Hohhoijaa... Alan jo itsekin kyllästyä tähän koko tilanteeseen. Eli siis olen juuri täyttänyt 20 ja mieheni on 21. Ollaan seurusteltu ekan kerran jo 15-vuotiaina teineinä, sitten erottiin ja myöhemmin taas löydettiin yhteinen sävel. Ollaan nyt siis oltu yhdessä 2.5 vuotta, josta melkein koko aika asuttu yhteisessä vuokra-asunnossa. Kihloissakin ollaan ja hääpäiväkin on päätetty (se on kuitenkin vasta vuonna 2015).
Ongelma on siis sellainen, että mulla on koko ajan enemmän tai vähemmän vauvakuume. En tiedä yhtään mistä se johtuu. Ihan seurustelumme alkuaikoina (siis tämän nykyisen seurustelun :D) tulin raskaaksi, mutta päädyimme yhdessä aborttiin, koska mieheni oli juuri lähdössä inttiin ja minulla oli lukio kesken. Olen tyytyväinen tuohon päätökseen, enkä kadu sitä ollenkaan. Sen jälkeen minulla on kuitenkin ollut enemmän tai vähemmän vauvakuume KOKO ajan. Mieheni ei missään nimessä halua lasta ennen häitä, koska hänen mielestään olemme liian nuoria, joka on kyllä toisaalta totta. Mutta toisaalta kyllähän jotkut saavat jopa alaikäisenä lapsia ja hyvin heilläkin on mennyt loppujen lopuksi.
Meillä on ollut nyt 7 kuukautta koira, jonka piti lieventää vauvakuumettani ja se toimikin aluksi! Vaikka koira on vieläkin maailman ihanin koira, kaipaan silti sitä yhtä ja oikeaa eli vauvaa :( Ja vaikka mieheni sanoo, ettei hän halua vielä isäksi, en halua uskoa häntä. Tässä koira-asiassakin sain suostutella häntä monta kuukautta ja hän ei vielä ostopäivänäkään ollut yhtään innoissaan uudesta koirastamme. Parin ensimmäisen päivän jälkeen hän kuitenkin "muutti mielensä" ja tykkää koirastamme ihan kauheasti (jopa enemmän kuin minä?). Tämän takia en halua uskoa hänen: "En ole vielä valmis isäksi, ollaan liian nuoria." puheita... Ja niinhän sitä sanotaan, että isä rakastuu lapseensa vasta nähdessään tämän ensimmäisen kerran, kun taas äiti jo odotusaikana.
Ongelma on siis sellainen, että mulla on koko ajan enemmän tai vähemmän vauvakuume. En tiedä yhtään mistä se johtuu. Ihan seurustelumme alkuaikoina (siis tämän nykyisen seurustelun :D) tulin raskaaksi, mutta päädyimme yhdessä aborttiin, koska mieheni oli juuri lähdössä inttiin ja minulla oli lukio kesken. Olen tyytyväinen tuohon päätökseen, enkä kadu sitä ollenkaan. Sen jälkeen minulla on kuitenkin ollut enemmän tai vähemmän vauvakuume KOKO ajan. Mieheni ei missään nimessä halua lasta ennen häitä, koska hänen mielestään olemme liian nuoria, joka on kyllä toisaalta totta. Mutta toisaalta kyllähän jotkut saavat jopa alaikäisenä lapsia ja hyvin heilläkin on mennyt loppujen lopuksi.
Meillä on ollut nyt 7 kuukautta koira, jonka piti lieventää vauvakuumettani ja se toimikin aluksi! Vaikka koira on vieläkin maailman ihanin koira, kaipaan silti sitä yhtä ja oikeaa eli vauvaa :( Ja vaikka mieheni sanoo, ettei hän halua vielä isäksi, en halua uskoa häntä. Tässä koira-asiassakin sain suostutella häntä monta kuukautta ja hän ei vielä ostopäivänäkään ollut yhtään innoissaan uudesta koirastamme. Parin ensimmäisen päivän jälkeen hän kuitenkin "muutti mielensä" ja tykkää koirastamme ihan kauheasti (jopa enemmän kuin minä?). Tämän takia en halua uskoa hänen: "En ole vielä valmis isäksi, ollaan liian nuoria." puheita... Ja niinhän sitä sanotaan, että isä rakastuu lapseensa vasta nähdessään tämän ensimmäisen kerran, kun taas äiti jo odotusaikana.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Ja lisäys vielä kaikille tarkkanäköisille, että ollaan molemmat vakituisissa töissä, että raha-asiat ovat kyllä kunnossa!
Joo vaan oitte penikoita.. Kasvakaajan ja nauttikaa elömästä jiku 10 vuotta ainaki. Tuskin onnenne kestää, mutta toivotaan että olen väärässä.
