Tää Vivica Bandler kirjoitti sellaisesta käyttöteatteri-esityksestä, jonka tavallinen ihminen tunsi omakseen, mutta ylevät arvostelijat tuomitsi maanrakoon. Katsojia kuitenkin oli käyttöteatterissa paljon, verrattuna ylevään esitykseen ja nehän on kait teatterille hyväksi.
Käyttöpalsta ja käyttöaloitus ilman yleviä tarkoituksia.
Käyttöpalsta ja käyttöaloitus ilman yleviä tarkoituksia.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Mutta niinhän meilläkin on.
Kriitikot väheksyvät -Turha-
puro- elokuvia, vaikka ne o-
vat todella loistavia!
Nehän kertovat juuri görgyistä = aleksandrovitsista = Bäckman Johan'ista.
Minä en ole kuin hiukan vilkaissut, sen verran etten halua nähdä mokomaa törkyä.
Spede oli älykäs, ohjasi käyttöelokuvia. Minäkin huomasin sitten myöhemmin hänen valinneen hyvät näyttelijät jotka ohjasi kai itse itsiään.
Tämä samainen Vivica oli myös ohjaajana Oslossa ja talonmies tuli sanomaan, että naapurit ovat valittaneet Vivican verhoista, jotka ei ole sopivat hienolle alueelle. En vaihda verhoja, vaihdan maata, hän vastasi Peer Gyntistä hän sanoi, se on näyttämön kokoinen mulkku. Pakko on mainita lähde, Vivican kun on ihan hyvä käyttölähde.
Isänsä oli kuuluisa Erik von Frenckell.
Käyttölyriikka on runouden käyttöä erilaisiin käytännön tarpeisiin, kuten onnitteluihin, kuolinilmoituksiin ... ja tänne palstalle siteerauksiin. Käyttöteatterista en ollut ihan varma, joten kävin kurkkaamassa. Ainoat löytämäni linkit olivat Joutavoisen aloitukseen ja Kansallisbibliografiaan . Siellä suositeltiin hakea käyttölupahakemusta , ja käyttäjätunnuksella voisi ostaa lukuoikeutta artikkeleihin. Kuulostaako käytännölliseltä ?
Teatteri on minulle ylevöitymisen paikka, nautin jo sonnustautumisesta näytöskappaletta ja muita teatterivieraita näkemään, olkoon sitten revyytä , lastenteatteria tai Tsehovia. Teatteritalo saisi olla mieluusti vähintään Jugendia tai linnanrauniot, ja ei haittaa vaikka punaiset sametti-istuimet haisivat pölylle tai pukkijalkaiset lautapenkit puuduttaisivat tai väliverhon veto jumittelisi. Pukeudun pyhävaatteita vastaaviin, meikkaan hillitysti ja korkokengät ilman muuta laitan . Lämpiössäkin täytyy tuntea olevansa arjen yläpuolella, siinä ei liene mitään tuomittavaa. Arkivaatteita sanotaan yleensä käyttövaatteiksi, olkoon sitten juhlahetkien varalle ylevöitymisvaatteet.
Ylevä arvostelija kuulostaa todella pahalta, olisiko kyse ylimielisestä . Täällä päin ilmoiteltiin ylevän tontin olevan kaupan, kyse oli kuitenkin vain korkeasta sijainnista, ei alavasta vaan ylävästä.
Käyttöteatteri sanaan kiinnostuin ja ehkäpä se onkin Vivican keksimä sana. Ohjaajan homma on kyllä mahdoton ja jos arvostelijoiden mukaan tekee valintoja, niin juuri yleviä kappaleita joutuu katselemaan.
Vaikkapa näytelmän aiheena joku siivooja' voi olla monia koskettava, eikä yleviä arvosteluja varmasti saa. On mun näkemys
Tosiaan jos talo on ylempänä kuin toiset, paikka on suomalaisen silmissä parempi. Usein talokin on ylevän näköinen.
Koskaan elokuvaa, näytelmää, kirjaa, ei arvostella päähenkilön ammatin tai arvon mukaan.
