Yö valkaisi maan

Hillitty, elegantti ja kaunis rakkausruno, joka paljastaa rakkauden syvimmän olemuksen.
Ei se tarvitse ympärilleen kultaisia kehyksiä, ei sen tarvitse timantein koristautua.
Rakkautta on jakaa puolukkahillon rippeet kristillisesti.
Ei siksi, että niin kuuluu tehdä, vaan koska se tehdään rakkaudesta ja rakkaudella.

Runo, josta jälleen löydän tuota upeaa ajatusleikkiä. Yhteensulautuvaa montasoisuutta, joka herättää omat ajatukset etsimään makuja, sävyjä ja vivahteita yhä uusien lukukertojen myötä.


Nautittavan mehukasta ja kirpeän raikasta, kuin kylmä punainen puolukkahillo.

Kiitos elämyksestä



Ceero

Älä aseta hartioilleni
salaperäisyyden viittaa.
Ei se minulle istu.
Minähän olen tavallinen mies.

En minä kirjailija ole,
en kriitikkokaan.
Harrastelen, mitä harrastelen,
omaksi ilokseni kirjoitellen.

Kauneus on katsojan silmässä,
sanotaan.
Kai minun silmissäni on jotain vialla,
koska näen kauneuden niin monin eri tavoin.

Se elää runon kielessä,
Rantakaislojen keräämien jäähelmien helinässä.
Kesäisten kahviloiden puheen sorinassa.
Öisen erämaan kuutamoisen pakkasyön sinessä.

Ehkä se on kuitenkin väärin sanottu.
kauneus on kaikkialla ympärillä,
se täytyy vain nähdä.
Nähdä ja kokea.

Katso kesäistä lemmikkiä.
Se saattaa näyttää pieneltä ja vaatimattomalta.
Lähempi tarkastelu paljastaa,
kuinka suuremmoisen kaunis se kuitenkin on.

Lemmikkejä. Nitä sinun runosi ovat,.... lemmikkejä.

Olet ehkä hieman hämmentynyt tavastani kommentoida paljolti runojasi. Niissä vain on jotain erilaista, sanoisinko minä nyt: " salaperäistä".
Niissä on tietty "aksentti" jonka syyt tiedämme, mutta myös kielellinen tasapaino ja kaunis rytmitys sanojan ja lauseiden mitassa.
En sano ilmaisusi ja sanankäyttösi olevan taitavaa, sillä taito on opittua.
Sanon sen olevan luonnollisen lahjakasta ja siksi lähempänä taidetta.
Siis enemmän luovuutta, kuin opittua taitoa. Kielellinen ilmaisusi on kehittynyt ja kehittyy hyvää vauhtia ja se antaa uusia sävyjä sanankäytöllesi.
Neljällä perusvärillä voi maalata värikuvia, mutta sekoittamalla niitä saa käyttöönsä rajattoman väriskaalan, jolla voi luoda taideteoksia.
Käytät runoissasi sanavalikoimaasi, kuin taiteilija palettiaan.

Kuten joskus aiemmin olen sanonuty, kirjoituksen harrastajana minulla on ehkä parempi valmius ilmaista ajatuksiani tekstissä ja tekstinä. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, tai salaperäistä. Toivottavasti et pidä sitä ahdistavana.
Tarkoituksenani on antaa runoillesi niiden arvoinen palaute ja kannustaa sinua luomaan uutta, jos siinä onnistun, olen jo ylpeä itsestäni.



Ceero

Kiitos runostasi.
Pidän sitä henkilökohtaisena lahjana.

Tässäkin runossasi, jota itse sanot arkiseksi, on tarina ja sanoma, jotka uskon löytäneeni.

Kiitos sinulle runoista.



Ceero

Tosi Rakkaus tekee noin!

Kiitän lion..

Kuin puolukkahillo kukkisi maan valkeudessa ja tekstisi puhuu veikeän lämmintä mieltä tässä - ajoittaisessa - syystalven kiemuroissa !