En halua äidiksi vasta kolmekymppisenä. Mielestäni se on aivan liian myöhäinen aika tehdä lapsia. Haluan nähdä vielä omienkin lasteni lapset ja olla virkeä äiti/mummo, enkä maata kuolinvuoteella jos lapseni mahdollisesti saisi omia lapsia! Ja nuorena sitä on virkeämpi myös pienen lapsen/lasten kanssa. (: Toisaalta elämänkokemus auttaa tässäkin asiassa ja sitähän ei vielä parikymppisillä ole, toisin kuin kolmekymppisillä.
No jos 50-60v on kuoliinvuoteen oma niin :D Sellainen mummo musta sitten tulee :) . T. 30vuotiaana äidiksi tullut..
Siis täh? Miten lyhytikäinen suku teillä oikeen on?
Kyllä sun kuule pitää itse olla kypsä ja parisuhteenne kans.
Ihan vaan sun parastas ja lapsenne. Nelikymppinenkään ei ole vanha!
Jos olet äiti nyt 30-kymppisenä, ja mummo 50-kymppisenä, niin eikö oma lapsesi ole silloin lisääntynyt parikymppisenä, mikä siis estäisi aloittaja tekemään samoin..
Haha :D En nyt sitä ihan kirjaimellisesti tarkottanu! Mutta joka tapauksessa, itse en aio missään nimessä odottaa niin pitkälle, että olisin 30 ennen ensimmäistä lasta. Olen "päättänyt" jo teini-iässä, että minulla on ensimmäinen lapsi ennen, kuin täytän 25. Ja jos odotamme mieheni kanssa häihin asti, niin olen silloinkin vasta 22. Että kyllä sitä aikaa on vielä sinne 25 ikävuoteen, mutta nyt on jo pari vuotta ollut tää kauhee vauvakuume päällä (: :(
et voi tietää saatko edes ikinä lasta, joten tuo "mulla on viimeistään sen ja sen ikäisenä lapsi" kuulostaa tosi typerältä ja lapselliselta. Et voi tietää mitä abortti on sulle tehnyt, niistäkin voi aiheutua lapsettomuutta, se tehdään aina myrkyillä ja/tai kaavinnalla ja voi tehdä tuhojaan (tästä ei paljon puhuta julkisesti). Joten suosittelen ottamaan elämän niin kuin se menee, ilman typeriä omia suunnitelmia, jotka voivat mennä todella päin persettä.
Kuule: Näitä asioita ei teini-iässä päätetä!
Jos sulla ei ole ukkoa jo olemassa, että ehdit sen 10v -säännön täyttää, niin ukkoa etsimään hopi hopi!! Ja etsikkin hyvä siippa kenen kanssa kasvatte, tutustutte ja kehitytte hyviksi, vastuullisiksu, esimerkillisiksi aikuisiksi vanhemmiksi.
Lapsi ei ole mikään"asuste" !!
Sain esikoiseni reilu 25 iässä. Tää on kyllä niin kasvattanut ihmisenä ja koen olevani aikuistunut juurikin äitiyteni myötä. Jos voisin palata ajassa taakse päin, olisin ollut onnellinen lapsesta 17-18 -vuotiaana, olis jäänyt monet hölmöilyt tekemättä ja olisin todennäköisestä "kypsynyt" ihmisenä aikaisemmin. Mutta hyvä näinkin. Nyt olen kuitenkin onnellinen - itseasiassa vasta lapsen myötä opin senkin, että mitä rakkaus ja onnellisuus on.
Tsemppiä sulle!
Nyt on kyllä kaikilla mennyt joku ylivaihde päälle :D ! En ole missään vaiheessa sanonut, että sen lapsen aion NYT hankkia ja vieläpä itsekkäistä syistä, kuten täällä on näköjään moni käsittänyt. Se on totta, että koskaan ei voi tietää tulenko edes enää raskaaksi, mutta en silti kadu aborttia, jonka tein 18-vuotiaana. En olisi silloin ollut valmis äidiksi.
Ja sinulle "Parents for baby 35v": Minulla on jo mies ja olemme seurustelleen nyt 2.5 vuotta sekä asuneet avoliitossa melkein koko seurustelumme ajan. Naimisiin mennessä yhteistä aikaa on kertynyt viisi vuotta ja mielestäni se on ihan riittävä aika siihen, että toisen tuntee ja tietää millainen ihminen hän on.
Sen takia sanoin lainausmerkein, että olen päättänyt ("päättänyt"), että saan lapsia ennen, kuin täytän 25, koska siihen aion tähdätä. Tarkoitin siis, että en ala esimerkiksi YRITTÄMÄÄN lapsensaantia vasta 27 vuotiaana. Siihenkinhän menee aikaa, ei sitä heti paksuksi pamahdeta. Ja jos käy niin, että olen vielä 25-vuotiaana lapseton niin ei maailma siihen kaadu. Kyllä kolmekymppinen ja nelikymppinenkin on hyvä äiti, en ole sitä kieltänyt. Mutta itse en haluaisi missään nimessä saada niin "vanhana" ensimmäistä lasta.
"Ja sinulle "Parents for baby 35v": Minulla on jo mies ja olemme seurustelleen nyt 2.5 vuotta sekä asuneet avoliitossa melkein koko seurustelumme ajan."
