Tyhmä kysymys

Kiitos nopeasta vastauksesta! Entäs haukkumisen laatu ja siihen liittyvät tunnetilat? Jos koira rääkyy, silmävalkuaiset välkkyen ja lähtee jopa toiseen suuntaan mielellään, vaikka saalis jääkin ns. saamatta? Voiko sitten olla saalistaja, mutta kuitenkin epävarma - koiran reagointi on todella ylilyövää. Aiempi omistaja ei pystynyt tekemään asialle mitään. Itse haluan koittaa, ja näin alkuun ajattelin kysyä mielipidettä myös täältä. Tavallaan tuo saalistaa, mutta toisaalta on epävarma ja karkottaa (=palkkautuu tästä) mieluummin. Ei ole ennen osunut kohdalle..

Mun mielestä kyllä metsästysviettinen koira kärsii jos ei ole jotain luvallistakin ajettavaa. Siis koiran jolla on vietti riistan perään on kyllä hyväksi saada ajoittain tehdä sitä mihin sillä on luontainen tarve. En siis lähtisi kokonaan kieltämään mutta sen sijaan pitäisin kyllä huolen siitä että sopimattomissa paikoissa homma loppuu käskyyn seis. Eli esimerkiksi ajotielle säntäävän kanin perään ei ole mitään asiaa.

Omalla kohdalla on nyt tullut pieni ongelma kun luvalliset kohteet on parin alueelle tulleiden ilveksien ja kettujen vuoksi syöty loppuun. Alkukesän jälkeen ei ole nähty juurikaan kaneja/jäniksiä/rusakoita/oravia ja sen tilalle on sitten tullut autojen perään syöksyilyt. Keskeytyy toki kun käskee, mutta mainitut "saaliselukat" on sikäli turvallisempia että syöksyvät todennäköisemmin metsään tai ainakin pakoon kuin autot. Ja niitä on aina kuitenkin vähemmän kuin autoja.

Kommentoin hiukan kirjoitti:

Mun mielestä kyllä metsästysviettinen koira kärsii jos ei ole jotain luvallistakin ajettavaa. Siis koiran jolla on vietti riistan perään on kyllä hyväksi saada ajoittain tehdä sitä mihin sillä on luontainen tarve. En siis lähtisi kokonaan kieltämään mutta sen sijaan pitäisin kyllä huolen siitä että sopimattomissa paikoissa homma loppuu käskyyn seis. Eli esimerkiksi ajotielle säntäävän kanin perään ei ole mitään asiaa.

Omalla kohdalla on nyt tullut pieni ongelma kun luvalliset kohteet on parin alueelle tulleiden ilveksien ja kettujen vuoksi syöty loppuun. Alkukesän jälkeen ei ole nähty juurikaan kaneja/jäniksiä/rusakoita/oravia ja sen tilalle on sitten tullut autojen perään syöksyilyt. Keskeytyy toki kun käskee, mutta mainitut "saaliselukat" on sikäli turvallisempia että syöksyvät todennäköisemmin metsään tai ainakin pakoon kuin autot. Ja niitä on aina kuitenkin vähemmän kuin autoja.

Lue lisää

Metsästysviettinen koira ei ole sama,kuin saalisviettinen.Toki kumpaakin voi olla.
Omasta mielestäni ei ole oikeutta jahdata turhaan mitään eläimiä.Minkään varjolla.Metsästys asianmukaisesti on eri juttu.
Ja itse olen myös sitä mieltä,että miksi ottaa metsästysviettinen,jos puhutaan tyypistä,jos sille ei ole tarjota riittävästi ja luvallisesti.Pakkohan ei ole ottaa.Kun sille tarjotaan luvallista,niin siinä ne tarpeet tyydytetään ja oikeaoppisesti :)

"Keskeytyy toki..." Aika riskaabelia...
Itse kyllä ennen lähtisin koiran turvallisuudenkin vuoksi,että perään ei lähdetä,ylipäätään...

Ei ole hankala, vaan ehkä ylilautautunut. Koira voisi tarvita vaikka hajuaistiin pohjautuvaa tekemistä. Aistien kuormittaminen on tehokkaampaa kuin mikään lenkki. (joita tietenkin myös tarvitaan)..Tuo reagointi liikkeeseen, voisi viitata ylienergisyyteen. Tarkista vielä lisäksi ravinnnon energiapitoisuus, että ei saa enempää kuin mitä kuluttaa. (siis energia ei ruoan määrä)

kuitenkin suhteellisen nuori, alle 2-vee? Se menee iän myötä ohi osittain. Pohdin tuossa aiemmin jo sitä että kannattaa sallia koiralle jokin "laillinen" ajokohde. Sellainen josta kaikkein vähiten ikävyyksiä. Meillä tämä siis on kanit(eli käytännössä rusakot) ja oravat. Muut ovat kiellettyjen listalla. Ne luvattomat sain kitkettyä pois kun nostin lenkkimäärän vähintään 10 kilsaan päivässä, joten liikunnan osalta olet aivan oikeilla jäljillä.

Canis tuossa huomautti nenän käytöstä ja siinä varmasti on yksi lisäkonsti. Nyt viisaasti kun teet, niin pyrit ohjaamaan koiran huomion näihin sallittuihin. Pyri ohjaamaan koira jäljittämään kaneja. Jos lunta on maassa niin niiden jäljille ohjaaminen ja jälkien seuraaminen antaa koiralle varmasti riittävästi tekemistä. Jolloin on huomattavasti helpompi saada koira uskomaan kun kieltää ja estää siltä luvattomat kohteet.

Ja huomaa, että oikeasti kania ei tarvitse aina olla mailla eikä halmeilla, vaan ainoastaan yllytät niiden jäljille ja seuraatte niitä. Ja silloin harvoin kun näette, niin sallit sen minkä hihna antaa periksi, ehkä vähän juokset mukana muka perään.

Pikantti huomio omastani: Parisen kertaa vuodessa, kun kaikki kylän nartut ovat juoksuillaan samaan aikaan, niin tämä häiriökäyttäyminen mopojen, autojen, skeittarien, rullalautailijoiden, hiphopparien, hamppuveikkojen ym. hörhöjen ja häröjen perään säntäily lisääntyy jonkin verran. Kun juoksuajat ovat menneet, myös koiran käytös jälleen tasoittuu.

"mutta jospa vaan saalistaa..." Miksi tarvii eri keinot?Tai pitäiskö puhua,mitkä keinot,että täytyy olla eri.

Minusta tuo on peruskauraa,johon pätee peruselementit.Jos ei haluta jotain toimintaa,niin sitten sitä ei hyväksytä,ja tilalle mitä halutaan.
Eli toisin sanoen,koiralle opetetaan,ettei minkään perään lähdetä.Opetetaan ja motivoidaan,ja tarvittaessa huomautetaan,jos lipee.
Kontakti kuntoon,kun auki ylipäätään pidetään, ja opetetaan,että mihinkään ei pötkitä.Opetetaan tarvittaessa matkan,minkä saa irrota.Itsellä kun on pääasiassa suht itsenäisiä,vähemmän laumavietittömiä,niin tuo on tärkeimpiä asioita,kun auki pitää.
Luoksetulo ja jokin pysäytyskäsky aukottomaksi.
Työtä tuo vaatii,voi paljonkin, ja ehdottomuutta.

Ja sitten nuot muut perusjutut tietenkin kuntoon eli riittävästi niin psyykkistä,kuin fyysistä toimintaa.Ja se tärkein,perushallinta aukottomaksi.Eli mitä paremmin on hanskassa kaikin tavoin,sen vähemmän koira soveltaa itse...
Jotain säännöllistä harrastusta voisi keksiä,mihin koira saa purata tarmoaan.Ei väliä mitä,kunhan saa löysät otettua pois.
Toko on aina hyväksi,kommunikaatio narun päästä päähän paranee osaltaan myös sillä.Jälkikin(tässä tapauksessa lähinnä mejä) ihan hyvä myös nupin käyttöön ja siinä saa tavallaan saalistaa,ja ihan luvallisesti.

Koira lienee kirjoitti:

kuitenkin suhteellisen nuori, alle 2-vee? Se menee iän myötä ohi osittain. Pohdin tuossa aiemmin jo sitä että kannattaa sallia koiralle jokin "laillinen" ajokohde. Sellainen josta kaikkein vähiten ikävyyksiä. Meillä tämä siis on kanit(eli käytännössä rusakot) ja oravat. Muut ovat kiellettyjen listalla. Ne luvattomat sain kitkettyä pois kun nostin lenkkimäärän vähintään 10 kilsaan päivässä, joten liikunnan osalta olet aivan oikeilla jäljillä.

Canis tuossa huomautti nenän käytöstä ja siinä varmasti on yksi lisäkonsti. Nyt viisaasti kun teet, niin pyrit ohjaamaan koiran huomion näihin sallittuihin. Pyri ohjaamaan koira jäljittämään kaneja. Jos lunta on maassa niin niiden jäljille ohjaaminen ja jälkien seuraaminen antaa koiralle varmasti riittävästi tekemistä. Jolloin on huomattavasti helpompi saada koira uskomaan kun kieltää ja estää siltä luvattomat kohteet.

Ja huomaa, että oikeasti kania ei tarvitse aina olla mailla eikä halmeilla, vaan ainoastaan yllytät niiden jäljille ja seuraatte niitä. Ja silloin harvoin kun näette, niin sallit sen minkä hihna antaa periksi, ehkä vähän juokset mukana muka perään.

Pikantti huomio omastani: Parisen kertaa vuodessa, kun kaikki kylän nartut ovat juoksuillaan samaan aikaan, niin tämä häiriökäyttäyminen mopojen, autojen, skeittarien, rullalautailijoiden, hiphopparien, hamppuveikkojen ym. hörhöjen ja häröjen perään säntäily lisääntyy jonkin verran. Kun juoksuajat ovat menneet, myös koiran käytös jälleen tasoittuu.

Lue lisää

No harvemmin kyllä vahva saalisvietti ja reaktiivisuus itsestään iän myötä mihinkään häviää tai edes riittävästi vähenee...Ehkä sitten,kun ei enää tiedä maasta eikä kuusta kunnolla :D

Tuosta rotujen sekoituksesta kun vielä on kyse,niin hyvin saattaa löytyä vielä pakettiin melkoista vilkkautta,toimintakykyä ja taistelutahtoakin pohjalta...Ja jos vielä tulenarka,niin todennäköisesti hyvin reaktiivinen.Terävyyttäkin voi olla,vaikka olisikin epäilyjä epävarmuudesta.
Että kyllä lähtisin ihan selkeästi raamittamaan koiran käytöksen ja toiminta ihan pelkästään halutuksi,aukottomaksi ja hyvin loogiseksi.
Ja loogisuuteen kuuluu se,että ei sitten yhtään mitään ajeta,eikä sitten kärpäsen peräänkään lähdetä.Kaikki wannabepupun peräänjutut ym. kielletään ja kaikki jäljestys(siis harrastus)tehdään pelkästään luvalla,ja siihen liitetään selkeät elementit,milloin saa toimia,kuten esim.jälkivaljaat.
Tuossa luvallisessa on vielä sekin hyvä puoli,että koira saa tavallaan viettitäyttymyksen,koska pääsee loppuun asti.Pelkällä perään hyppimisellä jonkun matkaa,vietti ei pääse "purkautumaan".

Tietty asia on toinen,mitä kukin sitten koiraltaan haluaakin...
Itse lähden aina siitä,että hommat on hanskassa silloin,kun omia sovellutuksia koira ei enää tee,ei parisen kertaa vuodessakaan.Eli niin varmaksi,kuin mahdollista,eikä hötkyilyjä sallita mistään syistä.

Koira lienee kirjoitti:

kuitenkin suhteellisen nuori, alle 2-vee? Se menee iän myötä ohi osittain. Pohdin tuossa aiemmin jo sitä että kannattaa sallia koiralle jokin "laillinen" ajokohde. Sellainen josta kaikkein vähiten ikävyyksiä. Meillä tämä siis on kanit(eli käytännössä rusakot) ja oravat. Muut ovat kiellettyjen listalla. Ne luvattomat sain kitkettyä pois kun nostin lenkkimäärän vähintään 10 kilsaan päivässä, joten liikunnan osalta olet aivan oikeilla jäljillä.

Canis tuossa huomautti nenän käytöstä ja siinä varmasti on yksi lisäkonsti. Nyt viisaasti kun teet, niin pyrit ohjaamaan koiran huomion näihin sallittuihin. Pyri ohjaamaan koira jäljittämään kaneja. Jos lunta on maassa niin niiden jäljille ohjaaminen ja jälkien seuraaminen antaa koiralle varmasti riittävästi tekemistä. Jolloin on huomattavasti helpompi saada koira uskomaan kun kieltää ja estää siltä luvattomat kohteet.

Ja huomaa, että oikeasti kania ei tarvitse aina olla mailla eikä halmeilla, vaan ainoastaan yllytät niiden jäljille ja seuraatte niitä. Ja silloin harvoin kun näette, niin sallit sen minkä hihna antaa periksi, ehkä vähän juokset mukana muka perään.

Pikantti huomio omastani: Parisen kertaa vuodessa, kun kaikki kylän nartut ovat juoksuillaan samaan aikaan, niin tämä häiriökäyttäyminen mopojen, autojen, skeittarien, rullalautailijoiden, hiphopparien, hamppuveikkojen ym. hörhöjen ja häröjen perään säntäily lisääntyy jonkin verran. Kun juoksuajat ovat menneet, myös koiran käytös jälleen tasoittuu.

Lue lisää

Miksi ihmeessä kiusaat luonnoneläimiä koirallasi, ja vielä kannustat muitakin tekemään niin? Tuskin tuo on edes laillista, ja omantunnon pitäisi jo kolkuttaa ainakin, kun tahallaan laittaa rusakon tai muun vastaavan henkihieverissä juoksemaan pakoon koiraansa. Entä jos koira saa sen eläimen kiinni? Voi niinkin käydä... Mitäs sitten kun se tappaa sen tai pahimmillaan repii huonoon kuntoon, mutta eläin jääkin henkiin kitumaan? Täysin vastuutonta toimintaa tuommoinen, etkä ole ajatellut ilmeisesti kovinkaan pitkälle asiaa. Se nyt vain on niin, että oman tontin ulkopuolella ei lähdetä yhtään minkään perään piste. Parempi vaikka etsiä tai itse rakentaa sellainen vinttikorien juoksurata, jossa koira pääsee juoksemaan "jäniksen" perässä.

