eli oon 14 vuotias tyttö ja mun elämä on ihan sotkua... oikeesti tarttisin jonkunlaista apua. ensinnäkin kaikki alko kun muutin toiselle paikkakunnalle kesällä. sain muutaman kaverin uudessa koulussa mutta en ketään oikeaa, hyvää kaveria kenen kanssa voisin olla myös koulun ulkopuolella. nyt nämäkin kaverit ovat kyllästyneet minuun enkä jaksa yrittää puhua heille. en jaksa oikeen muutakaan. minulla ei ole harrastuksia ja päivisin vain odotan iltaa, olen ehkä vähän koneella, katson ehkä telkkaria ja nukun. ei huvita enää mikään. masennustestejen mukaan olen vakavasti masentunut, sen luotettavimmankin masennustestin mukaan, minkä kysymyksiä kysyttiin koulussa terveystarkastuksessakin. en millään jaksaisi koulua tai kokeita.. minua masentaa myös vakavasti ulkonäköni. en pidä siitä missään suhteessa. painan n.45 kg ja olen 153 cm pitkä ja haluaisin olla alipainoinen ja uskon vahvasti, että kaikki olisi paremmin jos olisin laiha ja kaunis. en kuitenkaan jaksa urheilla, vaan yritän syödä vähemmän. suuri haaveeni on, että pystyisin olemaan vaikka 5pv syömättä ja sitten pyörtyisin koulussa ja minulta oikeasti kysyttäisiin olenko okei. ihan vaan kysyttäisiin, olisi niin ihanaa! en kuitenkaan halua puhua kenellekkään, koska ei se mitään auta, mihin auttaisi? ei mikään asia siitä muutu jos selitän vaan ongelmia jollekkulle? mitä oikeen teen? anteeks ku on noin pitkä teksti :O
ongelmissa...
ongelmainen
16153
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
tartten vaan jonku iha yksinkertasen ratkasun tähän kaikkeen, mikä sellanen on, onko sellasta?
Hui, tämä kuulostaa jo hieman vakavammalta ongelmalta. Mutta hei, ongelmat on luotu ratkottaviksi!
Voin kertoa itsestäni, omista kokemuksista itsetuntoni kanssa. Mä olen ollut ja olen edelleen alipainoinen. Se on kamalaa, en pidä ollenkaan itsestäni. Olen yrittänyt lihottaa itseäni, mutta se ei vain onnistu. Ajattelin sitten lopulta, että mitä väliä on painolla, kun elämässä on paljon muutakin mietittävää. Olen pikkuhiljaa alkanut hyväksymään oman kehoni ja ulkonäköni.
Mä myös vietän kaiket illat kotona, mutta sekin on vain osa omaa persoonaani. Mieluummin maalailen kotona, kuin harrastan sosiaalisia urheilulajeja tms.
Sun kannattaa vaan yrittää hyväksyä itsesi, vaikka se tuntuisi kuinka vaikealta. Sen olen huomannut, että se alkaa ainakin mulla pikkuhiljaa tehoamaan.
Tsemppiä sulle kovasti, toivottavasti edes tämä auttoi hieman:)
kiitos pitää yrittää.. en kuitenkaa haluu aina olla yksin kotona, tuun siitä vaan surulliseks.......
oikeesti tartten apua kommentoikaa D:
Voi, mä niin haluaisin auttaa sua. Mutta yksi keino on alkaa luottaa itseensä. Vaikka se tuntuisikin vaikealta, suosittelen edes kokeilemaan! Jokainen on hyvä ihminen omana itsenään.
Ja jos haluat viettää aikaa muuallakin kuin kotona, niin yritä tutustua vähitellen uusiin ihmisiin. Voit alkaa käydä esimerkiksi kirjastoissa, puistoissa tai muuten vaan hengailla ihmisten kanssa. Siitä ei kuitenkaan tarvitse ottaa paineita, että mitä tekisi.
Minulla itsellä se on ainakin auttanut:)
kiitos tästäkin mutta tuliki justiin mieleen et en tainnu mainita millaseen paikkaan muutin... nimittäin ihan per.seeseen... joka paikkaan väh. 4 km. muuten voisinkin ehlä vaan kuljeskella jossain ja koulusta en saa uusia kavereita kun kaikki samanikäset jo tietää mut, eikä niitä vaan kiinnosta olla mun kans ja munkaa ei monien kans enää, pelottaa et eristäydyn kokonaan... olin viimeksi vapaa-ajalla kaverin kanssa viime kesän alussa, mutta senkin kaverin kanssa meni välit lopullisesti. oltiin kavereita monta vuotta, kolmosluokasta alkaen. kiitos paljon kuitenkin, ehkä pitäis vaan yrittää ryhdistäytyä ja kävellä ihan oikeesti se 4km ja mennä jonnekkin!
vielä apua? oon kyl epätoivone ku käyn tääl pitkin päivää....
päätin alkaa toteuttamaa mun haavetta, mistä mainitsinki tuol. jos sitte olis elämä oikeesti mukavampaa... jos on parempia ideoita ku näännyttää itteään, et olis kauniimpi ja niin tehdä elämästä ihanaa nii voi sitte kommentoida...
