vaikeaa

Minua vaivaa eräs asia. On itse asiassa vaivannut jo pitkään. Ja haluan nyt kertoa koko tarinan kaunistelematta tänne. Pelkään, että olen lapseton. Koska olen nuori, vasta 17vuotias, joidenkin voi olla vaikea ymmärtää, miksi edes ajattelen tällaisia asioita vielä. Totuus kuitenkin on, että asia käy mielessäni joka ikinen päivä.
Ollessani muutaman vuoden nuorempi, ajatus kävi mielessäni ensimmäistä kertaa. Sillä kerralla se kuitenkin vain viihvähti mielessäni läpi ohi kiitävän hetken. Minulla ja pojalla kävi vahinko ja kumi jäi sisälleni. Säikähdin sitä, ja pelkäsin, että tulen raskaaksi. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, vaan kuukautiseni alkoivat normaalisti. Iloitsin asiasta silloin, koska luulin, että olin vain onnekas, eikä hedelmöitystä ollut tapahtunut jostain aivan luonnollisesta syystä, kuten väärästa ajan kohdasta.
Elämä jatkui ja tapasin pojan, jonka kanssa olen kokenut tähän astisen elämäni pisimmän seurustelusuhteen(2½v.) Seksin tullessa ajankohtaiseksi, käytimme kumia aluksi, kuten syytä olisikin. Noin vähän vajaan vuoden seurustelun jälkeen aloimme suunnitella ehkäisypillereitä. Oikeastaan hän niitä enemmän halusi, kuin minä, mutta kuitenkin menin gynelle keskustelemaan pillereistä ja sain ne. En ollut erityisen motivoitunut ehkäisypillereiden syöjä sillä seurauksella, että pilleri saattoi joskus unohtua parinkin vuorokauden ajaksi. Silti harrastimme seksiä ja kuukautiseni tulivat uskollisesti ajoissa. Näihin aikoihin aloin miettiä silloin tällöin unettomina öinä, kuinka hassua on se, että minä en tule raskaaksi vaikka olen toilaillut pillereiden kanssa valillä vastuuttomasti ja kumikin jäi silloin sisälleni kerran. Jotkut kun tuntuvat tulevan raskaaksi pelkästä seksin ajattelemisesta. Puhuin asiasta poikaystävälleni. Hän tietenkin lohdutti minua, että varmaan kaikki on sattunut vain väärään aikaan tai muuta sellaista ja ettei meidän nuorina ihmisinä kannata sellaista vielä ajatella. Itse yritin lohduttautua sillä ajatuksella, että kenties pillereiden hormoni on niin vahvaa, että raskaaksi tulo ei ole ollenkaan varmaa vaikka pilleri, tai pari jäisikin pois. Jätin asian siis sikseen ja jatkoin ehkäisypillereiden syöntiä, kuten ennenkin. Ennen pitkään opin myös huolellisuuteen.
Sen lisäksi, etten pitänyt pillereiden yksipuolisesta vastuusta ehkäisyn suhteen, en pitänyt myöskään niiden minulle aiheuttamista sivuvaikutuksista. Mielialan vaihtelut olivat todella voimakkaita. Raivostuin aivan pienistä asioista todella pahasti. Tulin jopa väkivaltaiseksi. Lopulta se ajoi minut siihen, että lopetin suutuspäissäni pillereiden syönnin kesken kiertoa. Kerroin poikaystävälleni, etten pysty, enkä halua syödä enää minkään näköisiä hormonivalmisteita. Siirryimme takaisin kumiin. Ainoa, mitä tietenkin molemmat jäimme pillereiden syönnissä kaipaamaan, oli vapaus nihkeästä kondomista. Kerran päädyimmekin sitten kokeilemaan keskeytettyä yhdyntää, tietoisina siitä, että se ei ole varma ehkäisykeino. Mitään ei kuitenkaan taaskaan tapahtunut. Kuukautiset tulivat seuraavalla kerralla normaalisti. Tällä seurauksella päädyimme harrastamaan keskeytettyä yhdyntää yhä useammin ja kumi tuntui aina vain vastenmielisemmältä ajatukselta. Eräänä kertana kävikin sitten niin, että poikaystäväni tuli sisälleni, emmekä käyttäneet minkään laista ehkäisyä. Kyseessä oli vastuuton kohellus, jota vielä siivitti pieni humalatila. Mitään ei tapahtunut. Kuukautiseni alkoivat normaalisti jälleen kerran. Tämä sai minut ajattelemaan, onko jokin minussa vialla. Siitä lähtien emme käyttäneet mitään ehkäisyä harrastaessamme seksiä. Minun osaltani siksi, että olin, ja olen yhä, turhautunut käyttämään ehkäisyä, kun en tule raskaaksi ilmankaan.