Ja eikös aloittajan koira pikemmin ole sosiaalistamaton, eikä ole tottunut mihinkään ja tuo rääkyminen skeittareiden yms. perään johtuu siitä, eikä mistään muusta?

1+10 kirjoitti:

Miksi ihmeessä kiusaat luonnoneläimiä koirallasi, ja vielä kannustat muitakin tekemään niin? Tuskin tuo on edes laillista, ja omantunnon pitäisi jo kolkuttaa ainakin, kun tahallaan laittaa rusakon tai muun vastaavan henkihieverissä juoksemaan pakoon koiraansa. Entä jos koira saa sen eläimen kiinni? Voi niinkin käydä... Mitäs sitten kun se tappaa sen tai pahimmillaan repii huonoon kuntoon, mutta eläin jääkin henkiin kitumaan? Täysin vastuutonta toimintaa tuommoinen, etkä ole ajatellut ilmeisesti kovinkaan pitkälle asiaa. Se nyt vain on niin, että oman tontin ulkopuolella ei lähdetä yhtään minkään perään piste. Parempi vaikka etsiä tai itse rakentaa sellainen vinttikorien juoksurata, jossa koira pääsee juoksemaan "jäniksen" perässä.

Ja eikös aloittajan koira pikemmin ole sosiaalistamaton, eikä ole tottunut mihinkään ja tuo rääkyminen skeittareiden yms. perään johtuu siitä, eikä mistään muusta?

Lue lisää

joku ymmärtää jonkin asian väärin niin se on sitten vain ymmärrettävä väärin. Tuo ei ole laitonta ensinkään. Mikään laki ei edes voi estää koiraa lähtemästä kanin perään. Älä siis inhimillistä koiraa.
Kait sen nyt järkikin sanoo että jos koira hyökii kaikkea liikkuvaa päin ja kohti tai ajaa pois niin sellaista ei kuljeteta vapaana. Eikö totta?
Kun koira siis kulkee hihnassa niin miten tästä voisi seurata se että repii huonoon kuntoon tai tappaa? Logiikkasi ontuu kuin isoisän vanha aasi. Ja jos vaikka seuraisikin niin laittaa siitä sitten koiralle pidot pystyyn, ei sen kummempaa. Jos jänis ei reagoi koiraan sen nähtyään tai jo haistettuaan se on muutenkin jo sitten kuolemankielissä ja koira tekee sille viimeisen palveluksen. Tervettä kania ei koira juoksemalla kiinni saa, vielä vähemmän 8metrin matkalla jonka hihna myötää.
Jos koira on metsästyskoira henkeen ja vereen(ja sattumoisin paukkuarka, kuten tämä, niin ettei metsällä ole hyötyä), niin sille on ihan turha työntää mitään tekojäniksiä. Metsästyskoirat ovat älykkäitä koiria eikä mitään tyhmiä vinttikoiria joille se suurin nautinto on ajaa takaa jotain trasua radalla. Ei toimi meillä.

Ja sitten tuo tärkein, eli ap:n ongelma. Koira on opettamaton, kyllä. Onko koira nuori? Todennäköisesti kyllä. Nyt neuvoin miten ylimääräiset höökimiset saa pois. Ilman että koiran tarvitsisi jättää rakasta harrastustaan kokonaan. Siis taipumukset ohjataan sopivaan, pois siitä sopimattomasta. En todellakaan väitä etteikö sitä kokonaan saisi poiskin, mutta nauttiiko koirasi koiranelämästään silloin kun viet ja eväät kokonaan jonkin olennaisen tärkeän asian. Jos omasta elämästäsi puuttuisi seksi, etkö olisi aika onneton? Jos elämästäsi puuttuisi mies, etkö olisi aika onneton?Jos elämästäsi puuttuisi lapsi, etkö olisi aika onneton? Jos työ, etkö olisi silloinkin aika onneton? Jos vaikka telkkari josta katsot kaunareita, pimahtaa kesken, etkö olisikin aika onneton?

TÄSTÄ ON SIIS KYSYMYS ETTÄ PITÄÄ KOIRAN ELÄMÄN TASAPAINOSSA. VAHINGOITTAMATTA MUITA ELÄVIÄ!!!!.

Voivoi kun voi kirjoitti:

joku ymmärtää jonkin asian väärin niin se on sitten vain ymmärrettävä väärin. Tuo ei ole laitonta ensinkään. Mikään laki ei edes voi estää koiraa lähtemästä kanin perään. Älä siis inhimillistä koiraa.
Kait sen nyt järkikin sanoo että jos koira hyökii kaikkea liikkuvaa päin ja kohti tai ajaa pois niin sellaista ei kuljeteta vapaana. Eikö totta?
Kun koira siis kulkee hihnassa niin miten tästä voisi seurata se että repii huonoon kuntoon tai tappaa? Logiikkasi ontuu kuin isoisän vanha aasi. Ja jos vaikka seuraisikin niin laittaa siitä sitten koiralle pidot pystyyn, ei sen kummempaa. Jos jänis ei reagoi koiraan sen nähtyään tai jo haistettuaan se on muutenkin jo sitten kuolemankielissä ja koira tekee sille viimeisen palveluksen. Tervettä kania ei koira juoksemalla kiinni saa, vielä vähemmän 8metrin matkalla jonka hihna myötää.
Jos koira on metsästyskoira henkeen ja vereen(ja sattumoisin paukkuarka, kuten tämä, niin ettei metsällä ole hyötyä), niin sille on ihan turha työntää mitään tekojäniksiä. Metsästyskoirat ovat älykkäitä koiria eikä mitään tyhmiä vinttikoiria joille se suurin nautinto on ajaa takaa jotain trasua radalla. Ei toimi meillä.

Ja sitten tuo tärkein, eli ap:n ongelma. Koira on opettamaton, kyllä. Onko koira nuori? Todennäköisesti kyllä. Nyt neuvoin miten ylimääräiset höökimiset saa pois. Ilman että koiran tarvitsisi jättää rakasta harrastustaan kokonaan. Siis taipumukset ohjataan sopivaan, pois siitä sopimattomasta. En todellakaan väitä etteikö sitä kokonaan saisi poiskin, mutta nauttiiko koirasi koiranelämästään silloin kun viet ja eväät kokonaan jonkin olennaisen tärkeän asian. Jos omasta elämästäsi puuttuisi seksi, etkö olisi aika onneton? Jos elämästäsi puuttuisi mies, etkö olisi aika onneton?Jos elämästäsi puuttuisi lapsi, etkö olisi aika onneton? Jos työ, etkö olisi silloinkin aika onneton? Jos vaikka telkkari josta katsot kaunareita, pimahtaa kesken, etkö olisikin aika onneton?

TÄSTÄ ON SIIS KYSYMYS ETTÄ PITÄÄ KOIRAN ELÄMÄN TASAPAINOSSA. VAHINGOITTAMATTA MUITA ELÄVIÄ!!!!.

Lue lisää

Rikoslaki (39/1889) 7 §, 8 §
"Jos jollakulla on omanaan tahi vartioitavana kotoeläin tai kesytön eläin, joka hänen tietensä on ihmisille vaarallinen, ja jos hän ei pidä sitä suljetussa paikassa tahi tarkasti kytkettynä; vetäköön sakkoa [enintään kaksisataa markkaa], ja eläin tapettakoon, jos siihen on aihetta."

"Joka ilman pakkoa usuttaa koiraa ihmisten, taikka juhdan tahi muun kotoeläimen päälle, vetäköön sakkoa [enintään sata markkaa].

Sama olkoon laki, jos koiran omistaja tahi hoitaja ei pidätä tahi koeta pidättää koiraa ihmisiä tahi kotoeläimiä hätyyttämästä."

Järjestyslaki (27.6.2003/612) 14 §

POLIISI on ystävä kirjoitti:

Rikoslaki (39/1889) 7 §, 8 §
"Jos jollakulla on omanaan tahi vartioitavana kotoeläin tai kesytön eläin, joka hänen tietensä on ihmisille vaarallinen, ja jos hän ei pidä sitä suljetussa paikassa tahi tarkasti kytkettynä; vetäköön sakkoa [enintään kaksisataa markkaa], ja eläin tapettakoon, jos siihen on aihetta."

"Joka ilman pakkoa usuttaa koiraa ihmisten, taikka juhdan tahi muun kotoeläimen päälle, vetäköön sakkoa [enintään sata markkaa].

Sama olkoon laki, jos koiran omistaja tahi hoitaja ei pidätä tahi koeta pidättää koiraa ihmisiä tahi kotoeläimiä hätyyttämästä."

Järjestyslaki (27.6.2003/612) 14 §

Lue lisää

Koiria EI pidetä auki. Aina hihnaan ettei tarvitse vetää sakkoja enintään sataa markkaa.

Voivoi kun voi kirjoitti:

joku ymmärtää jonkin asian väärin niin se on sitten vain ymmärrettävä väärin. Tuo ei ole laitonta ensinkään. Mikään laki ei edes voi estää koiraa lähtemästä kanin perään. Älä siis inhimillistä koiraa.
Kait sen nyt järkikin sanoo että jos koira hyökii kaikkea liikkuvaa päin ja kohti tai ajaa pois niin sellaista ei kuljeteta vapaana. Eikö totta?
Kun koira siis kulkee hihnassa niin miten tästä voisi seurata se että repii huonoon kuntoon tai tappaa? Logiikkasi ontuu kuin isoisän vanha aasi. Ja jos vaikka seuraisikin niin laittaa siitä sitten koiralle pidot pystyyn, ei sen kummempaa. Jos jänis ei reagoi koiraan sen nähtyään tai jo haistettuaan se on muutenkin jo sitten kuolemankielissä ja koira tekee sille viimeisen palveluksen. Tervettä kania ei koira juoksemalla kiinni saa, vielä vähemmän 8metrin matkalla jonka hihna myötää.
Jos koira on metsästyskoira henkeen ja vereen(ja sattumoisin paukkuarka, kuten tämä, niin ettei metsällä ole hyötyä), niin sille on ihan turha työntää mitään tekojäniksiä. Metsästyskoirat ovat älykkäitä koiria eikä mitään tyhmiä vinttikoiria joille se suurin nautinto on ajaa takaa jotain trasua radalla. Ei toimi meillä.

Ja sitten tuo tärkein, eli ap:n ongelma. Koira on opettamaton, kyllä. Onko koira nuori? Todennäköisesti kyllä. Nyt neuvoin miten ylimääräiset höökimiset saa pois. Ilman että koiran tarvitsisi jättää rakasta harrastustaan kokonaan. Siis taipumukset ohjataan sopivaan, pois siitä sopimattomasta. En todellakaan väitä etteikö sitä kokonaan saisi poiskin, mutta nauttiiko koirasi koiranelämästään silloin kun viet ja eväät kokonaan jonkin olennaisen tärkeän asian. Jos omasta elämästäsi puuttuisi seksi, etkö olisi aika onneton? Jos elämästäsi puuttuisi mies, etkö olisi aika onneton?Jos elämästäsi puuttuisi lapsi, etkö olisi aika onneton? Jos työ, etkö olisi silloinkin aika onneton? Jos vaikka telkkari josta katsot kaunareita, pimahtaa kesken, etkö olisikin aika onneton?

TÄSTÄ ON SIIS KYSYMYS ETTÄ PITÄÄ KOIRAN ELÄMÄN TASAPAINOSSA. VAHINGOITTAMATTA MUITA ELÄVIÄ!!!!.

Lue lisää

Noh,ei kyllä eka pohdiskelussasi puhuttu hihnassa jahtaamisessa pelkästään...
Aukioloon on asetukset.Moraaliseen puoleen kuuluu,vaikka ei asetuksissa olisikaan,ainakin minun mielestäni se,ettei kenenkään koiralla ole oikeutta turhaa tuottaa stressiä tai vahinkoa muille eläimille.Eli ilman päteviä syitä.

"Jos jänis ei reagoi..." Ei pidä paikkansa.Aloittaja ei mm. kertonut,missä liikkuu...
Esim.taajama-alueilla,jopa metsiköissäkin,monet puput on niin "city-pupuja",ettei kovin ihmeemmin ja nopeaan reagoi koiriin tai ihmisiin.Itsekkin olen koirineni noita ohitellut muutaman kymmenenkin metrin päästä,ilman reaktiota pakoon.Kerrankin kolme,ja aivan terveeltä näytti.
Ja saattaa itseasiassa saada kiinnikkin.Riippuen tilanteesta.Etäisyydestä ym.Jopa isoilla molosseillakin jokusellakin rodulla on niin räjähtävä lähtö,että saattaa jossain tilanteessa kiinni saada.

Aloittaja puhui myös saalisvietistä.Ei niinkään riistavietistä.Eli hieman eri asioita.
Tosin ei minusta voimakas riistaviettikään oikeuta jahtaamaan yhtään sen enemmän turhaan,kuin esim.saalisvietti.Jos haluaa antaa sen purkautua,niin sitten se kohdennetaan muuhun.
Minullakin on vahtiviettisiä koiria.Ei nekään saa itseään toteuttaa turhia.Rajoissa ne pidetään ja niissä rajoissa,jotka määritän.Olennainen asia noillekkin on vahtiminen,mutta ei ne traumoja saa,jos se asia alhaalla pidetäänkin,eikä pääse toteuttamaan.
Ihan samoin saalisvietillä.Itsellänikin on kokemusta hyvinkin saalisviettisistä,reaktiivisestakin.Mutta pelkästään laillisesti,ja ilman muitten hätyyttämisiä on kaikki hoidettu.Eikä ne mitään traumoja ole saaneet,vaikka nollatoleranssi on astunutkin voimaan siitä hetkestä,kun on luvan saaneet portista ulos tulla.

