Päätin lähteä opiskelemaan sosiaali-ja terveysalaa, sillä olin ollut jonkin aikaa työelämästä pois, työpaikkoja ei ollut tarjolla ja oli ns "pakko päästä töihin". Kovalla motivaatiolla lähdin, olin kokenut jonkinlaista kutsumusta alalle jo aiemmin ja etenkin työtilanne houkutti. Nyt kuitenkin olen huomannut, että on todella typerää vaan tuijottaa työtilastoja ja perustaa valintansa liiaksi siihen. En koe enää oikeastaan minkäänlaista kutsumusta ainakaan varsinaiseen hoitotyöhön, ja luulen ettei minulla kuitenkaan ole sellaista auttamisenhalua mitä ammatissa tarvittaisiin. Ajattelen vain, että ihmisiä voi auttaa muullakin tavalla, kun vaihtamalla heidän vaippansa ja nostelemalla paikasta toiseen. En tunne minkäänlaista halua auttaa ihmisiä tällä tavalla, en koe olevani sopiva siihen. En vain ole tarpeeksi hullu ajatellakseni, että tämä olisi ainut tapa auttaa ihmisiä. Kaiken lisäksi minusta tulee pelkkä lähihoitaja, ei edes sairaanhoitaja. En nyt tiedä auttaisiko sekään, paitsi jos pääsisin johonkin Kelaan tms, jossa ei varsinaista hoitotyötä tarvitse tehdä. Vammaisten kanssa työskentely saattaisi myös kiinnostaa, jos se olisi enemmän ohjaustyötä, tai hammashoitajan työ, joka olisi erityyppistä työtä. Koulussani ei kuitenkaan ole esim. tuota hammashoitajan suuntautumista, joten tähän tavalliseen hoitotyöhön sitä ollaan menossa. Olen aiemminkin opiskellut muuta alaa, enkä ole koskaan tuntenut tälläistä ahdistusta opintojen aikana. En todellakaan koe, että opiskelu hyödyttäisi minua, tuntuu vain että olen sitomassa itseäni näiden kamalien opintojen jälkeen kamalaan työhön ja tulevaisuuteen. Opintojen pitäisi avata uusia ovia, nyt tuntuu että vain suljen niitä mitä enemmän opiskelen. Lisäksi voisin vielä todeta, että on ihan älytöntä että lähihoitajan koulutus kestää 2 vuotta, opintoja ja työharjoitteluita olisi todellakin varaa tiivistää. Lähihoitaja ei kuitenkaan ole oikein yhtään mitään, eikä koulutus edes voisi olla suhteessa siihen mitä tuleva asema tulee olemaan. Pakko kai tämä nyt on loppuun käydä, että saa sitten sen paperin ja voi taas miettiä että mitäköhän sitä sitten tekis.
Opiskelu ahdistaa
Layla4
6584
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Et ole eka jolta tuota kuulen :( Olen itse liki valmis lh ja nyt haussa hain sh koulutukseen. Pohjalla on lukio. Töitä on tosi vaikea saada, kun lähihoitajia koulutetaan niin paljon ettei töitä kaikille riitä edes. Minulla taas on halu ja motivaatio aivan valtava ja koen et hoitoala on juuri mun juttuni ja siitä vanhustyö. Jos sinua kiinnostas ehkä vammaisten parissa työskentely, niin suuntaa heihin ja jos sitä ei ole teidän koululla tarjolla niin sitten järkevin on SAHU. Sillä pääsee töihin mihin vaan ja se antaa laajasti oppia vähän kaikesta. Tiedän nimittäin useempia jotka työskentelee esim. kotipalvelussa ja ovat aikanaan suuntautuneet lapsiin tai vanhuksiin, niin nyt työnanatajat patistaa käymään uudestaan suuntautumisen ja se pitää olla nimenomaan SAHU. Tuntuu oudolle, mutta niin se vaan on ja tietty sitä menee käymään jos ei halua työpaikastaan luopua.
Jos sua ei varsinainen hoitaminen kiinnosta, niin ohajausta voisi olla myös mielenterveys-ja päihdepuolella, jos se sua kiinnostas. Se on harmi ettet koe hoitoalaa omakses, mut ei se kaikille sovi.