- Voi hellallettat kun sööttiä...Sinulla on oikein "mies" - hah hah:)
21v. ei kyllä parhaalla tahdollakaan ole mikään mies vaan pelkkä pojankloppi. Kasvakaa aikuisiksi ja eläkää ensin ennen kuin ryhdytte seuraavaa sukupolvea puskemaan ulos. Maailmankatsomus, maalisjärki ja elämäntaidot ei ole todellakaan huipussaan parikymppisenä, vaikka niin sitä tietysti itse luulee ;-). Teette palveluksen lapsillenne kun keräätte hieman näkemystä maailmasta ennen kuin ryhdytte perhettä perustamaan....
Ja lisäys vielä edelliseen! Tulin tänne kirjoittelemaan tuntemuksistani sen takia, koska ajattelin täällä olevan sielunsiskoja, joilla olisi samankaltainen tilanne kuin minulla. Heidän kanssaan olisi sitten voinut tähän ketjuun kirjoitella, jakaa ajatuksia ja kokemuksia.
Mutta sainkin vastauksia vain Teiltä, paljon itseäni vanhemmilta naisilta (?), joilla ei ole mitään hyvää sanottavaa. Eikö teillä ole nuorena ollut vauvakuumetta?! Ja vaikka kirjoitinkin aloituksessa, että minulla on vauvakuume ja haluaisin lapsia, niin se ei tarkoita, että tekisin niitä nyt, kuten moni täällä nyt luulee. Halusin vain purkaa mietteitäni. Vai näettekö tekstissä jossakin värssyn, jossa kerron nyt hankkivani lapsia keinolla millä hyvänsä?! Varsinkin kun mieheni on sanonut, että ei ennen häitä, niin se sitten on niin (ellei hän nyt yhtäkkiä muuttaisi mieltään).
Ja otsikko: "Kaikki heti mulle nyt !!" viittaa siis tähän vauvakuumeeseen ja olotilaan, mikä mulla on. Se ei tarkoita todellakaan, että aion nyt ne lapset tosiaan hankkia keinolla millä hyvänsä. Ja IKINÄ en tekisi miehelleni sitä temppua, että salaa jättäisin pillerit ottamatta tai jollakin muulla kierolla keinolla saattaisin itseni raskaaksi. En ikimaailmassa! Jos lapsia tehdään niin se on YHTEINEN päätös ja molempien halu.
Oli pakko purkaa tähän väliin nyt nämä omat tuntemukset, kun alkoi niin ärsyttämään kaikkien asenne täällä keskustelussa :D Mutta olen toki lukenut kaikki viestit ajatuksen kanssa ja esimerkiksi nimimerkki "plokok" kirjoitti hyvin ja oikeaa asiaa. Ei silti tarvitse olla epäkohtelias.
Kannattaa nyt bailailla vielä se jokunen vuos ja sit kenties miettiä pieniä.En sun ikäsenä ois tod ollu valmis äidiks,menin ja tein mitä huvitti ja hyvä näin=)Nyt olenki 35v,naimisissa,kahden lapsen äiti ja kolmas vielä tulossa,oikealla iällä tuli lapset mulle.Ja en kyl koe olevani ikäloppu mitenkään..mielummin näin päin kuin se et lapset tekee lapsia.
Näin se on..35v on hyvä ikä esikoiselle..Ei todellakaan liian vanha, mutta yksilöitähän me ollaan..Enin osa itsestään huolehtineita naisisa kykenee vanhemmuuteen 40 vuotiaana ja paremmin kuin nykynuoret, jotka taas ovat heikossa buugissa....
Kolme lasta on jo kyllä liikaa!
Nuoriso taas hankkii lapsia, kun ovat niin tymmiä etteivät muuhun kykene...Sitten kaduttaa ja märistään kun on raskasta..Eläisivät ensin edes sitä parisuhdetta muunkin kuin ihme perheunelmien voimalla, jotka nekin seurausta omasta perseeeestä revitystä lapsuudesta ja itsetuntovajausta.
Voi hyvänen aika! Tätäkin saan kuulla niiiiiiiiiiiiiin paljon! "Kannattaa nyt bailailla vielä se jokunen vuos ja sit kenties miettiä pieniä.". Ajatteleeko kaikki oikeesti, että KAIKKIA nuoria kiinnostaa se biletys ja ryyppääminen?! Mua kyllä kiinnosti silloin, kun 18 vuotta tuli täyteen ja ensimmäisen vuoden kävin tosi paljon baareissa ja bailasin ja tein just mitä huvitti. Se oli sitä täysi-ikäisyyden ensihuumaa, kun sai tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa. Mutta se innostus tosiaan loppui aikalailla vuoden jälkeen, eli siis kun täytin 19. Sen jälkeen en ole kovin paljon baareissa kulkenut ja sen takia myös erkaantunut suurimmasta osasta kavereista, koska heillä tuo baari-innostus ei ota loppuakseen.