"Jos omasta elämästä..."Heh...Eiköhän tuohonkin ole niin virallisia asetuksia,kuin moraalisiakin,miten sitä toteuttaa.
Vähän eri asia,kun ei siinä tarvi sitä nollatoleranssiakaan :D

Voivoi kun voi kirjoitti:

joku ymmärtää jonkin asian väärin niin se on sitten vain ymmärrettävä väärin. Tuo ei ole laitonta ensinkään. Mikään laki ei edes voi estää koiraa lähtemästä kanin perään. Älä siis inhimillistä koiraa.
Kait sen nyt järkikin sanoo että jos koira hyökii kaikkea liikkuvaa päin ja kohti tai ajaa pois niin sellaista ei kuljeteta vapaana. Eikö totta?
Kun koira siis kulkee hihnassa niin miten tästä voisi seurata se että repii huonoon kuntoon tai tappaa? Logiikkasi ontuu kuin isoisän vanha aasi. Ja jos vaikka seuraisikin niin laittaa siitä sitten koiralle pidot pystyyn, ei sen kummempaa. Jos jänis ei reagoi koiraan sen nähtyään tai jo haistettuaan se on muutenkin jo sitten kuolemankielissä ja koira tekee sille viimeisen palveluksen. Tervettä kania ei koira juoksemalla kiinni saa, vielä vähemmän 8metrin matkalla jonka hihna myötää.
Jos koira on metsästyskoira henkeen ja vereen(ja sattumoisin paukkuarka, kuten tämä, niin ettei metsällä ole hyötyä), niin sille on ihan turha työntää mitään tekojäniksiä. Metsästyskoirat ovat älykkäitä koiria eikä mitään tyhmiä vinttikoiria joille se suurin nautinto on ajaa takaa jotain trasua radalla. Ei toimi meillä.

Ja sitten tuo tärkein, eli ap:n ongelma. Koira on opettamaton, kyllä. Onko koira nuori? Todennäköisesti kyllä. Nyt neuvoin miten ylimääräiset höökimiset saa pois. Ilman että koiran tarvitsisi jättää rakasta harrastustaan kokonaan. Siis taipumukset ohjataan sopivaan, pois siitä sopimattomasta. En todellakaan väitä etteikö sitä kokonaan saisi poiskin, mutta nauttiiko koirasi koiranelämästään silloin kun viet ja eväät kokonaan jonkin olennaisen tärkeän asian. Jos omasta elämästäsi puuttuisi seksi, etkö olisi aika onneton? Jos elämästäsi puuttuisi mies, etkö olisi aika onneton?Jos elämästäsi puuttuisi lapsi, etkö olisi aika onneton? Jos työ, etkö olisi silloinkin aika onneton? Jos vaikka telkkari josta katsot kaunareita, pimahtaa kesken, etkö olisikin aika onneton?

TÄSTÄ ON SIIS KYSYMYS ETTÄ PITÄÄ KOIRAN ELÄMÄN TASAPAINOSSA. VAHINGOITTAMATTA MUITA ELÄVIÄ!!!!.

Lue lisää

Käsittääkseni luonnoneläimetkin on rauhoitettuja metsästyksen ulkopuolella, ja jos sun mielestäsi ei koira rusakkoa kiinni saa, niin onpa ihme... Eihän silloin mikään luonnon petoeläinkään saa saalista kiinni. Kyllä ne koirat liikkuu sen verran nopeaa, että saa ne jäniksen kiinni, ja saaliseläinkään ei aina osaa varoa vaikkei kuolemankielissä sairaana olisikaan.

Etkä muuten sanonut mitään siitä, että koirasi olisi kiinni... Silti minun mielestä typerää kiusata luonnoneläimiä ja typerää koiralle opettaa hyökkimään minkään perään. Parempi vaan keksiä sille muu harrastus.

Minusta se jos koira riehuu tuulessa lentelevien roskien, skeittareiden, oravien - milloin minkäkin perään, kertoo vain koulutuksen ja sosiaalistamisen puutteesta, eikä mistään vietistä jonka toteuttamisen eväämisestä koira kärsii... Se vaan ei ole tottunut mihinkään, ja pitää totuttaa niin siihen tuo käytös loppuu. Oikeastaan tuolla logiikalla suurin osa koirista kärsii jossain määrin koko ajan, sillä pakkohan meidän yhteiskunnassa niiltä on kieltää monikin viettiin perustuvan asian toteuttaminen kokonaan, tai lähes kokonaan. Melkoista hulabaloota olisi elämä, jos koiristakin tulisi ns. vapaan kasvatuksen hedelmiä, ja kaikki olisi sallittua ettei tule traumoja.

Ja luin aloituksen väärin... Et kysynytkään haukkuuko metsästyskoira aina, vaan kysyit saalistus viettisestä koirasta...

"miten lähteä tuota käytöstä karsimaan?"....Kontakti harjoittein. Täällä on useita ketjuja joissa asiaa valaistaan.

Jos et saa koiraan kontaktia, se ei voi vastaanottaa mitään, eikä sen käytökseen voi täten vaikuttaa. Eli koiran huomio tarvittavin kohdin itseen ja kun se onnistuu riittävän vahvasti, niin aloitetaan opettamaan hallittua käytöstä ja tätä kautta hallitaan noita kuvaikemiasi tilanteita.

(Kontaktia siis harjoitellaan kaikessa arjen asioissa, joissa on jotain odotusarvoa koiralle.. pitää myös ymmärtää vastata/palkita aina, kun koira myös ottaa kontaktia katseella missä vain, tai vastaa siihen kutsusta jne..)

Sitten etenet lenkillä niin, että koira on ylipäätään kontaktin (yhteyden) alaisuudessa...helpompi juttu, kun miltä voi kuulostaa.

canis.familiaris kirjoitti:

"miten lähteä tuota käytöstä karsimaan?"....Kontakti harjoittein. Täällä on useita ketjuja joissa asiaa valaistaan.

Jos et saa koiraan kontaktia, se ei voi vastaanottaa mitään, eikä sen käytökseen voi täten vaikuttaa. Eli koiran huomio tarvittavin kohdin itseen ja kun se onnistuu riittävän vahvasti, niin aloitetaan opettamaan hallittua käytöstä ja tätä kautta hallitaan noita kuvaikemiasi tilanteita.

(Kontaktia siis harjoitellaan kaikessa arjen asioissa, joissa on jotain odotusarvoa koiralle.. pitää myös ymmärtää vastata/palkita aina, kun koira myös ottaa kontaktia katseella missä vain, tai vastaa siihen kutsusta jne..)

Sitten etenet lenkillä niin, että koira on ylipäätään kontaktin (yhteyden) alaisuudessa...helpompi juttu, kun miltä voi kuulostaa.

Lue lisää

Niin kai se on edettävä. On vain sellainen väkkärä kyseessä, että tie tulee olemaan pitkä. No ei ole oikoteitä onneen, sanotaan. Häiriöttömässä tilassa kontakti sujuu oikein mukavasti, mutta sitten kun tulee ne pahimmat häiriötekijät (oletan, että se tottumattomuus ja epävarmuus), kontakti vain katoaa niin kovin helposti. No täytyy jatkaa treenaamista rauhassa, vaatia sitten pikkuhiljaa enemmän hälyssäkin ja vaikka nyt alkuun pidemmällä hajuraolla noihin ongelmajuttuihin. Rullalauta nyt ei enää näillä keleille liene ongelma.. ;) se varmaan vaihtuupi lumiauraksi yms. jossakin kohtaa..

Jakki kirjoitti:

Niin kai se on edettävä. On vain sellainen väkkärä kyseessä, että tie tulee olemaan pitkä. No ei ole oikoteitä onneen, sanotaan. Häiriöttömässä tilassa kontakti sujuu oikein mukavasti, mutta sitten kun tulee ne pahimmat häiriötekijät (oletan, että se tottumattomuus ja epävarmuus), kontakti vain katoaa niin kovin helposti. No täytyy jatkaa treenaamista rauhassa, vaatia sitten pikkuhiljaa enemmän hälyssäkin ja vaikka nyt alkuun pidemmällä hajuraolla noihin ongelmajuttuihin. Rullalauta nyt ei enää näillä keleille liene ongelma.. ;) se varmaan vaihtuupi lumiauraksi yms. jossakin kohtaa..

Lue lisää

Hyvä asenne. Ajatuksella ja maltilla nosta ärsykekynnystä.

"Häiriöttömässä tilassa kontakti sujuu oikein mukavasti,"..sitten ota pätkiä, missä liikutaan kontaktin alaisuudessa, ja noissa tilanteissa vain niin...Seis->kontkti->liike jne..malttia ja päättäväisyyttä.

"Koira on snautseri/terrieri-mix "...kannattaisiko myös tarkastuttaa silmät, ensi ell-käynnin yhteydessä?

canis.familiaris kirjoitti:

Hyvä asenne. Ajatuksella ja maltilla nosta ärsykekynnystä.

"Häiriöttömässä tilassa kontakti sujuu oikein mukavasti,"..sitten ota pätkiä, missä liikutaan kontaktin alaisuudessa, ja noissa tilanteissa vain niin...Seis->kontkti->liike jne..malttia ja päättäväisyyttä.

"Koira on snautseri/terrieri-mix "...kannattaisiko myös tarkastuttaa silmät, ensi ell-käynnin yhteydessä?

Lue lisää

Jep, voisi muuten olla paikallaan, eihän sitä koskaan tiedä (ei ole silmiä tark.) - tulispa ainakin suljettua pois. Nyt kun tota silmäskenaarioo tuli ajatteleeks niin, paljon paljon mieluummin ottais sittenkin, kuitenkin, sen pitkän tien ja käytöshäiriöt=kouluttamattomuuden..

"kysymys nyt siis kuuluukin..."Itse asiassa ei niinkään rotua tarvi pohtia...
Eli lähtökohta,kuten kaikilla,niin ihan siis perusjutuilla,jotka jo mainitsin.
Kontaktilla lähdetään liikkeelle,sitten opetetaan nuot mitä mainitsin ja ylipäätään perushallinta niin aukottomaksi kuin mahdollista.
Kontaktista ym.löytyy ketjuja selaamalla jokusenkin.

"Eli rehaako..." Öh,en tiedä mitä tuo sana tarkoittaa.
Mutta miten kukin haluaakin toimia ja tulokset saa,niin sitten niillä.Itsellä on tuon tyyppisissä kaava, opetus-motivointi(mahdollisemman hyvä palkka ja kehut)-harjoittelua.Ja meillä on koirille ihan perusjuttu kieltosana,eli normikasvatuksessa sitä käytetään,jos/kun tarvetta.Jos koira lipeää,niin kielto ja tarvittaessa yhdistetään jonkin sortin muikkari.Jos muikkari täytyy tehdä,niin sen jälkeen koiran "palautus" esim.pyyntö lukse,josta kehut oikein kovin ja jee-jee meininki.

Jos itse katsot,että koira on hyvin arka,niin toki voit vaikka "esitellä" ja harjoitella nuot asiat.Ei se kumoa mainitsemaani tapaa,vaan voi olla siinä osana.Toisaalta taas,jos koira olisi tosi arka,niin ei se niinkään mitään jahtaisi,vaan pyrkisi joko pois tilanteesta,tai pahimmillaan "sulkisi" itsensä pois.Tuontyyppisille ei olisi pahitteeksi edetä ensin step by step niin,että totutettaisiin ensin,ettei pelkokohde syö.
Mutta ihan miten katsoo,mutta omasta mielesäni koirasi ei vaikuta noin aralta,vaan enemmän noilta piirteiltä,jotka mainitsin(vaikka epävarmuutta olisikin).

..."ja kykenee keskittymään..." Jos lähti vielä jäljelle ilman turhia jännityksiä,niin kertoo,että ei mikään erityisen arka tuskin ole.

"Tämän jälkeen oli..." Joillekkin vilkkaille ihan tyypillinen reaktio.Ensin ollaan täpinöissään,mutta sitten tulee se haluttu rauha.Kun tuota hommaa jatkaa,ja pidentää ja vähän vaikeuttaa jälkeä,niin koiran rentoutuminenkin alkaa yleensä tulla nopeammin.

"Ja saalistusta..." Eli siis vielä tähdennän,ei yhtään jahtausta,vaan nenällä meno tehtyä luvallista jälkeä myöten,luvalla.Ja saalis on siis päästä löytyvä,minkä sitten parhaaksi katsookin.Itse olen käyttänyt ruokaa palkkana,sorkan alla(joka siis merkkaa löydettyä haavakkoa).Jotkut käyttää esim.jotain revityslelua yn.

Juu,ja ei ole oikotietä onneen todellakaan :D Minula kun on pääasiallisesti harrastamani rodut jo itsessään omapäisiä,ei pahemmin miellyttämishaluisia,niin pelkkään kontaktiin pitää uhrata aikaa jo melkoisesti ja rautalankaa vääntää :D
Mutta kannattaa pitää mielessä,että mitä paremmin ne pohjatyöt tekee,niin sen varmempi on tuloskin,sitten joskus :)

molossi kirjoitti:

"kysymys nyt siis kuuluukin..."Itse asiassa ei niinkään rotua tarvi pohtia...
Eli lähtökohta,kuten kaikilla,niin ihan siis perusjutuilla,jotka jo mainitsin.
Kontaktilla lähdetään liikkeelle,sitten opetetaan nuot mitä mainitsin ja ylipäätään perushallinta niin aukottomaksi kuin mahdollista.
Kontaktista ym.löytyy ketjuja selaamalla jokusenkin.

"Eli rehaako..." Öh,en tiedä mitä tuo sana tarkoittaa.
Mutta miten kukin haluaakin toimia ja tulokset saa,niin sitten niillä.Itsellä on tuon tyyppisissä kaava, opetus-motivointi(mahdollisemman hyvä palkka ja kehut)-harjoittelua.Ja meillä on koirille ihan perusjuttu kieltosana,eli normikasvatuksessa sitä käytetään,jos/kun tarvetta.Jos koira lipeää,niin kielto ja tarvittaessa yhdistetään jonkin sortin muikkari.Jos muikkari täytyy tehdä,niin sen jälkeen koiran "palautus" esim.pyyntö lukse,josta kehut oikein kovin ja jee-jee meininki.

Jos itse katsot,että koira on hyvin arka,niin toki voit vaikka "esitellä" ja harjoitella nuot asiat.Ei se kumoa mainitsemaani tapaa,vaan voi olla siinä osana.Toisaalta taas,jos koira olisi tosi arka,niin ei se niinkään mitään jahtaisi,vaan pyrkisi joko pois tilanteesta,tai pahimmillaan "sulkisi" itsensä pois.Tuontyyppisille ei olisi pahitteeksi edetä ensin step by step niin,että totutettaisiin ensin,ettei pelkokohde syö.
Mutta ihan miten katsoo,mutta omasta mielesäni koirasi ei vaikuta noin aralta,vaan enemmän noilta piirteiltä,jotka mainitsin(vaikka epävarmuutta olisikin).

