla.. sori..

Sä siis olet yh-mies joka jakaa itseään surutta ja haukkuu kanssasi sekstailevaa kumppania aina kerrallaan "helpoksi panoksi" vaikka teet itse tasan samaa asiaa. Kuinka sokea voikaan ihminen olla omalle toiminnalleen?! Vastaat kyllä tyhmyydessäsi täysin sitä mielikuvaa jota itsekkäät yh-isukit antavat itsestään. Surkuhupaisaa...

Ja miks ei kiinnostais.. Ite yh-isänä en pystyis ees kuvittelemaan seurustelevani kun yksinhuoltaja äidin kanssa.. Tosin taitaa meikälaisen aikalailla mahdotonta löytää ketään.. Tullu jotenki huomamattua tässä vuosien varrella.

tattootdad kirjoitti:

Ja miks ei kiinnostais.. Ite yh-isänä en pystyis ees kuvittelemaan seurustelevani kun yksinhuoltaja äidin kanssa.. Tosin taitaa meikälaisen aikalailla mahdotonta löytää ketään.. Tullu jotenki huomamattua tässä vuosien varrella.

No ainakin nuorena yksinhuoltajana plus se et on hieman persoonallisempi eikä mikään barbie, ni avot! Sinkkuus on taattu... minkä ikäinen itse olet?

tatuoitumami kirjoitti:

No ainakin nuorena yksinhuoltajana plus se et on hieman persoonallisempi eikä mikään barbie, ni avot! Sinkkuus on taattu... minkä ikäinen itse olet?

Mä 32 oman tieni kulkija. Ja ehkäpä saatan erottua ku puistojen penkillä istun ku lapset leikkimässä.

tattotdad kirjoitti:

Mä 32 oman tieni kulkija. Ja ehkäpä saatan erottua ku puistojen penkillä istun ku lapset leikkimässä.

No en usko että se on haitaksi että erottuu. Tai joidenki naisten mielestä se on vain eduksi, itsekin erotun vahvasti massasta. Ulkoiset tekijät ja persoonani muutenkin on sellainen, että ei ihan bisnesmäisen habituksen omaavat miehet passaa tähä viereen. Muutenki tuntuu olevan turhaa ikäistäni miestä etsiä näihin olosuhteisiin, siksi ei jaksa edes yrittää. Saako udella monta lasta sulla on, ja kuinka olet yksinhuoltajaksi päätynyt?

tatuoitumami kirjoitti:

No en usko että se on haitaksi että erottuu. Tai joidenki naisten mielestä se on vain eduksi, itsekin erotun vahvasti massasta. Ulkoiset tekijät ja persoonani muutenkin on sellainen, että ei ihan bisnesmäisen habituksen omaavat miehet passaa tähä viereen. Muutenki tuntuu olevan turhaa ikäistäni miestä etsiä näihin olosuhteisiin, siksi ei jaksa edes yrittää. Saako udella monta lasta sulla on, ja kuinka olet yksinhuoltajaksi päätynyt?

Useimmiten niin kuiteski on että jos erotttuu massasta ja ei oo se adonis ni aikaste hiljasta on. No mitäs tosta mieluummiin sitä on oma ittensä ku esittäis jotain sellasta mitä ei oo ka se on asia mitä arvostan ihmissä. 2 lasta on ja yksinhuoltajaksi päätynyt erinäisten syiden takia. Sähköpostia voi laittaa [email protected] uudet tuttavuudet on aina tervetulleita.

tattootdad kirjoitti:

Useimmiten niin kuiteski on että jos erotttuu massasta ja ei oo se adonis ni aikaste hiljasta on. No mitäs tosta mieluummiin sitä on oma ittensä ku esittäis jotain sellasta mitä ei oo ka se on asia mitä arvostan ihmissä. 2 lasta on ja yksinhuoltajaksi päätynyt erinäisten syiden takia. Sähköpostia voi laittaa [email protected] uudet tuttavuudet on aina tervetulleita.

Juu ne se on kyl totta. Mut sit yleensä sielt karsiutuu myös ne pellet. Tarkotan et ku on erikoisemman näkönen mies ni naiset jotka lähestyy on tosissaa kiinnostanu. Naisil taas se menee iha toistepäi. Erikoisempi muija ni kaikki iskee sen takii et pitää helppon

En minä ainakaan (:

Jos yhtään kaveri kiinnostaa ni laita ihmees mulle meiliä. Itse yksinhuoltaja, tosin nainen mutta silti (:

[email protected]