Voiko sanojen perusteella ihastua? Olen kohtuuttoman hullaantunut henkilöön johon olen tutustunut netissä. Hän vaikuttaa niin älykkäältä, yllättävältä ja virkistävän erilaiselta kuin muut tuntemani ihmiset. Tapaamisesta emme ole ikinä puhuneet, tavallaan tuntuu etten edes halua särkeä kehittelemääni mielikuvaa hänestä. Tuntuu, että olisin ihastunut häneen, mutta onko se edes mahdollista, enhän ole tavannut koko ihmistä.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Mitä on tapahtunut kun olette tavanneet? Onko toinen vastannut mielikuvianne vai oletteko joutuneet pettymään? Tämä on ihan uusi kokemus minulle.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Mitä on tapahtunut kun olette tavanneet? Onko toinen vastannut mielikuvianne vai oletteko joutuneet pettymään? Tämä on ihan uusi kokemus minulle.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tottakai voi ihastua siten, miksei. Riippuu tietysti persoonasta.
Niinkuin itse totesit mielikuvien särkymisistä, voit olla tietoinen siitä ettet ihan masennukseen vajoa, jos ei kuvat täsmää.
Joillain voi olla erilaisia kokemuksia, miten käynyt kun tavannut toisen mutta ne eivät sinua auta, koska sinullakin tulisi erilainen tapaus mutta kai se on mukava tietää.
Minulla meni melkeinpä nappiin silloin joskus mutta sitä ennen haluttiinkin tietää toisistamme aika paljon.
Jos haluat oikeasti elämänkumppanin, etkä pelleilykumppania, kannattaa ennen seurusteluja oikeasti tuntea toinen ihmisenä.
Mä ihastuin kirjoituksiin ja sitten tapasinkin kyseisen henkilön ja ihastuin vielä isommin! :) kannattaa ottaa riski... ;)
Mä olen tavannut parikin netin supersanailijaa ja livenä tyypit olikin ihan pliisuja. Suuria pettymyksiä, mutta ehkä aina ei käy niin.
Minä taas olen sellainen pettymyksen tuottaja. Osaan antaa itsestäni jotenkin aivan ihanan kuvan netissä, mutta tavatessa sitten paljastuu, että en olekaan mikään superihminen vaan oikeastaan ihan tavallinen, samanlainen kuin muutkin. Tällaisten tilanteiden takia olen itse muuttunut aika varovaiseksi. Hyviä kokemuksiakin on pari. Nämä kaksi tyyppiä jaksoivat tutustua vielä ensikontaktinkin jälkeen ja huomasivat, että tavallisuudestani huolimatta olen ihan kiva tyyppi, eikä minun tarvitsekaan olla mikään superihminen.
Itse taas olen tykästynyt muutaman ihmisen kirjoitustyyliin ja kirjoituksiin, mutta olen ollut sen verran varuillani, että en sanoisi suoranaisesti ihastuneeni. Kaikki ovat kuitenkin tavatessa aika erilaisia kuin mitä olisi kuvitellut. Joskus se mukavalta netissä vaikuttanut ihminen on livenä sellainen, johon ihastuu, joskus ei.
Olet siis verbaaliakrobaatti.
Jos haluat ihastua vain sanoihin, osta sanakirja. Jos haluat runollisuutta, osta runokirja. ... Jos taas vaaleanpunaisia leperryksiä, osta Harlekiini!
Jos ihan oikeasti haluat ihastua oikeaan ihmiseen, ehdota tapaamista. Käy kahvilla, elokuvissa, siiderillä.
Älkää hyvät ihmiset tyytykö istumaan siellä tietokoneittenne ääressä hullaantumassa pelkkiin sähköisiin sanoihin. Tavatkaa ihminen sanojen takana.
Jos teillä sitten on se pupu pöksyissä, ettekä uskalla hankkia elämää netin toisella puolen ... nukkukaan läppärinne kanssa!
Se sanasieppo voi olla todellinen unelmien murskaaja, mutta parempi silti katsoa, kuin elää virtuaali-ihastuksia ja jonain päivänä katua kamalasti, kun se fysiikka ei sitten kohtaakaan sitä unelmien kuvaa, jonka toisesta ehti itselleen rakennella pelkistä tyhjistä sanoista.
No en nyt tiedä, voiko sanat olla tyhjiä, onhan se toinen ne luonut, hauksoja juttuja ja tarinoita, mitä lienee. Mutta se on takuuvarmaa, että mielikuva syntyy hetkessä ja live voi olla todella toista. Kun olin netissä, pyrin kirjoittaan aika tylsästi niin että tapaaminen olis sitten iloinen yllätys. Ei kyllä toiminu näinkään.