Sielun sisin, josta teos on muovailtu, on aina tärkein.
Ei pienimmänkään ihmisen elämäntarinaa arvioida maailman rahan tai muun vaurauden perusteella.
Siivoojasta tehty teos voi olla mestarin tekemänä maailman merkittävin taideteos.
Ei maalauksiakaan ja niiden taidokkuutta mitata mallin mahtavuuden mukaan.
Eiköhän tuo ole sanomattakin selvää, kuka tässä nyt mitään muuta väittääkään.
Eri asia miten kirjailija tai taidemaalari sen sielun sisimmän saa esiin, olkoon sitten kerjäläinen tai kuningas.
Tyylejä ja lajeja ja makuja on niin monia, maailmassa on lukemattomia maailman tärkeimpiä taideteoksia.
Tärkeimpiä ja kauneimpia on mittaamattomasti.
Ja päivittäin uusia puskee tuutin täydeltä.
Kyllähän maalaustaiteessa luonnonmukaisimmat upeudet on tehty tavallisista kansalaisista.
Mahtihenkilöistä on muovattu useinmiten vain pönäköitä muotokuvia jäykkine asenteiseen ja asentoineen.
Kuinka kaunis ja työntäyteisen elämänmukainen on vaikkapa Pekka Halosen Niittomiehet?
Tai kuinka paljonpuhuva on Edelfeltin Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä.
On mahtavaa, että on ihmisiä, joita on siunattu lahjoilla, joista muutkin saavat sisältöä elämäänsä.
Mukavan aiheen laitoit esille.
Jokaisella on aiheesta omia mielipiteitään.
Käyttöteatteri, minulle tulee heti mieleen pieni näyttämö jossa tummilla väreillä maalatut seinät ja muutkin pinnat.
Väriä tuo kulloinenkin näytelmä ja siihen soveltuvat lavasteet, vaatteilla tauluilla ja muilla lisukkeilla.
Pienissä teattereissa ei ole näyttämöllä pilareita ei portteja vaan se muovautuu näyttelijöistä ja heidän liikkumisestaan.
Pienet teatteri ovat kotoisia erityisesti minulle hyvin rakas on Etelä-Hämeessä jossa vielä tuttujakin mukana.
Helsingin teatterit ovat isoja toiminnaltaan vilkkaita, valinnan varaa on huumorista trillereihin.
Minusta jo edesmennyt Kajava oli lahjomaton arvostelija, ei ole tainnut kukaan löytää hänen saappaitaan.
Käyttöteatteri? No, sen vähäisen, jonka valitsen katsottavakseni, täppään olettamani sisällön perusteella. Se tapahtuu myös käyttövaatteissani , harvoin etiketit saavat vetämään edes pukua päälle. Pidän omasta mukavuudestani. Enhän mene teatteriin näyttelemään, enkä näyttämään.
Poikkeus on maakunnissa käymissäni kesäteattereissa, joissa kyllä joka kesä käyn. Nehän ovat yleensä harrastajapohjalla, eikä käytössä ole laajaa valikoimaa. Ihan mielestäni hyviä ja jo yrittäminenkin on harrastajilta kunnioitettavaa. Sielläpä yleisössäkin sulaudun hyvin joukkoon, harvoin on edes joukossa viimeisen päälle pynttäytyneitä katsojia. Ei sekään tietysti ole perustelu, olenhan päässyt sisään "korkeakulttuurellisiinkin" paikkoihin, joissa on tullut tutustumisen verran käytyä. Ei rytkyistäni ole kyselty, kuten vanhaan aikaan ravintolaan mennessä. Ravatti täytyi olla ja hätätilassa portsari kaivoi vanhan sinapilla voidellun trankan lainaan.
Käyttöpalsta ilman yleviä tarkoituksia? Jaa-a, eiköhän palsta ja aloitukset liene tekijöidensä näköisiä, monenlaisia. Jos keinotekoisesti ylevyyttä tavoittelee, kyllä se näkyy. Paremmin kuin tekijä luuleekaan.
