Halu

Mistä kohtuus alkaa kirjoitti:

haluta aina
lisää

enemmän kuin
mustaa pimeää
kaivoa

syvään uurretun
pyöreän kaula-aukon
täytettä

rintojen kaarta,
joilla on
muoto ja rakenne

taianomainen tarve
sitoutua,
kääntyillä pauloihinsa
sukupuolisen vetovoiman
lumouksesta

ja se halu
vääntää
miehen kasvoja,
yrittämällä pilata
kaikki unelmat

tuntumalla selkäänsä
saaneelta
lapselta, jolta
on kielletty

elämä ja autuus,
kiimaisuus
sokerin halussaan

ihmisen lapsen
yrittäessä löytää
avaimen salaisuuksiin

tunteisiin,
sulkematta ovea
kasvojen edessä

kohtaisi
kysyvät silmät,
joista loistaa
puoleksi haluttomuus ja
puoliksi halua

hyväntuulinen persoonallisuus

ei pelkkä
ruumiin lievittävä
itsepintainen vaatimus,
pelkkä halu

vaan yhtymisen
henkisyys,
kostean suun
raottuminen, jossa
kielen kärjet
saattaa tuntea

antaen kosketuksen
tunkeutua
kaikkien hennoimpienkin
suojamuurien läpi

yli kesyttämien
hiusten,
tietäen näyttävänsä
kauniilta ja
kohtaloidensa kietoutuvan
onnensa varaan

käden liikkeen
kosiskellessa
vaaleanpunaista kieltä
kapeiden huulten
välistä
nuolaisemaan
oman kiltin
luonteensa alttarilla

muistuttaen
jokaisessa talossa
olevan paikkoja,
joita tulisi siivota,
kiillottaa tai vain
pikkuisen rakastaa

monia säädyttömiä asioita

henkistä salpaantumista
kissan pyöritellessä
kuumaa puuroa

tuntea vahvat
sukupuolitunteet
pystymättä rakastamaan

ahmia olemattomiin

haluamalla olla
sankari,
ritari tai
trubaduuri

haluamalla pelastaa
jokainen omasta
vankilastaan,
mutta saamalla
esiin vain
inhoa ja halveksuntaa
yrittämällä matkia
sanatonta uskollisuutta
itkemällä
helläsydämisen itkua

painaessaan ovenkahvaa
ja paetessaan

tuntemalla
kuinka kaikki
syö sisältä,
kasvaa isoksi

riistäen sanojen
tottelemattomuudella,
tuskan pauhatessa
korvissaan
nuoruuden viehätysvoimalla

lukittujen ovien
sisällään
estäessä
kynttilän valoa
karkottamasta pimeää,
pitämään pelkoa
loitolla

estäen luonnonvoimia,
merta viemästä
haluaan askeleen
eteenpäin,
omaa lihaa ja
verta

estänen murheiden
tulevan ja
menevän

olemalla sokeus
joka estää
tutkimasta toisen
mieltä ja vartaloa

ymmärtämättä
alastonta hahmoa,
joka tuntui
olevan vain
kuvaus,
pala kangasta

saamatta maalaustaan
hengittämään,
saamaan puhuttelemaan

silti kaikessa
peitetyssäkin
on aina hellyyttä ja
rakkautta,
palavaa tulta

joka antaa elämän
toimia rakastajana,
antaa sille
kaikki mitä
on annettavissa

tuntee kuinka
kosketus antaa,
jäykistää ja
pelkkä sana
ottaa,
surkastuttaa

laittaa ruumiin
tulelle vuoteessa,
nostaa purjeensa
pilvien kuohuihin

on hetken aikaa
vierellä
tietäen että
jotain kuolee
ja jotain syntyy

mutta halu ei
ole koskaan nähnyt
tyyntä aaltoa

ettei se riisuisi
pimeää yötä
päiväksi

aikomusta
toteuttamiseksi,
pystyttämällä huonetta
empivälle

sillä se hullu ei
ymmärrä, että
laidan yli heitetty
ei halua
tulla onnelliseksi

hyvänolon mainingin
hellimäksi

niin se halu
mukiloi,
huutaa haasteita
välinpitämättömän
sieluun

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä