Meidän--

Tsau. kirjoitti:

lapsemme.

Katson sinua,
hymy viipyy vielä silmissäni. Pitkään....
Huomaatko, he opettavat vihdoin meitä..osat vaihtuvat..
ajattelemaan...mikä on lopulta elämää---
niin itsevarmasti...ja muistan kuinka itsekin..
hetken muistan oman nuoruuteni vuodet.
Omat itsevarmat mielipiteeni.
Elämästä...mitenkä epävarma olenkaan nyt..
vain siksi että, olen vanha...

Heistä on tullut jo aikuisia.
En pakkaa heille enää mukaan
evästä. - En kysy tarvitsevatko he minua
tänään...

Ryhdikkäästi.
He kieltäytyvät.
Äiti - minä pärjään kyllä.'
Ja minä tunnen hymyn nousevan jostain...sisältäni..

Mutta, tulethan?
Ensi viikolla käymään.
Enkä minä ole varma kumpi meistä
esittää kysymyksen ensin...

Rakkaani. Mieheni. Sanon kuitenkin..
Meidän täytyisi...
Sinua täytyisi juhlia useimmin.
Kuin kerran vuodessa.

Pöytä olisi katettava.
Kakku syötyvä.
Ateria valmistettava yhdessä..
Valkoiset juhlaliinat olisi silitettävä..
Kynttilät sytyttävä..hellästi palamaan..
ja ruusut sinulle ostettava..tuoreina..maljakkoon..
Koska kynttilän valossa,
Katso...ne hehkuvat kauneuttaan...eri tavoin..näetkö?
Juhla-maljat kanssasi
kaadettava. Laseihin..
Nostettava huulille.
Pidettävä puhe.

Kerrottava. Kaikki se. Parilla sanalla se
olennainen vielä. Kerta Kerran jälkeen aina uudestaan.
Joka vuosi...koska se on tärkeää..
Lyhyesti. Ei liian vakavasti...
Kömpölösti itse- tehdyllä kortilla..
Jotakuin..
Sinnepäin.
Sanoja Rakkaudesta, puettava sanoiksi..jotka on vaikea lausua..ääneen...
Kuinka tärkeä meille olet...ja vaikka
tunnen ajoittain kaipuuta lähteä...
Jäisin..vielä hetkeksi...ja jäisin..koska..

Olet meille...

Ja sitten nauttia. Tästä...kaikesta.
Tästä illasta tästä päivästä...
Näistä ehkä viimeisistä yhteisistä hetkistä.
Jotka tiedämme..
Kuluvan nyt liian nopeasti
ohitse...
Katson sinua jokin saa minut...
vaikenemaan..
On sanoja joita emme lausu sanoja joita ei enää sanota..
Ajatuksia joita ei lausuta...jotka vain ajatellaan..
Aivan kuin... pelkäisin...
Niiden menevän luotani pois..iäksi...
Pettävän lupauksen..jostakin jonka tiedän..
jota ei kukaan voisi minulle antaa..tietäen..
Siksi vaikenen.
Missä vaiheessa...
Lopetin ajattelemasta tulevaa
kesää..tulevaisuutta kanssasi...missä vaiheessa
linnut eivät tule takaisin..missä vaiheessa..
Missä vaiheessa...vanhenin. näin..
Nämä harmaat hiukset..missä vaiheessa....
Sinä viet vielä minut vieläkin tanssiin...hetken
pyörähdämme keittiön lattialla tanssien...mutta vain hetken...
mutta, missä vaiheessa...onko sillä merkitystä sittenkään..

Muistelemme omaa nuoruuttamme,
toistaen tarinoita...jotka ovat riisuttuja...ja silti niin syvin kirkkain värin väritettyjä
Sieluumme salaisiin sopukoin monimutkaisilla muistoilla..
Ihmisillä jotka kerran olivat..luonamme.
Jakaen pöytämme,
Syöden ja nauraen kanssamme..
Jakaen..kaiken.. mitä meillä oli...
Sängymme, rahamme..uskomme, toivomme
ja koko elämämme..
Olemmeko unohtaneet lopun..
Haluneet unohtaa menneisyyden..
Vai suojellemeko itseämme.
Nuoruutemme kipeiltä muistoilta ja liian helliltä muistoilta..
Oliko niin..miksi niin kävikään..
Missä vaiheessa kaikki kietoitui
kultaiseen häikäisevään paperiin`?
Missä vaiheessa totuudesta tuli itsellemm pelkkä käsite...
noin suurinpiirtein...hukutamme heidät
jotka, ovat meille tärkeimmät omat lapsemme tiedolla:
Niissä tarinoissa kaikissa käy aina hyvin. Elämässä käy lopulta hyvin.
Koska, itse haluamme niin uskoa..niin toivoa.. niin muistaa..
niin rakastaa..niin kuolla..niin kulkea..pois...täältä...

Elämässä kaiken kuulu lopulta
menevän pelkästään...hyvin.

Jos, minä nyt vaivun väsyneenä viereesi.
Jakaen yhteisen vuoteemme..
Sinä peittelet minut lämpimään
villahuopaan...
ja sammutat puolestani kynttilät...

Juhlat...kulta...sanot...
ovat ohitse..

Nuku. Vain...minä..
Lapset vein jo kotiin..
Kaikki hyvin...

Ja minä tiedän...kaiken olevan hetken
paikoillaan.
Tämän illan.

Pysyvähtyvän hetkeksi.....kerran..
minun ei tarvitse...
ajattelen, kerrankin minun tarvitse
kantaa murheita olkapäilläni
jotka ovat liian kapeat.. liian kuluneet..painosta..
liian..
kerrankin...pienen hetken
Voin..vain nauttia tästä kummallisesta
hetkellistä vapauden tunteesta..
Jonka suloiseen valheellisuuteen on ihana nukahtaa..lopulta
Unelmoida onnesta joka loppuisi...

Sinä laitat musiikin hiljaiseksi soimaan taustalle..

Onhan se valssi....onhan?


Tsau:Friidu

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä