miten pimeys kukistaakaan minut sisältä
yksinäisyyden tuuli vie minut paikkoihin
jossa kulkevat oudot jumalat
nuo susiksi naamioituneet,
keskiyön pitoihin kutsutut
ja sinä ja minä
tässä unessa, toisessa maailmassa
siellä missä toivoa ei ole
ainoa valo on öinen kylmä kuu
holvissa, pelastuksen viime linnakkeessa
syntyy ajatus, ripaus toivoa
ehkä rakkautta
kadotakseen syvälle pimeyteen mistä lähtikin
autiomaan hiekka on on kylmää
eikä sillä ole sydäntä
ei sellaista
kuten sinulla
yksinäisyyden tuuli vie minut paikkoihin
jossa kulkevat oudot jumalat
nuo susiksi naamioituneet,
keskiyön pitoihin kutsutut
ja sinä ja minä
tässä unessa, toisessa maailmassa
siellä missä toivoa ei ole
ainoa valo on öinen kylmä kuu
holvissa, pelastuksen viime linnakkeessa
syntyy ajatus, ripaus toivoa
ehkä rakkautta
kadotakseen syvälle pimeyteen mistä lähtikin
autiomaan hiekka on on kylmää
eikä sillä ole sydäntä
ei sellaista
kuten sinulla
Vastaukset 4
Vanhimmat
Riipaisevaa kaunista ja herkkää tekstiä josta ei
kuitenkaan puutu voimaa. DBW:tä parhaimmillaan!
Tai jos sanoisin hieno runo "kokoelmastasi"
Kiitos Liona. T.Darkkis joka ei jaksa kirjautua.
Hämärän sininen maailma kuin laskeutuisi Autiomaan vaeltajaan.
Tuttuun tapaan kylmän tekstin piirteet laskeutuvat myös lukijan kammioon kun tunteet kohtaavat.
Autiomaa voi myös kuvata sen hetkistä mielentilaa.
Kiitos Dolanille.. :)