Monesti on niinkin, että ihmiset haluaa tulla juksatuiksi, kuulla suloisia valheita.
Olen ollut - ja olen - platonisesti mutta ihanasti ihastunut naiseen, jonka olen tuntenut 300 viestinä kolmen vuoden ajan.
Sanon platonisesti, koska muu ei ole ollut realistista. On ikäeroa (15 vuotta), välimatkaa (6000 km), hän on naimisissa ja perheellinen... Mutta ihastunut olin. Rakastin uusia viestejä outoihin vuorokaudenaikoihin, ja sitä miten hän sai heikkouteni tuntumaan vahvuuksilta. Hän oli fiksu, hauska, ja hän piti minusta.
Olemme tavanneet kerran. Teimme yhteisen viikonloppumatkan. En tuntenut erityisesti fyysistä vetoa häntä kohtaan, ja varmaan parempi niin, vaikka sanoisin kyllä pitäväni hänen ulkonäöstään. Hyvin tulimme toimeen, kuin olisimme tavanneet aiemminkin, vaikka emme olleet koskaan edes keskustelleet reaaliajassa. Alustavasti oli puhetta uudesta matkasta jonnekin, sitten joskus...
Tarinan loppu on vielä avoin.
En ole kuullut hänestä yli puoleen vuoteen. Hän ei ole vastannut viesteihini. Arvelen että hän ei edes lue viestejään, koska yhteiset tututkaan eivät ole saaneet häntä kiinni. Tiedän hänen olleen masentunut. Yritän lohduttautua sillä, että en ainakaan itse ole mokannut jotenkin (vai olenko?!), mutta pelkään että en aiemmista lupauksista huolimatta tule kuulemaan hänestä enää koskaan. En voi kertoa kenellekään, koska hän on se, jolle kertoisin...
Sanoissa on voimaa.
Netissä tutustumista ei kannata väheksyä. Olet ehkä tutustunut ihmiseen, johon et koskaan olisi oikeassa elämässä törmännyt. Nettituttavuus voi sellaisenaankin olla merkityksellinen ihmissuhde, mutta jos haluat jotain enemmän - tai varmistaa että haluatko sittenkään - on sieltä siirryttävä kolmiulotteiseen maailmaan. Virtuaalisesti on vaikea olla läsnä toisen elämässä samalla tavalla kuin oikeassa elämässä voi olla.
Olen hieman samanlaisessa tilanteessa. Sanon "hieman", koska olemme tutustuneet pelimaailmassa. Olemme siis jo vuosia pelanneet netissä erästä peliä, jossa esiinnymme toisen henkilön roolissa. Emme ole juuri koskaan puhuneet oikean elämän asioista, joten en edes tiedä, mitä hän opiskelee ja missä hän on töissä. Tiedän vain, että hän asuu pääkaupunkiseudulla kuten minäkin.
Tämä henkilö on jotenkin todella ihana: ystävällinen, hauska, jämäkkä ja rehellinen ja hänen arvonsa tuntuvat olevan kohdallaan. Sitä paitsi hänen musamakunsakin on hyvä. Hänen tapansa kirjoittaa ja ilmaista asiat ei ole mitenkään tavallisuudesta poikkeava, mutta tykkään silti hänen tyylistään kirjoittaa.
Olen siis ihastunut hänen nettipelirooliinsa ja sanoihinsa ja niistä muodostamiini mielikuviin. Joskus ihastus on jopa pakahduttava, etenkin nyt, kun hän ei ole enää ollut kovin aktiivinen pelaamaan eli en ole jutellut hänen kanssaan pitkään aikaan. Tuntuu, että olen menettänyt ystävän tai muun tärkeän henkilön, vaikka kuten sanoin emme tiedä toisistamme oikeasti juuri mitään. Onko hän oikeassa elämässä samanlainen kuin pelimaailmassa, sitä en tiedä, enkä tiedä, uskaltaisinko tavata häntä livenä. Entä jos hän osoittautuisi luonteeltaan ja tyyliltään erilaiseksi kuin olen kuvitellut? Entä jos tapaisimme ja minä ihastuisin hänen oikeaan minäänsä, mutta hän ei ihastuisi minuun tai edes olisi bi/lesbo? Ei sillä, että olisimme koskaan edes puhuneet tapaamisesta. Olen kuitenkin leikitellyt ajatuksella varsinkin siinä tilanteessa, jos hän/minä/me molemmat lopettaisimme pelaamisen emmekä olisi enää sitä kautta yhteyksissä.
Että näin... Sainpahan purettua ajatuksiani. :D
sairasta porukkaa...
Psykopaatit ovat tunnetusti hyviä puhujia.