..."ja kykenee keskittymään..." Jos lähti vielä jäljelle ilman turhia jännityksiä,niin kertoo,että ei mikään erityisen arka tuskin ole.

"Tämän jälkeen oli..." Joillekkin vilkkaille ihan tyypillinen reaktio.Ensin ollaan täpinöissään,mutta sitten tulee se haluttu rauha.Kun tuota hommaa jatkaa,ja pidentää ja vähän vaikeuttaa jälkeä,niin koiran rentoutuminenkin alkaa yleensä tulla nopeammin.

"Ja saalistusta..." Eli siis vielä tähdennän,ei yhtään jahtausta,vaan nenällä meno tehtyä luvallista jälkeä myöten,luvalla.Ja saalis on siis päästä löytyvä,minkä sitten parhaaksi katsookin.Itse olen käyttänyt ruokaa palkkana,sorkan alla(joka siis merkkaa löydettyä haavakkoa).Jotkut käyttää esim.jotain revityslelua yn.

Juu,ja ei ole oikotietä onneen todellakaan :D Minula kun on pääasiallisesti harrastamani rodut jo itsessään omapäisiä,ei pahemmin miellyttämishaluisia,niin pelkkään kontaktiin pitää uhrata aikaa jo melkoisesti ja rautalankaa vääntää :D
Mutta kannattaa pitää mielessä,että mitä paremmin ne pohjatyöt tekee,niin sen varmempi on tuloskin,sitten joskus :)

Lue lisää

" sen jälkeen koiran "palautus" esim.pyyntö lukse,josta kehut oikein kovin ja jee-jee meininki."...tämä se on sitten todella tärkeä asia, jota ei voi liiaksi mainostaa...niin selkeä asia omassa käytöksessä, että ei edes muista tuoda esille. Päästää koira paineesta, jos sitä on "ojennettu" tai annettu tuo "muistutus" Ehdottomasn tärkeä jutska, jolla on iso vaikutus koiraan ja siihen mitä siltä haettiin.

canis.familiaris kirjoitti:

" sen jälkeen koiran "palautus" esim.pyyntö lukse,josta kehut oikein kovin ja jee-jee meininki."...tämä se on sitten todella tärkeä asia, jota ei voi liiaksi mainostaa...niin selkeä asia omassa käytöksessä, että ei edes muista tuoda esille. Päästää koira paineesta, jos sitä on "ojennettu" tai annettu tuo "muistutus" Ehdottomasn tärkeä jutska, jolla on iso vaikutus koiraan ja siihen mitä siltä haettiin.

Lue lisää

Joo,niin on.Erittäin oleellinen.Asia,jonka oleellisuus tiedettiin jo vuonna kuokka ja kirves,jolloin koirien käsittelykin oli pitkälti "kulmikkaampaa".
Ja silloin sen arvo entisestään oli korostunut,kun ei pahemmin koiria käsitelty ihan samoin,kun näin.
Ja siis en tarkoita mitään kärjistyksiä,kummassakaan tapauksessa,vaan yleisluontoisesti.

molossi kirjoitti:

Joo,niin on.Erittäin oleellinen.Asia,jonka oleellisuus tiedettiin jo vuonna kuokka ja kirves,jolloin koirien käsittelykin oli pitkälti "kulmikkaampaa".
Ja silloin sen arvo entisestään oli korostunut,kun ei pahemmin koiria käsitelty ihan samoin,kun näin.
Ja siis en tarkoita mitään kärjistyksiä,kummassakaan tapauksessa,vaan yleisluontoisesti.

Lue lisää

Tuo "paineenkeräytyminen" voi olla myös yksi juttu, kun aika paljon on niitä epävakaita koiria.

Itse heitteleen tuota "jipiijipii" meininkiä sen mukaan miten vakava asia on ollut. Vahvempi "muikkari" = suurempi "jipiihetki"...sillä todellakin on suuri todellinen merkitys.

"jo vuonna kuokka ja kirves"...voi olla että on aika paljon sellaista pohjaa, joihin ei edes osaa kiinnittää huomiota,kun täällä "tsättäilee" ..Ovat niin perushuttua..

Jakki kirjoitti:

Jep, voisi muuten olla paikallaan, eihän sitä koskaan tiedä (ei ole silmiä tark.) - tulispa ainakin suljettua pois. Nyt kun tota silmäskenaarioo tuli ajatteleeks niin, paljon paljon mieluummin ottais sittenkin, kuitenkin, sen pitkän tien ja käytöshäiriöt=kouluttamattomuuden..

Lue lisää

Jos kontaktin kanssa treenailu ei etene (edisty) toivotunalisesti tai ollenkaan, niin kannattaa ottaa varsin toimiva työkalu, mitä molossikin muistaakseni muutamaan kertaan on maininnut, eli suunnitelma-B: Nälänkautta motivointi.
Vaikka ruoka kädestä pitkin päivää, kontaktin kautta..kutsut, käskyt jnejne...palkka.

canis.familiaris kirjoitti:

Tuo "paineenkeräytyminen" voi olla myös yksi juttu, kun aika paljon on niitä epävakaita koiria.

Itse heitteleen tuota "jipiijipii" meininkiä sen mukaan miten vakava asia on ollut. Vahvempi "muikkari" = suurempi "jipiihetki"...sillä todellakin on suuri todellinen merkitys.

"jo vuonna kuokka ja kirves"...voi olla että on aika paljon sellaista pohjaa, joihin ei edes osaa kiinnittää huomiota,kun täällä "tsättäilee" ..Ovat niin perushuttua..

Lue lisää

Eli onko nyt kyse siitä, että koira tekee jotain ei toivottua, sitä kielletään ja sitten kutsutaan luokse ja kovat kehut, ehkä vähän liioitellunkin kovat, että koira saa vähän riehua ja purkaa paineita esim. lelun kanssa tai omistajalta hurjat rapsutukset ja taputukset, vai mistä te molossi ja cf nyt puhutte?

Aloittelija vielä kirjoitti:

Eli onko nyt kyse siitä, että koira tekee jotain ei toivottua, sitä kielletään ja sitten kutsutaan luokse ja kovat kehut, ehkä vähän liioitellunkin kovat, että koira saa vähän riehua ja purkaa paineita esim. lelun kanssa tai omistajalta hurjat rapsutukset ja taputukset, vai mistä te molossi ja cf nyt puhutte?

Lue lisää

Riippuu kai koirastakin? Mun koira esim. on sellainen, että sillä voisi riemu kipata helposti vähän ylikin. :)

Siksi jos sitä joutuu muistuttamaan, kehun kyllä vuolaasti, mutta varon nostattamasta riemua liian korkealle...

putkiaivoinen_kissa kirjoitti:

Riippuu kai koirastakin? Mun koira esim. on sellainen, että sillä voisi riemu kipata helposti vähän ylikin. :)

Siksi jos sitä joutuu muistuttamaan, kehun kyllä vuolaasti, mutta varon nostattamasta riemua liian korkealle...

Lue lisää

Niimpä juuri...Koiran, luonteen ja jutun "vakavuuden" mukaan.

"sillä voisi riemu kipata helposti vähän ylikin"..Juu pitää hieman taiteilla tuon luontoisen kanssa...aika monessa "tunnepuolen" jutussa..(eikö)..Luumukin voi mennä syvälle sieraimeen, kun ja jos on mennäkseen.

molossi kirjoitti:

"kysymys nyt siis kuuluukin..."Itse asiassa ei niinkään rotua tarvi pohtia...
Eli lähtökohta,kuten kaikilla,niin ihan siis perusjutuilla,jotka jo mainitsin.
Kontaktilla lähdetään liikkeelle,sitten opetetaan nuot mitä mainitsin ja ylipäätään perushallinta niin aukottomaksi kuin mahdollista.
Kontaktista ym.löytyy ketjuja selaamalla jokusenkin.

"Eli rehaako..." Öh,en tiedä mitä tuo sana tarkoittaa.
Mutta miten kukin haluaakin toimia ja tulokset saa,niin sitten niillä.Itsellä on tuon tyyppisissä kaava, opetus-motivointi(mahdollisemman hyvä palkka ja kehut)-harjoittelua.Ja meillä on koirille ihan perusjuttu kieltosana,eli normikasvatuksessa sitä käytetään,jos/kun tarvetta.Jos koira lipeää,niin kielto ja tarvittaessa yhdistetään jonkin sortin muikkari.Jos muikkari täytyy tehdä,niin sen jälkeen koiran "palautus" esim.pyyntö lukse,josta kehut oikein kovin ja jee-jee meininki.

Jos itse katsot,että koira on hyvin arka,niin toki voit vaikka "esitellä" ja harjoitella nuot asiat.Ei se kumoa mainitsemaani tapaa,vaan voi olla siinä osana.Toisaalta taas,jos koira olisi tosi arka,niin ei se niinkään mitään jahtaisi,vaan pyrkisi joko pois tilanteesta,tai pahimmillaan "sulkisi" itsensä pois.Tuontyyppisille ei olisi pahitteeksi edetä ensin step by step niin,että totutettaisiin ensin,ettei pelkokohde syö.
Mutta ihan miten katsoo,mutta omasta mielesäni koirasi ei vaikuta noin aralta,vaan enemmän noilta piirteiltä,jotka mainitsin(vaikka epävarmuutta olisikin).

..."ja kykenee keskittymään..." Jos lähti vielä jäljelle ilman turhia jännityksiä,niin kertoo,että ei mikään erityisen arka tuskin ole.

"Tämän jälkeen oli..." Joillekkin vilkkaille ihan tyypillinen reaktio.Ensin ollaan täpinöissään,mutta sitten tulee se haluttu rauha.Kun tuota hommaa jatkaa,ja pidentää ja vähän vaikeuttaa jälkeä,niin koiran rentoutuminenkin alkaa yleensä tulla nopeammin.

"Ja saalistusta..." Eli siis vielä tähdennän,ei yhtään jahtausta,vaan nenällä meno tehtyä luvallista jälkeä myöten,luvalla.Ja saalis on siis päästä löytyvä,minkä sitten parhaaksi katsookin.Itse olen käyttänyt ruokaa palkkana,sorkan alla(joka siis merkkaa löydettyä haavakkoa).Jotkut käyttää esim.jotain revityslelua yn.

Juu,ja ei ole oikotietä onneen todellakaan :D Minula kun on pääasiallisesti harrastamani rodut jo itsessään omapäisiä,ei pahemmin miellyttämishaluisia,niin pelkkään kontaktiin pitää uhrata aikaa jo melkoisesti ja rautalankaa vääntää :D
Mutta kannattaa pitää mielessä,että mitä paremmin ne pohjatyöt tekee,niin sen varmempi on tuloskin,sitten joskus :)

Lue lisää

"Mutta ihan miten katsoo,mutta omasta mielesäni koirasi ei vaikuta noin aralta,vaan enemmän noilta piirteiltä,jotka mainitsin(vaikka epävarmuutta olisikin)."

Samaa mieltä, mitä enemmän olen nyt koiraa seuraillut..

Aloittelija vielä kirjoitti:

Eli onko nyt kyse siitä, että koira tekee jotain ei toivottua, sitä kielletään ja sitten kutsutaan luokse ja kovat kehut, ehkä vähän liioitellunkin kovat, että koira saa vähän riehua ja purkaa paineita esim. lelun kanssa tai omistajalta hurjat rapsutukset ja taputukset, vai mistä te molossi ja cf nyt puhutte?

Lue lisää

"Eli onko nyt kyse siitä,että koira tekee..."Juuri tuonsuuntaista.Tosin voihan sen laittaa tekemään jotain mitä vaan,mutta nimenomaan sellaista,että koira saa onnistumisen tunteen ja kivan vastineen omistajan käskystä.

Mutta toki yksilön mukaan tämäkin eli kuten jo tuolla mainittu,yksilöjutut huomioidaan.
Volyymi tuossakin sen mukaan,mikä on yksilölle paras ja eniten ajaa asiaansa.

Ehkä negatiivisen palautteen antamisella on siksi niin huono maine, koska monesti ihmiset nyt vaan menevät vähän liian pitkälle eivätkä tee sitä "koiramaisesti". Olen tavannut ihmisiä jotka jopa kiukuttelevat koiralle pitkin päivää tai viskaavat sen huonosti menneen ulkoilun päätteeksi häkkiin "miettimään".

Tässäkin on kyse jonkinlaisesta inhimillistämisestä ja inhimillisyydestäkin varmaan.

Eihän mikään koulutustapa tai koulutusväline ole vaarallinen tai ehdottoman poissuljettu kunhan sitä osataan käyttää. Jotkut omaksuvat koulutustaidot hyvinkin nopeasti, omaavat lahjakkuutta, ja jotkut voidaan ainakin välttävästi opettaa siihen.
Koiria on kuitenkin niin paljon ja niin monenlaisilla ihmisillä, että suuri osa koiranomistajista taitaa kuitenkin kantaa peukaloaan keskellä kämmentä. Jos tällaiset ihmiset alkavat soveltamaan jotain näkemäänsä tai kuulemaansa tuosta vain...ei ihmekään että ongelmia tulee ja maine kiirii.

En tiedä mikä tähän olisi paras ratkaisu.

clarma kirjoitti:

Ehkä negatiivisen palautteen antamisella on siksi niin huono maine, koska monesti ihmiset nyt vaan menevät vähän liian pitkälle eivätkä tee sitä "koiramaisesti". Olen tavannut ihmisiä jotka jopa kiukuttelevat koiralle pitkin päivää tai viskaavat sen huonosti menneen ulkoilun päätteeksi häkkiin "miettimään".

Tässäkin on kyse jonkinlaisesta inhimillistämisestä ja inhimillisyydestäkin varmaan.

Eihän mikään koulutustapa tai koulutusväline ole vaarallinen tai ehdottoman poissuljettu kunhan sitä osataan käyttää. Jotkut omaksuvat koulutustaidot hyvinkin nopeasti, omaavat lahjakkuutta, ja jotkut voidaan ainakin välttävästi opettaa siihen.
Koiria on kuitenkin niin paljon ja niin monenlaisilla ihmisillä, että suuri osa koiranomistajista taitaa kuitenkin kantaa peukaloaan keskellä kämmentä. Jos tällaiset ihmiset alkavat soveltamaan jotain näkemäänsä tai kuulemaansa tuosta vain...ei ihmekään että ongelmia tulee ja maine kiirii.