Luulin minäkin Jukka Kajavan ja joidenkin arvioijjiien oleva oikeassa, mutta olen sittemmin sivistynyt niin paljon etten niiden mielipiteistä paljon piittaa, vaan katson teemalta "Mommilan veriteot" sillä luulen siinä filmissä kuitenkin olevan jotakin totuuden siementä mukana.
Helsingissä kävin muutaman kerran Huoneteatterissa, missä Jurkan näyttelijäkaarti pystyi luomaan hyvinkin intiimiä tunnelmia.
Mutta onhan Kansallisessa aivan juhlava tunnelma siihen verraten
Katselin tuon Mommilan veriteot,...hirveää on ollut tuo aika, ja jättänyt jälkensä muistiinkin.
En nyt enempää siitä, paras mennä jo nukkumaan, ettei yöunet kaikkoa.
Hyvää yötä!
Jos nyt palais vielä tuon Vivican aikaan hän toi Tukholman kaupunginteatteriin käyttöteatteria havaittuaan ettei taksikuskit tienneet missä ko laitos sijaitsee. Silloin hän päätti sijoittaa sen taasen kartalle käyttöteatteri esityksillä.
Eivät kaikki tykkää samoista asioista ei edes teatterista.
Mistään hinnasta en menisi muutamia näytöksiä katsomaan.
Nuo Mommilat sun muut vainoajan näytelmät kierrän kaukaa.
Ei kaikki, mutta ehkä enemmistö. Jörn Donner oli mukana Mommila filmin tuotannossa. Ja Risto Ryti vaimoineen itse tapahtumissa mukana.
Vivica Bandler oli koulutukseltaan agronomi, sanoi että aina pitää olla multaa kynsien alla...kuvaannollisestikin. Maanläheisyys ja rehellisyyteen pyrkimys näkyy hänen elämäntyössään.
On hienoa saada valita vaihtoehdoista, ja pienissä teattereissa on vahvuutensa, tehdään vähällä rahalla ja sydämen kyllyydestä . Olen aina nauttinut Q-teatterin esityksistä. Sen perustajina olivat Antti ja Leo Raivio ja koostuu freelance-näyttelijöistä. Se sijaitsee Töölössä Tunturikadulla vanhassa talossa, siellä on punaisia plyysituoleja ja mennen maailman tunnelmaa. Esitykset ovat hyvinkin raflaavia tai romanttisen itkettäviä, muuntautumiskyky on valtava. Viimeksi katsoin Broken heart storyn. Teatterielämys on aina niin kokonaisvaltainen, siksi haluan pukeutuakin arkista juhlavammin, haluan kaiken irti fiiliksistä, väliajan viinilasillista myöten. Käyttöteatteria parhaimmillaan ! Raaseporin linnan kupeella käyn teatterinkielikylvyssä, joskus pitää olla viltti niskassa tai kumpparit jalassa.
Teatterin käytöstä voisi myös puhua. Draamaa on kaavailtu jopa oppiaineeksi. Lapset jo kotileikeissään käyttävät teatterin keinoja, lavastavat kekseliäästi, topakka tyttö jakaa roolit, sinä olet isä, minä äiti ja pikkuveikka koira. Terapeuttistakin se on, kaikenikäisille, siinä voi käsitellä sellaisia tunteita, joita ei ehkä muuten uskaltaisi tai kehtaisi. Lasten ja nuorten kanssa olen paljonkin puuhaillut näytelmiä , nukketeatteria lastenlastenkin kanssa. Sanonpa, että kiitollisempaa ja kasvattavampaa projektia ei helpolla löydä...siinä kasvaa ohjaajakin.
Nyt tää mummi rupee ihan oikeesti siivoomaan, vaari saa kopistella matot,koira pysytelköön pois jaloista, on niin rapsakka kuiva pakkasaamu.