Että vaikka olenkin nuori ihminen niin se ei tarkoita, että mun elämän päätarkoitus on odottaa sitä viikonloppua ja miettiä koko viikon millä juomilla aloittelen ja mitä uutta tällä kertaa ostan Alkosta.
Miksi siihen bailaamiseen viinaa tarvittaisiin? Maailma on täynnä kaikkea jännää, tule elämästä humalaan!
Ei tarvi bailata. Eläkää parisuhdetta ja nauttikaa elämästä...lapsia ehtii kyllä
En kirjoita pahoittaakseni mieltäsi mutta tekstistäsi huokuu ajatusmaailmasi ihmeellinen maailma.. Ehkäpä sanavalintasi eivät ole kovinkaan viisaita jos haet tälläiseltä palstalta "tukea". Jos baarit ja muut eivät kiinnosta miksi sinun pitää antaa vastauksesi moisella tyylillä?! Vaikka joku muu täällä on moukka pitääkö siihen mennä mukaan!? Jokainen meistä on oma persoona, omilla ajatuksilla,toiset haluavat lapset nuorina,toiset myöhemmin ja toiset eivät koskaan! Miksi siis otat nokkiisi ihmisten arvosteluista kun itse arvostelet ihan samalla tavalla :"Minä en ikinä tahtoisi niin vanhana äidiksi!"
Plaah mikä keskustelu. :(
Mulla on ollut ihan samanlainen tilanne kuin sulla ja ymmärrän hyvin sua. Menimme naimisiin kaksi vuotta sitten kovin nuorina. Mulla on ikää nyt 22 ja vauvakuume on ollut ajoittain valtava. Meille oli itsestäänselvyys, ettei lapsia ennen kuin ollaan naimisissa, koska olen halunnut lasteni aina tietävän, että heidän vanhempansa eivät menneet naimisiin yhteisten lasten vuoksi. :) Enkä tietenkään tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi ajatella samalla tavalla tai että lapsia ennen naimisiin menoa ei pitäisi hankkia. Hankitte miehesi kanssa lapsia kun molemmat ovat siihen valmiita ja se on siinä.
Meillä ei ole vielä lapsia, koska se ei ole vielä ollut mahdollista intin ja ulkomaanvaihdon takia. Nyt molemmat ovat melkein takana, joten pian kaikki on mahdollista. Yhteistä tahtoa ja iloa löytyy, joten olen älyttömän tyytyväinen omaan tilanteeseemme ja nimenomaan siihen että maltoin odottaa muutaman vuoden hirveästä kuumeesta huolimatta. Vauvakuume on ikävä "tauti" silloin jos ajankohta ei natsaa. Tsemppiä sulle, kyllä se siitä! :)
Älkää vaan tehkö vahinkoja kakarat!
minulla on vähän sinun kanssa samanlaista,
eli minä aloin seurustelemaan mieheni kanssa 14vuotiaana no 18 vuotiaana minä tulin ihan TARKOITUKSELLA raskaaksi,mieheni halus kanssa, nykyään olen 28vuotta jaelämä kukoistaa vieläkin saman miehen kanssa ja lapsia on jo kolme ja neljäs on tekeleillä,kunhan se nytte antais kuulua :)
itse kanssa halusin olla nuori äiti ja nuori mummu myös.
tuo ihmetyttää että nykyään tehdään lapsia tosi myöhään ennen tehtiin nuorena ja eikä se todellakaan ollut mikään kauhistus, itse kyllä kauhistelen niitä äitejä ketkä tekee 40 ja on muuten monta perhetuttua ketkä tehnyt vasta 40 ja on sitä surkutellut kun ei enempää saanutkaan.
jos lapsia haluaa niin minun mielestä niitä kannattaa tehdä silloin kun jaksaa hoitaa varmasti ja on vakaa suhde,mikä sen sanoo kuinka monta vuotta pitää seurustella että on vakaa suhde?
joo valitettavasti avi/avo eroja on mutta nykyään saakelin akat on sellaisia että ero otetaan jos miehellä on väärän väriset sukat esim, vähän vois nämä vaihdevuosi oireista kärsivät miettiä mitä sieltä suustaan päästää, minä olen nytte vähän aikaa katsonut tätä sivun hommaa sivusta. ja nytte minulla kiehahtaa
MIKÄ TEIDÄN ON SANOMAAN MIKÄ IKÄ ON OIKEA?
minä niin haluaisin nähdä teidän UNELMA elämän kun oletta lapset tehnyt 35-40 vuotiaana ja tahtoisin kyllä nähdä teidän elämän 10 vuot´den päästä
jaksatteko pulkkamäessä lasten kanssa touhuta? niin tai kestääkö talous eläkepäivillä?
bailata kerkee vanhanakin,ja ihan neuvolassakin sanotaan että äiti voi käydä kyllä viihteellä vaikka vauva on! kun äiti voi hyvin niin voi vauvakin/lapsi
mutta te ketkä olette sitä mieltä éttä äiti on äiti eikä missään käydä niin minä haluan nähdä teidän lapsetki onkohan niin että tunteita ei näytetä ja äiti on paskasissa verkkareissa ja hirveän katkeroitunut ja väsynyt? osukohan tosi oikeeseen.?
