Olen nähnyt jo jonkin aikaa unia joissa kuolen eri tavoin. Minut on mm. ammuttu, hukutettu, puukotettu, ajettu yli, hirtetty ym. Nyt unissani saatan melko usein myös tappaa itse itseni. Tai minut hämärästi tappaa oma itseni, hieman erilaisissa vaatteissa tosin. Jos joku nukkuu vieressäni pidempään, tai samassa huoneessa, hän on kertonut että unissani joka yö n. 1-2 kertaa yössä mm. huudan, potkin tai hakkaan käsilläni. Elikkäs kauhean levotonta. Aina välillä herään unesta ja muutamana kertana on tuntunut erittäin hämmentyneeltä. On tullut tunne, että on pakko päästä huoneesta pois, sillä minua vainotaan. Aamulla olen erittäin väsynyt ja nouseminen on vaikeaa. Kesällä olin masentunut, mutta syksyllä hieman mieliala piristyi, ainakin hetkeksi. Nyt taas alan menemään alaspäin.. En katsele kauhuelokuvia tai väkivaltaisia sarjoja. Tästä on kuitenkin haittaa, kun päivällä on kauhean väsynyt ja ei pysty aina kunnolla keskittymään. Olen myös alkanut pelästyä kamalan helposti. Pieni ääni, tietokoneen ilmoitus, tai vain tunnilla äkillinen kuvan ilmestyminen saattavat pelästyttää minut. Onko kellään vastaanvanlaista joskus ollut? Tuntuu aina välillä että olisin sekoamassa.. Kiitos jo etukäteen vastauksista.
Jatkuvia painajaisia
restless1
15187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Niin ja toki lisäyksenä, mistä teillä mahtoi johtua? Mikä auttoi?
Tuli tässä vaan mieleen, ettei makuuhuoneesi vain ole riivattu tai silleen.. En ole mitenkään uskovainen mutta yleensä haunted housessa on tollasia juttuja
jos juot liikaa viinaa, lopeta se heti ja valvotusti.
Miten viina liittyy tähän? :D Onkin ensimmäinen kerta kun neuvotaan noin, vaikkakaan en tuollaista harrastele kovinkaan usein.
"en tuollaista harrastele kovinkaan usein"?
Käytätkö lääkkeitä?
Pitäisi pikemminkin sanoa harvoin. Ei ole intoa, pidän itsestäni enemmän selvänä. Muutaman kerran vuodessa siispä. Oli kyllä lääkitystäkin, mutta se päätettiin hitaasti lopettaa.. Tarkoitus kai olisi yrittää jossain vaiheessa toista vastaanvanlaista. Ja siis ei mielialaan yms. vaan ihan jäykkiin lihaksiin. Sitten toki kipulääkkeitä syön (mutta ihan panadol) ja niitäkään en kovin usein.
Jos et juo, etkä käytä voimakkaita psyykelääkkeitä ja on noi oireet, ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin mennä terveyshukltoon, joko yksityiseen tai kunnalliseen. Se on sitten herrassa, ymmärtääkö lääkäri mitään noista, koska noi oireet käyvät monen vaivan selittäjiksi. Vaivat voivat olla joko somaattisia tai psyykkisiä. Kertomasi perusteella veikkaan psyykkisiä. Kokeileppa rauhoittavia luontaistuotteita, tryptofaania tai l-teaniinia tmv. esim. uneen vaikuttavia tuotteita. e ovat turvallisempia kuin synteettiset mömmöt.
Lääkäriin kun menin asiasta, lääkäri epäili että olisi animeaa, vaan ei ollut. Sittemmin minua on ohjastettu jälleen psykologille, jonne minun olisi määrä päästä toivottavasti pian. Mutta kiitos neuvosta.. Ruokavalioni on ehkä turhankin suppea, joten tuo voisi auttaa.
Mitä teet työkses?
Yritäppä nyt oikeasti rauhoittua, tuota on jatkunut niin pitkään, että nyt koko kehosi aistit ovat herkistyneet ja pelkäät alitajuisesti, että elämässäsi on vaara joka nurkan takana, eikä ihme, ovathan unesi kamalia. Kehotan sinulle meditointia, ihan vain ajatusten tyhjentämistä. Ihan muutaman tunnin välein, ja lopulta kunnolla ennen nukkumaanmenoa. Hieronta, jooga ja akupunktio voisivat auttaa myös sinun kehoasi yksistään rentoutumaan, että tuo hätkähtely ja liika jännitys saataisiin pois.
Koetko stressiä? Onko elämässäsi jokin/joitakin asioita mitkä uuvuttavas/hermostuttavat/pelottavat sinua (muu kuin uniongelmat). Jos on niin yritä parhaasi mukaan muuttaa elämääsi sellaiseksi kuin toivoisit sen olevan. Myös ihan vain sisäiset ongelmat luovat meille painajaisia, että hyvä, kun pääset sinne psykologille vielä.
