Oon 16-vuotias tyttö. Vanhempani erosivat 1998. inulla on "kaksi" uusioperhettä:
Omani: Minä, äiti, isäpuoli, täyspikkusisko ja puolipikkuveli.
Isäni: Hän, äitipuoli ja äitipuolen 14-vuotias tytär, edellisestä liitosta.
Iskä ei oo koskaan ollut mikään paras isä: Paljon töitä, tapaamisia ihan milloin sattuu, pitkiä taukoja ja peruuttamattomia sanoja.
Kun iskä meni naimisiin kaksi vuotta sitten äitipuoli, ammatiltaan psykologi, oli tooosi ihana! Siitten vuosi sitten ihan yhtäkkiä tuli iskältä ilmoitus etten mä enään tule tapaamaan äitipuolta. Että se ei pidä musta koska mä näytän liikaa mun äidiltä, jota se vihaa. Tämä oli siis juuri niinkuin iskä asian ilmaisi.
Siitä lähtien, kun meidän piti mennä pikkusiskon kannssa iskälle, äitipuoli oli poissa, ja otti oman tyttönsä mukaan. Tuon siskon kanssa oltiin ihan ystäviä.
Lopulta se oli ihan liian ahdistavaa ja en enään suostunut menemään iskälle ennenkun äitipuoli tulee järkiinsä. En ole nyt puoleenvuoteen iskää nähnyt, se unohti mun synttärit eikä soittanut jouluna.
MIKSI ISKÄN VAIMO, PSYKOLOGI, EI SUOSTU NÄKEMÄÄN MUA? Mä en edes näytä mun äidiltä, mulla on iskän silmät ja iskän tukka. Se oli ihan kamalan kiva ja yhtäkkiä se vaan leikkas mut pois. Siis se halas mua viimeisen kerran ku nähtii ja sit mun iskä tuli vaan ilmottaa ton.
Miten saan mun iskän, äitipuolen ja puolsiskon takas? Rakastan mun iskää ihan hirveesti! En haluu menettää sitä, mut nykyään oon sanonu välillä mun isäpuolta iskäks ja se ei oo ollu moksiskaa, ja mä en haluun ihan oikeesti mun oikeen iskän mutta se ei ees soita mulle.
Omani: Minä, äiti, isäpuoli, täyspikkusisko ja puolipikkuveli.
Isäni: Hän, äitipuoli ja äitipuolen 14-vuotias tytär, edellisestä liitosta.
Iskä ei oo koskaan ollut mikään paras isä: Paljon töitä, tapaamisia ihan milloin sattuu, pitkiä taukoja ja peruuttamattomia sanoja.
Kun iskä meni naimisiin kaksi vuotta sitten äitipuoli, ammatiltaan psykologi, oli tooosi ihana! Siitten vuosi sitten ihan yhtäkkiä tuli iskältä ilmoitus etten mä enään tule tapaamaan äitipuolta. Että se ei pidä musta koska mä näytän liikaa mun äidiltä, jota se vihaa. Tämä oli siis juuri niinkuin iskä asian ilmaisi.
Siitä lähtien, kun meidän piti mennä pikkusiskon kannssa iskälle, äitipuoli oli poissa, ja otti oman tyttönsä mukaan. Tuon siskon kanssa oltiin ihan ystäviä.
Lopulta se oli ihan liian ahdistavaa ja en enään suostunut menemään iskälle ennenkun äitipuoli tulee järkiinsä. En ole nyt puoleenvuoteen iskää nähnyt, se unohti mun synttärit eikä soittanut jouluna.
MIKSI ISKÄN VAIMO, PSYKOLOGI, EI SUOSTU NÄKEMÄÄN MUA? Mä en edes näytä mun äidiltä, mulla on iskän silmät ja iskän tukka. Se oli ihan kamalan kiva ja yhtäkkiä se vaan leikkas mut pois. Siis se halas mua viimeisen kerran ku nähtii ja sit mun iskä tuli vaan ilmottaa ton.
Miten saan mun iskän, äitipuolen ja puolsiskon takas? Rakastan mun iskää ihan hirveesti! En haluu menettää sitä, mut nykyään oon sanonu välillä mun isäpuolta iskäks ja se ei oo ollu moksiskaa, ja mä en haluun ihan oikeesti mun oikeen iskän mutta se ei ees soita mulle.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ja taas tää yksi kirjoittaa pas*aa, provonakin erittäin huono.
Mitä?
Siis kyse on nyt siitä että mulla on oikeasti ns. "ilkeä äitipuoli" ja haluaisin tietää onko jollain muulla samaa tilannetta ja miten näille aikuisille vois tän jutun selittää ja sä sanot mua PROVOKSI?
Jos oot joku tosi iki super ihanan uusioperheen äiti/isä/puolimitätahansa ONNITTELEN. Mutta kun kaikilla ei ole niin. Käännytkö ihan tosissasi 16-vuotiasta tyttöä vastaan tolleen?
Valitettavasti sä et, eikä isäsikään, pysty pakottamaan äitipuoltasi tapaamaan itseäsi. Vastaavaa kyllä tapahtuu, esim aikuinen ystäväni lakkasi yhtä'äkkiä olemaan "äitipuolensa" taholta tervetullut isänsä luokse.
Samoin kuin tyttäreni ja hänen isänsä läsnäolo ei ollut kovin toivottua lapseni vaarin luona, hänen vaimonsa puolelta.
Usein kyseessä on ihmisen epävarmuus itsestä ja omasta asemasta sekä mustasukkaisuus. Niissä ei välttämättä ole järjen hiventäkään, mutta niitä esiintyy.