Tämähän oli käyttöaloitus, jota sai käyttää. Jos Vivican yrittii teatteria suuremmalle joukolle, niin tämä palstakin pitäisi olla suuremman joukon käytössä. Muutama ylevä haluaisi määrätä tämänkin, mutta mielestäni palstaa saa käyttää kaikki.
onkos tuo piikkinä joillekin jotka yrittävät yleviä olla???
En ole paljion muita nipotuksia nähnyt kuin tuon iän ikuisen tekatun nikin vaatimuksen muutamalta.
No onhan täällä taiteilijoita jotka ovat varmaan luonnostaan yleviä, mutta ei kai se paha asia ole. Kai se on hyväkin jollain tapaa välillä olla ylevällä mielellä, ei se ole samaa kuin ylpistely tai ylemmyyden tunto.
Jollekin joku asiayhteys on mieluisempi kuin toiselle, ja mieluisasta aiheesta on mielenkiintoista kirjoittaa toisillekin luettavaa.
Joku esitys teatterissakin on jäänyt oikein vuosiksi mieleen, yksi sellainen meni Intiimiteatterissa, sitä kai ei enää ole, toimi muistaakseni Hankkenin tiloissa Fredalla.
Teatteri oli hyvin suosittu ja näyttelijäkaarti parhaasta päästä, Sella, Manni, Jurkat ym en edes muista kaikkia.
Kappaleen nimi oli Tohvelit, osasuoritukset ja näytelmän komiikka oli suorastaan makeeta!
Arkea ja teatteria päiväänne!
Ylevähän minäkin olen. Ei tarkoitus ollut piikitellä ketään vaan rajoittuneisuutta kummeksun.
Miestenkin olisi hyvä puhua pahasta olostaan, tai tunteistaan yleensäkin, niin hyvistä kuin pahoistakin.
http://www.iltalehti.fi/mieli/2010012210976574_md.shtml
Juottolat ovat täynnä miehiä joilla on paha olo ja moni nainen saa turpiinsa
tänäkin iltana samasta syystä. Ei siinä puhuminen auta.
Käytänpä minäkin joutavoisen käyttöpalstasta pienen siivun.
Pisti miettimään mikä on käyttöteatteria. Tarkoitetaanko sillä esityksiä, jotka vetävät sankoin joukoin katsojia, sellaisiakin jotka eivät muuten paljon teattereissa käy.
Liekö tuo sellaista (kerta)käyttöteatteria johon minä olen varannut lippuni Turun kaupunginteatterissa, kun menen katsomaan Kui-joen siltaa.
Sen sanoma lie helposti tajuttavaa, irvaillaanhan siinä turkulaista elämänmenoa revyyn keinoin huumorilla höystäen.
Olisko siinä myös viisu riidanalaisesta kirjastosillasta, josta peistä väännetään täällä kiivaasti toriparkin ja raitiotien ohella, joita myös tungetaan kuin käärmeitä pyssyyn.
En nyt menisi sanomaan keisari Neroko oli hän joka vaati, että näyttelijä kuolee oikeasti kun kohtaus hänelle esitetään.
Kyläteatterissa esitettiin siitä aiheesta näytelmä ja verta oli lopulta lätäkkö näyttämöllä. Yleisöä oli parisenkymmentä, Näyttelijä kyllä käveleskeli kylillä vielä esityksen jälkeen, siis hän ei ollut kertakäyttö näyttelijä käyttönäytelmässä.
Nämähän ne oli siellä Tukholmassakin yleisökadon syynä, vanhat mestariteoksen nimen saaneet näytelmät, joita esitettiin muutamalle ihmiselle ja vielä muutamalle arvioijalle.
"Rakas, sinä joka
Kysyin sinulta kerran, olenko jo kertonut sinulle tämän tarinan - tämä on vanhuuden kauhua siitä, että tulee toistaneeksi itseään.
"Joko mä kerroin sen?" Kysyn jälleen. Ja sinä vastaat lempeästi. "Minä en muista."
