Kaikki tietävät että minä olen traumatisoitunut henkilö monellakin tapaa. Enkä minä vaadi sen seurauksena mitään erityisoikeuksia. Sen siiaan kyllä vaadin humaanimpaa yhteiskuntaa jossa erilaiset ihmiset otetaan lähtökohtaisestikin huomioon. Miksi tämäkin tuntuu olevan liikaa vaadittu?
Omasta kokemuksestani voin sanoa että mikään ei ole ollut traumatisoivampaa, kuin se kun tuli vuosia sitten kohdelluksi miehenä pelkästää siksi että ei ollut vielä saanut hoitoja, ja jotkut idiootit seksuaalisessa kiimassaan eivät pysty käsittelemään asiaa muuten kuin niin että "seksuaalisesti himottava ruumis = nainen, seksuaalisesti ei-himottava ruumis = mies". Näitä väärinkohteluita en ikinä tule antamaan anteeksi, näitä traumoja ikinä unohtamaan. Joten turha tulla minulle jeesustelemaan "miksi sinä olet tuollainen ahdasmielinen konservatiivi seksuaalisuuden kanssa"...
Yleensäkin vierastan näkemyksiä joiden mukaan ruumis on yhtä paljon ihminen itse kuin mielikin. Luulisi että jokaienn transsukupuolinen olisi samaa mieltä tästä. Ruumiinpalvontakulttuuri on kuvottavaa enkä hyväksy sitä missään muododssa. Seksuaalisuus perustuu AINA ruumiiden sukupuolittamiselle ihmisten identiteettejä kyselemättä, kuten olen aikaisemmminkin todennut, ja siksi seksuaalinen vapaus ja sukupuolinen vapaus eivät KOSKAAN voi esiintyä kovin laajasti toteutettuina yhtäaikaa.
Minä en aja mitään muuta kuin humaania yhteiskuntaa. Traumani ovat todellisia eivätkä omaa syytäni, ja luultavasti myös tulkintani niiden yhteiskunnallisesta syntyperästä on melko oikea. Mielestäni en ansainnut sitä kohtelua. Mielestäni muut tekivät yksiselitteisesti väärin. Mutta silti kukaan ei halua olla samaa mieltä. En voi nähdä tätä muuna kuin pohjattomana itsekkyytenä ja täydellisenä moraalittomuutena.
Omasta kokemuksestani voin sanoa että mikään ei ole ollut traumatisoivampaa, kuin se kun tuli vuosia sitten kohdelluksi miehenä pelkästää siksi että ei ollut vielä saanut hoitoja, ja jotkut idiootit seksuaalisessa kiimassaan eivät pysty käsittelemään asiaa muuten kuin niin että "seksuaalisesti himottava ruumis = nainen, seksuaalisesti ei-himottava ruumis = mies". Näitä väärinkohteluita en ikinä tule antamaan anteeksi, näitä traumoja ikinä unohtamaan. Joten turha tulla minulle jeesustelemaan "miksi sinä olet tuollainen ahdasmielinen konservatiivi seksuaalisuuden kanssa"...
Yleensäkin vierastan näkemyksiä joiden mukaan ruumis on yhtä paljon ihminen itse kuin mielikin. Luulisi että jokaienn transsukupuolinen olisi samaa mieltä tästä. Ruumiinpalvontakulttuuri on kuvottavaa enkä hyväksy sitä missään muododssa. Seksuaalisuus perustuu AINA ruumiiden sukupuolittamiselle ihmisten identiteettejä kyselemättä, kuten olen aikaisemmminkin todennut, ja siksi seksuaalinen vapaus ja sukupuolinen vapaus eivät KOSKAAN voi esiintyä kovin laajasti toteutettuina yhtäaikaa.
Minä en aja mitään muuta kuin humaania yhteiskuntaa. Traumani ovat todellisia eivätkä omaa syytäni, ja luultavasti myös tulkintani niiden yhteiskunnallisesta syntyperästä on melko oikea. Mielestäni en ansainnut sitä kohtelua. Mielestäni muut tekivät yksiselitteisesti väärin. Mutta silti kukaan ei halua olla samaa mieltä. En voi nähdä tätä muuna kuin pohjattomana itsekkyytenä ja täydellisenä moraalittomuutena.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.