En tiedä mikä tähän olisi paras ratkaisu.

Lue lisää

"koska monesti ihmiset nyt vaan menevät vähän liian pitkälle"...näin tekee, ja silloin mennään seinille..aika pahasti...Outoa vaatia koiralta malttia ja mielen hallintaa, jostain ärsykkeestä tai asiasta, jos ei edes itse siihen pysty. Kantapään kautta tämäkin on itsekkin pitänyt oppia.

canis.familiaris kirjoitti:

"koska monesti ihmiset nyt vaan menevät vähän liian pitkälle"...näin tekee, ja silloin mennään seinille..aika pahasti...Outoa vaatia koiralta malttia ja mielen hallintaa, jostain ärsykkeestä tai asiasta, jos ei edes itse siihen pysty. Kantapään kautta tämäkin on itsekkin pitänyt oppia.

Lue lisää

Sepä se...usein esimerkiksi räyhärit ja muut remmiongelmaiset....noh, katsoppa sinne taluttimen toiseen päähän niin näet syyn :)

Ohjaaja on joko kovin hermostunut, aloittanut välttämiskäyttäytymisen, roikottaa koiraa tai kiljuu kuin sekopää ja silti koiran pitäisi rauhoittua.

Huomasin itse joskus kantapään kautta tuon kun jotain koiraa kouluttelin. Kun olin omasta mielestäni varmoilla vesillä, koira käyttäytyi kuin enkeli, oli tilanne mikä tahansa. Kun aloin hermoilemaan missä muodossa tahansa tai vain koin itseni epävarmaksi - lopputulos ei ollutkaan yhtä hyvä. Siinä muuttuu oma kehonkieli, äänensävyt ja kaikki.

Negatiivista palautetta ei muutenkaan saisi käyttää hermostuneena tai pitkäkestoisena.

clarma kirjoitti:

Sepä se...usein esimerkiksi räyhärit ja muut remmiongelmaiset....noh, katsoppa sinne taluttimen toiseen päähän niin näet syyn :)

Ohjaaja on joko kovin hermostunut, aloittanut välttämiskäyttäytymisen, roikottaa koiraa tai kiljuu kuin sekopää ja silti koiran pitäisi rauhoittua.

Huomasin itse joskus kantapään kautta tuon kun jotain koiraa kouluttelin. Kun olin omasta mielestäni varmoilla vesillä, koira käyttäytyi kuin enkeli, oli tilanne mikä tahansa. Kun aloin hermoilemaan missä muodossa tahansa tai vain koin itseni epävarmaksi - lopputulos ei ollutkaan yhtä hyvä. Siinä muuttuu oma kehonkieli, äänensävyt ja kaikki.

Negatiivista palautetta ei muutenkaan saisi käyttää hermostuneena tai pitkäkestoisena.

Lue lisää

Touché! Tota ^^ näkee niin usein ja itekin pitäisi muistaa! Tämän kaverin kanssa tuntuu kyllä välillä, että hermoakin kiristää (kun siis hötkyilee ja räjähtelee niin vähästä), mutta kuitenkin yritän pitää nyt itseni mahd. rauhallisena. Tykkään myös tosta ajattelutavasta, että sen paremmin eläimille kuin ihmisillekään ei jäädä ns. mullittelemaan (eläinparka nyt ymmärtää vielä vähemmän), siitä kun nyt ei jää kuin p:n maku suuhun. Se, mitä tämän hepun kanssa pitää vielä opetella on juurikin tuon sopivan palautteen vahvuus (kontaktin paraneminen tullee auttamaan tässä sitten jossakin kohtaa) - perille pitää mennä, mutta ilman ylilyöntejä. Tämän jälkeen nollaus ja iloisesti etiäpäin! Tähän nyt ainakin aina pyritään.. :) p.s ja tuo ruuan antaminen lenkeillä on toimiva tapa, tuntuu vaan, että tämän mennessä jostakin kierroksille (osittain tuntuu myös odottavaa/hakevan syitä pillastua, etenee valppaana ja katse hakee - en osaa selittää), se nälkä ei ole tarpeeksi kova motivaattori. Tosin kierroksille mentäessä ollaan muutenkin jo myöhässä eli tätä(kin) pitää lähteä soveltamaan nyt siten, että se sopii meen kuvioihin..

Ymmärsin kertomasi oikeinkin hyvin, eikä sitä tarvitse edes järjellä ajatella se on tunnepuolen asia. Kyllähän sen tunteen kun "kireys"lopetetaan huomaa itsessään kuten koirassakin,itse usein tilanteen päätyttyä taputan koiraa ja sanonkin että annetaan olla ohi tään jutun silloin koiran olemus tavallaan laukeaa,usein tulee uudelleen vierelle kuin sori vaan sanoakseen

Luin tuossa jostain ketjusta sylittämisestä selällään pentukoiraa.Jonkusta verran asiasta kokemusta ja voinkin sanoa että pentu ei seläty riemusta syliin ilman kokemuksia siitä. Leikkaan aina pennuilta kynnet 2-3 pv vanhoina ja rimpuilu selälleen käymisestä on kova, mutta kuten tiedetty laiska kun olen en viitsi sitä tappelua vääntää otan syliin jonkun pehmeän karvan ja tilanne onkin toinen, pentu asettuu siihen tyytyväisenä luulee kai emon vieresä olevansa.Pari pehmikekertaa riittää, sitten ne asettuu muutenkin.
Muuten tuosta pennun selällään sylittämisestä olen sitä mielipuolta, että ensin täytyy "sylittää" oma olemus. En nyt ole varma ymmärsikö kukaan mitä sillä tarkoitin

isoisoäiti kirjoitti:

Ymmärsin kertomasi oikeinkin hyvin, eikä sitä tarvitse edes järjellä ajatella se on tunnepuolen asia. Kyllähän sen tunteen kun "kireys"lopetetaan huomaa itsessään kuten koirassakin,itse usein tilanteen päätyttyä taputan koiraa ja sanonkin että annetaan olla ohi tään jutun silloin koiran olemus tavallaan laukeaa,usein tulee uudelleen vierelle kuin sori vaan sanoakseen

Luin tuossa jostain ketjusta sylittämisestä selällään pentukoiraa.Jonkusta verran asiasta kokemusta ja voinkin sanoa että pentu ei seläty riemusta syliin ilman kokemuksia siitä. Leikkaan aina pennuilta kynnet 2-3 pv vanhoina ja rimpuilu selälleen käymisestä on kova, mutta kuten tiedetty laiska kun olen en viitsi sitä tappelua vääntää otan syliin jonkun pehmeän karvan ja tilanne onkin toinen, pentu asettuu siihen tyytyväisenä luulee kai emon vieresä olevansa.Pari pehmikekertaa riittää, sitten ne asettuu muutenkin.
Muuten tuosta pennun selällään sylittämisestä olen sitä mielipuolta, että ensin täytyy "sylittää" oma olemus. En nyt ole varma ymmärsikö kukaan mitä sillä tarkoitin

Lue lisää

No hppäs näköjään vähän eri kohtaan kuin tarkoitin,tuo edellinen

canis.familiaris kirjoitti:

"koska monesti ihmiset nyt vaan menevät vähän liian pitkälle"...näin tekee, ja silloin mennään seinille..aika pahasti...Outoa vaatia koiralta malttia ja mielen hallintaa, jostain ärsykkeestä tai asiasta, jos ei edes itse siihen pysty. Kantapään kautta tämäkin on itsekkin pitänyt oppia.

Lue lisää

"Kantapään kautta tämäkin..." No niin on.Kyllä se on työstä käynytkin jo tuokin,kun on luonteeltaan tuolta etelän tempperamentein varustettua :D Ja sitten kun pitänyt opetella pitämään räjähdyspiste korkeammalla vielä työnkin vuoksi :D.Siinäkin kun on ollut pitämistä välillä...

ps.Saa nähdä mihin nämä viestit tänään menee.Nykyään pomppii kyllä ihan mihin sattuu.

Jakki kirjoitti:

Touché! Tota ^^ näkee niin usein ja itekin pitäisi muistaa! Tämän kaverin kanssa tuntuu kyllä välillä, että hermoakin kiristää (kun siis hötkyilee ja räjähtelee niin vähästä), mutta kuitenkin yritän pitää nyt itseni mahd. rauhallisena. Tykkään myös tosta ajattelutavasta, että sen paremmin eläimille kuin ihmisillekään ei jäädä ns. mullittelemaan (eläinparka nyt ymmärtää vielä vähemmän), siitä kun nyt ei jää kuin p:n maku suuhun. Se, mitä tämän hepun kanssa pitää vielä opetella on juurikin tuon sopivan palautteen vahvuus (kontaktin paraneminen tullee auttamaan tässä sitten jossakin kohtaa) - perille pitää mennä, mutta ilman ylilyöntejä. Tämän jälkeen nollaus ja iloisesti etiäpäin! Tähän nyt ainakin aina pyritään.. :) p.s ja tuo ruuan antaminen lenkeillä on toimiva tapa, tuntuu vaan, että tämän mennessä jostakin kierroksille (osittain tuntuu myös odottavaa/hakevan syitä pillastua, etenee valppaana ja katse hakee - en osaa selittää), se nälkä ei ole tarpeeksi kova motivaattori. Tosin kierroksille mentäessä ollaan muutenkin jo myöhässä eli tätä(kin) pitää lähteä soveltamaan nyt siten, että se sopii meen kuvioihin..

Lue lisää

Olen sitä mieltä, että tarvittaessa neg.palaute pitää olla mahdollisimman nopeasti ja tarpeellisella voimalla annettu. Eli ei jäädä vaikka riuhtomaan remmistä tai huudeta ja toruta paasaamalla jne. Jos se ei toimi, se ei toimi :)
Sitten uusi taktiikka.

Joskus neg.palautteen jälkeen koira voi olla parempi jättää passiiviseen tilaan (esim peruskävelyllä), mutta muuten olen huomannut, että kannattaa aktivoida takaisin vireeseen.

Ehkä esim itse koirakuiskaaja jättää koirat mielummin passiivisempaan tilaan, sillä kaikilla ihmisillä ei ole taitoa aktivoida koiraa takaisin eikä se tosiaan aina kannatakkaan. Hän joutuu ikään kuin menemään ihmisen mukaan ja niin pääsee helpoimmalla jos ohjaajan taidot eivät riitä.

Voihan peruskävelyasioissakin ottaa sen jälkeen, jos on joutunut antamaan palautetta, ottaa pari tottisjuttua "iloisemmin" ja palkata koira sitten vuolaasti. Näin tilanne nollaantuu ja koira pääsee passiivisesta tilasta pois / saa onnistumisen tunteen ja iloa.

Nälkä on ei aina ole riittävä motivaattori jos toinen ärsyke on voimakkaampi. Nälkä on kyllääntyvä viettialue joten periaatteessa koiran pitäisi olla "aina nälkäinen" eikä kaikkien kanssa tosiaankaan ole näin. Siksi osa koirista vaatii muidenkin viettialueiden hyötykäyttöä.

On tosi hyvä jos ehdit ajoissa tilanteisiin mukaan mutta jos koira ehtii jo todella kuumaksi, siinä harvoin mitkään namit enää auttaa. Tsemppiä !

isoisoäiti kirjoitti:

Ymmärsin kertomasi oikeinkin hyvin, eikä sitä tarvitse edes järjellä ajatella se on tunnepuolen asia. Kyllähän sen tunteen kun "kireys"lopetetaan huomaa itsessään kuten koirassakin,itse usein tilanteen päätyttyä taputan koiraa ja sanonkin että annetaan olla ohi tään jutun silloin koiran olemus tavallaan laukeaa,usein tulee uudelleen vierelle kuin sori vaan sanoakseen

Luin tuossa jostain ketjusta sylittämisestä selällään pentukoiraa.Jonkusta verran asiasta kokemusta ja voinkin sanoa että pentu ei seläty riemusta syliin ilman kokemuksia siitä. Leikkaan aina pennuilta kynnet 2-3 pv vanhoina ja rimpuilu selälleen käymisestä on kova, mutta kuten tiedetty laiska kun olen en viitsi sitä tappelua vääntää otan syliin jonkun pehmeän karvan ja tilanne onkin toinen, pentu asettuu siihen tyytyväisenä luulee kai emon vieresä olevansa.Pari pehmikekertaa riittää, sitten ne asettuu muutenkin.
Muuten tuosta pennun selällään sylittämisestä olen sitä mielipuolta, että ensin täytyy "sylittää" oma olemus. En nyt ole varma ymmärsikö kukaan mitä sillä tarkoitin

Lue lisää

isoisoäiti,tuosta viiropään sylittämisistä sen verran,että itse en sylittämisessä pistä koiraa selälleen.Vaan koira on (miten sen nyt sanoisi,öh)jotakuinkin istuvan ja makaavan puolivälissä.
Syy on lähinnä se,että minusta koira kokee sen positiivisempana,kuin selälleen laitettuna.Ja itse sylittäminenhän ei ole rangaistus,eikä saa sitä kuvaa välittää.
Kun tuo selälleen laitto menee enemmän selätyksen puolelle,joka taas tunnetiloiltaan ja saattaa itse asentona merkata negatiivista,varsinkin tietyntyyppisille koirille.
Sama,kun opetan isompiakin rauhoittumaan(tai harjoitellaan jo isona),niin en laita siinäkään koskaan selällään tai edes kyljelleen.Perusmakuu asento riittää.Siinä myös koira on rentona ympäristöönsä nähden,koska on kuitenkin luonnollisempi asento jo itsessään.

ps.Tuo pehmeä karva onkin hieno idea :)Aina sitä tässä itsekkin oppii uutta :)

molossi kirjoitti:

"Kantapään kautta tämäkin..." No niin on.Kyllä se on työstä käynytkin jo tuokin,kun on luonteeltaan tuolta etelän tempperamentein varustettua :D Ja sitten kun pitänyt opetella pitämään räjähdyspiste korkeammalla vielä työnkin vuoksi :D.Siinäkin kun on ollut pitämistä välillä...

ps.Saa nähdä mihin nämä viestit tänään menee.Nykyään pomppii kyllä ihan mihin sattuu.

