Eli, mikäli löytäisitte sellaisen pojan joka kelpaisi mutta elämäntilanne on kummallakin sellainen, ettei oikeasta parisuhteesta tulisi todellisuudessa mitään vaikkapa opiskelukiireiden tai välimatkan vuoksi, voisitteko vain sopia, että molemmat tyydytätte toiselle silloin kun siihen on aikaa/mahdollisuus? Eli tällainen friends with benefits-suhde.
Miksi/miksi ei?
Toisaalta, jos teillä ei olisi mitään mikä rasittaisi suhdetta ylenpalttisesti, olisitko valmis sitoutumaan pojan kanssa yhteen loppuelämäksesi jos poikakin sitä haluaisi?
Miksi/miksi ei?
Miksi/miksi ei?
Toisaalta, jos teillä ei olisi mitään mikä rasittaisi suhdetta ylenpalttisesti, olisitko valmis sitoutumaan pojan kanssa yhteen loppuelämäksesi jos poikakin sitä haluaisi?
Miksi/miksi ei?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Paita ja perse tyyppisen aina yhdessä roikkumisen ja panokaveruudes välillä on välimuotoja. Jotkut parisuhteet toimivat oikeen hyvin niin että nähdään sillon kun ehditään ja sillon sitten kanssa ollaan yhdessä.
Kyllähän puolet ihmisistä käy papin edessä lupaamassa sitoutuvansa loppuelämäkseen, se nyt vaan on yhteiskunnan normi tapa tehdä. Suurin osa kai uskoo niin tekevänsäkin.
En itse kannata kaukosuhdetta, en ole ikinä ollut sitoutuneena sellaiseen, koska en tiedä miten pärjätä. Ja siis uskon että ne kaukosuhteet toimivat, rakkaudel vaan selvii.
Ja siis loppuvuodeks sitoutumiseen ei ehkä lupauduta ku sitten naimisiin mennessä. Mut riippuu suhdetilanteesta.