On lainausta "Vastaan ottaja tuntematon." kirjasta.sopii kuitenkin meille kaikille ja on hyvä muistaa, että kukapa näitäkään tarinoita muistaa. Turha olla huolissaan vaikka toistoa tulisikin.
Rakkauttahan se on, kun hyväksyy toisen kaikkine inhimillisine virheineen ja puutteineen, sakastaa hiukan niitä vikojakin,
koska ne kuuluvat häneen.
Tänään tapasin erään vanhan ystäväni, joka katseli minua aina tarkkaan, kun puhuin. Sitten hän sanoi saaneensa kuulokojeen, se ei näkynyt yhtään, että ei kukaan olisi sitä nähnyt. Hän seurasi huulilta puhetta.
Sitten hän kertoi, että hänellä on myös muistilaastareita.
Niistä en ole kuullut edes puhuttavankaan! Pitäisi varmaan googlettaa ja tutustua aihepiiriin.
Iloisuutensa hän kuitenkin tuntuu säilyttäneen, - ainakin vanhoista asioista puhuessamme nauroimme aika paljon.
Oletteko kuulleet muistilaastareista?
En ole kuullut, Mutta tuskin se sentään laitetaan muistuttamaan jonkin paikan olevan kipeä. Lääkettä se siis on.
Siitä minä vielä mainihen kun hän kirjassaan sanoo norjalaisten kääntäneen selkänsä Ruotsille ja katsovan meren yli, mutta suomalaiset eivät voi niin tehdä. Niinpä se asia taitaa olla tänäänkin.
Koska käyttöketju edelleen on täälä rohkenen kirjoittaa vielä siihen.
Ottaen huomioon se arvekluttava piirre mikä aiheutuu kirjaan ja kirjoittajaan perustumisesta. Googletus sehän on toinen ja kirjan lukeminen toinen, mitä ei hyväksytä.
Kirjahan on 20 vuotta sitten kirjoitettu eikä enää medioissa, oli ainoastaan pressun päälle heitetty kasa kirjoja josta sen punakantisen poimin ja huomasin kiinnostavaksi. Talletan hyllyyni sen visusti kun poikkeuksellisen ihmisen kirjoitus on älykästä ja omaperäistä, vieläkin kiinnostavaa luettavaa.
Olen saanut joissakin yhteyksissä viestin ja hienon lisäyksen viestin loppuun "Tähän viestiin ei tarvitse vastata." Lisään saman lisäyksen tämän viestin loppuun.
vastaan kuitenkin, sillä jokainenhan saa kirjoittaa, lukea ja googlettaakin mitä itse parhaiten haluaa. :)
Ei joku katkeroitunut palstahäirikkö voi eikä saa sitä estää.
se on se kateus, kun on liian laiska lukemaan itse, kukaan muukaan ei saisi lukea tai käydä teatterissa, sehän voi hämärtää omaa ajattelua, hyi sentään. Ja tulee kirjoitetuksi tääne sellaista asiaa jonka joku muu on jo keksinyt. Vaikkapa ruisleivästä tai sähkölampusta.
Sähkölampusta, on kyllä alkeellinen tuo häirikkö. V
oe yhemkerran.
Vastaampa minäkin jjoutavalle kun tämä palstahäirikkö on kyllä tiedossani ja kyseinen häirikkö on niin toimelias että vähintäänkin joukkueellinen luulisi niitä olevan vaikka vain yksi, yksi vain, minä vaan luulen siinä on.
Juu nostetaan ketjuja ylös ettei tartte nähä tuon häirikön valloittavan palstaa taas!
Pidetään talkoot ja vastataan jollekkin sellaiselle jolle ei yleensä ole vastannut.
Just hyvä Sinä. Tuo sähkölamppu asia jäi vielä kaivelemaan. Kun taannoin ostin jalkalampun, hieno on ja hyvä ja vielä himmennin katkaisijalla. Led lamput ei himmentimelle oikein sovi. joten tämä vaatii Halogeenilapun ja mielellään kohde sellaisen. Mitä teen kun joudun googlaamaan näissä sähkölamppuasioissa välttämäti.