Lue lisää

"etelän tempperamentein varustettua"..kyllä, nimittäin kysyi tälläinenkin "arkinen" asia malttia, kun ihmettelin metsässä ropsipinon vieressä, että mitäs mikkihiiri touhuaa...No veteli tyytyväisenä "motomiehentorttua" hyvällä ruokahalulla, ja nappasi vielä hanukkapaperin suuhun...."hieman" kipinöi silmissä, enkä leppynyt ihan heti, airis ihmetteli kyllä mikäs miehelle tuli....Meni puihin koko reissu..Meinasin laattaa...=O

molossi kirjoitti:

isoisoäiti,tuosta viiropään sylittämisistä sen verran,että itse en sylittämisessä pistä koiraa selälleen.Vaan koira on (miten sen nyt sanoisi,öh)jotakuinkin istuvan ja makaavan puolivälissä.
Syy on lähinnä se,että minusta koira kokee sen positiivisempana,kuin selälleen laitettuna.Ja itse sylittäminenhän ei ole rangaistus,eikä saa sitä kuvaa välittää.
Kun tuo selälleen laitto menee enemmän selätyksen puolelle,joka taas tunnetiloiltaan ja saattaa itse asentona merkata negatiivista,varsinkin tietyntyyppisille koirille.
Sama,kun opetan isompiakin rauhoittumaan(tai harjoitellaan jo isona),niin en laita siinäkään koskaan selällään tai edes kyljelleen.Perusmakuu asento riittää.Siinä myös koira on rentona ympäristöönsä nähden,koska on kuitenkin luonnollisempi asento jo itsessään.

ps.Tuo pehmeä karva onkin hieno idea :)Aina sitä tässä itsekkin oppii uutta :)

Lue lisää

" itse en sylittämisessä pistä koiraa selälleen"...juu samaa olin kirjoittamassa.Sellainen "nostoasento" on hyvä ja tukeva.

Selälälleen asettaminen on jo asentona hankala. Itse käytän selälleen asettamista noston yhteydessä jonkinlaisena luottamuksen mittarina pentu koiralla. Tänään sain kannettua airiksen rappuset ylös, sen ollessaan selällään sylissä (rotkotti oikein) Myös näillä pienillä kv-koirilla olen huomannut samaa (sylissä olo selällään)

"ps.Tuo pehmeä karva onkin hieno idea :)Aina sitä tässä itsekkin oppii uutta :) "..juu täks myäs, tuo oli tervetullut vinkki.

Jakki kirjoitti:

Touché! Tota ^^ näkee niin usein ja itekin pitäisi muistaa! Tämän kaverin kanssa tuntuu kyllä välillä, että hermoakin kiristää (kun siis hötkyilee ja räjähtelee niin vähästä), mutta kuitenkin yritän pitää nyt itseni mahd. rauhallisena. Tykkään myös tosta ajattelutavasta, että sen paremmin eläimille kuin ihmisillekään ei jäädä ns. mullittelemaan (eläinparka nyt ymmärtää vielä vähemmän), siitä kun nyt ei jää kuin p:n maku suuhun. Se, mitä tämän hepun kanssa pitää vielä opetella on juurikin tuon sopivan palautteen vahvuus (kontaktin paraneminen tullee auttamaan tässä sitten jossakin kohtaa) - perille pitää mennä, mutta ilman ylilyöntejä. Tämän jälkeen nollaus ja iloisesti etiäpäin! Tähän nyt ainakin aina pyritään.. :) p.s ja tuo ruuan antaminen lenkeillä on toimiva tapa, tuntuu vaan, että tämän mennessä jostakin kierroksille (osittain tuntuu myös odottavaa/hakevan syitä pillastua, etenee valppaana ja katse hakee - en osaa selittää), se nälkä ei ole tarpeeksi kova motivaattori. Tosin kierroksille mentäessä ollaan muutenkin jo myöhässä eli tätä(kin) pitää lähteä soveltamaan nyt siten, että se sopii meen kuvioihin..

Lue lisää

Tuo, että hakee syitä pillastua, kuulostaa kyllä niin samalta kuin mun koira ennen... luulen, että siinä oli ainakin meillä kyse just tuosta kertymään päässeestä paineesta, mistä tässäkin ketjussa on kirjoitettu. Yhdistelmä vietikäs, vilkas ja nopeasti reagoiva herkkä koira ja kokematon omistaja toi omat haasteensa...

Tykkääkö koira juosta pallon perässä? Meillä pallosta on ollut paljon apua tuon saalisvietin hallintaan saamisessa. Leilkittiin siis kahden pallon leikkiä ja loppuun (pallon pitäminen ja kantaminen) aina huolellinen rentoutuminen. Lenkeillä alkuun ihan vain kylmästi kielsin sen jahtaamisen (autojen, pyörien, pupujen...), istutin tarvittaessa ja sen jälkeen kontakti ja kehu. Ja kun nuo oli hanskassa, jos huomasin lenkille lähtiessä, että koira on pillastumistuulella, nakkasin heti pallon suuhun, mihin se oli oppinut jo yhdistämään rentouden. Nykyään ollaan siinä, että hyvin harvoin tarvitsee enää mitään kieltää, "annas olla" riittää useimmiten. Pallo kuitenkin on vielä varuilta mukana, jos näyttää, että "annas olla" jälkeen koiralla on vielä jonkinlaiset kierrokset päällä, pyydän kontaktin, jokin pikku tehtävä ja sitten saa pallon kantoon ja rauhottuu siihen.

No, ehkä vähän sekavasti selitin, mutta meillä tämä on toiminut...

Kiitti cf ja molossi ja muut jotka vastasitte... En ole tiennytkään että noinkin pitäis tehdä. Nyt tiedän ja hyvä niin, sillä oma koira on sitä tyyppiä joka kerää kierroksia. Yleensä oon vain noissa tilanteissa sitten kiellon jälkeen ollut naama peruslukemilla ja niin kuin mitään ei olis tapahtunut, eli ns. normaalisti, mutta silti koira hötkyilee vielä jälkeenpäin jonkun aikaa, eli jotain sille jää nuppiin kiehumaan. Pitääpä kokeilla sitten tuota käskyttämis ja kehumis juttua, että sillä jää onnistumisen tunne ja hyvä mieli.

Aloittelija vielä kirjoitti:

Kiitti cf ja molossi ja muut jotka vastasitte... En ole tiennytkään että noinkin pitäis tehdä. Nyt tiedän ja hyvä niin, sillä oma koira on sitä tyyppiä joka kerää kierroksia. Yleensä oon vain noissa tilanteissa sitten kiellon jälkeen ollut naama peruslukemilla ja niin kuin mitään ei olis tapahtunut, eli ns. normaalisti, mutta silti koira hötkyilee vielä jälkeenpäin jonkun aikaa, eli jotain sille jää nuppiin kiehumaan. Pitääpä kokeilla sitten tuota käskyttämis ja kehumis juttua, että sillä jää onnistumisen tunne ja hyvä mieli.

Lue lisää

En tiedä minkälaisesta tilanteesta nyt puhut, mutta jos koira on "painepommi" tai kovin vietikäs, ehkä kuvaamasi tapa on parempi.
Tää on aina sellaista arvailua mutta muuten koira saattaa kiihottua vaan entisestään tai uudelleen.

Itse näen, että on tilanteita jossa käskyjen kannattaa olla vaan passivoivia (perusremmikävely tai vaikka vieraiden kanssa hötkyily jne).

Jos koira jää kiehumaan, voi olla kyse siitä ettei käsky ole virettä laskeva tai sitten on jäänyt ns painetta kattilaan jolloin jonkin esineen työntäminen suuhun voi auttaa. Kova riehuminen palkitsemisen muodossa saattaa tosiaan vain poksauttaa painekattilan kannen taivaisiin :)

putkiaivoinen_kissa kirjoitti:

Tuo, että hakee syitä pillastua, kuulostaa kyllä niin samalta kuin mun koira ennen... luulen, että siinä oli ainakin meillä kyse just tuosta kertymään päässeestä paineesta, mistä tässäkin ketjussa on kirjoitettu. Yhdistelmä vietikäs, vilkas ja nopeasti reagoiva herkkä koira ja kokematon omistaja toi omat haasteensa...

Tykkääkö koira juosta pallon perässä? Meillä pallosta on ollut paljon apua tuon saalisvietin hallintaan saamisessa. Leilkittiin siis kahden pallon leikkiä ja loppuun (pallon pitäminen ja kantaminen) aina huolellinen rentoutuminen. Lenkeillä alkuun ihan vain kylmästi kielsin sen jahtaamisen (autojen, pyörien, pupujen...), istutin tarvittaessa ja sen jälkeen kontakti ja kehu. Ja kun nuo oli hanskassa, jos huomasin lenkille lähtiessä, että koira on pillastumistuulella, nakkasin heti pallon suuhun, mihin se oli oppinut jo yhdistämään rentouden. Nykyään ollaan siinä, että hyvin harvoin tarvitsee enää mitään kieltää, "annas olla" riittää useimmiten. Pallo kuitenkin on vielä varuilta mukana, jos näyttää, että "annas olla" jälkeen koiralla on vielä jonkinlaiset kierrokset päällä, pyydän kontaktin, jokin pikku tehtävä ja sitten saa pallon kantoon ja rauhottuu siihen.

No, ehkä vähän sekavasti selitin, mutta meillä tämä on toiminut...

Lue lisää

Onpa kiva kun olet löytänyt sopivan keinon purkaa painetta ja höyryjä. Monesti se muuten ilmenee jonkinlaisena häiriökäytöksenä kuten omistajan näykkimisenä, räyhäämisenä jollekkin tai vaikka remmin repimisenä.

Vastaavaa keinoa olen itsekin käyttänyt ja tarvittaessa nakannut vaikka kepin suuhun.

canis.familiaris kirjoitti:

" itse en sylittämisessä pistä koiraa selälleen"...juu samaa olin kirjoittamassa.Sellainen "nostoasento" on hyvä ja tukeva.

Selälälleen asettaminen on jo asentona hankala. Itse käytän selälleen asettamista noston yhteydessä jonkinlaisena luottamuksen mittarina pentu koiralla. Tänään sain kannettua airiksen rappuset ylös, sen ollessaan selällään sylissä (rotkotti oikein) Myös näillä pienillä kv-koirilla olen huomannut samaa (sylissä olo selällään)

"ps.Tuo pehmeä karva onkin hieno idea :)Aina sitä tässä itsekkin oppii uutta :) "..juu täks myäs, tuo oli tervetullut vinkki.

Lue lisää

"itse en sylitt.."Pieleen meni että kohisi, selättäminen ja sylittäminen selällään on mielestäni kaksi eri asiaa. Sylissä selättäminen on yhteinen hyvä hetki, siihen nukkuu koira ainakin, hyvä ettei välillä itse.Kuten tuossa ed. sanoinkin täytyy itsellä olla sylitettävä ,siis erinomaisen rauhallinen olo, väkisin laittaminen onkin toinen juttu.
Väkisin selättämistä pidän vahvana rankaistuksena eikä tulisi mieleenikään tehdä sitä sylissä (jos ei liioin muutenkaan).
Tuo sanonta "rotkotti oikein", on se mitä tarkoitinkin, itse kanniskelen omiani usein kuin vauvaa konsanaan, isoilla roduillahan homma taitaa olla hankala aikuisena mutta pentuna luotu yhteenkuuluvuus säilyy ja etenee luottamuksena muullatavoin.

Ihmettelen hieman kuinka molossi on säilynyt kaikki menneet vuodet näkemättä kun emo kantaa pentua niskasta, tapahtuu aivan samoin kuin kissallakin.Itselläni oli joskus koira joka hoiti itse koko synnytyksen ja kanniskeli pentunsa justiin sinne missä sen mielestä niiden kuuluikin olla.

Tämä taas millä nyt ipanat oli, haki kauemmaksi eksyneen kiljujan niskasta muiden kanssa samaan kasaan (on vielä eri linjoja kumpikin). Eikä mitään kauhisteluja, nostan pikkupentua niskasta joskus hät`päissäni tissille, eikä pientäkään vinkausta kuulu

isoisoäiti kirjoitti:

"itse en sylitt.."Pieleen meni että kohisi, selättäminen ja sylittäminen selällään on mielestäni kaksi eri asiaa. Sylissä selättäminen on yhteinen hyvä hetki, siihen nukkuu koira ainakin, hyvä ettei välillä itse.Kuten tuossa ed. sanoinkin täytyy itsellä olla sylitettävä ,siis erinomaisen rauhallinen olo, väkisin laittaminen onkin toinen juttu.
Väkisin selättämistä pidän vahvana rankaistuksena eikä tulisi mieleenikään tehdä sitä sylissä (jos ei liioin muutenkaan).
Tuo sanonta "rotkotti oikein", on se mitä tarkoitinkin, itse kanniskelen omiani usein kuin vauvaa konsanaan, isoilla roduillahan homma taitaa olla hankala aikuisena mutta pentuna luotu yhteenkuuluvuus säilyy ja etenee luottamuksena muullatavoin.

Ihmettelen hieman kuinka molossi on säilynyt kaikki menneet vuodet näkemättä kun emo kantaa pentua niskasta, tapahtuu aivan samoin kuin kissallakin.Itselläni oli joskus koira joka hoiti itse koko synnytyksen ja kanniskeli pentunsa justiin sinne missä sen mielestä niiden kuuluikin olla.

Tämä taas millä nyt ipanat oli, haki kauemmaksi eksyneen kiljujan niskasta muiden kanssa samaan kasaan (on vielä eri linjoja kumpikin). Eikä mitään kauhisteluja, nostan pikkupentua niskasta joskus hät`päissäni tissille, eikä pientäkään vinkausta kuulu

Lue lisää

Minä en selätä koiria millään tavalla, mutta tuolla selällään sylissä jutulla tarkoitin tuota luottamus asiaa ja sillä tiedän taas jotain asioiden hyväää etenemistä, kun se onnistuu.."Tuo sanonta "rotkotti oikein"..muutaman viikon päästä ei taida onnistua tällä karvakuonolla..=O

"Ihmettelen hieman"..ymmärsin, että kyse oli emon "muljuttamisesta, ei siirrosta. Näppäilin minäkin pitkän lapun siitä ja tietenkin aiheen vierestä mutta poistin, kun tuli kiireitä.

putkiaivoinen_kissa kirjoitti:

Tuo, että hakee syitä pillastua, kuulostaa kyllä niin samalta kuin mun koira ennen... luulen, että siinä oli ainakin meillä kyse just tuosta kertymään päässeestä paineesta, mistä tässäkin ketjussa on kirjoitettu. Yhdistelmä vietikäs, vilkas ja nopeasti reagoiva herkkä koira ja kokematon omistaja toi omat haasteensa...