TE ketkä sanotte että lapset tehdään vanhoja minkä ikäisiä teidän äiti oli kun teidät teki?
jaksoiko leikkiä?
entä kun teillä on nytte omia lapsia niin minkähän ikäinen se mummi on?
jaksaako touhuta lapstenlasten kanssa?
taidanpa tietää suurimpaan osaan vastauksen ja se on EI
Äitini oli 31-vuotias kun synnyin ja itse olin 34-vuotias, kun sain kuopukseni. Ja täytyy sanoa, että jos kuntoni oli 20-vuotiaana terästä, se koki notkahduksen, kun lapset olivat pieniä. Olin alituiseen väsynyt ja lasten kanssa puuhaaminen vei energiaa enemmän kuin ehdin syömään.
Nyt kun lapset ovat jo aikuisia, olo on taas kuin parikymppisenä. Lapsilleni olen sanonut, että ei kannata pitää kiirettä, kyllä kolmekymppisenä ehtii tehdä lapsia.
Ikävuodet 20:stä 30:een kannattaa käyttää omaan henkiseen kasvuun. Silloin saa sellaista pääomaa, jolla on hyvä kasvattaa lapsista mahdollisimman fiksuja aikuisia.
Kyllä se niin on, että ei ole mitään syytä vanhentaa itseään ennenaikaisesti lapsia hankkimalla. Ehtii hyvin kunhan ennen neljääkymppiä hankkii. Tuo totta, että 20 - 30 vuotiaana pitää elää, nähdä ja kokea. Mitään baareilua en tarkoita, koska elämä on ihan muualla. Baariakin joskus. Parisuhdettakin pitää elää yhdessä nauttien mahdollisimman pitkään.
Joku jossakin "jeerassa" voi hankkia lapsia nuorena, mutta se on "jeerassa" se. Siellä nyt ei muuta aktiviteettiä ja koettavaa ole. Kaupungissa ja maailmalla asia erikseen, kun on muutakin. Jotkut vain joutuu tyytymään vähään ja kun niin käy, ei muuta voi kuin tehhä liudan lapsia sisällöksi elämäänsä. Ja aina kun elämä tökkii, niin uusi lapsi. Ei mitään järkeä.
Kyllä elämä on ihan muuta kuin jatkuva paksuna oleminen ha muniminen. Se on vaikea myöntää virheitään.
Meillä kuopus hankittiin kolmivitosina ja voin suositella kaikille täyä ikää! Yhdessä oltiin 15 vuotta ja hyvin meni ilman lapsia, mutta nyt tämä vasta upeaa on näin kokeneena :)
Niin ja mun vanhemmat teki meidät lapset nuorina. Minä kuopus synnyin kun äiti oli 23v ja isä 25v. Lapsuus oli verrattain ok, mutta yhtä työn ja materiaalin perässä juoksua. Äiti opiskelikin kun olin ala-asteella. Ei mitään henkisyyttä. Oli lomamatkoja ja hienot autot, mutta ei se esittäminen ja pahaan oöoon kuluttaminen ole mistään kotoisin.
Porukat oli yhdessä lasten takia ja kun me lennettiin pesästä niin siskon lasten ukkina ja mummona. Porukat nyt eronneet 10 vuotta sitten - sitä odotettiin 25 vuotta. Äitillä menee hyvin uuden miehen kans, isällä päin peetä, vaikka on sekin äiteen jälkeen useamman naisen elämän pilannut viinalla ym.
Niin, että jis ei naisen ole sosiaalinen pakko hankkia lasta nuorena, nuoreen suhteeseen eikä elää nyrkun ja hellan välissä, niin miksi ei kannattaisi hankkia hyvää elämänkokemysta ym, rikkautta ja sitten ne lapset? Todellakin elämässä on muutakin kuin se että tekee rooliodituksiin perustuen lapsia ja esittää muille. Kun mun laosuudessa esotettiin jo, niib nykyrlämä se vasta teatteria on monilla ja just nuorilla perheillä. Itsetunto varmaan ei rakennu kuin iän myötä.
Sugar :
Täällä olisi yksi sielunsisko :)
..joka on huomannut, että näille palstoille vastailee ihmiset jotka tahtovat lapsia vasta 3kymppisenä ja seurustelua oltava takana se 10 vuotta ja ja ja. TÄÄLLÄ vauvakuumeilija joka tahtoo olla kahden äiti ikävuoteen 26 mennessä. ÄLÄ välitä noista toisten lannistusaikeista :D Kyllä sä itse asiasi tiedät paremmin. Eikä sitä yhdessä oloa tartte kymmentä vuotta olla ennen vauvaa..jatkuuhan ne vuodet vauvan jälkeenkin. Sitäpaitsi ei se vuosimäärä ennen vauvaa vaan tosiaankin se parisuhteen laatu :)
Haluaa haluaa haluaa!! Vittu kyllä kai tässä haluaa kaikenlaista, mutta kaikkia haluja ei voi ja kannata toteuttaa ennen suurta harkintaa!! Saatanan vastuuttomat!!