Olimme noin 10kk ilman minkään laista ehkäisyä. Sen jälkeen tiemme erkanivat. Aikaa kului ja löysin uuden ihmisen, josta pidin. Kerroin lapsettomuuden pelkoni ja siitä johtuvan turhautuneisuuden tunteen ehkäisyä kohtaan. Kerroin, että en yksinkertaisesti halua käyttää ehkäisyä, koska pelkään etten tee sillä mitään ja pienikin aika oman lapsen yrittämisestä valuisi hukkaan. Kerroin myös, että jos kuitenkin jostain ihmeestä tulen raskaaksi, en tee aborttia. Hänen tietäessään kaiken tämän, menimme ensin sukupuolitautitesteihin ja sitten sänkyyn. Kuukautiseni alkoivat, kuten tavallista, normaalisti joka ainoa kuukausi. Vika siis täytyy olla minussa.
Olen jutellut asiasta myös lääkärin kanssa. Hän kuunteli minua, ei moralisoinut vaikka ehkä olisin ansainnut sen, kun ajattelee näin jälkikäteen, miten vastuuton ja lapsellinen olen ollut ja olen yhä edelleen. Kuitenkaan en saanut kunnon neuvoja, puhumattakaan tutkimuksista, koska olen vielä näin nuori.
Olen itse käynyt lukemassa lapsettomuudesta erilaisilla internet sivuilla. Mietin myös joka päivä millaista on silloin, kun ystäväni perustavat perheita ja tulevat raskaaksi, mutta minä en. Olen miettinyt, kuinka kerron tuleville kumppaneilleni tästä asiasta. Mietin sitä, haluavatko he ehkä olla kanssani, vaikka lapsien saanti ei ole varmaa, jaksavatko kuluttaa aikaa, rahaa ja energiaa mahdollisiin lapsettomuushoitoihin ja mitä mieltä ovat adoptiosta.
Ymmärrän niitä jotka kehottavat minua olemaan näin nuorena vielä pohtimatta koko asiaa ja käyttämään ehkäisyä varmuuden vuoksi, ja olenkin yrittäny heittää sen mielestäni, mutta en kykene. Se tulee mieleeni aina kun hoidan kummilapsiani, serkkujani ja nuorempia veljiäni. Se tulee mieleen, kun oma kummitätini kysyy minulta, säästääkö hän oman lapsensa vaunut minun lastani varten, hyväkuntoiset, kun ovat. Se tulee mieleeni monta kertaa päivässä eri tilanteista "entä jos en saa lapsia". Haluaisin toisaalta käyttää ehkäisyä, ettei minun tarvitsisi joka kuukausi jännittää ja taas pettyä, kun kuukautiset alkavatkin. Lapsi muutenkin näin nuorelle ihmiselle olisi melko raskas koetinkivi. Voi, jos tietäisin, että jollain keinolla onnistuisin joskus saamaan oman lapsen, käyttäisin ehkäisyä. Vaan koska pelkään, joka päivä niin mietin ja pelkään, että olen lapseton, en halua ehkäisyä, jos minulta vaikka sen takia jää se yksi ja ainoa tilaisuus elämässä jona ihmeelle olisi sijaa.
Haluan näin lopuksi sanoa kiitos niille ihmisille, jotka kirjoitukseni jaksoivat lukea loppuun asti.