Tykkääkö koira juosta pallon perässä? Meillä pallosta on ollut paljon apua tuon saalisvietin hallintaan saamisessa. Leilkittiin siis kahden pallon leikkiä ja loppuun (pallon pitäminen ja kantaminen) aina huolellinen rentoutuminen. Lenkeillä alkuun ihan vain kylmästi kielsin sen jahtaamisen (autojen, pyörien, pupujen...), istutin tarvittaessa ja sen jälkeen kontakti ja kehu. Ja kun nuo oli hanskassa, jos huomasin lenkille lähtiessä, että koira on pillastumistuulella, nakkasin heti pallon suuhun, mihin se oli oppinut jo yhdistämään rentouden. Nykyään ollaan siinä, että hyvin harvoin tarvitsee enää mitään kieltää, "annas olla" riittää useimmiten. Pallo kuitenkin on vielä varuilta mukana, jos näyttää, että "annas olla" jälkeen koiralla on vielä jonkinlaiset kierrokset päällä, pyydän kontaktin, jokin pikku tehtävä ja sitten saa pallon kantoon ja rauhottuu siihen.

No, ehkä vähän sekavasti selitin, mutta meillä tämä on toiminut...

Lue lisää

Juu, allekirjoitan täysin: "vietikäs, vilkas ja nopeasti reagoiva herkkä koira ja kokematon omistaja". En ole vielä tällaiseen koiraan ennen törmännyt, mutta tämän kanssa, jos jonkun niin ainakin oppii uutta!

Pallon perään on ja on tullut takapihalla heiteltyäkin - juurikin ohjatusti ja pyritty rauhoittumaan tuokion loppua kohden. Luinkin myös jostain aiemmasta ketjusta, että pallon (jos siihen assosisoituu rauhallisuus) mukaan otto lenkille laskisi koiran kierroksia. Pitää ottaa tämäkin vinkki talteen, kiitos.

Tällä hetkellä päästään tuosta liikenteestä (reagoi selkeästi myös liikkuvien ajoneuvojen ääniin eli jos esim. sateinen tie, autojen renkaat pitää enemmän sihisevää ääntä ym., koira enemmän pillastumisaltis) siten, että istutan koiran käskyn alle ja palkkaan reagoimattomuudesta. Tämä toimii 95%, ongelmia tulee vain, jos koira paineistunut (työpäivän jälkeen lenkin alussa vielä virtaa, tosin pyrin toki välttämään aluksi näitä poiskoulutettavia asioita) tai minä ITSE olen myöhässä. Nytkin aamulla koira oli niin rauhallinen, ei vedä enää hihnassa nimeksikään verrattuna, kun mulle tuli. Isompi auto lähti meidän edestä, hihna kiristyi ja keskityin tilanteeseen, jolloin takaani pääsi huomaamatta kaksi autoa ja koira väkkäränä rähisemään, koska en ehtinyt ottaa tilannetta haltuun. ARGH! No kai näitä sattuu, ei muuta kun etiäpäin sano mummo hangessa.. ;)

isoisoäiti kirjoitti:

"itse en sylitt.."Pieleen meni että kohisi, selättäminen ja sylittäminen selällään on mielestäni kaksi eri asiaa. Sylissä selättäminen on yhteinen hyvä hetki, siihen nukkuu koira ainakin, hyvä ettei välillä itse.Kuten tuossa ed. sanoinkin täytyy itsellä olla sylitettävä ,siis erinomaisen rauhallinen olo, väkisin laittaminen onkin toinen juttu.
Väkisin selättämistä pidän vahvana rankaistuksena eikä tulisi mieleenikään tehdä sitä sylissä (jos ei liioin muutenkaan).
Tuo sanonta "rotkotti oikein", on se mitä tarkoitinkin, itse kanniskelen omiani usein kuin vauvaa konsanaan, isoilla roduillahan homma taitaa olla hankala aikuisena mutta pentuna luotu yhteenkuuluvuus säilyy ja etenee luottamuksena muullatavoin.

Ihmettelen hieman kuinka molossi on säilynyt kaikki menneet vuodet näkemättä kun emo kantaa pentua niskasta, tapahtuu aivan samoin kuin kissallakin.Itselläni oli joskus koira joka hoiti itse koko synnytyksen ja kanniskeli pentunsa justiin sinne missä sen mielestä niiden kuuluikin olla.

Tämä taas millä nyt ipanat oli, haki kauemmaksi eksyneen kiljujan niskasta muiden kanssa samaan kasaan (on vielä eri linjoja kumpikin). Eikä mitään kauhisteluja, nostan pikkupentua niskasta joskus hät`päissäni tissille, eikä pientäkään vinkausta kuulu

Lue lisää

Sama kokemus.
Ensimmäisiä kertoja kun näin sitten kasvattajan jatkavan sitä niskasta nostelua, olin hiukkas ihmeissäni ja kummissani, jos riittääkään.

Huomasin kuitenkin myöhemmin, että niin toimittuna sitä pystyy hyvin hyötykäyttämään myöhemmin, eli koira reagoi rentouttamalla kehonsa tämän eleen seurauksena.

Sama sen murahtelun kanssa, olin todella yllättynyt sen tehosta kun sitä oli "ylläpidetty".
Tänäänkin koiruus oli ottamassa jotain niin ihanaa puskasta suuhunsa ja pelkkä matalalla äänellä murahdettu `hmph..." riitti :)

isoisoäiti kirjoitti:

"itse en sylitt.."Pieleen meni että kohisi, selättäminen ja sylittäminen selällään on mielestäni kaksi eri asiaa. Sylissä selättäminen on yhteinen hyvä hetki, siihen nukkuu koira ainakin, hyvä ettei välillä itse.Kuten tuossa ed. sanoinkin täytyy itsellä olla sylitettävä ,siis erinomaisen rauhallinen olo, väkisin laittaminen onkin toinen juttu.
Väkisin selättämistä pidän vahvana rankaistuksena eikä tulisi mieleenikään tehdä sitä sylissä (jos ei liioin muutenkaan).
Tuo sanonta "rotkotti oikein", on se mitä tarkoitinkin, itse kanniskelen omiani usein kuin vauvaa konsanaan, isoilla roduillahan homma taitaa olla hankala aikuisena mutta pentuna luotu yhteenkuuluvuus säilyy ja etenee luottamuksena muullatavoin.

Ihmettelen hieman kuinka molossi on säilynyt kaikki menneet vuodet näkemättä kun emo kantaa pentua niskasta, tapahtuu aivan samoin kuin kissallakin.Itselläni oli joskus koira joka hoiti itse koko synnytyksen ja kanniskeli pentunsa justiin sinne missä sen mielestä niiden kuuluikin olla.

Tämä taas millä nyt ipanat oli, haki kauemmaksi eksyneen kiljujan niskasta muiden kanssa samaan kasaan (on vielä eri linjoja kumpikin). Eikä mitään kauhisteluja, nostan pikkupentua niskasta joskus hät`päissäni tissille, eikä pientäkään vinkausta kuulu

Lue lisää

isoisoäiti,c.f jo kirjoittikin,mistä oli nyt kyse.Eli on ihan eri asia,kun emo kantaa pentujaan,joilla on vielä reflexi rentoutua tuossa otteessa.Mutta eipä pahemmin enää kanneta vaikka luovutusikäisiä pentuja niskasta...On myös ihan eri asia,jos nostaa vielä reflexin omaavan pikkupennun niskasta vaikka äipän tissille,kun nostaa vaikka puolivuotiaan molossi koiran niskasta ilmaan...Ei muuten enää nostele niitten emäkään,saati tartu niskasta pentutreffeillä...
Tuo reflexin omainen poistuu iän myöte,ja niskasta kiinni ottaminen ja nosto aletaan kokea aivan eri lailla.
Eli toisin sanoen,rangaistuksena käyttö on aivan eri asia.Myös tunnetilaltaan.

Se,että koira käy toisen niskaan kiinni,muuta kuin leikinomaisella tavalla,on siis todella vahva palaute.Koira kun mm.tappaa saaliinsa niskan/kurkunalueen eliminoimalla.
Itse asiassa tuo on niin alkukantaista alkuperää,että se yhä merkkaa joillekkin roduille hyvin alkukantaista tarkoitusta.Joten siksikin sen käyttöä kannattaa miettiä.
Minulle ei tulisi mieleenkään ottaa siis tuossa tarkoituksessa kasvattejani niskasta.Lisäksi koko idea on mielestäni huono,koska siinähän rangaistus tapahtuu,vaikka ei ole edes kieltoa opetettu.Ja minä taas katson vääräksi rankaista koiraa,jos sitä ei ole opetettu,mikä on sen merkitys.

ps.Kyllä noita pikkusten kuskaajia olen nähnyt.Minullakin oli yksi pentue,jota oli kova työ punnita.Aina kun otin pikkulaatikosta pennun punnittavaksi,niin emo tuli heti ja nappasi sen vaa´alta,ja vei kiireen vilkkaa niskasta kantaen takaisin pesäkoloonsa :)Oli siinä show punnita kerrakseen,kun olivat siis ihan pieniä.

Aloittelija vielä kirjoitti:

Kiitti cf ja molossi ja muut jotka vastasitte... En ole tiennytkään että noinkin pitäis tehdä. Nyt tiedän ja hyvä niin, sillä oma koira on sitä tyyppiä joka kerää kierroksia. Yleensä oon vain noissa tilanteissa sitten kiellon jälkeen ollut naama peruslukemilla ja niin kuin mitään ei olis tapahtunut, eli ns. normaalisti, mutta silti koira hötkyilee vielä jälkeenpäin jonkun aikaa, eli jotain sille jää nuppiin kiehumaan. Pitääpä kokeilla sitten tuota käskyttämis ja kehumis juttua, että sillä jää onnistumisen tunne ja hyvä mieli.

Lue lisää

Joo,ja siis tuon kehumisjutun jälkeen tehdään rauha tai siis saatetaan koira siihen tilaan,jonka halutaan.
Se,että koiraa ei palauteta ojentamisesta(varsinkin jos painokkaasti se joudutaan tekemään),oli sitten vilkas,kiehuvaa mallia tai ei,niin vaarana on se,varsinkin myöhemmin,että se negatiivinen tunnetila tavallaan jää päälle.Ja se taas voi heijastua myöhemmin suhteeseen.
Kuten jo sanoin,ja c.f,se palautus suhteutetaan siis koiraan.
Tuossa on myös se vaara,että jos tunnetilaa ei siirretä positiiviseen, koira passivoituu vähän turhankin...
Minä taas en missään nimessä halua lobotomian käyneeltä näyttävää koiraa ylipäätään,vaan sen mahdollinen tempperamentti saa näkyä,kunhan vaan on hallittavissa :)

Toisin sanoen,jos itse ojennan koiriani,oli se vaikka pelkkä sanallinen,niin aina ojennuksen jälkeen saa positiivisen palautteen.Mikä sitten milloinkin,riippuen niin yksilöstä,ojennuksen "voimakkuudesta" ym.
Vaikka sitten olisi kyse ihan perustoiminnoista.

molossi kirjoitti:

Joo,ja siis tuon kehumisjutun jälkeen tehdään rauha tai siis saatetaan koira siihen tilaan,jonka halutaan.
Se,että koiraa ei palauteta ojentamisesta(varsinkin jos painokkaasti se joudutaan tekemään),oli sitten vilkas,kiehuvaa mallia tai ei,niin vaarana on se,varsinkin myöhemmin,että se negatiivinen tunnetila tavallaan jää päälle.Ja se taas voi heijastua myöhemmin suhteeseen.
Kuten jo sanoin,ja c.f,se palautus suhteutetaan siis koiraan.
Tuossa on myös se vaara,että jos tunnetilaa ei siirretä positiiviseen, koira passivoituu vähän turhankin...
Minä taas en missään nimessä halua lobotomian käyneeltä näyttävää koiraa ylipäätään,vaan sen mahdollinen tempperamentti saa näkyä,kunhan vaan on hallittavissa :)

Toisin sanoen,jos itse ojennan koiriani,oli se vaikka pelkkä sanallinen,niin aina ojennuksen jälkeen saa positiivisen palautteen.Mikä sitten milloinkin,riippuen niin yksilöstä,ojennuksen "voimakkuudesta" ym.
Vaikka sitten olisi kyse ihan perustoiminnoista.

Lue lisää

Tämä siis aloittajalle vielä.
Nämä hiton viestien pomppimiset mihin sattuu käy jo aivoon.

molossi kirjoitti:

isoisoäiti,c.f jo kirjoittikin,mistä oli nyt kyse.Eli on ihan eri asia,kun emo kantaa pentujaan,joilla on vielä reflexi rentoutua tuossa otteessa.Mutta eipä pahemmin enää kanneta vaikka luovutusikäisiä pentuja niskasta...On myös ihan eri asia,jos nostaa vielä reflexin omaavan pikkupennun niskasta vaikka äipän tissille,kun nostaa vaikka puolivuotiaan molossi koiran niskasta ilmaan...Ei muuten enää nostele niitten emäkään,saati tartu niskasta pentutreffeillä...
Tuo reflexin omainen poistuu iän myöte,ja niskasta kiinni ottaminen ja nosto aletaan kokea aivan eri lailla.
Eli toisin sanoen,rangaistuksena käyttö on aivan eri asia.Myös tunnetilaltaan.

Se,että koira käy toisen niskaan kiinni,muuta kuin leikinomaisella tavalla,on siis todella vahva palaute.Koira kun mm.tappaa saaliinsa niskan/kurkunalueen eliminoimalla.
Itse asiassa tuo on niin alkukantaista alkuperää,että se yhä merkkaa joillekkin roduille hyvin alkukantaista tarkoitusta.Joten siksikin sen käyttöä kannattaa miettiä.
Minulle ei tulisi mieleenkään ottaa siis tuossa tarkoituksessa kasvattejani niskasta.Lisäksi koko idea on mielestäni huono,koska siinähän rangaistus tapahtuu,vaikka ei ole edes kieltoa opetettu.Ja minä taas katson vääräksi rankaista koiraa,jos sitä ei ole opetettu,mikä on sen merkitys.

ps.Kyllä noita pikkusten kuskaajia olen nähnyt.Minullakin oli yksi pentue,jota oli kova työ punnita.Aina kun otin pikkulaatikosta pennun punnittavaksi,niin emo tuli heti ja nappasi sen vaa´alta,ja vei kiireen vilkkaa niskasta kantaen takaisin pesäkoloonsa :)Oli siinä show punnita kerrakseen,kun olivat siis ihan pieniä.