Voivittu :
Sinäkö mukamas tiedät onko joku harkinnut vai ei :o
Jo on sulla kristallipallot väärässä :D
Kyllä sekin tietää, ja loput lukee lehdessä ja tilastoissa!! vittu!!!
Ootko ihan kartalla kun tyhmiä kyselet?
Onko tilastot 100% samalla kannalla kuin sinä? Kais niissäkin jokin jakauma on !
Kyllkö pientä jakaumaa on, hyvin hyvin pientä.
Hahahah.No mistäs sinä tiedät että kuka kuuluu tohon jakaumaan ? :)
Ei se ole oleellista. Hyvin moni kuuluu..
voihan vittu sanon minä teille kuulkaa "aikuiset yli 30v". minulla on itselläni kolme lasta ja neljättä parhaillaan koitetaan, yden kekskeytyneen keskenmenon olen joutunut käymään läpi rv 15 3... Kukaan ei voi sanoa toiselle että elä se joku vitun kymmenen vuotta yhessä ja hanki sitten lapsia, tosi naurettavaa... Jokainen hankkii ne lapset silloin kun miehensä kanssa niin päättää... itse olen 24v ja ensimmäisen lapseni synnytin 21v, ja te "aikuiset" (kun minähän olen mielestänne varmaan kersa) tulkaa käymää ja kattoo uupuuko lapsiltamme jotain on lelut ja vaatteet ja tietenkin tärkein rakkautta saavat ja rajat on, kotimme on siisti ja olen itse ollut töissä ennen ensimmäistä lasta nyt kotihoidontuella, koska en raaski laittaa edes tuota vanhintani lasta päivähoitoon, vaikka rahaa tulisi enemmän tietenkin jos olisin töissä, mutta ajattelen lasteni parasta.. jokapäivä ulkoillaan ja lämpimän ruoan teen kahdesti päivässä, välipälä välissa ja aamulla aamupala ja illalla iltapala. mieheni on vuorotöissä ja tienaa noin 4000 euroa kuukaudessa käteen, meillä on omakotitalo oma ja kaksi autoa, joista miehen auto joku isokoneinen amg mersu ja minulla on perhemallinen mersu.. joka keskiviikko meillä on askartelupäivä, perjantai on leipomispäivä, maanantai on luistelu/uintipäivä, sunnuntaina käymme kirkossa ( vaikka emme ole mitään himouskovaisia) tiistaina on muskaripäivä... saanko kysyä te aikuiset ihmiset kun minä pieni kersa ihmettelen että mitähän kummaa lapsillanne on jota meidän lapsilla ei???????
Sinähän siis selvästi teet lapsia sisällöksi elämääsi ja parisuhteeseesi. Et muuta osaa. Aina kun huono aika tulee elämässä, parisuhteessa tai töissä, niin pakenet hankkiutumalla raskaaksi.
Mitäkö meidän >30 vuotiaiden ja > 10 vuotiaiden lapsilla on?
- No ainakin kypsät vanhemmat jotka rakastaa lapsiaan, ei hanki lapsia onhelmiinsa ratkaisuksi. On vanhemmat joille lapsen etu menee omirn etujen edelle. On elämänkokemusta. Meille lapset ei ole leikkikaluja.
Eikö lapset ole tärkeintä sisältöä elämässä? :D
niin tai sitten te aikuiset ette osaa elää, meillä ainakin on seksiä edelleen ja parisuhde vaikka lapsia on ja vaikka olen mielestänne vielä kakara, ja silti saamme kehittää parisuhdettamme eikä nuo lapset sitä aikaa liikaa vie, nehän menee nukkuu illalla :D
Ihan kun 20 vuotias olisi huono äiti? Kun nuorena tekee lapset niin sitten on vielä itse voimissaan kun lapsilla koittaa teini-ikä, suosittelen! Paljon tiedän hyviä kansalaisia jotka ovat nyt täysi-ikäisiä ja vanhemmat vasta hipoo 40 ikävuotta, hyviä tuli. Tämä on yksilöllistä, 18 vuotias voi olla parempi äiti kuin 30 vuotias!
Äläpä kakara puhu kun et tiedä elämästä mitään..
Luin koko viestiketjun. Hassua kun joillain tuntuu olevan se käsitys että lasten saannin jälkeen elämä loppuu kuin seinään:
"Kasvakaa ja ja nauttikaa elämästä joku 10 vuotta ainaki."
"Kannattaa nyt bailailla vielä se jokunen vuos ja sit kenties miettiä pieniä."
"20 - 30 vuotiaana pitää elää, nähdä ja kokea"
..jne.
Lapset eivät ole este hauskanpidolle ja elämästä nauttimiselle. Mutta tosiasia on, että mitä aikaisemmin lapsen hankkii, sitä enemmän ehtii heidän kanssaan viettämään aikaa. Siinä ehtii jo nähdä lapsenlapset ja jopa lastenlastenlapset. On ok hankkia lapsia myös vanhempana, jos siltä tuntuu.