Ja yksi kohta meni minulta ohi.. Vainotaanko sinua oikeasti? vai onko sinulla vain sellainen olo? Jos oikeasti vainotaan niin mene kertomaan poliisille. Ja sinulta saattaa kuulostaa nämä ohjeet kliseisiltä ja mummomaisilta, mutta tiedoksesi, että olen muutama vuosi sitten pidemmän aikaa itsekkin kärsinyt samanlaisista ongelmista mistä sinä nytten. Itse onnistuin voittamaan painajaiset ja pahanolon meditoimisella, elämän ja ajatusten muuntamisella.
Vanhan kansan konsti turhiin vaivoihin oli ns. tukkimettäterapia. Se tarkoittaa sitä että menee muutamaksi kuukaudeksi tekemään oikein kunnon urakalla mettätöitä. Vastaava fyysinen rasitus saatiin ojankaivuusta. Mettätyö lienee ollut fyysisestä mielenkiintoisempaa ja monipuolisempaa, haastavampaa.
Jos ei ole mahdollista tehdä noita asioita, asian voi korvata millä muulla tahansa kovalla fyysisellä rasituksella. Perinteisesti tuo on tehty ulkoilmassa, koska samalla tulee raikkaan ulkoilman vaikutus, joka esim. parantaa unta. Ja mikä parasta, tuo hoito on varmasti halvimmasta päästä, kunhan löytää sopivan ulkolajin itselleen.
Terve sielu terveessä ruumiissa.
En ole vielä valmistunut, opiskelen. Aina silloin tällöin teen tosiaan töitäkin, mutta pääasiassa yritän saada opiskelut loppuun.
Ja tiedostan itsekkin että minua ei vainota oikeasti, ja hyvä niin. Ajattelen kuitenkin helposti, että ihmiset vihaisivat minua salaisesti tai muuta vastaavaa. Kuitenkin yleensä helpottuu vähän kun yritän edes miettiä millä perusteella muka ihmiset vihaisivat minua, tai mitä ikinä sitten ajattelenkaan. Olen aina kokenut opiskelun tärkeäksi ja yritän tehdä sen suhteen ahkerasti töitä.
Eli entiedä, stressaanko, itse en tunnista moista, ainakaan kauhean usein. Psykologi taas oli toista mieltä. Aiemmin kun hieman samoista asioista menin sinne, (silloin en säikähdellyt tai ollut ajatuksia esim. ihmisten 'vihasta' minua kohtaan) psykologi sanoi että uniongelmani johtuisivat juuri stressistä. Koin itseni tuolloin aika onnelliseksi ja muutenkin elämäni mielekkääksi. Ihmettelin moista tulkintaa.
Nyt minulle todettiin aika äkkiä että olisin ainakin selkeästi ollut aiemmin masentunut. Kesä olikin aika alakuloista aikaa minulle. Itsemurha ajatuksiakin kävi mielessä, mutta tiedän etten olisi silloin pystynyt tai nyttenkään pystyisi niitä toteuttamaan. Ei sillä, että nyt juuri tuntuisi niin pahalta. Ja mikään neuvo ym. ei ole turhan kliseinen. On mukavaa että muutama on vastannut tähän. Myös sekin on mukavaa että kaikki ovat olleet asiallisia, hienoa nähdä että netissäkin siihen pystytään vielä. :) Kiitos!
Kokeileppa tuota tukkimettäterapiaa, veikkaan että se auttaa paremmin kuin iänikuiset tyhjät ja turhat psykologin höpinät. Voit kehittää ihan ikioman tukkimettäterapiamuodon. Ja kun olet saanut sen toimimaan ja parantunut turhista luuloista, voit kertoa myös psykologeille, miten kannattaa parantaa itse itsensä.
Jos sulla ei ole aikaa harrastaa pitempää terapiaa, tässä pikaterapiakurssi.
Aina kun näet kuolemisunia, niin yritäppä ihan tosissaan kuolla, ihan pelkällä tahdonvoimalla. Tai mahdollisimman pian unien näkemisen jälkeen.
Tätä terapiamuotoa kutsutaan paradoksaaliseksi intentioksi ja sillä on myös vuosituhantiset perinteet. Aikoinaan zen-buddhalaiset munkit kehittivät sen joutenollessaan.
Paranemisennuste on kuulemma poikkeuksellisen hyvä tuolla terapialla.
Tsemppiä! :)
Kaippa sitä tukkimettäterapiaa kannattaa kokeilla, nytkun ulkona on pirteän viileätäkin. Paradoksaalinen intentio kuullostaa ainakin erittäin mielenkiintoiselta.. Toivotaan että toimisi, ainakin on varmasti erittäin mielenkiintoista yrittää. Kiitosta :)