Lue lisää

Itse en ainakaan ole tarkoittanut että koiraa isona nostellaan ilmaan niskasta. Otetta niskasta saattaa päästä hyötykäyttämään muunakin kuin kiihokkeena, eli esim koiraa rauhoittavana eleenä eikä välttämättä minään hirmurangaistuksena.

clarma kirjoitti:

Onpa kiva kun olet löytänyt sopivan keinon purkaa painetta ja höyryjä. Monesti se muuten ilmenee jonkinlaisena häiriökäytöksenä kuten omistajan näykkimisenä, räyhäämisenä jollekkin tai vaikka remmin repimisenä.

Vastaavaa keinoa olen itsekin käyttänyt ja tarvittaessa nakannut vaikka kepin suuhun.

Lue lisää

Joo räyhäilyä myös oli ja on jonkin verran edelleen. Tuohon räyhäilyn kitkemiseen haastettu tuo koiran herkkyys suhteessa minuun... eli jos olen hyvällä mielin ja rauhallisena, koira toimii. Jos olen kiireinen tai stressaantunut, koira ottaa siitä painetta ja hakee kohdetta, jolle pillastua. Tätä edelleen työstetään...

Jakki kirjoitti:

Juu, allekirjoitan täysin: "vietikäs, vilkas ja nopeasti reagoiva herkkä koira ja kokematon omistaja". En ole vielä tällaiseen koiraan ennen törmännyt, mutta tämän kanssa, jos jonkun niin ainakin oppii uutta!

Pallon perään on ja on tullut takapihalla heiteltyäkin - juurikin ohjatusti ja pyritty rauhoittumaan tuokion loppua kohden. Luinkin myös jostain aiemmasta ketjusta, että pallon (jos siihen assosisoituu rauhallisuus) mukaan otto lenkille laskisi koiran kierroksia. Pitää ottaa tämäkin vinkki talteen, kiitos.

Tällä hetkellä päästään tuosta liikenteestä (reagoi selkeästi myös liikkuvien ajoneuvojen ääniin eli jos esim. sateinen tie, autojen renkaat pitää enemmän sihisevää ääntä ym., koira enemmän pillastumisaltis) siten, että istutan koiran käskyn alle ja palkkaan reagoimattomuudesta. Tämä toimii 95%, ongelmia tulee vain, jos koira paineistunut (työpäivän jälkeen lenkin alussa vielä virtaa, tosin pyrin toki välttämään aluksi näitä poiskoulutettavia asioita) tai minä ITSE olen myöhässä. Nytkin aamulla koira oli niin rauhallinen, ei vedä enää hihnassa nimeksikään verrattuna, kun mulle tuli. Isompi auto lähti meidän edestä, hihna kiristyi ja keskityin tilanteeseen, jolloin takaani pääsi huomaamatta kaksi autoa ja koira väkkäränä rähisemään, koska en ehtinyt ottaa tilannetta haltuun. ARGH! No kai näitä sattuu, ei muuta kun etiäpäin sano mummo hangessa.. ;)

Lue lisää

Juuh. Minä olen lohduttanut itseäni sillä, että tämän jälkeen seuraavien koirien kanssa on pakko olla helpompaa! :D

clarma kirjoitti:

Sama kokemus.
Ensimmäisiä kertoja kun näin sitten kasvattajan jatkavan sitä niskasta nostelua, olin hiukkas ihmeissäni ja kummissani, jos riittääkään.

Huomasin kuitenkin myöhemmin, että niin toimittuna sitä pystyy hyvin hyötykäyttämään myöhemmin, eli koira reagoi rentouttamalla kehonsa tämän eleen seurauksena.

Sama sen murahtelun kanssa, olin todella yllättynyt sen tehosta kun sitä oli "ylläpidetty".
Tänäänkin koiruus oli ottamassa jotain niin ihanaa puskasta suuhunsa ja pelkkä matalalla äänellä murahdettu `hmph..." riitti :)

Lue lisää

Mulla kun koira oli pentu, oli yövieras huomannut, että kun pentu alkoi riekkumaan, olin nostanut päätäni ja murahtanut sille ja pentu oli mennyt takaisin nukkumaan. Itselleni ei ollut jäänyt mitään muistikuvaa siitä, että olisin edes herännyt. :)

putkiaivoinen_kissa kirjoitti:

Mulla kun koira oli pentu, oli yövieras huomannut, että kun pentu alkoi riekkumaan, olin nostanut päätäni ja murahtanut sille ja pentu oli mennyt takaisin nukkumaan. Itselleni ei ollut jäänyt mitään muistikuvaa siitä, että olisin edes herännyt. :)

Lue lisää

Ilmeisesti näit tilanteeseen sopivaa unta ;)

putkiaivoinen_kissa kirjoitti:

Joo räyhäilyä myös oli ja on jonkin verran edelleen. Tuohon räyhäilyn kitkemiseen haastettu tuo koiran herkkyys suhteessa minuun... eli jos olen hyvällä mielin ja rauhallisena, koira toimii. Jos olen kiireinen tai stressaantunut, koira ottaa siitä painetta ja hakee kohdetta, jolle pillastua. Tätä edelleen työstetään...

Lue lisää

Niin ne mielialat niihin koiriin vaikuttaa. Sellanen koira kuin omistaja ;)

canis.familiaris kirjoitti:

Minä en selätä koiria millään tavalla, mutta tuolla selällään sylissä jutulla tarkoitin tuota luottamus asiaa ja sillä tiedän taas jotain asioiden hyväää etenemistä, kun se onnistuu.."Tuo sanonta "rotkotti oikein"..muutaman viikon päästä ei taida onnistua tällä karvakuonolla..=O

"Ihmettelen hieman"..ymmärsin, että kyse oli emon "muljuttamisesta, ei siirrosta. Näppäilin minäkin pitkän lapun siitä ja tietenkin aiheen vierestä mutta poistin, kun tuli kiireitä.

Lue lisää

Minähän se olin lukenut asian noin niinkun ´vähän siihen suuntaan' .

Ei kyllä meilläkään nuo emot ole vielä pentujaan kuritusmielessä koskaan niskasta ravistelleet. Ne käyttää tassua silloin kun riehuminen menee liian pitkälle niiden mielestä, tassulla selästä tai mihin nyt sattuu osumaan pitävät pentua hetken aloillaan ja sama toistuu jos riekkuminen meinaa jatkua. Pitää ne koirat jonkun kurin lapsillaan

isoisoäiti kirjoitti:

Minähän se olin lukenut asian noin niinkun ´vähän siihen suuntaan' .

Ei kyllä meilläkään nuo emot ole vielä pentujaan kuritusmielessä koskaan niskasta ravistelleet. Ne käyttää tassua silloin kun riehuminen menee liian pitkälle niiden mielestä, tassulla selästä tai mihin nyt sattuu osumaan pitävät pentua hetken aloillaan ja sama toistuu jos riekkuminen meinaa jatkua. Pitää ne koirat jonkun kurin lapsillaan

Lue lisää

"Pitää ne koirat jonkun kurin lapsillaan "...ketä kuritta kasvaa jne..(joku sanan parsi)...=}

P.s
On muuten mikkihiiri ihan käsittämätömän hyvä luonteeltaan. Todella loistava ja pitkäpinnainen kaveri mitä toivoa voi tälle uudelle tulokkaalle. Airis apinoi sitä kaikessa, ja tätä olenkin käyttänyt hyväksi monessa asiassa, eikä vähiten luoksetulossa tai yleensä kontakti jutuissa....airis osaa jo istua irroittaa, ja kulkee valjaissa tosi hyvin ilman meuhkaamista tai tempomista.

Pikkaisen olin huolissani, kun ikääkin oli jo se 15vko, mutta ihan turhaa..liruttelee sisällekkin enää n.1-2krt päivä ja sekin yleensä silloin, kun ollaan lähdössä ulos ja itse lähtö pitkittyy. Kyllä mielenkiinto seurata on suuri..ihmeellisiä härpäkkeitä nämä...(terrierit).=D

canis.familiaris kirjoitti:

"Pitää ne koirat jonkun kurin lapsillaan "...ketä kuritta kasvaa jne..(joku sanan parsi)...=}

P.s
On muuten mikkihiiri ihan käsittämätömän hyvä luonteeltaan. Todella loistava ja pitkäpinnainen kaveri mitä toivoa voi tälle uudelle tulokkaalle. Airis apinoi sitä kaikessa, ja tätä olenkin käyttänyt hyväksi monessa asiassa, eikä vähiten luoksetulossa tai yleensä kontakti jutuissa....airis osaa jo istua irroittaa, ja kulkee valjaissa tosi hyvin ilman meuhkaamista tai tempomista.

Pikkaisen olin huolissani, kun ikääkin oli jo se 15vko, mutta ihan turhaa..liruttelee sisällekkin enää n.1-2krt päivä ja sekin yleensä silloin, kun ollaan lähdössä ulos ja itse lähtö pitkittyy. Kyllä mielenkiinto seurata on suuri..ihmeellisiä härpäkkeitä nämä...(terrierit).=D

Lue lisää

15 vko, ei vielä ikä paina eikä pinttyneitä tapojakaan ole, hyvä "kouluttaja"koira tekee ihmeitä pennulle ja itselle kaiken paljon helpommaksi.
Kunhan mikkis ei ala katsomaan sillä silmällä tuota lirauttelua meinaten että samat ne on oikeudet minullakin.

Sinä teet samoin kun kennelpoika meillä, kaikki ajallaan opi odottamaan. Itsehän kiikuttaisin lujaa pihalla käymään ja tulisin sitten jatkamaan lähtöä. Tiedän myös kuinka nopeasti siitä tulee ikuinen tapa ja sitten käy hermoon ainainen erikseen hyppääminen.

Nyt tulee paha ! Ota uusi kokovartalo kuva siitä pikkuisesta, näyttää tuossa kuvassa ihan kuin olisi koukkuhäntä (minähän kyllä näen huonosti) täytyis päästä koittamaan

isoisoäiti kirjoitti:

15 vko, ei vielä ikä paina eikä pinttyneitä tapojakaan ole, hyvä "kouluttaja"koira tekee ihmeitä pennulle ja itselle kaiken paljon helpommaksi.
Kunhan mikkis ei ala katsomaan sillä silmällä tuota lirauttelua meinaten että samat ne on oikeudet minullakin.

Sinä teet samoin kun kennelpoika meillä, kaikki ajallaan opi odottamaan. Itsehän kiikuttaisin lujaa pihalla käymään ja tulisin sitten jatkamaan lähtöä. Tiedän myös kuinka nopeasti siitä tulee ikuinen tapa ja sitten käy hermoon ainainen erikseen hyppääminen.

Nyt tulee paha ! Ota uusi kokovartalo kuva siitä pikkuisesta, näyttää tuossa kuvassa ihan kuin olisi koukkuhäntä (minähän kyllä näen huonosti) täytyis päästä koittamaan

Lue lisää

" ihan kuin olisi koukkuhäntä "...? No lisäsin pari (huonoa) kuvaa..

isoisoäiti kirjoitti:

15 vko, ei vielä ikä paina eikä pinttyneitä tapojakaan ole, hyvä "kouluttaja"koira tekee ihmeitä pennulle ja itselle kaiken paljon helpommaksi.
Kunhan mikkis ei ala katsomaan sillä silmällä tuota lirauttelua meinaten että samat ne on oikeudet minullakin.

Sinä teet samoin kun kennelpoika meillä, kaikki ajallaan opi odottamaan. Itsehän kiikuttaisin lujaa pihalla käymään ja tulisin sitten jatkamaan lähtöä. Tiedän myös kuinka nopeasti siitä tulee ikuinen tapa ja sitten käy hermoon ainainen erikseen hyppääminen.

Nyt tulee paha ! Ota uusi kokovartalo kuva siitä pikkuisesta, näyttää tuossa kuvassa ihan kuin olisi koukkuhäntä (minähän kyllä näen huonosti) täytyis päästä koittamaan

Lue lisää

1kk päästä ell ja karvanajo, sekä liimat korvista..täytyy sitten "tarkastuttaa" homma. Aikamvieras juttu itselle.

canis.familiaris kirjoitti:

1kk päästä ell ja karvanajo, sekä liimat korvista..täytyy sitten "tarkastuttaa" homma. Aikamvieras juttu itselle.

Eikä ole mitään häntämutkaa, se vaan näytti siinä kuvassa siltä että yhden häntänikaman kohdalla on mutka,hyvän näköinen jämäkkä jätkä.
Niitä mutkia on nyt niillä mitkä ennen typistettiin,koska jalostuksen kannalta sillä ei ollut merkitystä, pois leikatttavalla osalla. Tunnet sen hyvin omassa kädessäsikin kun nikama kerrallaan koitat että jatko on suoraan samaan suuntaan. Eikö ollutkin selkeästi sanottu

isoisoäiti kirjoitti:

Eikä ole mitään häntämutkaa, se vaan näytti siinä kuvassa siltä että yhden häntänikaman kohdalla on mutka,hyvän näköinen jämäkkä jätkä.
Niitä mutkia on nyt niillä mitkä ennen typistettiin,koska jalostuksen kannalta sillä ei ollut merkitystä, pois leikatttavalla osalla. Tunnet sen hyvin omassa kädessäsikin kun nikama kerrallaan koitat että jatko on suoraan samaan suuntaan. Eikö ollutkin selkeästi sanottu

Lue lisää

Juu hieman tutkin "netistä" asiaa, ja katselin kuvia..meinasi aamulla mennä kahvi väärään kurkkuun kun luin viestisi..=)

"Tunnet sen hyvin omassa kädessäsikin kun nikama kerrallaan koitat että jatko on suoraan samaan suuntaan. Eikö ollutkin selkeästi sanottu"...juu tajusin jutun jo aamulla..kiitos vinkistä kuitenkin....Sen verran hyvä kasvattaja, että olisi varmasti osannut kiinnittää huomiota...Silmää taitaa sinullakin olla aika tavalla (noin huono näköiseksi.)..=D

Luonne on kohdallaan pojalla. Avoin ja harkitsevan rohkea..