Moi... Mul on kans tosi ikävät oltavat, oon aika paljon yksin ja kaikkee... Siis kyllä mieluummin sulloudun omaan huoneeseen, ku olen äidin ulottuvilla, mut ymmärrän sua täysin. Itellä ei niinkään painon kaa ole ongelmaa, oon 14v, 161cm ja 52kg. Mutta pituutees nähden oot aika samanlainen ku mä. Älä laihuta, mun takia! Onks sull sähköpostii, facee tms. voidaa jutella yksityisemminki :)
sama tunne, vaikka urheilenki :\ Ei vaan jaksais olla tämmönen pullukka, koska mulla oli pari \sirkuksessa siis\ niin se vaihto paria,koska ei enää tykännyt musta ja olinliian painava ... ahdistaaa... onnea sulle älä masennu tai tule tämmoseksi säälittäväkdi luuserikse ja en oo trolli
sori en lukenu loppuun asti, joten parane masennuksesta ja etsi jokin harrastas josta oileesti saat iloa ja tykkäät siitä :)esim.kynnet tai opettele laittaan hiuksia (:
sana tunne :) minäki haluaisin huomiota esim.joltain joita en tunne ja olla erinlainen mutta ei jaksa :) onnea parantumiseen! :)
Myös kuraattorille/psykologille kannattaa jutella, itseäni psykologi auttoi ja oli mukavaa kun tiesi, että on henkilö, jolle voi puhua ja se ei kerro eteenpäin.
Mulla oli sama tilanne 12v. Ei vaa ollu kamuja.. Olin aika pitkä, joku 170cm mut vaan 15% alipainoinen. Alotin harrastuksen, ratsastus. Yhtäkkiä kavereita tuli tosi paljon! Ratsastus on tosi helppoa ja sieltä saat kavereita 100% varmuudella!! :)
Kukaan täällä netissä ei voi auttaa sua paitsi mielistelemällä... Paitsi että sitähän sä haluutkin. Onneks sentään myönnät ainaki puoliks että oot vaan huomionkerjääjä. Vakava masennusko, ihan totta? -.- Mun vinkki on että lakkaat ramppaamasta täällä netissä ja yrität tehdä jotain niiden kavereiden eteen? Mitäs ite luulet, että kaikki automaattisesti tykkää susta. Sen ystävyyden eteen tarvii tehdä asioita.
Hei!
Itseluottamuksen vahvistaminen ja oman itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on, ei ole aina helppoa, mutta se on mahdollista. Kuulostaa siltä, että toivoisit että sinut huomattaisiin ja siitä mitä sinulle kuuluu ja miten menee välitettäisiin. Se on luonnollista, sitä suurin osa meistä ihmisistä toivoo. Että huomataan ja välitetään.
Minusta sinun olosi itsesi kanssa kuulostaa siltä, että vaikka ajattelet ettei ongelmien selittäminen jollekin auta, niin olisi kuitenkin tärkeää kääntyä jonkun auttajan puoleen. Esimerkiksi koulukuraattorin tai terveydenhoitajan. Jos olet masentunut, oikea hoito voi saada olosi muuttumaan paljon paremmaksi ja itsetuntosikin voi vahvistua sen myötä. Se, että saa purettua oloaan puolueettomalle ammatti-ihmiselle voi auttaa katsomaan asioita eri näkökulmista ja antaa uusia oivalluksia.
Monesti me ihmiset ajatellaan, että jollain ulkonaisilla muutoksilla saamme olomme paremmaksi. Harvoin tämä kuitenkaan onnistuu. Oli sitten kyseessä esimerkiksi se, että masennus häviää kun on pari kiloa pienempi (tässä huomattaisin ettei alipaino ole koskaan terveellistä). Niin tylsältä kuin se kuulostaakin, niin silloin kun sisällä on paha olo ja itsetunto on alhaalla, keskustelu ja ajatustensa peilaaminen toisen ihmisen kanssa on paljon tehokkaampi keino. Ja kun saa omaa oloaan helpommaksi, voi niiden kaverisuhteiden saaminen myöskin helpottua sen myötä sitten kun oma mielikin on toivottavasti iloisempi.
Oletko puhunut läheistesi kanssa olostasi? Jos et, niin siihenkin kehoittaisin. Anna ihmisten jotka välittävät sinusta näyttää se välittäminen.
Tsemppiä sinulle, toivottavasti rohkenet kääntyä jonkun auttajan puoleen ja olosi muuttuu parempaan suuntaan!
Tuula,erityisnuorisotyönohjaaja Kotkasta