Jos joku on huono kasvattamaan esikoistaan esim. 23-vuotiaana, hän on sitä luultavasti myös 33-vuotiaana. Jollei sitten koe jotain maagista tapahtumaa joka muuttaa oman persoonan täysin käänteiseksi. Eli parikymppinen ensisynnyttäjä on aivan yhtä kelpo kuin kolmekymppinen.
Aloittajalle:
Lapsia tulisi hankkia vasta kun molemmat osapuolet sitä haluavat. Eli miehellä pitää myös olla vauvakuume. Odottakaa sinne häihin asti, kuten kumppanisi fiksusti jo ehdottikin.
Minulla itselläni on ajoittainen vauvakuume, mutta koitetaan miehen kanssa odottaa kunnes saan opinnot käytyä ja löydän itsekin vakituisen työpaikan. Olen 22 ja mies 31.
Nuori likka oot, älä tee lapsia piiitkiin piitkiin aikoihin...
Itse olen myös parikymppinen ja lasta on jo yritetty yli vuosi.
Lääkärikäynnit aloitettu.. Jos nyt jo on ongelmia saada lapsi,
niin 35 vuotiaana ei varmaan olisi mitään mahdollisuuksia.
En näe elämäni loppuvan, vaikka äidiksi tulisinkin.
Olen jo teininä halunnu tulla nuorena äidiksi, kuten
vanhempani ja isovanhempani jne. kuten ennen.
En ole koskaan ymmärtänyt ajatusta, että nuori ei voisi
olla hyvä äiti. Oli ikä mikä tahansa, lapsi opettaa äidin
äidiksi. Ei äidiksi tuloa muutoin voi oppia, ei ikä tuohon
asiaan ikä vaikuta.
Ovatko nuo yli kolmikymppiset ensisynnyttäjät vain kateellisia?
Eikö heillä ollut miestä, jonka kanssa olisi perheen voinut perustaa?
Vai venyikö opiskelut ja muutenki elämä ollut yhtä biletystä
ja sekasortoa, ettei perheen perustamiselle ollut sijaa?
Huomaa kyllä nuoruutesi ja kokemattomuutesi viestissäsi.
Huh huh. Meillä tehtiin lapset kolmivitosina. Ennen kolmeakymppiä ei tullut mieleenkään, oli muutakin haastetta ja aktiviteettiä. 19v oltiin kun alettiin seukata. Muutama teki lapsia 25:na - ne on eronneet aikoja sitten.
Kaikille hyvää toivovana ja elämä kokeneena ja nähneenä miehenä en voi suositella lapsia ennen kuin 30v ikää ja suhdetta mielellään mahdollisimman pitkään.
Kiva olla onnellinen isä nyt. Suosittelen kaikille odottamaan. Se palkitsee. Lapsettomuus on ihan oskapuhetta ja ei oöe iästä kiinni vaan kunnosta! Liikkukaa, eläkää ja syökää terveellisesti, niin ette rupsahda. Ryypäyäkun saa, mutta kohtuudella!
- Lapset muuten vanhentaa kun nuorena tekee, mutta päälle kolmikybäsenö nuorentaa ;) - Jännä juttu, eikö?
Sulle Ihmettelevä: nainen ei ole "hedelmällisimmilään" parikymppisenä tai alle, vaan 24-25 -vuotiaan hujakoilla. Totta on kyllä, että sitten 35-vuotiaana hedelmällisyyds on jo laskussa ja onhan se toki ruumiillisesti rankempaa kestää raskauden rasituksen vanhemmalla iällä.
Mutta siis, älä automaattisesti oleta, että jos nyt noin nuorena ei tärppää, niin se olisi myöhemmin vielä hankalampaa tai jopa mahdotonta.
Itselläni "tärppäsi" 25-vuotiaana, ja koska olin tätä odottanut jo 15-vuotiaasta asti, luulin olevani täysin maho. Mutta se olikin niin, että piti odotella hedelmällisempiä aikoja..
Ketkä teillä niitä lapsia teki kolmivitosina? Jos tuo nimimerkkisi kertoo syntymävuotesi, niin silloinhan olet täyttänyt 35 juuri tänä vuonna... ja olette tehneet vaimosi kanssa useita lapsia tänä vuonna?
Mistähän muuten johtuu että tällä hetkellä suomessa saadaan lapsia vanhempina kuin koskaan ja samaan aikaan avioeroja tulee enemmän kuin koskaan? Eikös tuon pitäisi mennä sinun logiikkasi mukaan juuri toisinpäin?
Tämän hetken suomessa hankitaan lapset iäkkäämpinä. Eroperhelapsitilastot romahtavat. Positiivinen vaikutus näkyy viiveellä. Nyt erotilastoja komistaa justiinsa viimeisen viiden vuoden kotisleikeistä tulleet rpäonnistumiset, ja kyseessä juuri nämä buumin aikaan muita apinoineet, luuan nuorina kotisleikkiin alkaneet.