Niin no sekin vielä, etten usko enää että töitä olisi niin kuin on luvattu, varmasti saa tapella niistä..Ja tuo sahu olisi tosiaan järkevin, mutta meille koulussa taas on markkinoitu tuota vahua (koska edellinen valmistuva ryhmä oli sahua..), väittäen mm.että monet työpaikat nykyään vaativat vahun käymistä. Tuo sinunkin kommenttisi kertoo, että näin ei siis tosiaan ole vaan melkein päinvastoin! On ihan roskaa, että muka vaadittais vahu, koska sahulla pääsee taatusti samoihin vanhankoteihin ym, ja lisäks se ei sulje mitään pois. En myöskään ylipäätänsä tajua, että ryhmä valitsee suuntautumisen eikä itse, ihan käsittämätöntä. Toki olisin voinut varmaan käydä tuon sahun jollain järjestelyllä, mutta jotenkin on muutenkin motivaatio mennyt tähän touhuun, niin toisaalta ajattelen että olkoon miten vaan.
Ja peen latvat, jos on lh tutkinto niin todellakaan kotipalvelussa ei voida enää vaatia sahun opiskelua.... siinä on työnantaja niin hakoteillä kun olla ja voi!
Kyllähän se pitää saada itse valita. Jos et saa omassa koulussa käydä mitä suuntautumista haluat, niin käy toisen ryhmän mukana tai toisessa lähimmässä koulussa. Minusta kuulostaa tosi oudolle et vanhustyötä tungetaan väkisin. Mä tunnen itse muutaman joilla on vanhustyö suuntautumisena ja yksi heistä sanoi suoraan et haki lukuisia kertoja töihin vammaisten ja lasten pariin mut ei työnantajat ota vaan perustavat sen siihen et miksi ottaa kun löytyy sit siihen suuntautuneitakin. Ja monesti myös epäillään sit hakijan motivaatiota kun suuntautuminen on jokin muu kuin se minne haetaan. Sahulla pääsee töihin minne vaan, mutta muilla ei. Hulluahan se on kun hoitaja pulasta puhutaan, mut ei sitä pulaa ole vaan ylitarjontaa ja työnantajillakin hyvä vara valita, joten siksi kannattaa tarkkaan miettiä et mihin suuntaa.
Niinpä, miten pääseekö sahulla siis kaikkiin vammaispaikkoihin vai vain hoitolaitoksiin..? Kun mietin, että miten sahu antaa paremmat valmiudet tuohon vammaispuolelle, käydäänkö siellä tuota vammaisuutta enempi läpi..? Vai vaaditaanko useammin kuitenkin sitten ihan se vammaispuolen suuntautuminen? Tavallaan nimittäin epäreilua jos sahulla pääsee vammaispuolelle mutta vahulla ei, jos sielläkään ei kuitenkaan hirveästi aihetta käsitellä..Mutta tietty työharjoittelut ym voi suorittaa ihan missä vaan, kun vahussahan ne on sitten vaan niitä vanhuspaikkoja. Missäpäin muuten itse asustat, kun siellä ei hoitajapulaa..? Tässä samalla nimittäin kartoitan tätä työtilannetta, että onko se tosiaan niin huono. Sen ainakin olen käsittäny, että hoitajien työllisyys saadaan näyttämään paremmalta kun lasketaan mukaan kaikki päivän keikkatyötkin, kai nyt melkein kaikki ainakin jonkun keikan jostain saa. Sillähän sitä sitten elääkin kun teet vuoron sieltä täältä joskus..Niin, ja itse siis asun Savossa (missä töitä pitäisi olla kun on niin paljon vanhuksiakin..??)
Asun Kanta-Hämeessä. Rekry firmojahan on pilvin pimein ja enää oikeen muualta tahdo töitä saadakaan kun kaikki kulkee rekryjen kautta. Se huono siinä on et sieltä sit yleensä poikii vaan sitä keikkaa ja pahimmoiltaan keikka sillon tällön ei kyllä elätä ketään :( . Kun itse opintoja kävin niin suoraan koululta sanottiin et jos haluan pääosin työskennellä lasten parissa niin suuntaudu lapsiin ja nuoriin. Jos vammaisten parissa tai mielenterveys puolella niin sitten suuntautuminen niihin. Sahulla pääsee moniin paikkoihin, aina vanhainkodista akuutimpaan työkohteeseen. Itse halusin vanhusten pariin ja mulle sanottiin et jos haluan olla vanhainkodeissa, päivätoiminnassa tms. niin vanhustyö sopii niihin. Jos taas oisin halunnut akuutille vuodeosastolle, kotihoitoon tms. niin sitten sahu. Toki se työn saanti riippuu myös työnantajasta. Joku voi kelpuuttaa sen pelkän tutkinnon eikä katsele mihin oot suunnannut. Opinnoissa sun kandee mennä harjoittelee johonkin vammaisten paikkaa, niin saat sillai käsityksen et oisko se mieluummin kuin se sahu. Lähäri koulu on kuitenkin sillai pitkä et jos ei sit työllistykään, niin turhaahan sen on sit käynyt :( Miten suhun sais yhteyden esim. fb tai email? Voitas jutella enempi opinnoista :)