Älä kuitenkaan kosta isällesi äitipuolesi käytöstä, äläkä anna äitipuolesi eristää sinua isästäsi.
Ja jos yhtään lohduttaa, niin tyttäreni (16) isä ei tainut muistaa onnitella likkaa syntymäpäivänä, mutta heillä on silti läheiset välit ja isä varmasti rakastaa häntä :) tai tytön vaari tyttöä, vaikka ei aina voi poikansa tytärtä tavat, vaimonsa takia.
Tsemppiä!
Tässä tulee selkeästi esille, että koulutetut ihmiset eivät ole yhtään kummoisempia eli se kouluts ei anna minkäänlaisia eväitä itsensä hillitsemiseen, kuten tässä jopa psygologi näkee lapsessa ukonäön jota vihaa, mutten miksiköhän vihaa miehen ex:ää. Hänhän on saanut miehen, harhainen on naisen mieli.
Tavallaan kertoo myös siitä kauheudesta jota niin monet avioerolapset saavat kokea.
Hyvät lasten vanhemmat huolehtikaa, että lapsenne eivät joudu uusikoidenne julmuuksien kohteeksi, sillä nyt sitä on paljon ja mikään taho ei puolusta lapsia.
Aikuiset uusikot voivat syyllistää lasta, tekemällä tekoja, jotka sysäävät lasten tekemiksi ja syy taitaa olla, että lapsi saataisiin pois kokonaan.
Joatain olisi nyt kiireesti tehtävä, jotta lapset saisivat olla kodeissaan, sillä he rakastavat vanhempian yli kaiken.
Älkää etsikö uutta suhdettta ennenkuin lapsenne ovat niin vanhoja, että pystyvät elämään omassa asunnossaan elämämäänsä.
On aivan järkyttävää kuulla, että on niin kylmä liito ja erotaan, jotta saataisiin uusi aikuinen omaksi iloksi, mutta lasten kohtalo sitä ei edes ajatella.
Jos ei sen lapsen vanhemman kanssa liitto sujunut, kuinka se voi sujua muunkaan ihmisen kanssa, kyllä niitä syitä täytyy rohjeta lähteä hakemaan myös itsestään, eivät ne poistu vaihtamalla.
Pitäisi konkin saada aikaan kansalaisadressi, jotta satisiin perheet hoitoon ja eroa ei voi tehdä näin helpoin periustein.
Kuulostaa uskomattomalta pingispallotyttö. Oletko varma että tuo on todellinen syy? Voisiko olla kyse jostain muusta, mikä olisi tätä äitipuolta loukannut suuresti tai suututtanut tai aiheuttanut isoa epäluottamusta? Ei sekään oikeuta lähtemistä, mutta selittää ehkä.
Ota äitipuoleesi yhteyttä. Kirjoita tai soita, kysy, selitä. Kerro rehellisesti tunteesi. Muista myös kertoa positiivisista asioista - mistä tykkäät äitipuolessasi tai tämän tytössä yms. Ehkä saat häneltä vastauksen joka selittää tilannetta. Luulenpa että selitys on jotain ihan muuta kuin samantapainen ulkonäkö äitisi kanssa.
Entä jos kyse on vanhempiesi keskinäisistä riidoista? Raha-asiat, tapaamisjutut, joista sinulle on kerrottu outo versio? Ja olet saanut niistä outoa viestiä joka on muuttunut monta kertaa matkalla, tai isälläsi ei ole ollut kykyä tai halua selittää monimutkaista tilannetta paremmin? Äitipuoli voi olla ilkeä ja tehdä väärin, mutta niin biologiset vanhemmatkin. Selvittäisin tämän jutun taustoja vanhemmiltasi ja äitipuoleltasi. Jokainen saa kertoa oman versionsa ja niiden perusteella teet sitten oman ratkaisusi siitä mikä on kokonaisuutena totuus jos sellaista onkaan ja miten siihen aiot suhtautua. Itse äitipuolena arvostan rehellisyyttä ja aitoutta. On kiva että sanotaan suoraan ikävätkin asiat, sen sijaan pelailu ja kaksinaamaisuus ottaa päähän. Ja tietysti on kiva saada kiitosta ja positiivista huomiota joskus. Samalla lailla äitipuolen pitäisi pystyä olemaan suhteessa sinuun - rehellinen ja myös positiivinen. Onko teillä ollut vaikeuksia ennen tätä? Voitko itse kuvitella miksi äitipuolesi haluaisi pois elämästäsi? Oletko nähnyt häntä usein ennen tätä? Onko hän aktiivisesti osallistunut hoitamiseesi vai ollut enemmän taustalla?
Suru: Kiitos viestistä! Olet oikeassa, mun todella pitäisi puhua tästä sen kanssa, mutta en tiedä miten aloittaisin.
Sen verran historiaa on, että oikeudessa ollaan moneen kertaan oltu tapaamattomuudesta tai tapaamisista tai lapsilisistä ja ihan kaikesta. Siis 14 vuoden aikana kolme kertaa ja viimeisin juuri vuosi sitten.
Siellä oikeudessa ätini oli kai sanonut äitipuolelle jotain tosi loukkaavaa. Sen on sekä äiti että iskä antanut ymmärtää. Äitipuoli ei halua olla tekemisissä kenenkään kanssa, joka muistuttaa liikaa äidistäni. Pikkusiskoa hän kyllä joskus näkee, mutta minä lähes aikuisena näytän kai sitten enemmän äidiltäni.
Kiitos kaikille muillekkin neuvoistanne! Olen kansalaisadressin kanssa samaa mieltä siitä, että erotilanteissa joissa on lapsia mukana pitäisi ottaa lapset paremmin huomioon kaikessa. Perheen matriarkalle kiitos paljon tsemistä!