Synnyttäjien keski-ikä noussut, mutta se johtuu siitä, kun nämä eronneet sitten tekee lisää vahinkoja nyt uudelle kumppanille, taas siinä toivossa, että lapset pelastaa - niinhän se ei mene. Ensisynnyttäjien keski-ikä noussut: Se positiivista. Alkaa oppi mennä perille. Ihmiset tajuaa, että kaikkien ei tarvitse hankkia lapsia, vaikka muutama vauhko tekeekin ekalle vastaantulijalle.
Kehitys on positiivista, jos ajatellaan mitä ongelmia näissä nuoruuden perheleikkikokemuksissa yhteiskunnallisesti.
Jos tuo tyyppi syntynyt 1977 tammikuun eka ja saanut esikoisen syyskuussa 2012 ja uusi saatettu alulle joulukuussa samana vuonna, niin lapsethan on tehty vuoden sisään ;)
Olen smaa mieltä kuin nimim. 9kisu.
Kyllä kait meilläkin pantiin parikymppisenä kuin kanit. Kortsu laitettiin aina lopuksi. Ei tullut lasta.
Sitten otettiin ehkäisy käyttöön ja kolmenkympin kieppeillä minä miehenä olisin halunnut lapsia. Puoliso ei, hän opiskeli. Sitten tuossa 33;na alettiin suunnitella lasta ja 34;na parin kuukauden touhun jälkeen lapsi oli aluillaan. Naiseni on 35.5v nyt ja lapsi on kolme kuukautta. Äitiys on nuorentanut vaimoketta - näin sanoo kaikki. Parisuhteemme on parantunut entisestään, vaikka olihan tässä niitä hormoonijuttuja synnytyksen jälkeen, mutta puhumalla ja yhdessä lasta hoitamalla ne selviää. Raskausaika meni hyvin; hän lenkkeili koiran kanssa viimeiseen iltaan asti. Synnytys meni hyvin ja oli nopea.
Lapsi on terve ja ikäistään kuukautta edellä kehityksestä.
Tällä hetkellä minä olen kotona lapsen kanssa ja äiti onrauhallisesti jouluostoksilla.
Yhdessä on paljon liikuttu perheenä. Moni ihmettelee kun lapsi vaasta niin pieni, mutta illalla pojan kanssa tehdään jo piparkakkutalo;)
Ei siis ole mitään syytä tehdä lapsia liian hätäiseen, kun niitä saa muka helpommin ja ehtii ja jaksaa. Ja pskanmarjat sanon minä. Puhun nyt omasta kokemuksesta.
Kyllä se on lapen etu eikä oma etu joka tulee huomioida kun laspsia suunnittelee!
Miks kaikki nuoret vanhemmat tuomitaan..miks ? Ihan ihmiskohtasia juttuja.Mikä tää juttu oikei on :"te kersat, ette tiedä mitään " - tietääkö joku nelikymppinen sosiaaliton hallaava kaapissa asunu enemmän ? Ihminen voi nuoresta iästä riippumatta tietää paljon asioita.Elämänkatsomusta on vanhemmalla ihmisellä enemmän, mutta eikö nuori saa hankkia itselleen elämänkatsomusta silloin kun on siihen valmis ? Jumalauta..Ihminen on hyvä äiti, jos tahtoo olla . TAHTOA ja sisua siihen vaaditaan..Ei 10 vuoden parisuhdetta ja omakotitaloa.Töitäkään ei kaikille aina ole tarjolla, vaikka ammatti olisikin,hekö eivät saa lapsia tehdä ? Elämäänsä kyllästyneet täällä jauhaa ja kertoo kuka on paska äiti ja kuka ei.Ei kirjaakaan voi arvostella etkannen perusteella, saatikka sitten täällä anonyymi nimimerkin takaa.Ihmiset arvostelee vaikkeivat edes tiedä mitä arvostelevat :) Hyvää joulua ! Te jotka tahdotte lapsia ja uskotte itse itseenne, niin tehkää. TE jotka ette tahdo lapsia, älkää tehkö..koska te ette siihen pysty ;)
Terkuin kahden mamma.
Ei se oo ihmiskohtaista. Tiedät sen kun olet kypsä ajattelemaan asioita omaa napaasi pitemmälle. Elämänkokemusta ei voi mitätöidä. Maailma vain ei elä enää sitä aikaa kun ihmisen ainoa tarkoitus oli lisääntyä.
Sulle no huh te "aikuiset". Ei voi olla TOTTA ja että niin hienosti menee...salli mun nauraa ja täällä sitten kuitenkin ehdit lukea keskustelupalstoja ja kirjoitella noinki pitkiä stooreja täydellisestä elämästäs. Mahtaa olla totuus ihan jotain muuta, ukko käy "vuorotöissä" voi olla että käy "vuoroöissä" ;) Sulle voisin sanoa että se kellä onni o,n se onnen kätkeköön.
Näin se on: tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Joku onneton läskimamma joka yrittää muita samaan helvettiin houkutella..